Uskalsiko kukaan natiivi sanoa poikkipuolista sanaa Kimeistä tai puolueesta tai oloista turistille?
Ei, enkä kyllä sellaista toki odottanutkaan. Osa tapaamistani ihmisistä vaikutti olevan aivan vilpittömästi tosissaan uskonsa kanssa, osasta ei sitten oikein voinut tietää, että kehuivatko maata vain siksi, kun niin on käytännössä pakko. Onhan jo systeemin julkinen epäily käsittääkseni vakava rikos, ja maassa toimivan jonkinlaisen naapurivahtijärjestelmän (inminban) vuoksi tällaiset ajatusrikokset kannattaa pitää visusti omana tietonaan.
Juttelin tästä aihepiiristä itse asiassa reissumme länkkärioppaan (Kiinassa asuva australialaismies) kanssa ja hän kertoi, ettei ole vielä koskaan tavannut maassa ihmistä, joka olisi kritisoinut hänelle Kimien valtaa, vaikka matkustaakin Pohjois-Koreassa paljon työnsä vuoksi.
Samainen opas kertoi näkemyksenään, että nuoret ovat niin totaalisen aivopestyjä, ettei heillä minkäänlainen epäily tule kyseeseenkään. Vanhemmista ihmisistä osalla sen sijaan usko saattaa kuulemma jo alkaa horjua, kun meininkiä maassa on tullut riittävän kauan nähtyä.
Ja helppohan tämä on oikeastaan uskoa. Kävimme reissulla muun muassa tutustumassa paikalliseen lastentarhaan jossain päin maaseutua, ja olihan se meininki siellä melkoista. Pikkulapset pyörivät huoneessa piirileikkiä ja lauloivat opettajan soittaessa vieressä pianoa, ja ainakin osa lauluista käsitteli - kuinkas muutenkaan - Kimejä. Samassa paikassa tuli muutenkin taas kerran vähän sellainen itkeäkö vai nauraa -fiilis, kun katseli seinillä olevia kuvia: suuri osa aiheista käsitteli iloisia pikkulapsia aseineen pahoja amerikkalaissotilaita listimässä yms.
Eräänä toisena päivänä tutustuimme sitten Pjongjangissa sijaitsevaan hulppeaan Lasten palatsiin, jossa maan tulevaisuuden toivot saavat harrastaa koulupäiviensä jälkeen. Vierailu tuolla päättyi varmaan 1000-1500 ihmistä vetäneeseen konserttisaliin, jossa nämä pikkupioneerit totaalisesti panivat parastaan. Välillä noin 70 koulutytön kuoro lauloi taustalla ja toinen mokoma lapsia soitti erilaisia instrumentteja kuin ammattimuusikot konsanaan. Noin tunnin kestäneen esityksen kappaleista ainakin osa käsitteli tietysti taas Suuria Johtajia, ja näyttämön taustalla pyöri isänmaallista kuvamateriaalia. Esityksen lopussa kuvan aiheeksi tuli itse nykyinen pääjehu, marsalkka Kim Jong-un iloisten lasten ympäröimänä.
Eivätkös nuo ole jo pidemmän aikaa ottaneet eroa kommunismiin ja juurikin ajaneet tilalle omaa juche-aatettaan, näin niin kuin ainakin sanallisella tasolla? Toki kuten
@Sako tuossa kirjoitti, niin stalinismi taitaa olla kohtuullisen osuva termi kuvaamaan maan ideologista rakennetta varsin hyvin.
Juu, Wikipedian mukaan vuonna 2009 Korean perustuslaista on poistettu kaikki viittaukset kommunismiin. Eikä meillekään kyllä tosiaan maassa kommunismista tai sosialismista puhuttu.
Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, niin harras isänmaallisuus oli kaikkialla läsnä. Vähän niin kuin itsenäisyyspäivä olisi maassa joka päivä. Katuvalotolpissakaan ei ollut normaaliin tapaan mainoksia vaan ainoastaan Pohjois-Korean lippuja, Työväenpuolueen logoja (joista muuten osa oli varustettu lampulla eli olivat tavallaan aika tyylikkäitä pimeän aikaan!) ja tietysti erilaisia propagandakuvia. Tuli kieltämättä mieleen, että onkohan näin jämäkkää isänmaallisuutta koettu missään sitten 1930-luvun Saksan...
