Länsimainen ajattelu ja ideologia – kirkas totuus vai auringonlaskun kulttuuri?

  • 14 668
  • 113

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Yleensä näitä seuraa jonkin sortin "mukavoitumisen" ja osin rappionkin aikakausi, jolloin yhteiskunta kääntyy yhteisöllisyydestä kohti individualismia. Hedonismi nostaa päätään.

En sanoisi, että individualismi (ja egoismi) siis on varsinaisesti länsimainen tuote, mutta se on hyvin perinteinen vaihe tässä "mukavoitumis"-jaksossa, jota nyt kaiken järjen mukaan elämme.

Onhan juuri näitä näkökulmia olemassa - monet ottavat analogioita Rooman tuhosta. Mikä puolestaan on minusta hieman outoa, koska siellä ennen tuhoutumista omaksuttiin hyvin puritaaninen ja synti-keskeinen uskonto verrattuna antiikin aiempaan maailmankuvaan. Ehkäpä Rooman tuhosikin anti-hedonismi?

Länsimaat ovat nyt sillä tavoin historiallisen menestyksekkäitä ja vaikutusvaltaisia, että suuri osa maailmasta on alkanut noudattaa monia länsimaisuuden periaatteita ja toimintatapoja. Etenkin taloudessa mutta myös taiteessa, elokuvassa, musiikissa, käytöskulttuurissa etc. etc. Jos länsimaat ovat nyt menettämässä vaikutusvaltaansa niin se johtuu pitkälle siitä, että muut kopioivat meitä, mikä puolestaan ei tunnu niin kovasti vaikutusvallan menettämiseltä verrattuna menneisiin arkaaisten maatalousyhteiskunta-imperiumien nousuihin ja laskuihin.

Meillä vahvuustekijänä on edelleen mielipiteen ja tutkimisen vapaus ja niistä seuraava tietty yhteiskunnallinen dynamismi. Jos listataan maailman parhaat yliopistot niin mikähän sivilisaatio vie homman noin 16-0? Voimme myös puhua innovaatioiden määrästä, julkaistuista kirjoista, tutkimuksista jne. jne. En nyt vielä lähtisi muistokirjoituksia laatimaan...
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
Länsimaat ovat nyt sillä tavoin historiallisen menestyksekkäitä ja vaikutusvaltaisia, että suuri osa maailmasta on alkanut noudattaa monia länsimaisuuden periaatteita ja toimintatapoja. Etenkin taloudessa mutta myös taiteessa, elokuvassa, musiikissa, käytöskulttuurissa etc. etc. Jos länsimaat ovat nyt menettämässä vaikutusvaltaansa niin se johtuu pitkälle siitä, että muut kopioivat meitä, mikä puolestaan ei tunnu niin kovasti vaikutusvallan menettämiseltä verrattuna menneisiin arkaaisten maatalousyhteiskunta-imperiumien nousuihin ja laskuihin.

Meillä vahvuustekijänä on edelleen mielipiteen ja tutkimisen vapaus ja niistä seuraava tietty yhteiskunnallinen dynamismi. Jos listataan maailman parhaat yliopistot niin mikähän sivilisaatio vie homman noin 16-0? Voimme myös puhua innovaatioiden määrästä, julkaistuista kirjoista, tutkimuksista jne. jne. En nyt vielä lähtisi muistokirjoituksia laatimaan...

Olen samaa mieltä siitä, että muualla pikemminkin kopioidaan länsimaisia ajatuksia ja elämäntapaa. Mutta tämä tehdään valikoidusti, eli otetaan rusinoita pullasta. Näin toimi Japani jo silloin 1870-1880-luvulla (hyvin tuloksin, vaikka toki välissä sokeutuivat omasta sotilasmahdistaan, joka ei ollutkaan niin mahtava) ja ehkä tällä hetkellä Kiinassa. Kiinahan on todellisuudessa länsimaisia oppeja noudattava talous, ajatellaan omaa etua, kampitetaan muita, kyseessä on kapitalistisen maailmanjärjestyksen multihuipentuma omalla erikoisella tavallaan. Mutta samaan aikaan moraalis-eettinen ja demokratiaan liittyvä länsimateriaali on jätetty pois kuviosta, joka mahdollistaa huomattavasti laajemmat toimivaltuudet toimia eri puolilla maailmaa, jos nyt käytännön esimerkin ottaa, niin investoimalla Afrikkaan.

En tiedä millainen kuva sinulla on länsimaisesta kulttuurista, mutta minun kuvani on seuraava: samalla kun on kiistaton tosiasia, että länsimainen demokratia on (toistaiseksi) paras hallintomuoto, mitä historiasta löytyy, niin olemme myös jääneet oman erinomaisuutemme lumoihin. Demokratiasta on tullut jonkin sortin pyhä lehmä, joka on pyritty (huonoin tuloksin) paketoimaan ja standardisoimaan myös muualle.

Samaan aikaa Euroopan oma sisäinen demokratiakehitys on alkanut osoittamaan huolestuttavia piirteitä, etenkin vallan polarisoitumisesta johtuen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
En tiedä millainen kuva sinulla on länsimaisesta kulttuurista, mutta minun kuvani on seuraava: samalla kun on kiistaton tosiasia, että länsimainen demokratia on (toistaiseksi) paras hallintomuoto, mitä historiasta löytyy, niin olemme myös jääneet oman erinomaisuutemme lumoihin. Demokratiasta on tullut jonkin sortin pyhä lehmä, joka on pyritty (huonoin tuloksin) paketoimaan ja standardisoimaan myös muualle.

Samaan aikaa Euroopan oma sisäinen demokratiakehitys on alkanut osoittamaan huolestuttavia piirteitä, etenkin vallan polarisoitumisesta johtuen.

No, yhdistäisin lähinnä näitä ongelmiamme hyvinvointirakenteiden yhä huonompaan yhteensopimiseen liberalististen (kansalaisyhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä rapauttavien) talousrakenteiden kanssa. Länsimainen konsensus sosiaalisesta markkinataloudesta on heikentymässä ja mielipiteet polarisoitumassa. Lisäksi tämä yhdistyy Euroopassa harjoitettuun järjenvastaiseen valuutta- ja talouspolitiikkaan, mikä on johtamassa jo pian vuosikymmenen jatkuneeseen heikkoon kasvuun, tilanteessa jossa sekä korot että inflaatio ovat lähellä nollaa ja paikoin jopa negatiivisia. Elämme jonkinlaista kevyempää versiota 30-luvusta, kevyempää kiitos juuri näiden heikentyvien hyvinvointirakenteiden. Toki myös demografisia ongelmia on ja kun olemme naapurissa lähes väestöräjähdyksen (ja Putinin) kanssa niin ihan "mielenkiintoinen" aikakausi. Tai ihan ilman lainausmerkkejäkin, olihan tämä pitkään aika tasaista menoa, nyt ei enää niin pitkästytä...
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Toki myös demografisia ongelmia on ja kun olemme naapurissa lähes väestöräjähdyksen (ja Putinin) kanssa niin ihan "mielenkiintoinen" aikakausi. Tai ihan ilman lainausmerkkejäkin, olihan tämä pitkään aika tasaista menoa, nyt ei enää niin pitkästytä...

Venäjän tilanne on kyllä sellainen, josta meidän kaikkien kannattaisi olla huolissaan. Kuten jossain aiemmin sanoin, niin tällä hetkellä Putinin koplan valta-asema näyttää vakaalta, mutta ei kukaan meistä nyt todellakaan voisi pitää maailman ihmeellisimpänä asiana sitä, että jonain päivänä seuraavien vuosien aikana eteemme marssisi telkkarilähetyksessä jonkin sortin "juntta", joka kertoisi olevansa Venäjän uusi valtiojohto. Näin on tapahtunut aiemminkin, eikä Venäjä ole noista ajoisa muuttunu lainkaan, joskin valtion nimi on muodollisesti muuttunut.

Venäjän epävakaus on erittäin suuri uhka Euroopan vakaudelle, enkä nyt puhu välttämättä lööppien otsikoista Ukrainassa ja sittemmin Syyriassa, vaan maan sisäisestä epävakaudesta ja mm. tärkeästä energiapoliittisesta asemasta länsimaiden suuntaan. Kirjoitin pari, kolme vuotta sitten tälle palstalle reportaasin tilaisuudesta, johon osallistuin Viron suurlähetystössä, jossa Suomen ja Viron parhaita voimia mm. talouselämän huipulta kertoi kokemuksiaan ja näkemyksiään Venäjän suunnasta. Viesti oli selvä, eli pinnan alla kytee suuri epätoivo ja epätietoisuus.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Putinin aikakauden loppu voi olla lähempänä kuin arvaammekaan. Tavallinen kansa Pietarissa ja Moskovassa ei usko pätkääkään Putinin kalavaleisiin. Pakotteiden ensisijaisesti kohdistuu oligarkkeihin, jonka pyrkimys on saada Putin epäsuotuisaan asemaan. Tuskin armeijakaan loppuun asti jaksaa pysyä lojaalina Putinille. Pian ollaan tilanteessa, jossa eliitti ja suuret massat kääntyvät julkisesti Putinia vastaan.

Jos 80-luvulla oli kylmä sota, niin tämän päivän itä vs länsi vastakkainasettelu muistuttaa shakkiottelua pelilautanaan syyria ja ukraina, jossa toistaiseksi Venäjä on puolustanut yllättävänkin hyvin siihen nähden, että vastapuolella on sellaisia pelinappuloita kuin IMF ja EU. Kumpi tapahtuu ennenmin venäjällä, todellinen talousromahdus vai vallankaappaus?
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Länsimaat ovat nyt sillä tavoin historiallisen menestyksekkäitä ja vaikutusvaltaisia, että suuri osa maailmasta on alkanut noudattaa monia länsimaisuuden periaatteita ja toimintatapoja. Etenkin taloudessa mutta myös taiteessa, elokuvassa, musiikissa, käytöskulttuurissa etc. etc. Jos länsimaat ovat nyt menettämässä vaikutusvaltaansa niin se johtuu pitkälle siitä, että muut kopioivat meitä, mikä puolestaan ei tunnu niin kovasti vaikutusvallan menettämiseltä verrattuna menneisiin arkaaisten maatalousyhteiskunta-imperiumien nousuihin ja laskuihin.

Näen tässä tietynlaisen paradoksin. Osassa sitä maailmaa, joka on alkanut noudattaa länsimaisuuden periaatteita ja toimintatapoja, ovat kotoperäisiä toimintatapoja noudattavat panneet luun kurkkuun käännynnäisille ja ajaneet heidät muualle paratiisia etsimään.
Kun osoittautuu, että paratiisia ei olekaan, tai kaikki eivät sinne mahdu, niin turhaudutaan, menetetään unelmat ja muistellaan kaihoisasti taakse jääneitä perinteitä ja toimintatapoja.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Muistan lukeneeni vallan syklistä ja siitä kuka valtaa edustaa. Karkeasti se menee näin.

Sotilasjohto->talonpojat->tiedemiehet->keinottelijat

Toimivan yhteiskuntajärjestyksen ensin takaa sotilaat. Vakiintuneiden olojen jälkeen valta siirtyy vähitellen tavalliselle kansalle kunnes huomataan ettei osaaminen riitä. Kuvaan astuu talousviisaat. Raha alkaa jakautumaan epätasaisesti jolloin ahneus saa vallan jonka jälkeen valta siirtyy keinottelijoille. Tyytymättömyys kansan parissa kasvaa jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että anarkia saa otetta ja jälleen sotilasjohto edustaa päätäntävaltaa.

Postmodernissa maailmassa valtioden rajat ovat taloudellisessa mielessä hävinneet. Silti jokaisella kansantaloudella on omat tunnuspiirteet syklin eri vaiheet. Globaalitalous on siinä mielessä vielä pahasti kesken, että kansantaloudet eivät vielä kulje samaa vallan sykliä. Tämä voi olla hämmentävä tekijä, kun yritetään ymmärtää maailmantaloutta kokonaisuudessaan. Toisaalta epävakautta tietoisesti ylläpidetään, case syyria. Erilaiset vastavoimat vetää otetta valtikkaasta eri suuntiin. Toiset hyötyy epävakaudesta ja toiset vakaudesta.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Jos 80-luvulla oli kylmä sota, niin tämän päivän itä vs länsi vastakkainasettelu muistuttaa shakkiottelua pelilautanaan syyria ja ukraina, jossa toistaiseksi Venäjä on puolustanut yllättävänkin hyvin siihen nähden, että vastapuolella on sellaisia pelinappuloita kuin IMF ja EU. Kumpi tapahtuu ennenmin venäjällä, todellinen talousromahdus vai vallankaappaus?

Jollain tasolla nykyisestä idän ja lännen vastakkainasettelusta täytyy todeta sekin, että Kylmän sodan ajoista ideologiset asetelmat ovat jossain määrin menneet ylösalaisin. Obaman johdolla USA vetää varsin vihervasemmistolaista politiikkaa "Merkelin EU:n" säestyksellä, mitä yhdysvaltalaiset konservatiivit pitävät osin suoranaisena kommunismina. Venäjä taas vetää tällä hetkellä hyvinkin kansallismielistä oikeistopolitiikkaa, ja puolustaa konservatiivisiä arvoja. Venäjä ei tokikaan ole länsimaisessa käsityksessä demokratia, mutta yrittää vetää vähän samanlaista roolia kuin 70-80-luvun USA. Venäjän vahva pyrkimys on näyttää, että se pärjää maailmassa vahvana vaikka yksin. Toki tämä on itsepetosta, sillä Venäjä ei ole kukkona tunkiolla öljymarkkunoilla. Venäjä voi uhitella ja sotia, mutta USA ja saudit ratkaisevat öljyn hinnan tilanteessa kuin tilanteessa.

Samalla on todettava, että nämä muutokset ovat hämmentäviä. Varsinkin se, miten 2000-luvun vaihteen IT-kuplasta alkanut USA:n taloudellinen alamäki on vaikuttanut geopoliittiseen asetelmaan sekä perinteiseen länsimaiseen arkeen. Lännen heikentynyt talous, muun maailman vaurastuminen, väestöräjähdys, diktatuurien kaatuminen ja ilmastomuutos saa varsinkin länsimaiset ihmettelemään, että miten ihmeessä tästä jatketaan eteenpäin mahdollisimman vähin vahingoin.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Putinin aikakauden loppu voi olla lähempänä kuin arvaammekaan. Tavallinen kansa Pietarissa ja Moskovassa ei usko pätkääkään Putinin kalavaleisiin. Pakotteiden ensisijaisesti kohdistuu oligarkkeihin, jonka pyrkimys on saada Putin epäsuotuisaan asemaan. Tuskin armeijakaan loppuun asti jaksaa pysyä lojaalina Putinille. Pian ollaan tilanteessa, jossa eliitti ja suuret massat kääntyvät julkisesti Putinia vastaan.

Tätä ei kyllä tue mikään uutisointi tai tilasto asiasta. Päinvastoin, Putinin kannatus kansan keskuudessa Venäjällä oli kesäkuussa 89 % ja siinä oli jopa muutama prosentti nousua alkuvuoteen. Lähde Taloussanomat.

Tokihan tavallisen kansan mielipiteellä ei sen suuremmin ole vaikutusta Putinin asemaan muuta kuin vaalien muodossa. Niin kauan kuin oligarkit ja armeijan johto pysyvät tyytyväisinä, ei Venäjällä tapahdu mitään ihmeellistä. En näe mitään syytä, miksi armeijan johto ei olisi tyytyväinen Putiniin, oligarkit sitten toki toinen juttu nykyisten pakotteiden takia.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tätä ei kyllä tue mikään uutisointi tai tilasto asiasta. Päinvastoin, Putinin kannatus kansan keskuudessa Venäjällä oli kesäkuussa 89 % ja siinä oli jopa muutama prosentti nousua alkuvuoteen. Lähde Taloussanomat...

Vielä tärkeämpi tilasto on hiljan uutisoitu tilasto siitä, että arviolta joku kahdeksan venäläistä kymmenestä (en jaksa nyt tarkistaa tarkkoja prosentteja) ei seuraa politiikkaa käytännössä lainkaan ja vain muutama prosentti olisi ylipäätään valmis osoittamaan mieltään minkään asian puolesta, oli sitten kyse hallituksen tai opposition tukemisesta.

Tämä tietysti kertoo omaa kieltään siitä, millainen usko tavallisella venäläisellä on venäläiseen demokratiaan.

Vallankumous on silti mahdollinen, sillä samalla kaavalla millä Venäjällä on yleensä menty: eli yksi eliitti kaappaa vallan toiselta.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Tätä ei kyllä tue mikään uutisointi tai tilasto asiasta. Päinvastoin, Putinin kannatus kansan keskuudessa Venäjällä oli kesäkuussa 89 % ja siinä oli jopa muutama prosentti nousua alkuvuoteen. Lähde Taloussanomat.

Toki näinkin. Sen mitä itse olen venäläisten kanssa keskustellut niin Putinin suosiota nostaa Krimin valtaus. Suosio venäjällä voi myös romahtaa hetkessä toisin kuin meillä lännessä. Valtaosa venäläisistä ajattelee Krimin kuuluvan oikeasti venäjälle, jonka Putin nyt palautti. Minulla on eräs suomessa asuva venäläinen ystävä, jonka harrastuksena on tutkia venäjän vallanpitäjien salaisuuksia. Eräänlainen myyrä. Hänen mukaansa vallankumous voi tulla minä hetkenä tahansa, riippuen siitä haluaako mafia sitä tehdä ja onko se ajankohtaista. Venäjän yhteiskunta on elänyt niin rajuja muutoksia suhteellisen lyhyessä ajassa, että sosiaaliset suhteet eivät ole pysyneet samassa vauhdissa mukana. Venäläisessä yhteiskunnassa on täysin ok että oligarkin ystävä voi olla kadun puliukko. Monella on kunniavelkaa maksettavana, joka on venäläisille todella tärkeää. Ystävyyssuhteissa niin vahvaa luokkaeroa ei ole mitä taloudellisessa suhteissa.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vielä tärkeämpi tilasto on hiljan uutisoitu tilasto siitä, että arviolta joku kahdeksan venäläistä kymmenestä (en jaksa nyt tarkistaa tarkkoja prosentteja) ei seuraa politiikkaa käytännössä lainkaan ja vain muutama prosentti olisi ylipäätään valmis osoittamaan mieltään minkään asian puolesta, oli sitten kyse hallituksen tai opposition tukemisesta.

Tämä tietysti kertoo omaa kieltään siitä, millainen usko tavallisella venäläisellä on venäläiseen demokratiaan.

Tai sitten se kertoo siitä, että tavallinen kansa Venäjällä on hyvin tietoinen siitä, että mikään ei Venäjällä muutu tavallisen kansan näkökulmasta yhtään mihinkään vaikka nimellinen johtaja vaihtuisi toiseen. Valtio pysyy kuitenkin aina käytännössä muuttumattomana, vain nimi välillä vaihtuu ja aina välillä rikkaat ja muuten vaikutusvaltaiset jakavat raha- ja luonnonvaroja uusiksi keskenään. Miksi siis vaivata päätään jollain poliittisilla asioilla, kun on tärkeämpiäkin asioita pohdittavana? Kuten mistä saisi ruokaa pöytään ja pari putelia vodkaa?

Meillä täällä Suomessa ja muuallakin länsimaissa on asiat sen verran hyvin, että jokaisesta pidetään huolta vaikkei ne ehkä sitä omien toimiensa johdosta ansaitsisikaan. Suomessa sossusta saat rahaa ruokaan ja vuokraan katon pään päällä pitämiseen, samoin kuin lääkkeisiin ja sähkölaskuun ja vielä vähän extraakin joskus. Ruokajonoistakin voi ruokaa hakea. Tai sitten voit ostaa koko rahalla viinaa, ihan itsestäsi riippuu, mennä loppukuusta ilmaiseksi katkolle ja seuraavassa kuussa saat taas lisää rahaa ja viinaa. Ihan oikeita kerjäläisiä meillä ei ole ollenkaan.

Meillä länsimaissa on asiat niin hyvin, että meillä on oikeasti sen takia aikaa "pohtia" muidenkin asioita tai keskittyä politiikkaan tai päättäjiimme. Jos meidän pitäisi ihan oikeasti miettiä että mistä päivittäisen ruokamme saamme ja että pitäisi tuo mörskä, jota joku myös asunnoksi kutsuu, korjata ennenkuin se romahtaa ja polttopuitakin pitäisi jostain saada talven varalle, niin ei siinä paljon silloin kiinnostaisi vaikka eliitti porsastelisi kuinka eikä silloin mietittäisi, että miten asiat naapurivaltiossa menee tai moralisoitaisi muita maita. Aika menisi ihan muuhun.

Toisaalta meillä on asiat vielä ja nimenomaan vielä hyvin. On kuitenkin mielestäni turha olettaa, että tämä nykyinen meno ja elo jatkuu staattisena kovinkaan pitkään. Vauhdilla ollaan menossa siihen suuntaan, että köyhyys lisääntyy, valtion rahat ja mahdollisuudet huolehtia tasapuolisesti ihan kaikista vähenevät koko ajan ja aika kovalla vauhdilla ja tämän lisäksi myös länsimaissa rahat ja kaikki varallisuus kerääntyvät vain harvoille ja valtiot köyhytyvät. Ihan samoin kuin tuolla Venäjällä, mutta ihan toisista syistä tosin. Tämä on minun mielestäni hyvin mielenkiintoista, että vaikka on kaksi täysin erilaista ideologiaa, niin lopputulos on täysin sama. Toisessa eliitti ottaa väkisin ja korruptiolla ne varat itselleen, toisessa se eliitti tekee sen pääasiassa laillisesti.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tai sitten se kertoo siitä, että tavallinen kansa Venäjällä on hyvin tietoinen siitä, että mikään ei Venäjällä muutu tavallisen kansan näkökulmasta yhtään mihinkään vaikka nimellinen johtaja vaihtuisi toiseen. Valtio pysyy kuitenkin aina käytännössä muuttumattomana, vain nimi välillä vaihtuu ja aina välillä rikkaat ja muuten vaikutusvaltaiset jakavat raha- ja luonnonvaroja uusiksi keskenään. Miksi siis vaivata päätään jollain poliittisilla asioilla, kun on tärkeämpiäkin asioita pohdittavana? Kuten mistä saisi ruokaa pöytään ja pari putelia vodkaa?...

Muotoilit vain tosin tismalleen saman asian, mistä edellisessä viestissäni kirjoitin: luottoa muutokseen (tai demokratiaan) ei ole.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lainaus Vitutusketjusta:

Vituttamaan pisti jälleen kun blogikirjoituksessa listattiin Suomen poliittisen johdon paskimpia bisnesratkaisuja:
Suomen pahimmat bisnesmokat — Asikainen Martti

Kyllähän nuo kaikki ovat tiedossa olleet ja ovat aiemminkin vitutusta aiheuttaneet, mutta kertauksen vuoksi tuossa nyt koottuna tuollainen tähtisikermä. Lisäherkkuna tosiaan se, että seuraavaksi ihan helvetin fiksut päättäjämme lahjoittanevat käyttöoikeuden sekä vesistöihimme, että metsiimme ulkomaisille yrityksille n. euro/hehtaari hinnalla ja vuokraavat veronmaksajien rahoilla käyttöoikeudet takaisin muutamakymmenkertaisella hinnalla. Sama pätee luonnollisesti rataverkkoamme, mikä on kaikista puutteistaan huolimatta ehkä kuitenkin kaikkea muuta, kuin ulkomaiselle sijoitusryppäälle lahjoitusta vailla.
Ja kun tässä ketjussa länsimaista, länsimaiden taloudesta ja ideologioista ja demokratiakäsityksestä sekä koko tämän järjestelmän tulevaisuudesta on käsittääkseni tarkoitus keskustella, niin haluaisin tuoda nyt sen tulevaisuusaspektin mukaan. Eli kun nykyään on vallalla (ollut jo pitkään, mutta tahti tuntuu koko ajan kiihtyvän) valtioiden omaisuuden myyminen yksityisille firmoille, niin mitä tapahtuu sitten kun mitään myymistä ei enää ole?

Kun kaikki valtioiden tähän saakka omistamat yritykset ja rautatiet sun muut on yksityistetty, metsäalat ja järvien vedet ja kalastusoikeudet myyty yrityksille ja tunturit eniten tarjoaville, niin entäs sitten? Mitä valtio tekee, kun ei ole enää mitään mitä myydä tai mikä tuottaisi jotain ja rahaa pitäisi jostain saada? Tulemmeko menemään tilanteeseen, että myös käyttöveden tai ilman omistaa joku? Nythän se tuntuu mahdottomalta, että niin tapahtuisi, mutta toisaalta, ei se nyt niin kovin mahdoton asia ole jos nykyinen kehityssuunta ja markkinatalous vain jatkaa kulkemistaan eteenpäin. Vai pysähtyykö tämä kehitys valtion kaiken omaisuuden myymisestä johonkin, ja jos pysähtyy niin mihin?

Tulemmeko joskus tilanteeseen, jossa koko valtio ja sen päätäntävalta tullaan myymään? Tai onko silloin edes mitään myytävää, lakkaako valtio kuten me sen käsitämme olemasta kokonaan, jos sillä ei ole enää mitään omaisuutta jota hallita tai juuri mitään asioita, jotka myydä? Armeijakin on hyödytön, jos sillä ei ole mitään materiaa tai maata, jota puolustaa, ei pelkkä armeijakaan valtiota kasassa pidä. Onko se seuraava kehitysaskel länsimaissa tästä nykyisin vallalla olevasta demokratiasta ja sen "ylivertaisuudesta", että se itse asiassa johtaa lopputulokseen, jossa yksityiset firmat ja tätä myötä yksityiset ihmiset päättävät valtaosan maailman ihmisten asioista, koska he omistavat kaiken, eli toisin sanoen onko edessä paluu tietynlaiseen diktatuuriin?
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
@Kisapuisto Tuosta tulikin mieleen kuulemani tarina.

Sähköyhtiö katkaisi talvipakkasella vanhalta ja köyhältä mummolta sähkön. Mökistä joka oli jo vanha ja kylmä. Mummo kuoli kylmyyteen koska ei saanut laskua maksetuksi.

Sähköyhtiön edustajalta kyläläiset peräänkuuluttivat katkaisun oikeutusta huolimatta erääntyneistä laskusta. Sähköyhtiön vastaus oli, että mummo kuoli siksi, koska kyläläiset eivät auttaneet.

Siis hetkinen... kuuluuko yhteiskuntavastuu yritysten liiallisen vallan myötä kansalaisille ja perustuuko se vapaa-ehtoisuuteen?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Nostan ketjua ylös ajankohtaisissa tunnelmissa, liittyen Pariisin iskuun ja oikeastaan myös sen jälkilöylyihin. Kuten tiedämme, on erilaisia terroriepäiltyjä pidätetty ja jahdattu ympäri Eurooppaa, uusia iskuja on pelätty ja Reuters myös uutisoi tänään, että Ranskan poliisi olisi löytänyt suunnitelman toisen iskun tekemisestä tähän heti perään.

Väistämättä tämä terrorismin vastainen sota nostaa taas pintaan kysymyksiä siitä, mitkä ovat viranomaisten valtuudet? Kuinka pitkälle mielestänne voidaan mennä mm. ihmisten henkilökohtaisen viestiliikenteen jne urkkimisessa?

Kolikolla on kaksi puolta. Kukaan tuskin toivoo Patriot Actin tyyppistä lainsäädäntöä enenevissä määrin vanhalle mantereelle, en minä ainakaan. Sitten toinen asia on se, että jihadistit ja jihadisti-symppaajat ovat kyllä älynneet varsin hyvin, miten poliisin ja viranomaisten tarkkailevaa silmää pystyy väistämään, omista oikeuksista ollaan hyvin tietoisia.

Vielä yksi asia eli tämä vapaa liikkuvuus, Schengen ja niin päin pois. Tämä asettaa kyllä muutaman valttikortin ääri-islamistienkin käteen.

Ajatuksia, mielipiteitä?
 

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Euroopan ei pidä alkaa pyllistellä muutaman terroristin vuoksi, vaan pitää kiinni omista arvoistaan. Hinnalla ei ole sikäli mitään väliä niin kauan kun demokraattisen yhteiskunnan olemassaolo ei ole akuutisti uhattuna. Tämä tarkoittaisi käytännössä totaalisessa epätoivoisessa sodassa oloa.

Elän paljon mielummin vapaassa maassa, jossa jotkut sekopäät tappavat silloin tällöin viattomia ihmisiä, kuin maassa, jossa viranomainen lukee mun sähköpostit ja jossa siitä huolimatta jotkut sekopäät tappavat silloin tällöin viattomia ihmisiä. Iskujen edessä pitää lähteä päinvastoin vahvistamaan yksilönvapauksia ja avointa tiedon- & ajatuksenvaihtoa. Vapaus ja liberaalit arvot ovat pitkässä juoksussa pahinta myrkkyä kaikille ihmisiä alistaville järjestelmille ja ties mille terroristeille.

Tämähän on siitä hauska ketju, kun mustishan on itse ollut ensimmäisten joukossa innokkaasti kiikuttamassa systeemiä navetan taakse. Milloin pitää olla rajoituksia uskontojen (islamin) kritisoinnissa ja milloin pitää uskonnoille (islamille) antaa suomessa verotusoikeus.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Euroopan ei pidä alkaa pyllistellä muutaman terroristin vuoksi, vaan pitää kiinni omista arvoistaan. Hinnalla ei ole sikäli mitään väliä niin kauan kun demokraattisen yhteiskunnan olemassaolo ei ole akuutisti uhattuna. Tämä tarkoittaisi käytännössä totaalisessa epätoivoisessa sodassa oloa...

Olen ihan samaa mieltä, että arvoista pitäisi pyrkiä pitämään kiinni, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Onko esimerkiksi Schengenin sopimuksessa pysyttäytyminen eurooppalaisten arvojen mukainen juttu? En väitä mitään, vaan pohdin.


Elän paljon mielummin vapaassa maassa, jossa jotkut sekopäät tappavat silloin tällöin viattomia ihmisiä, kuin maassa, jossa viranomainen lukee mun sähköpostit ja jossa siitä huolimatta jotkut sekopäät tappavat silloin tällöin viattomia ihmisiä. Iskujen edessä pitää lähteä päinvastoin vahvistamaan yksilönvapauksia ja avointa tiedon- & ajatuksenvaihtoa...

Minäkin elän mieluummin tuollaisessa mainitsemassasi maassa. Mutta nyt lähinnä mietin, että mitä tulevaisuus käytännössä tuo tullessaan? Tiivistääkö esimerkiksi Saksan tiedustelupalvelu entisestään verkkoaan ja salakuunteluaan harmaalle alueelle? Mitä tekee Ranska?

Minun veikkaukseni on, että eurooppalaiset tiedustelupalvelut tulevat menemään toimissaan eri suuntaan, kuin mitä liberaalit arvomme sallisivat. Lainsäädännöllä tai ilman.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Seuraavassa aika hyvin kiteytetty omakin mielipide asiaan jo pitemmältä ajalta, voisi ratkaista muutamankin eri ongelman: https://www.youtube.com/watch?v=RMCISpqG5Vg

Niin, kysyn vaan, että miten tämä on nyt tähän mennessä auttanut sun mielestä ja miten tämä ratkaisisi ongelman? Näyttää siltä, että Isis ainoastaan nostaa kannatustaan, mitä enemmän länsimaat "pommittavat"

Kyllähän siellä on nyt pommitettu jo kohta pidemmän aikaan ja pommitetaan jatkossakin, mutta eipä näytä varsinaisesti turvallisuus parantuvan ja ISIS ei näytä siitä kukistuvat, päinvastoin itse asiassa, kannatus vaan nousee.

Tätä on vähän vaikea lähteä pommittamalla selvittämään, kun se vaan lisää katkeruutta ja todennäköisesti vaan motivoi uusia iskuja Eurooppaan. Sotaahan tämä on, mutta osapuolet sotii hieman eri säännöillä; ISIS tietää, että se ei voi perinteisessä sodassa länttä kaataa ja se oikeastaan tietää myös, että se ei pysty länttä kaatamaan, mutta se valitseekin kohteekseen ihan tavalliset ihmiset ja tällä tavalla enemmänkin "pommittaa arvojamme" ja "yhteiskuntaamme" aiheuttamalla sisäistä kaaosta ja turvattomuutta ja myös nostattaa muukalaisvihaa. Maahanmuuttokriisi tähän vielä päälle niin yleisesti kantaväestön negatiivinen suhtautuminen muslimeihin johtaa siihen, että muslimit eivät yritä integroitua meidän yhteiskuntaamme ja kun he eivät meille kelpaa niin he hakevat tukea sieltä, mihin he kelpaavat tai missä heidät hyväksytään.

Ongelma olisi "helppo ratkaista" ja kuvitella "ratkaistuksi" pommittamalla, mutta se ei ole todellisuutta. Yhdysvallat kukisti Al-qaidan lopulta sillä, että he integroivat muslimit yhdysvaltoihin kansalaisiksi ja ottivat muslimit mukaan ratkaisemaan ongelmaa. Kun muslimit kokivat, että he kuuluvat yhteiskuntaa yhdysvalloissa, heitä ei enää kiinnostanut osoittaa tukea terroristeille ja täten al-qaidan toimintaympäristö tuhoutui sisältäpäin.

Tärkeintä on saada selvitettyä Syyrian kriisi ja saada jonkinlainen osapuolten välinen rauha aikaiseksi, jonka jälkeen voidaan rahoittaa ja rakentaa yhteiskuntaa uudestaan muslimeille. Tämä tuhoaa ISISin sisäisesti, koska ihmiset voivat riittävän hyvin, jotta heidän ei tarvitse tukea tällaista toimintaa. ISIS täyttää ainoastaan valtatyhjiötä Lähi-Idässä ja tämä valtatyhjiö voidaan täyttää ainoastaan sisäisesti. Ja sen voivat tehdä vain muslimit itse. Siihen eivät länsimaat voi osallistua kuin mahdollistajana ja tukijana.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olen ihan samaa mieltä, että arvoista pitäisi pyrkiä pitämään kiinni, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Onko esimerkiksi Schengenin sopimuksessa pysyttäytyminen eurooppalaisten arvojen mukainen juttu? En väitä mitään, vaan pohdin.

Onkohan vähän historiatonta yhdistää Schengen joihinkin universaaleihin länsimaisiin arvoihin? Eiköhän ennen Schengentäkin ollut aika tavalla länsimaista touhua täällä länsimaissa? Kansalaisoikeuksia on rikottu rankasti kaikissa aiemmissakin kriisitilanteissa. Jos ajattelee, että kesällä 1940 liberaalidemokraattista länsimaista järjestelmää edustivat Euroopassa ainoastaan Britannia, Ruotsi, Suomi ja Sveitsi, eikä hyvältä näyttänyt niidenkään suhteen niin olisiko pikkuisen liian ennenaikaista ruveta veisaamaan Untergang des Abendlandesia, kun Pariisissa on 130 ihmistä kuollut terrori-iskuissa? Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli 1,5 miljoonaa ranskalaista, eikä maa sortunut siihenkään.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Hyvä nosto hyvässä ketjussa. Viranomaisten urkinta-, tutkinta- ja pidätysoikeudet ovat olleet monesti ruodittavana aikaisemmin ja nyt saatiin kuutiokaupalla vettä lisää myllyyn. Näissä yhteyksissä valvonnan lisäämisen vastustajat siteeraavat usein Benjamin Franklinin sanoja "they who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety deserve netiher liberty nor safety", jotka ovat yllättävän ajankohtaisia tänäkin päivänä. Tietysti Ben itse varmaan saattaisi olla eri mieltä, jos hän tietäisi missä tapahtumakehyksessä sanoja tänä päivänä lainataan. Iso enemmistö lienee kuitenkin kansalaisoikeuksien rajoittamisen ja viranomaisten mahdollisuuksien lisäämisen kannalla aina siihen asti, kun homma jollakin tasolla osuu omaan nilkkaan. Puhutaan kuitenkin muutoksista, jotka hyvistä lähtökohdista huolimatta ovat selkeässä avainasemassa demokratian heikentämisessä ja autoritäärisen hallinnon perustamisessa.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Onkohan vähän historiatonta yhdistää Schengen joihinkin universaaleihin länsimaisiin arvoihin? Eiköhän ennen Schengentäkin ollut aika tavalla länsimaista touhua täällä länsimaissa? ...

Juu, siis ihan totta. Ja olen itsekin kirjoittanut aikanaan siitä, että Eurooppa oli todella vapaan liikkuvuuden aluetta 1800-luvulla ja vielä ennen maailmansotia.

Tuo nyt oli vaan tuollainen heitto esimerkin vuoksi, vapaata liikkuvuutta on pidetty arvossa ja tavallaan osana eurooppalaista ajatusmaailmaa. Tällä hetkellä kuitenkin pystytetään raja-aitoja ympäri maailmaa, itse törmäsin niinkin erikoisessa paikassa passintarkastukseen, kuin Tallinnan satamassa.

Mutta en nyt halua, että keskustelu jää tällä lailla sivuraiteelle, palstaveljien mielipiteet viranomaisten oikeuksien kasvattamisesta ovat niitä, jotka eniten kiinnostavat.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ehdoton ei kaikille urkinnoille sun muille. Terrori-iskuja on tapahtunu jo pitkään, ja näköjään tulee jatkossakin tapahtumaan. En kuitenkaan koe, että turvallisuus olisi jotenkin merkittävästi uhattuna asian takia. Ikävää toki niiden kannalta, jotka näissä iskuissa menettävät henkensä, mutta henk. koht tasolla on todennäköisempää kuolla katolta tippuvaan jäätikkuun kuin kalashnikovin luotiin. Eri asia toki, jos näitä iskuja alkaa tapahtumaan jatkuvalla syötöllä vähän joka paikassa.
 

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olen ihan samaa mieltä, että arvoista pitäisi pyrkiä pitämään kiinni, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Onko esimerkiksi Schengenin sopimuksessa pysyttäytyminen eurooppalaisten arvojen mukainen juttu? En väitä mitään, vaan pohdin.
Ehdottomasti on. Vapaasta liikkumisesta ei tule tinkiä. Se on aivan mahtava saavutus, että turhia rajoja ja esteitä ihmisten liikkumiselle on saatu euroopan sisällä purettua.

No mitäs sitten, pitääkö tosiaan vaan todeta, että eurooppassa saa turvapaikanhakija tulla ja mennä miten haluaa niin ettei kellään ole mitään hajua siitä missä kukin on. Nythän ollaan nähty, että maat ei halua pitää Schengenistä kiinni, vaan rajatarkistukset on jouduttu ottamaan käyttöön! Nih.

Mutta kun tässä vika ei ole Schengenin sopimuksessa ja vapaassa liikkuvuudessa, vaan siinä, että turvapaikanhakijapolitiikka on hoidettu täysin päin vittua: itsekkäästi ja ilman yhteistyötä. Jos maat hoitaisivat asian aidosti yhteistyönä ja tasapuolisesti ottaen sen esimerkiksi asukasluvun tai bruttokansantuotteen mukaan määräytyvän taakanjakomallin käyttöön, niin ongelma poistuisi kuin itsestään. Tästähän oli oikein malliesimerkki, kun missään nimessä ei haluttu tämmöistä mallia, vaan hoitakoot siellä kreikassa ja ties missä ite turvapaikanhakijansa, vaikka dublinin sopimus natisi liitoksissaan. Mutta sitten kun suomi kerrankin sai oman osansa (kertaakaan aikaisemmin ei ollut saanut) ja vähän vissiin päällekin turvapaikanhakijoita tänä vuonna, niin johan persupomokin alkoi väläytellä, että muiden maiden pitäisi ottaa tasapuolisuuden nimissä oma osansa suomen turvapaikanhakijoista.

Ja tämähän on se niin eettisesti kuin poliittisestikin kestävä malli: yhteistyö ja tasapuolisuus. Ja kun se olisi yhteinen asia, niin johan alkaisi muuten löytyä yhteistä mielenkiintoa ja poliittista tahtoa myös esim. kriisien ennaltaehkäisyyn.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös