Kun minä olin nuori niin...

[Midnight Rambler]

Siihen aikaan autojen laaduissa oli oikeasti isoja eroja. Piti olla Mersu, koska muut autot olivat huonoja ja vimpulanoloisia. Kun W124 malli tuli niin se oli niin moderni, että kaikki muut ihmettelivät ja kritisoivat sitä. Ei auttanut edes sanoa, että se 300E kulki yli 230km/h, vaikka muiden autot kulkivat ehkä jotain 160km/h.

Naapurikadun taksikuski sanoi W124 "kiertotähdeksi"(vai kääntötähti?), en kyllä yhtään muista miksi. Meidän perheessä palveli pitkään W123, joka tosin vaihtui muistaakseni Audin sata C -malliin.

mä muistelisin, että kovilla jätkillä oli pilottitakit ja kevytmoottoripyörät. Muut sitten naureskelivat selän takana niille ns. koville jätkille.

Hyvä kun muistutit, ihan oli unohtua moottoripojat. Nämä ja jo mainitsemani kiljupunkkarit eivät yleensä tulleet toimeen ja diskontapaisissa oli aina jotain lyöty perjantain päätteeksi.

 

[Freddie Freeloader]

Kun minä olin nuori, niin ei meillä ollut fyrkkaa mihinkään moottoripyöriin. Paitsi yhdellä, jonka vanhemmat olivat eronneet ja isä hyljännyt sen käymään yksin lukiota paikkakunnallamme saatesanoin "soita, jos tarviit lisää rahaa".

Sillä oli moottoripyörä.

 

[Iker]

Siihen aikaan autojen laaduissa oli oikeasti isoja eroja. Piti olla Mersu, koska muut autot olivat huonoja ja vimpulanoloisia. Kun W124 malli tuli niin se oli niin moderni, että kaikki muut ihmettelivät ja kritisoivat sitä. Ei auttanut edes sanoa, että se 300E kulki yli 230km/h, vaikka muiden autot kulkivat ehkä jotain 160km/h.

Kuuluu muuten olennaisesti lapsuuteen tuo mainittu W124-mallin 300E.

Faija tuollaisen hommasi verovapaana vuonna 1990, kun muutettiin ulkomaille. Olikohan karvan verran alle puolen miljoonan markan Mersu ja maksoi n. 140 000 markkaa sen ajan verotuksella, eli mitään rikkaita me ei edelleen oltu vaikka sellainen autotalliin ilmestyikin. Olihan tuo pakasta vedetty ja viimeisen päälle varusteltu, Sportline-paketilla varusteltu hieman madallettu ja leveärenkaisempi metallinhohtosininen Mersu melkoinen ihmettelyn ja ihailun aihe perhetutuille tai sukulaisille, kun vastaavaa ei kuitenkaan ollut liian usein lähipiirissä näkynyt. Komea autohan olikin siihen aikaan, nykyään sellainen näyttää vanhalta taksirouskulta, mutta kun aikaansa suhteuttaa niin kyllähän edelleen joku vastaava uunituore E-sarjan huippumalli huomion kiinnittää. Viivalle tuntui riittävän aina lähtijöitä, ja pikku-Ikerillä riitti hauskaa kun faija tykkäsi välillä polkea autoaan menemään.

No, faija lähti sinne Köpikseen pari kuukautta ennen meitä muita ja asui kesän hotellissa siinä keskustassa Nyhavnin takana duunipaikkansa vieressä. Kaksi kertaa oltiin sillä ajanjaksolla murtauduttu autoon sisään, toisella kerralla kaivettu koko apukuskin kahva lukkoineen irti ja sisältä vielä virtalukko kokonaan irti. Käyntiin ei oltu saatu. Kolmannella kerralla oltiin vaan ronklattu lukkoa eikä menty sisään.

Sitten muutettiin loppukesästä loput perheestä paikalle, toisena päivänä varastettiin minun ja broidini upouudet maastopyörät kun käytiin lähikentällä potkimassa futista.

Noiden kaikkien jälkeen faija suorastaan jyrähti meillä broidin kanssa ikuisesti elämään jääneet ja lapsuuteen vahvasti kuuluneet sanat:

"On tämä on jumalauta yksi sarvikuonojen maa."

 

[Mondie]

Kun minä olin nuori niin nykyajan tanssityylillä olisi saanut luultavasti kirkon vihat niskaan. Twerkkaus. Ei silloin ollut tälläistä: Sexiest Twerk Choreography... Ever?

Linkki vie videoon jonka paatuneimmatkin tissi-miehet pystyvät katsomaan.

 

[Vesuri]

No eipä twerkkailtu nuoruudessa. Parketilla mentiin Åke Blomqvistin ansiokkaasti opettamalla tyylillä.

 

[Unkka]

Kun minä olin nuori, Titanic upposi. Tai saattoi se tapahtua jo lapsuuden aikoihin.

 

[Barcelona]

Kun meikä oli nuori niin fudiksessa oli aloituskokoonpanossa olevien pelaajien pelinumerot 1 - 11 (poikkeuksena sitten MM- ja EM kisat jossa ne oli 1-22). Vaikka tosta käytännöstä on luovuttu joskus 90-luvulla niin vieläkin "tökkii" nähdä jollain fudiksen pelaajalla pelinumerona joku 45 taikka 77. En kyllä tajua miksi.

 

[SteelGate]

Vaikka tosta käytännöstä on luovuttu joskus 90-luvulla niin vieläkin "tökkii" nähdä jollain fudiksen pelaajalla pelinumerona joku 45 taikka 77. En kyllä tajua miksi.

Jos vaikka numeroa 45 kantava pelaaja on aikaisemmin pelannut numerolla 9, joka on tämän 45:n uudessa seurassa varattu? Tai numerolla 77 potkiva on pelannut aiemmin numerolla 7 ja se on nykyisessä seurassaan jo käytössä?

Silloin kun minä olin nuori, niin SM-Liigassa oli aina torstaisin täysi kuuden ottelun kierros.

 

[benicio]

Jos vaikka numeroa 45 kantava pelaaja on aikaisemmin pelannut numerolla 9, joka on tämän 45:n uudessa seurassa varattu? Tai numerolla 77 potkiva on pelannut aiemmin numerolla 7 ja se on nykyisessä seurassaan jo käytössä?

Pitäisi ottaa seuraava vapaana oleva, muutamin poikkeuksin (puolustaja ei ota mitään ysiä, ja maalivahti on 1 tai 13.)

 

[Vesuri]

Kun minä olin nuori, siis hiukan toisella kymmenellä ei viikkorahoja jaeltu, jos jotain tahtoi oli se itse hommattava. Päätimmekin pikkuveljeni kanssa lakaa bisnesmiehiksi. Mitään starttirahaa emme tajunneet hakea, tosin tuolloin 60-luvulla sellaisia ei ollut edes olemassa.

Liikeideaamme kutsuttaisiin kaiketi nykyisin uusiopaperimateriaalin logistiikkaan liittyviksi toimenpiteiksi, noihin aikoihin sitä kutsuttiin jätepaperin keräykseksi. Kylämme Osuusliike Voima otti vastaan puhdasta ja hyvin pakattua jätepaperia ja maksoi siitä huikeat pari kolme penniä kilolta. Siinä oli meille pojille aivan tarpeeksi porkkanaa ryhtyä tuumasta toimeen.

Tuli melkein tippa silmään, kun kaiholla muisteli omaa lapsuuttaan. Oma yritystoimintani noudatti hyvinkin pitkälti krobben mallia. Paperia keräsin minäkin 70-luvun alkupuolella. Ostajana toimi naapurissa oleva puutarha, joka tarvitsi sanomalehtipaperia myytävien kukkien kääreeksi. Kilotavarana sitä myytiin, hintaa en pysty enää millään muistamaan. Punnitus tapahtui vanhalla ruosteisella puntarilla ja oli tarkkaa puuhaa. Puolin ja toisin siinä yritettiin vedättää, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys useimmiten saavutettiin. Kerran meitä sitten kusetettiin, kun punnitustulos ei vastannut alkuunkaan sitä mitä moisen satsin olisi kuulunut painaa. Siitä täytyi sitten reklamoida isäukolle, jonka kanssa hommaa mentiin sitten selvittämään. Meidät pennut komennettiin pihalle ja aikuisten käymän keskustelun päätteksi äijä tuli pihalle rahatukon kanssa.

Episodin jälkipuintina selvisi, että isäukko oli vanha kokenut paperinkerääjä, jolla oli tarjota rahanarvoinen vinkki meille nuorille yrittäjille. Vanha kunnon sanomalehtipaperi oli nykyiseen verrattuna huomattavasti paksumpaa ja huokoisempaa ja näin ollen imi kosteutta kuin pesusieni. Niinpä meidän autotalli muuttui keräyspaperin välivarastoksi, jossa paperiin imeytettiin lisäkiloja. Paperinippuja ympäriinsä ja keskellä lattiaa pöhisi sen ajan innovaatio, ihmisten asuntoja huolella homehduttanut ilmankostutin. Koskaan ei tullut puntarilla mitattua paljonko sitä painoa saatiin lisättyä, mutta kosteaa se kama myydessä oli.

 

[Mondie]

Kun minä olin nuori niin joulusiivous tehtiin sisällä. Nykyään joulusiivous on nurmikon leikkaus ja myrskyn kaatamien puiden raivaus.

 

[Barnes]

Oli se riemua kun pääsi "toimittamaan" luokkalehteä. Muistaakseni meikäläisen kirjoittamat jutut olivat rimanalituksia tai ylilyöntejä, mutta lehden ammattieettinen kynnys ei onneksi ollut kovin korkea.

Meillekin sellainen olisi pitänyt perustaa ja minusta tulla sen päätoimittaja. Jäi toteutumatta.

Yläkoulussa hyvännäköiset tytöt polttivat lähes poikkeuksetta tupakkaa. Heistä tuli kovalla prosentilla lähihoitajia. Kai siinä joukossa joku hotellialan nainenkin oli.

Suomi voitti Bratislavassa ensimmäisen kerran ja koko kansa sekosi. Tämä jälkimmäinen voitto oli tarinana parempi, mutta juhlat jotenkin vaisummat. Ehkä lapsena näkee nämä asiat eri tavalla.

Mäkihypyssä oli pettymys, jos suomalainen ei ollut palkinnoilla. Nyt toisen kierroksen paikka on torivarauksen arvoinen suoritus.