Kuinka iso ja totinen asia musiikki on sinulle?

[Blackie]

Musiikki on erittäin keskeisessä osassa elämääni. Esim. intissä olessani, mulla oli siellä korvalaput mukana ja vapaa-aika menikin musaa kuunnellessa. Ja tottakai korvalaput otettiin mukaan leireillekin. Suurin osa kavereistani kuuntelee ihan erilaista musiikkia kun meikäläinen ja välillä he siitä nälvivätkin mua. Yleensä heitän takaisin jotain "ei olisi paljon varaa arvostella, jos itse kuuntelee 69 Eyesia". Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin hyvässä hengessä.

Jos kotona oon, niin musa soi lähes jatkuvasti taustalla. Ja kun lähden esim. lenkille, niin korvalaput tulee aina otettua mukaan.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Evenuel
Kiitos kovasti. Minä olen jo pienen ikäni aikana kerinnyt tottumaan sen kaltaiseen kommentointiin. Ei ole pikkusiskon osa helppo, ei.
Mutta nykyään on jo oppilas mennyt mestarin ohi, sisko kun kyselee minulta neuvoja. Kiusaus kostaa kokemaani vääryttää on ollut suuri, mutta olen ainakin tähän asti pystynyt nousemaan sen yläpuolelle. Tai sitten vaan olen ollut niin tyhmä, etten sillä hetkellä ole tajunnut hyvää saumaa pistää vahinkoa eteenpäin.

Eikös olekin rankkaa elää sellaisen vetovoiman kanssa? Ei sillä että minä siitä mitään tietäisin, mutta kaverit ovat puhuneet. Minun vetovoimani kun rajoittuu sellaisiin 50v äijiin, jotka tulevat hirveässä sössötystuubassa avautumaan ja kertomaan elämän tarinaansa. Olin sitten tiskin kummalla puolen tahansa. Harmi, että hokasin vasta viime kesänä ostaa sellaisen "Mua ei kiinnosta"-paidan. Se toimi. Ehkä tosin liiankin hyvin.

Suosittelen siinä tapauksessa purkamaan mahdollisen siskonkin aiheuttaman kiukun niihin 50-vuotiaisiin miehiin koska he sen ansaitsevat (huomaa itselleni tärkeän "äijä"-sanan välttäminen jos kyseessä on joku vanha wanker). Moni asia ei ole minulle suurempi synti kuin se ettei tee asialleen tai elämälleen mitään, voivottelee vaan kaikkea sitten (elämän/baarin) pilkun jälkeen - nämä mainitsemasi vanhat miehet kuulostavat juuri tältä.

Ota askel tylympään suuntaan, esim. toteamalla lause "Arveletko tosiaan minua kiinnostavan lainkaan se mitä nyt olet aikeissa kertoa?" tai "Jokohan olis vieraiden aika lähteä?" jne. Myös teinimäinen "Lähekkö meneen, mullon kiire tehdä ei-mitään" voi olla rautaa. Vaikka mitäpä minä sinua neuvomaan, kyllä sinä osaat.

Viestin lähetti Blackie
Musiikki on erittäin keskeisessä osassa elämääni. Esim. intissä olessani, mulla oli siellä korvalaput mukana ja vapaa-aika menikin musaa kuunnellessa. Ja tottakai korvalaput otettiin mukaan leireillekin. Suurin osa kavereistani kuuntelee ihan erilaista musiikkia kun meikäläinen ja välillä he siitä nälvivätkin mua. Yleensä heitän takaisin jotain "ei olisi paljon varaa arvostella, jos itse kuuntelee 69 Eyesia". Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin hyvässä hengessä.

Jos kotona oon, niin musa soi lähes jatkuvasti taustalla. Ja kun lähden esim. lenkille, niin korvalaput tulee aina otettua mukaan.

Hienoa, oikein. Jotkut meistä äijistä mainitsevat asian myös suosikkijoukkueinaan!

 

[Evenuel]

Viestin lähetti goldenawe
Suosittelen siinä tapauksessa purkamaan mahdollisen siskonkin aiheuttaman kiukun niihin 50-vuotiaisiin miehiin koska he sen ansaitsevat (huomaa itselleni tärkeän "äijä"-sanan välttäminen jos kyseessä on joku vanha wanker). Moni asia ei ole minulle suurempi synti kuin se ettei tee asialleen tai elämälleen mitään, voivottelee vaan kaikkea sitten (elämän/baarin) pilkun jälkeen - nämä mainitsemasi vanhat miehet kuulostavat juuri tältä.

Ota askel tylympään suuntaan, esim. toteamalla lause "Arveletko tosiaan minua kiinnostavan lainkaan se mitä nyt olet aikeissa kertoa?" tai "Jokohan olis vieraiden aika lähteä?" jne. Myös teinimäinen "Lähekkö meneen, mullon kiire tehdä ei-mitään" voi olla rautaa. Vaikka mitäpä minä sinua neuvomaan, kyllä sinä osaat.

Ahh, äijä siis on ihan jotain muuta kuin vanha äij... wanker?

Enkä minä osaa tyly olla. Jotenkin vain ei luonnistu. Kun tuon pienen pienen EI-sanan sanominen tuottaa minulle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Heh, ja teinihän minä olenkin. Kovasti yritän uskotella ainakin itselleni, että täytän vasta 19. Tosin siinä vaiheessa kun minun iäksi veikataan ~25, tuntuu tuo uskottelu aika turhalta. Vanha ämmä, ei siitä mihinkään pääse.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Evenuel
Ahh, äijä siis on ihan jotain muuta kuin vanha äij... wanker?

Enkä minä osaa tyly olla. Jotenkin vain ei luonnistu. Kun tuon pienen pienen EI-sanan sanominen tuottaa minulle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Heh, ja teinihän minä olenkin. Kovasti yritän uskotella ainakin itselleni, että täytän vasta 19. Tosin siinä vaiheessa kun minun iäksi veikataan ~25, tuntuu tuo uskottelu aika turhalta. Vanha ämmä, ei siitä mihinkään pääse.

Äijä-asiasta mainitsin ohimennen myös kotisivujeni naisasioissa, lyhyesti kerrattunahan miehen ja äijän henkinen ero on ongelmien laadussa ja niiden ratkaisemisessa, sekä yleisessä rauhallisuudessa ratkaisujen ja tilanteiden suhteen.

Rohkeutta EI-sanan reenaamiseen, sieltä se tulee niinkuin se pianonsoittokin. Jonain päivänä sinusta tulee tylyttäjä, pihtari ja jopa "kuningasakka!" joka poimii pelkästään parhaat päältä, menettämättä kuitenkaan naisellisuuttasi. Arvostat äijiä ja nuo vanhat pierut saavat kysyä lupaa edes puhuakseen sinulle, jos uskaltavat.

Vanha sinä et kyllä ole, parhaassa iässä prkm.

 

[Panzerfaust]

Hiukan omituiset vaihtoehdot, joten raksi meni kohtaan "en omista vinyylilevyjä". Olen kyllä joskus omistanut, mutta ne meni yhdelle toiselle. Musaa tulee kuunneltua suhteellisen paljon, mutta lähinnä autossa, missä voi luukuttaa noloimpiakin settejä huoletta. Livekeikoilla käyn todella harvoin ja festareillakin tuli joskus teininä käytyä pelkästään ulkomusiikillisista syistä.

Musiikki on ihan kiva lisä eläämään, mutta pystyisin kyllä elämään tyytyväisenä ilmankin sitä.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Panzerfaust
Musaa tulee kuunneltua suhteellisen paljon, mutta lähinnä autossa, missä voi luukuttaa noloimpiakin settejä huoletta.

Aivan. Auto on etenkin kerrostalossa asuville se paikka jossa voi laulaa, ihan taidoista riippumattakin, täysillä. On myös erityisen upeaa nähdä joku toinen valoihin pysähtynyt, omaan musiikkiinsa kaarassaan eläytynyt sankari täydessä vauhdissa.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti goldenawe
Aivan. Auto on etenkin kerrostalossa asuville se paikka jossa voi laulaa, ihan taidoista riippumattakin, täysillä.

Älä nyt helvetti tollasia mun suuhun laita! Tarkoitin niillä noloimmilla seteillä lähinnä kasarisukkaheviä ja kasaripurkkapoppia.

edit: Joita siis luukutetaan kajareista. En edes halua tietää minkälaista "luukuttamista" olisi mun tai kenenkään muunkaan amatöörin laulaminen autossa.

 

[vilpertti]

Musiikissa parasta ovat ne vajakit jotka ärsyyntyvät siitä kun joku toinen ei välitä/sanoo huonon sanan omasta lempparimusiikista. Heitä on kiva provosoida ja flamettaa.

Eniten näitä vajakkeja löytyy raskaan rock-musiikin piiristä.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti vilpertti

Eniten näitä vajakkeja löytyy raskaan rock-musiikin piiristä.

Niin, etenkin kun nämä tälläiset henkilöt ovat usein sellaisia epeleitä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa/pysty kuunnella yhtään mitään muuta.

 

[Timbit]

Kyllähän musiikin kuuntelussa tärkeää on se, että pitää siitä musiikista, mitä juuri sillä hetkellä kuuluu. Onneksi siihen pääsee itse useimmiten vaikuttamaan. Siis kuuluvaan musiikkiin. Makuja on monia ja jokainen kuunnelkoon sitä, mitä itse haluaa. Ainoastaan hiphoppareille on syytä nauraa, koska he kuvittelevat hiphopin olevan musiikkia ja kuvittelevat hiphop-"artistien" elävän aidosti sitä elämää, mitä ne väittävät elävänsä. Ja sitten nämä höhlät vielä menevät matkimaan niitä.

 

[Osmo Rapeli]

Kyllähän musiikin kuuntelussa tärkeää on se, että pitää siitä musiikista, mitä juuri sillä hetkellä kuuluu. Onneksi siihen pääsee itse useimmiten vaikuttamaan. Siis kuuluvaan musiikkiin. Makuja on monia ja jokainen kuunnelkoon sitä, mitä itse haluaa. Ainoastaan hiphoppareille on syytä nauraa, koska he kuvittelevat hiphopin olevan musiikkia ja kuvittelevat hiphop-"artistien" elävän aidosti sitä elämää, mitä ne väittävät elävänsä. Ja sitten nämä höhlät vielä menevät matkimaan niitä.

Minun täytyy nyt olla rasistinen ja stereotyyppiä mainitseva suomalaisia ja Afrikasta tulevia siirtolaisia kohtaan, mutta nykyäänkin Eurooppa on pullollaan tätä 50centtien valtakuntaa kuolaavaa löysäpöksyä. Eikö kannattaisi jaksaa kunnioittaa sitä omaa kulttuuria ja myös muistaa mistä on kotoisin, eli perimmiltään öljylämmitteisestä omakotitalosta Keravalta tai bambumajasta siitä kolmannen kuivahtaneen pellon notkeesta.

~BREASTS!!!

 

[mazapp]

Kyllähän musiikki melko tärkeä asia on. Sitä kautta heijastuu hyvin mielialakin.
Toiseksi alimpaan vastaukseen päädyin.

 

[Osmo Rapeli]

Viimeaikaiset väännöt yliarvostusketjussa vaatinevat tämän pornahtavan eroottisen avautumisketjun nosto-operaation. HII~OP!

Toivottavasti ensi kerralla on lisää niin paljon raskasta asiaa että tarvitsemme torninosturia, vaikkapa muutaman erotarinan tai nettihiiltymisen sivelleen semitilityksen kautta!

 

[Evil]

Musiikki on iso asia. Joskus totinenkin. Paskaa musiikkia tuutataan ulos nykyään sellaisia määriä että ei paljoa naurata.

Musiikki on kulkenut lätkän ja futiksen rinnalla harrastusteni kärjessä jo 27 vuotta tai sinne päin. 80-luvun lopun ja koko 90-luvun pyörin bänditouhuissa mukana, nyttemmin olen tullut järkiini.

Fakta on se, ettei mikään taidemuoto vaikuta ihmiseen samoin kuin musiikki; mikään muu ei sykähdytä yhtä monella tasolla tai stimuloi psykofyysistä, homo sapiensina tunnettua organismia niin kokonaisvaltaisesti. Koko tunteiden kirjo, elämän ilot ja surut, kokemukset, onnistumiset, pettymykset - minä ainakin miellän ne musiikin kautta, liitän kokemuksiini muistoissani silloin soineita kappaleita.

Muistan tarkalleen mitä levyjä kuuntelin sinä päivänä kun menetin poikuuteni. En muista mikä kirja minulla oli silloin kesken tai minkä leffan olin viimeksi katsellut.

Musiikki on iso asia. Niin iso, että minua vituttaa sillä pelleilijät. Kaikki nykyisin musiikiksi kutsuttava äänisaaste. Ne tekevät pilkkaa siitä mikä on minulle pyhää.

 

[muzakian]

Musiikki on tärkeää. Se pelasti hengen tuossa vajaa parikymppisenä, jolloin ei elämässä ollutkaan muuta sisältöä. Oma elämä haki suuntaa juuri noina vuosina. Soitan kitaraa, kirjoittelen biisejä.. Tosin opiskelut ja emäntä vie nykyisin niin paljon aikaa ja tuo biisien kirjoittaminen vaatii minulla aamuyön pikkutunteja tai muuten vain yksinäisiä hetkiä, joten se on vähentynyt. Pöytälaatikossa on kuitenkin varmaan lähes sata enemmän tai vähemmän valmista biisiaihiota. Tietokone on hyvä apuväline.

Itselläni ei soi musiikki kokoaikaa. Pyrin aina kuuntelemaan musiikkia ja pyrin jättämään sen "taustamelun" pois. En tosin pysty edes keskittymään vaikka kirjaan jos taustalla soi musiikkia. Radiota en ole kuunnellut juuri koskaan. Eikä meillä "maalla" näkynyt mitkään MTV:t tai muut. Nyt näkyy, mutta se tulva on jotain todella vastenmielistä. Musiikkivideoitakaan en juuri katso. Eipä sillä että sieltä hirveästi "omaa" musiikkia edes kuuluisi. Julistamista en ole koskaan harrastanut. Toki ilmaisen mielipiteen, jos joku sitä kysyy.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Voi olla iso asia, tai ehkä paremminkin keskikokoinen. Ei totinen. Joskus poikasena varmaan oli kun suhtauduin asioihin muutenkin 17-vuotiaan suoraviivaisuudella.

Äänitteitä on tosiaan tullut kerättyä ja edelleenkin ostan jonkun verran levyjä. Myös vinyylejä. Hyllyssä on yli 2000 nimikettä, ja monta sataa näistä voi kirkkaasti luokitella keräilytavaraksi. Osa on ollut sitä jos ostettaessa, joistakin on tullut keräilylevyjä ajan myötä. Arvokkaimmista levyistäni olen maksanut monta sataa euroa, ja yleensä tällaiset levyt säilyttävät arvonsa hyvin. En kuitenkaan suosittele levyjä varsinaiseksi sijoituskohteeksi, rahalle saa paremman tuoton muualta.

Suhteeni muuttumista musiikkiin kuvastaa ehkä sekin, että voisin hyvin kuvitella myyväni koko levykokoelmani pois jos joku maksaisi siitä käyvän hinnan. Jättäisin itselle ehkä muutaman sadan nimikkeen pikkukokoelman levyistä joita kuuntelen aktiivisemmin. Myyntihaluja hillitsee se, ettei kukaan maksa tuollaisesta erästä kerralla ostaen kuin pienen osan siitä mitä levyistä voi realistisesti saada yksittäin myytynä. Jos hinnoitteluoppaiden perusteella laskettu kokoelman arvo olisi vaikkapa 50000 euroa, niin levydivarit tuskin maksaisivat levyistä 10 kiloeuroa enempää. Joku varoissaan oleva keräilijä voisi maksaa vähän enemmän, tuskin kuitenkaan paljoa. Osa levydivarien äijistä on ahneita kusettajia, ei kovin kaukana average pornokauppiaista. Vituttaisi myydä jollekin tuollaiselle ukolle 25 vuodessa keräämäni kokoelma. Varsinkin kun joukossa muutama levy, jollaiseen olen törmännyt elämässäni vain yhden kerran eli ostaessani. Jos myyn tuollaisen levyn pois, niin aika turvallisesti voin sanoa etten tule eläessäni näkemään toista vastaavaa uudelleen.

 

[Trenchtown]

Kyllähän musiikki on minulle iso asia. Ei niinkään totinen, vaikka omiin suosikkeihini suhtaudun suurella vakavuudella. Kaveripiiristä löytyy jos jonkinlaista iskelmäfania ja vanhaa sukkahousuheviä kuuntelevaa porukkaa. Eniten noiden ihmisten asenteissa vituttaa se, että kaikki uusi dumataan saman tien paskaksi. Esimerkiksi eräs ystäväni väitti Diablon olevan pelkkä kopio kaikista ikinä olemassa olleista jenkkibändeistä. Mitä tuohon sitten lähdet vastaamaan, parempi vain nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa suosiolla. Saman kaverin kanssa ollaan siitä samaa mieltä, että paras suomalainen bändi koskaan on Sentenced, mutta kakkospaikkaa minun listallani pitää hallussaan ainakin tällä hetkellä Diablo, kun taas ystäväni listan hopeasijalla on Hanoi Rocks. Tuossa kohtaa ei voi enää kiistellä, että kumpi on parempi, koska niin erilaisista bändeistä on kysymys.

Oma reggaehehkutukseni ei juurikaan kaveripiirissä mene perille, mutta ovat jo oppineet sen verran, että antavat Bobin laulaa ilman turhaa kommentointia. Musiikista on mukava keskustella ja väitellä, mutta joissakin tapauksissa sitä on turha edes aloittaa. Juuri tuossa kehuin kaverilleni, että ostin In Flamesin uuden levyn, oletko kuullut. Juuri kun valmistauduin kehumaan bändin kykyä tehdä vuodesta toiseen hyviä levyjä, antoi kaverini lopullisen tuomionsa. "Ai In Flames? Se on kyl ihan paska." Nuff said, asia käsitelty, mee himaas ja laita Twisted Sisteriä koneeseen.

Niin, että musiikki on siis minulle vakava ja iloinen asia. Herkästi tulee kyllä tuomittua kaverien Anna Abreut, Poets Of The Fallit ja muut musiikit, jotka omaa musiikkikorvaani eivät miellytä ollenkaan. Mutta siinähän kuuntelevat, jos jotain positiivista tuollaisesta irti saavat. Homie don't play that.

 

[vilperi]

Musiikkia on ihan kiva kuunnella mutta eipä se minulle niin tärkeätä ole.Huomattavasti tärkeämpää minulle on jääkiekon seuraaminen.

 

[olkikuukkeli]

Vastasin useampaankin kohtaan, onhan musiikki intohimojani. On muuten helkatin vaikea keskustella musiikista sellaisen kanssa, jonka mielestä 30 seconds to Mars ja Three Days Grace edustaa ylintä musiikillista tekemistä. Yrität äkkiä viheltää keskustelua poikki, mutta kaveri vaan jatkaa... Toisaalta musiikki voi olla myös hieno keskustelunaihe, jonka avulla löytää uusia bändejä. Edellyttää tietenkin sitä, että musiikkimaut edes hieman risteävät.

Joskus tulee musiikkikeskustelusta provosoiduttua, mutta yleensä pysyn ihan asialinjalla. Lähinnä joutuu perustelemaan sitä, miksi joku radiohittibändi ei "muka toimi". Vaikka kuinka koitat sanoa, että sehän on, jos ei silmitöntä paskaa, niin ainakin aika mielikuvituksetonta ja tylsää. "Kuuntelet tätä kuitenkin, et vain kehtaa sanoa..." Huoh.

Lisäksi ärsyttää ihmisten asenne silloin, kun pitäisi keskittyä johonkin hieman vaikeampaan tai erilaisempaan musiikkiin... Suurin osa näyttää tottuneen niin kovasti poppikaavoihin ja kolmen minuutin pituuksiin, että erilaisen musiikin kuuntelu avoimin mielin tuntuu olevan mahdoton tehtävä:D

Mutta jokainen kuunnelkoot sellaista musiikkia, mistä oma korva nauttii. Peräänkuuluttaisin kuitenkin hieman avointa mieltä, sieltä radiokanavien soittolistojen ulkopuolelta löytyy mahtavaa musiikkia...

 

[Ted Raikas]

Mutta jokainen kuunnelkoot sellaista musiikkia, mistä oma korva nauttii. Peräänkuuluttaisin kuitenkin hieman avointa mieltä, sieltä radiokanavien soittolistojen ulkopuolelta löytyy mahtavaa musiikkia...

Siinä on varmasti sekin, että osa vaatii musiikilta erilaisia asioita. Osalle se on elämäntapa ja jotain likimain meditatiivista syventymistä. Osalle taas musiikkia on perusteiltaankin kertakäyttöistä tai lyhyen periodin käyttötavaraa. Vähän kuin aikakauslehti tai jotain. Osaa ei kiinnosta heittäytyä, kunhan jotain helppoa soi korvissa. Tälläiset tosin usein ei levyjäkään osta, vaan harrastavat piraatteja, itsepoltettuja, tai ehkä tuo mp3:iden ostaminen, kun voi valita haluamansa biisit (hitit) voi olla heille mitä parhain systeemi.

Eli toisin sanoen, vaikka radiokanavien soittolistojen ulkopuolelta löytyykin sitä mahtavaa musiikkia, niin osaa se ei kiinnosta, eikä kerro heille mitään. Se ei ole heitä varten, koska eivät ole musiikinharrastajia sillä tapaa.

 

[SergeiK]

Sitä minä en ymmärrä miksi ylipäänsä musiikista pitää puhua ihmisten kesken. Miksi saarnata? Miksi pitää perustella että musiikki X ei toimi?

Minulla ei ole hajuakaan mitä musiikkia lähipiirini kuuntelee poislukien ne keiden kanssa asun samassa taloudessa.

Kyllä. Musiikki on minulle tärkeä, mutta hyvin henkilökohtainen asia.

 

[Ted Raikas]

Sitä minä en ymmärrä miksi ylipäänsä musiikista pitää puhua ihmisten kesken. Miksi saarnata? Miksi pitää perustella että musiikki X ei toimi?

No, tuo lähtee niille aluevesille, että miksi ylipäätään puhua mistään mitään ihmisten kesken? Eiköhän lähes kaikki ole henkilökohtaista ja usein niin tunteisiin sidottua, että järkeviä tai tarpeellisia perusteluja ei ole, tai ei edes tarvita.

Silti ihmiset keskustelee, kinastelee ja väittelee sellaisistakin asioista, koska se on osa ihmistä ja jos ei mene ihan naurettaville tasoille, niin mielenkiintoistakin. Voihan se joskus herättää uusia ajatuksiakin ja jopa aiheuttaa "herätyksen" johonkin asiaan. Useimmiten tosin ehkä entistäkin kielteisemmän suhtautumisen aiheeseen.

 

[Evil]

Sitä minä en ymmärrä miksi ylipäänsä musiikista pitää puhua ihmisten kesken.

Miksi puhua urheilusta, politiikasta, autoista, tunteista, maailman menosta, pillusta, kalastuksesta, viinanjuonnista, pitsinnypläyksestä...

Ihmiset yleensä puhuvat keskenään asioista jotka kiinnostavat heitä, oletan. Minua ja useita ystäviäni kiinnostaa musiikki, siksi puhumme siitä usein. Simple as that.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Ilman musiikkia päivät selväjärkisenä olisivat historiaa. En pysty edes kuvittelemaan miltä maailma ilman musiikkia kuulostaisi.
Siitä se lähti ensimmäisestä vinyylistä vuonna 1989. Hitaasti mutta varmasti, levy levyltä. Tällä hetkellä kämpästä löytyy n. 800 vinyyliä ja lisää ostan kuukausittain. Asunto on niin täynnä levyjä, ettei tänne oikein enää mahdu, mutta minkäs teet, kun hyvää musaa ei viitsi hankkimattakaan jättää.

Music is good for your health -KP

 

[JHOL]

Itselleni musiikki merkitsee paljon. Musiikin kautta on hyvä päästä erilaisiin tunnetiloihin, ja vahvistaa jo päällä olevia. Tuo helpotusta, intoa ja muistoja mieleen. Päivässä menee keskimäärin neljä tuntia musiikkia, niin julkisilla liikkuessa, kuin koneella ollessa tai muutenvaan himassa hengatessa.

Pidän hyvästä musiikista. Sellaisesta, joka kuulostaa omaan korvaani hyvältä. Oli se sitten kuinka kaupallista tai helppoa kuunneltavaa, ihan sama mulle. Itseasiassa on myönnettävä, että useilta bändeiltä pidän juuri niistä kappaleista, joista jossain vaiheessa tulee jonkin sortin hittejä, ellei jo sitä kuunteluvaiheessa olleet. Mutta mitä sitten? Ehkä mulla sitten on mediaseksikäs musiikkimaku, mutta paska se ei ole.

Olen aina vihannut näitä kaiken maailman "sä kuuntelet hirveetä paskaa, mä kuuntelen paljon laadukkaampaa ja hienompaa musaa". Millä perustein musiikkia voi luokitella hyväksi ja paskaksi?

Onko musiikki jollain tapaa parempaa, jos tuotanto on vaativaa kuuntelijalle ja soittajalle, erilaista kuin "normaalisti" kuultu, ns. katu-uskottavaa, tai bändi muuten vain pienten piirien autotallista ponnistanut rocki/hevihumppa, vai mitä hiivattia? Minkä takia kaupallinen musiikki ei voisi olla hyvää? Sen takia, että se on nimenomaan kaupallista, suurelle yleisölle tehtyä?

Herää kysymys, että mitä helvettiä. Ihan yhtä lailla ne hevibänditkin sitä musiikkia yleisölleen tekee. Se, että sanotaan vääntävänsä musiikkia vain omaksi ilokseen, on täyttä paskaa. Miksi sitä sitten kaupallistetaan tai yritetään saada myyntiin isolle yleisölle? Miksi musiikki, jota tehdään radiosoittoon, ei voisi olla hyvää musiikkia, vaan ne rockit ja hevit ovat sitä aitoa tavaraa, ainoata Hyvää Musiikkia.

Millä perustein voi luokitella musiikkia hyväksi ja huonoksi? Mielestäni tämä menee aika pitkälti mielipiteiden ja omien mieltymysten mukaan. Tottakai jonkun one hit wonder-biisin voi suoralta kädeltä rankata oikeasti paskemmaksi biisiksi, kuin vaikka jonkun Bon Jovin Alwaysin, eli jonkin näkönen muuttumaton totuus näissäkin jutuissa on taustalla. Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen erottaa hyvän ja huonon musiikin nimenomaan omien mielipiteittensä kautta.