Kuinka iso ja totinen asia musiikki on sinulle?

[SergeiK]

Ihmiset yleensä puhuvat keskenään asioista jotka kiinnostavat heitä, oletan. Minua ja useita ystäviäni kiinnostaa musiikki, siksi puhumme siitä usein. Simple as that.

Jätit näppärästi lainauksestasi pois sanat "miksi saarnata" tai "miksi perustella että musa x ei toimi". En tiedä millaisia keskusteluja sinä kavereittesi kanssa pidät, mutta itse harvemmin pidän keskustelujen lähtökohtana kaverieni valintojen mitätöimisen. "Miksi katsot jotain lätkää? Isot miehet juoksee kumilaatan perässä. Anna kun perustelen 45 minuuttia miksi sinulle rakas laji täysin turha. "

On täysin eri asia jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella. Kahden U2-fanin välillä voi tunteja kun ne puhuvat Edgen pipon väreistä. Tämä ihan ok.

Mutta tätä ketjua lukiessa täällä esiintyy paljon termejä "koetan olla provosoitumatta", "dumataan heti paskaksi"", "musiikki minulle pyhää joten saarnaan siitä". Toki ihmiset ovat yksilöllisiä, mutta noista lähtökohdista keskustelu on yhtä hedelmällistä kuin menisi uskovaisten teetupaan väittelemään uskonnosta.

Minä väitän tietäväni aika paljon enemmän maailman menosta ja sen syy-ja-seuraus suhteista kuin moni ystäväni. En koe kuitenkaan velvollisuudeksi valistaa heitä, enkä koeta valita aiheeksi kansainväliseen politiikkaan liittyviä asioita. He tietävät asioista vähemmän, koska heitä ei kiinnosta. Se on myös syy miksi he eivät asiasta halua keskustella ajankulutusmielessä.

Toki minusta olisi kiva saarnata Egyptin radilisoitumistesta 70-luvulta ja pohtia kuinka todennäköistä tuo Turkille. Minä voisin puhua aiheesta tauotta kaksi tuntia. Mutta kun kavereitani ei voisi vähempää kiinnostaa ja siksi en moista aihetta agendalle nosta.

Vaikka minua kiinnostaisi itseäni aivan saatanasti.

T:Sergei (pro-keskustelu, anti-saarnaus)

 

[Evil]

Jätit näppärästi lainauksestasi pois sanat "miksi saarnata" tai "miksi perustella että musa x ei toimi". En tiedä millaisia keskusteluja sinä kavereittesi kanssa pidät, mutta itse harvemmin pidän keskustelujen lähtökohtana kaverieni valintojen mitätöimisen.

Siksipä jätinkin ettemme juurikaan saarnaa tai perustele jonkin toimimattomuutta. Koska ystäväpiiriini kuuluu muusikoita, lähestymme aihetta suhteellisen analyyttisesti. Myös hehkutamme toisillemme hyvää musiikkia ja yritämme perustella miksi musa x toimii.

Yleisesti ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä, joitten musiikkimaku on tarpeeksi yhtenevä ettei suoranaisia periaatteellisia riitoja synny, mutta myös tarpeeksi erilainen mahdollistaakseen rakentavassa hengessä käytyjä väittelyitä. Ideaalitilanne, sanoisin.

 

[Mac^]

Kyllähän musiikki sinänsä tärkeää on, mutta en pidä sitä minään elämää suurempana asiana, toisin kuin monet tuntuvat täälläkin pitävän. Kuuntelen mielimusiikkiani aika paljon, mutta mitään television musiikkikanavia saati radiokanavia en pahemmin kuuntele. Radiostakin kuuluu mieluummin vain lätkäselostusta. Joskus autossa tulee vähän radiota kuunneltua, mutta sielläkin mieluummin CD:ltä kuuntelen musani.

Tiedän musiikista hyvin vähän, osaan nimetä varmaan vain kaksi tunnettua kitaristia tästä näppituntumalta. Pelaan mieluummin NHL:ää kuin Guitar Heroa. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut minkään soittimen soitosta, paitsi joskus välillä on käynyt mielessä, että olisi kiva aloittaa jonain päivänä rumpujen tai kitaran soittaminen, vaikka en osaa kumpaakaan soittaa juurikaan. Pianolla sentään meni joskus Jänis istui maassa.

 

[hannes_ko]

Musiikki on iso asia. Joskus totinenkin. Paskaa musiikkia tuutataan ulos nykyään sellaisia määriä että ei paljoa naurata.

Myös hyvää musiikki tuutataan ulos nykyään sellaisia määriä että ei paljon naurata. Ei pysy millään kaikessa kiinnostavassa perässä.

P.S. 1967. Joo joo. Shut up. Kyllä minä tiijän mitä sillon tehtiin. Vallankumous tehtiin joo. Ja hyvä juttu se.

 

[Osmo Rapeli]

Täytyy muuten lisätä aiempiin että oikeastaan herkimmin ennen kaikkea vaivaantumista aiheuttavat suurin osa radiokanavista. Nykyään kuunneltavaa ohjelmaa saa etsiä koirien ja kissojen kanssa ja sekin tulee yleensä aikoihin kun ei ole keskittynyt radion kuuntelemiseen. Nykyisessä työssä omien biisien siirto työkoneelle onnistuu mutta ai, ai, kun olet vaikkapa jonkun muun kyydissä autossa. Ei yleensä ole kohteliasta/soveliasta nostaa mekkalaa tai työntää omia levyjä sinne, vaikka auton omistaja ei edes olisi keskittynyt siihen mitä radiosta tulee, ja kukapa ehtii lyhyemmillä matkoilla. Vaikeita pattitilanteita, joskus pärjää ilman musiikkiakin, mutta sitä että pidetään radio päällä mutta vitun hiljaisella en ole koskaan ymmärtänyt. Tsuh-tsuh-tsuh...virveli sihisee hississä.

 

[Prof. Puck]

Musiikki ei ole minulle yhtään vakava asia, päinvastoin. Musiikki (soittaminen) merkitsee minulle ennenkaikkea kahta asiaa; hauskanpitoa läheisten (hullujen) ystävien kanssa (jotka kyllä elävät ja hengittävät musiikkia...) ja luovaa mahdollisuutta itseilmaisuun! Jälkimmäisen vuoksi itse musiikin soittamisen otan suht. vakavasti, mutta hauskanpitoon liittyvät elementit (kaikki muu ulkomusiikillinen; kuten viina, naiset ja paskanjauhanta/kaverit, heh), mitä bänditoimintaan liittyy, on rehellisesti sanottuna yhtä tärkeää.

Mitä tahansa - jälleen juurikin päinvastoin - en ole kuitenkaan valmis soittamaan. Diggaan ehkäpä eniten vanhemmasta rockista ja raskaammasta hevistä, tai ainakin niitä kuuntelen eniten. Mutta toki myös kaikkea muuta kiinnostavaa genrestä riippumatta, josta jokin "juju" löytyy tai se sopii muuten tilanteeseen. En arvota (tai arvosta) sen enempää tai vähempää mainstreamea kuin undergroundiakaan. Kummastakin löytyy sekä hyvää että scheissea ihan kylliksi ja itse asiassa ylipäätään rajanveto näiden kahden välillä on minulle veteen piirretty viiva? En siis ole kovinkaan ahdasmielinen musiikin suhteen...käyn mielelläni myös oopperassa ja klassisen musiikin konserteissa aina tilaisuuden tullen.

Mutta piirre, joka erottaa allekirjoittaneen musiikkiin "vakavasti" suhtautuvista on, ettei minulla ole tarvetta kuunnella musiikkia päivittäin. Itse asiassa musiikin kuuntelu on minulle hyvin vaikeaa ns. taustamusiikkina (autoilu on tähän ainoa poikkeus). Kotona sen sijaan en normaalisti laita musiikkia taustalle. Jos kuuntelen musiikkia, keskityn siihen samalla tapaa kuin elokuvan katseluun tai kirjan lukemiseen. Voin toki laittaa musiikkia taustamusiikiksi jos tiedän, että jokin ystävistä sellaista kaipaa, mutta silloin minun pitää tehdä valinta sen välillä, keskitynkö ystävään vai musiikkiin ;-)

Minua ei myöskään kiinnosta musiikki niin paljoa, että olisin vaivautunut opettelemaan eri musiikkiin liittyvää tietoutta (ns. rock-poliisi ilmiön ensimmäinen aste...).. Harvat lukemani musiikki-aiheiset kirjat (kuten vaikkapa Hurriganesta, Ramonesin on the the road.. tai Lemmyn elämänkerta) ovat ihan tarinoina/kirjoinakin sellaisia, joita voi suositella kiinnostavana lukukokemuksena itsessään.

Varsin kahtiajakoista siis... Harrastuneisuudesta huolimatta tietyn musiikkityylin tai tiettyjen bändien fanittaminen on jotain johon en osaa samaistua ollenkaan. Siihen en niinikään osaa vastata, voisinko elää "ilman musiikkia"? Ehkä voisin, mutta en halua!

 

[peruspata]

Minulla on ehkä hieman paha tapa tyrkyttää musiikkiani tuttavilleni. Tosin johtunee siitäkin, että monen ystäväni kanssa makuni on melko erilainen, ja meillä on kyllä yleensä juttua musiikista ihan raikkaassa toverihengessä, Tampereella kun ollaan... Laajalta säteeltä pyrin kyllä ns. omaksumaan näkemystä kuitenkaan olematta musiikin suhteen tuuliviiri yllä talon katon, jonka oma maku ja näkemykset vaihtuvat päivittäin.

Soittopuolesta sen verran, että luulin olevani vahva komppaaja (kitaralla), kunnes aloimme äänittää yhtä lauluani. Tuli melkein epätodellinen olo siitä, että miten paljon yksi punaisena vilkkuva rec-valo voi sekoittaa pasmoja niin paljon. Tuntui, etten saa rytmistä kiinni hyvällä yritykselläkään, ja yleensä voi sanoa, että se on tuntunut vahvuudeltani. Totuus kuitenkin on, että kun soitat levyjen perässä (joka on kaikella tavalla äärettömän kehittävää), levyllä biisi jatkaa kulkuaan, vaikka kämmäisitkin.

Musiikki on minulle hieno ja rakas harrastus.

 

[teemu73]

Muistan tarkalleen mitä levyjä kuuntelin sinä päivänä kun menetin poikuuteni. En muista mikä kirja minulla oli silloin kesken tai minkä leffan olin viimeksi katsellut.

Juuri nämä asiat ovat oleellisia. On valtava määrä biisejä, joista tulee mieleen tietty aika ja paikka. Olen aikanaan itse nauhoittanut isot määrät dance-musiikkia kaseteille ja tuo sarja menee aikajärjestyksessä 80-luvulta 2000-luvulle. Sieltä on mukava laittaa aina joku kasetti soimaan sen mukaan, haluanko fiilistellä tunnelmissa, jotka vallitsivat yläasteen tupakkakokeilujen, yo-kirjoitusten, inttiin lähdön/sieltä lomille pääsyn aikaan tai jonkun kännireissun tai vaimoni ensitapaamisen aikoihin. Käänsin tuon koko setin mp3-muotoon, mutta jostain syystä sieltä alkuperäiseltä kasetilta kuunneltuna hommassa on kuitenkin vielä enemmän hohtoa...

Ainoastaan jääkiekon suhteen saan samoja fiiliksiä. Katsellessani vanhoja liiga- tai mm-kisakoosteita, muistuu monesti mieleen, että tämä peli katseltiin mummolassa tai tässä pelissä oltiin aika juovuksissa ja viinatkin vietiin jne.

 

[entti7]

Tähän kysymykseen olisi voinut heittää useammankin rastin kuin yhden, mutta vastasin kuitenkin kohdan "uskonto"! Tähän löytyy varmaan helpoin perustelu siitä, että kohdattuani elämässä murheita, surua, vaikeuksia yms. olen lähes järjestelmällisesti hakenut lohtua musiikista, en uskonnosta. Kuulokkeet korville ja Deep Purplen Sometimes I feel like screaming soimaan; Morsen kitaroinnissa unohtuu tehokkaasti pienet ja vähän isommatkin murheet!

Musiikki vaikuttaa minuun myös niin, että en tunne itseäni kotoisaksi tilassa, jossa soi musiikki, josta en pidä. Kuljen työkaverini kyydissä työmatkat ja hän kuuntelee Radio Suomea - vaikka lienee epäkohteliasta pitää kuulokkeita päässä, mutta vaihtoehtoja ei ole! Kokeilkaapa (ketkä eivät pidä karitapiosta yms. humpasta) kuunnella tunnin verran Radio Suomea putkeen, ei ole hieno kokemus ollenkaan!

Jokainen mielestäni saa kuunnella sellaista huttua, mistä nyt ikinä sattuu pitämään - kunhan ei pistä minua kuuntelemaan samaa humppaa! Olimme aikoinaan viettämässä mökkiviikonloppua ja kaveri aina silmän välttäessä kävi vaihtamassa rokin johonkin perhanan protestilaulukasettiin. No, se kasetti viihdyttää tällä hetkellä erään järven kalakantaa...

 

[hannes_ko]

Tähän löytyy varmaan helpoin perustelu siitä, että kohdattuani elämässä murheita, surua, vaikeuksia yms. olen lähes järjestelmällisesti hakenut lohtua musiikista, en uskonnosta. Kuulokkeet korville ja Deep Purplen Sometimes I feel like screaming soimaan; Morsen kitaroinnissa unohtuu tehokkaasti pienet ja vähän isommatkin murheet!

Olen viime aikoina pohtinut usein sellaista, että kun toiset syövät tunteisiinsa, niin ehkäpä toiset kuuntelevat musiikkia samalla tavalla. Voisiko se jopa johtaa musiikin väärinkäyttöön?

Ainakin olen hetkittäin löytänyt itsestäni jonkilaista musiikkinarkkarin vikaa. Eli manipuloin itseäni joskus jonkilaiseen high-tilaan. Esimerkiksi jos arki on liian tasaista ja tylsää, niin sitten laitan Mew'in soimaan, koska sen avulla tiedän pääseväni todella outoihin paikkoihin. Joskus kun on ihan hyvä olo, niin tulee mieli paeta ahdistuksen pariin, ja silloin soi This Empty Flow. Tulee sellainen uhkaava olotila. Ja vaikka olisi pirteä kuin peipponen, niin saattaa syntyä ajatus kuunnella Porcupine Treen Fear of Blank Planets, jonka tunnelma on todella kylmä, toivoton ja apaattinen. Ja fiiliskin muuttuu jotenkin sellaiseksi.

 

[SergeiK]

Olimme aikoinaan viettämässä mökkiviikonloppua ja kaveri aina silmän välttäessä kävi vaihtamassa rokin johonkin perhanan protestilaulukasettiin. No, se kasetti viihdyttää tällä hetkellä erään järven kalakantaa...

Ihan vaan uteliaisuudesta - kenen mökillä olitte? Ilmeisesti sinun.

 

[Rinksu]

Tilanteen mukaan. Kotona yksikseni keskityn siihen täysin, otan hyvän asennon sohvalle ja sanoitusvihkosen nenän eteen. Jossain kalareissussa tai kotibakkanaaleissa sitä voi sitten kuunnella ohimennen taustalla. Itse en pyri omia musiikkimieltymyksiäni kavereilleni tyrkyttämään, eli yritä kiusata heitä Tool/Dream Theater/Pain of Salvation ym.-kokoelmallani, jos heitä ei se kiinnosta.

Yleisesti siis hyvä rentoutumiskeino ja harrastus. Pyrin myös kokoajan laajentamaan katsantokantaani ja antamaan mahdollisuuden musiikille, joka ei ehkä aikaisemmin ole auennut tai tuntunut jopa luotaantyöntävältä.

 

[Osmo Rapeli]

Olen viime aikoina pohtinut usein sellaista, että kun toiset syövät tunteisiinsa, niin ehkäpä toiset kuuntelevat musiikkia samalla tavalla. Voisiko se jopa johtaa musiikin väärinkäyttöön?

Ainakin olen hetkittäin löytänyt itsestäni jonkilaista musiikkinarkkarin vikaa. Eli manipuloin itseäni joskus jonkilaiseen high-tilaan.

Ehdottomasti. Huomasin yhdessä vaiheessa että kun heräilin töihin aikaisemmin, ja nukkuminen oli epätasaista, aamun tunnelmiin vaikutti selkeästi musiikki mitä ehti soittaa siinä aamupalan ja suihkujen lomassa. Voi sitten miettiä olinko terävämpi töissä Alice In Chainsin heroiiniluuseribiiseillä vai Mustaschin ÄIJÄH!-Miesautoilumetallilla™.

Olen käyttänyt musiikkia selviytymiseen ihmissuhdeongelmista. Lääkkeenä mm. Zappan "Broken Hearts are for Assholes" eikä sen jälkeen ollut pahemmin ongelmia. Myös "Tears Began to Fall" on reseptin varassa toimivaa.

Onhan se myös mielenkiintoista liikuttua jonkun Pimmpin keikalla muttei lainkaan sukulaisten hautajaisissa. Silloin voi tosin käyttää ns. PILLUUU...-tekniikkaa* jos ei ole muistanut ottaa aurinkolaseja teltalta.

(*=eräänlainen mielenhallintajooga. Vedetään syvään henkeä ja ajatellaan pitkänä versiona sanoja kuten "PILLUUU...PERSEEE...". Toistetaan muutaman kerran. Takaan että silmäkulmassa tykyttävä kyynel vetäytyy jaleviää virkistävänä energiana pitkin kehoa.)

 

[Ted Raikas]

Juu, onhan se ihan selvää, että musiikki stimuloi olotiloja ja myös edesauttaa tietyn olotilan saavuttamista. Lisäksi on tiettyä musiikkia tiettyyn hetkeen, jonka aina huomaa sopivan. Se on sellaista arjen dj-meininkiä, joskus pitää osata soittaa musiikkia itselleen ja tunnelman mukaan ja tarpeen. Aivan taatusti musiikilla voi ohjailla myös läsnäolevien ihmisten tunnetiloja ja käyttäytymistä esim. bileissä.

Tuskin turhaan tietynlaista musiikkia mielletään myös eroottiseksi ja seksiä tihkuvaksi, toki yksilöllistä mitä tunnelmia herättää, mutta kyllähän määrätynlainen musiikki voi viritellä siihen intiimiinkin touhuun. Eikä sen musiikin pidä olla mitään laskelmoitua siirappia, tai jotain hehkutusta, vaan voi löytyä ihan yllättävistäkin suunnista sellainen musiikki.

Puhumattakaan, että musiikinkuuntelusta voi tulla riippuvaiseksi. Pakko joka päivä kuunnella jotain, tai päivä ei lähde käyntiin tai muuten etene. Tiedä sitten, onko hyvä vai huono, mutta sellaista se on. Osalle musiikki on varmasti myös tärkeä osa luovuuden kannalta, ei pysty työstämään omia teoksia ilman musiikin tuomaa lisäravinnetta.

 

[entti7]

Ihan vaan uteliaisuudesta - kenen mökillä olitte? Ilmeisesti sinun.

Arvasit ihan oikein, siinä tapauksessa vallitsi kotikenttäetu. Toisaalta tilanteessa vallitsi myös kokoetu, joten protestilaulut olisivat joka tapauksessa saattaneet kokea kohtalonsa, vaikka oltaisiin oltu "vieraskentällä"! Kyllä siinä rauhallisempikin mies hiiltyy, jos huomaa "pienessä" nousukännissä Maidenin vaihtuneen Lenin-setään - tana!

 

[julle-jr]

Kuuntelen musikkia vain vähän. Pidän hiljaisuudesta enkä tarvitse enkä halua kuulla useinkaan mitään taustakilinää, ainakaan kotona. Klassista mussiikkia tulee kuunneltua jos tekee mieli rentoutua tai jos haluaa syystä tai toisesta vaikkapa eläytyä johonkin 1700-luvun Euroopan tunnelmaan. Sellainen tarve syntyy esimerkiksi silloin kun lukee kyseiselle aikakaudelle sijoittuvaa kirjaa. Tai ei varsinaisesti sillä hetkellä kun lukee, vaan kun keskeyttää lukemisen ja miettii kirjan tapahtumia.

Silloin kun nautin viinaa tai muuta vastaavaa tunnen suurta tarvetta kuunnella jotain musiikkia, mieluiten sellaista mikä nostaa fiilistä, esimerkiksi konemusaa tai jotain tilanteeseen sopivaa rockia tai metallia tms., mitä niitä nyt on. Oikeastaan muutenkin tietyn positiivisen ja iloisen riehakkaan fiiliksen ollessa päällä tekee mieli kuunnella musiikkia, esimerkiksi työ- tai kouluviikon jälkeen perjantaina tai lauantaina. Baarit ja bilemestat ovat sitten tietysti asia erikseen, niiden tunnelmaan kuuluu mielestäni musiikki siinä missä muukin hälinä. Ehkä parhaalta musiikki kuulostaa juuri päihtyneenä, silloin kun ei useinkaan kaipaa hiljaisuutta.

Autossa on jostain syystä ihan mukavaa kuunnella musiikkia, en oikein tiedä miksi. Kuuntelen musiikkia joskus myös silloin harvoin kun tulee muuten vain makailtua sängyllä, siis mikäli en katso telkkaria tai lue.

En ymmärrä ihmisiä, jotka laittavat musiikin soimaan taustalle tehdessään kouluhommia tai muuta keskittymistä vaativaa. Musiikkihan pistää heti ajatukset harhailemaan kertomuksen kohteena olevan tarinan maisemissa tai kappaleesta riippuen tulee mietittyä onko siinä julistettavat mielipiteet järkeviä jne.

Yhteenvetona sanoisin, että musiikki ei ole lähellekään välttämätöntä, mutta ihan hyvä keksintö, jonka avulla voi hieman syventää fiiliksiään.

 

[banaaninviljelijä]

Seuraava emäntä jos ei kuuntele tukkahevia, ei hän tule oleman mun emäntä. Riittää, kun on pitänyt kuunnella viimeiset 14 vuotta kasareita yksin autossa tai silloin kun akka ei ole kotona ja jos olen kuunnellut, emäntä kun on ollut kotona, on yli puolet musiikin tenhoavuudesta jäänyt pois, kun sitä on pitänyt kuunnella niin pirun hiljaa.

 

[Pavlikovsky]

Kyllä se aika iso osa kuitenkin on. Ei nyt totinen, mutta tärkeä varsinkin 70-luvun heavyrock ja siitä eteenpäin. Niin tosiaan se hard rock/heavy metal on se meikäläisen juttu, mutta en yritä juuttua vain yhteen genreen. Levyihin ja keikkoihin menee vuosittain rahaa melkoisesti, mutta eipä ole koskaan ollut esimerkiksi keikan jälkeen sellaista oloa, että vitutti maksaa tuostakin kurasta. Levyjä tosiaan riittää, nytkin tilauksessa ja koetan koko ajan laajentaa musiikkimakuani ja etsiä uusia virikkeitä. Nyt mm. tutustumassa enemmän progressiiviseen metalliin kuin ennen tässä on pyöritty enemmän sellaisessa suoraviivaisemmassa materiaalissa. Tykkään myös ottaa kantaa musiikkiaiheisiin juttuihin täällä jatkoajassakin, mutta varsinaisesti mitään soittimia en juuri hallitse. Mitä nyt vähän bassoa osaan rämpytellä.