Eikä kuvaaminen edes ole kovinkaan kontrolloitua, mutta aina pitää niin väittää.
Tätä sopii tosiaan ihmetellä. Palasin eilen Pekingiin kahdeksan päivän matkalta Korean demokraattisesta kansantavallasta, joten tietoni on varsin tuoretta.
Kerrottiinhan meille länkkäreille heti alussa, mitä kaikkea ei saa kuvata jne., mutta todellisuudessa hommaa ei juuri seurattu. Itsekin taisin napsia reissuni aikana noin 2 000 ruutua, ja tasan yksi meni oppaan pyynnöstä poistoon. Silloin kuvasin ohi marssivaa naissotilaiden rivistöä, ja toinen näistä jatkuvasti mukana olleista puolueen miehistä sattui asian huomaamaan.
Kahdeksan päivän aikana tuli kierreltyä maata melko runsaasti myös Pjongjangin ulkopuolella, ja sieltä napsimani kuvamateriaali lienee suurelta osin maan virallisen linjan vastaista. Ehkä näissä kuvissa karuissa oloissa kivisiä peltoja kuokkivista työläisistä yms. voisi jo jotain pientä shokkiwau-ainesta olla keltaiselle lehdistölle, mutta enpä nyt toistaalta ajatellut kuitenkaan olla yhteyksissä iltapäivälehtiin. :)
Ylipäätään Pohjois-Koreassa elintason ero pääkaupungin Pjongjangin ja muun maan välillä näytti olevan suorastaan järkyttävä. Pjongjangissa ihmiset viettivät ainakin päällisin puolin ihan kohtuullisen hyvää elämää, ja kaupunki oli paikoin jopa kohtuullisen moderni. Sinnehän on rakennettu viime vuosina paljon kaikkea uutta, ja yleinen mahtipontisuus on tietysti muutenkin vaikuttavaa. Metrokin toimii vallan hyvin, ja siellä on vanhojen Itä-Berliinistä hankittujen vaunujen lisäksi nykyisin myös uudempaa kalustoa. Se ei siis todellakaan ole mikään kulissi, niin kuin joskus on kuullut väitettävän.
Toisaalta muualla maassa meininki oli sitten todella karua. Kaikki muut näkemäni kaupungit olivat kuin jämähtäneet jonnekin 1950-luvulle. Luultavasti ne on jälleenrakennettu Korean sodan jälkeen ja ovat olleet aikoinaan ihan ok. Sen jälkeen sitten vain uudistusta ei ole enää juuri tapahtunut, ja viime vuosikymmenien kroonisen energiapulan siivittämänä kaikki on päässyt rapistumaan. Ihan niin kuin Kansantasavallan maanteilläkin: kaistoja voi olla jopa 4-5 yhteen suuntaan, mutta tiet ovat niin kuopalla, että keskimääräinen sopiva matkavauhti on ehkä noin 50 km/h.
Ja maaseudulla elämä oli todellakin karua. Viikon reissuni aikana näkemäni traktorit voi laskea yhden käden sormin, eikä edes härkiä ollut juuri apuna maatöissä. Eli hommat hoituivat elävän maaseudun hengessä rehdisti käsipelillä, ja suuri osa kansasta näkyi asuvan suunnilleen romahtamispisteessä olevissa valkoiseksi maalatuissa rivitalonrötisköissä.
Periaatteessa jaan mielipiteesi, mutta meillä julkaistavista lehtijutuista haiskahtaa myös propaganda. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, uskon totuuden löytyvän jostain kahden propagandan välimaastosta.
Maassa hiljattain käyneenä taivun olemaan osittain samaa mieltä. En ole pätkänkään vertaa kommunisti, mutta kyllä minä Pohjois-Koreasta jonkin verran hyvääkin löysin matkani aikana. Ihan niin kuin vaikka Iranistakin, kun siellä muutama vuosi sitten vierailin - vaikka siitäkään maasta me länsimaalaiset emme käytännössä koskaan saa kuulla mediasta mitään hyvää.
Ihan ensimmäisenä hyvänä puolena Pohjois-Koreasta voisi sanoa tavalliset ihmiset. He olivat ystävällisiä, mutta monet aluksi hyvin varautuneita - ulkomaalaisten kanssa jutteluhan ei kait ole kovinkaan suotavaa. Toisinaan kuitenkin uteliaisuus voitti, ja sitten saatiin aikaan jonkinlaisia keskusteluja, toki sen rajoissa, mihin paikallisten englannin kielen osaaminen riitti. Ja usein paikallisten nuorten naisten kaunis hymy jo riitti kertomaan siitä, ettei sitä nyt ehkä ihan ei-toivottuja vieraita kuitenkaan oltu. :)
Pohjois-Korean hyviin puoliin kuuluu eittämättä myös yleinen siisteys. Siinä missä monet muut köyhät maat ovat kuin kaatopaikkoja, niin DPRK on todella siisti maa. Liikenneruuhkiakaan ei ole missään: Pjongjang on aivan käsittämättömän rauhallinen paikka noin kolmen miljoonan asukkaan kaupungiksi. Ihmiset liikkuvat julkisilla, pyörillä ja kävellen. Oikea vihreiden unelmayhteiskunta siis?
Huonoista puolistahan te kaikki sitten varmaan jo tiedättekin, eikä minun liene tarvetta niistä sen enempää kirjoitella ainakaan vielä. Vastailen kyllä kaikenlaisiin kysymyksiin mieluusti, jos joku haluaa lisää kuulla näkemästäni ja kokemastani.
Viimeisenä pointtina sitten pieni tarina ehkäpä reissuni koomisimmasta kohteesta eli terästehtaasta. Kävimme siis tutustumassa jossain Pjongjangin ja Nampon välimaastossa sijaitsevaan suureen tehtaaseen. Ensimmäisenä kohteena paikassa oli terästehtaan museo. Missä tahansa normaalissa maassa kyseisessä museossa olisi varmasti kerrottu siitä, kuinka tehdas perustettiin aikanaan läheisen rautamalmiesiintymän ympärille jne., mutta toista se on Koreassa: Ensin museon aulassa meidät komennettiin kumartamaan riveissä Suurten Johtajien kuville. Ja itse museo esitteli vain ja ainoastaan Kimien peräti 47 eri vierailua tehtaalla! Ja tietysti joka kerta, kun silloinen Suuri Johtaja oli tehtaalla käynyt paikan tarkistamassa ja jakamassa kullanarvoisia neuvojaan, niin aina oli tuotanto lähtenyt hurjaan nousuun...
Itse terästehtaalla tämä hurja kehitys ei kyllä sitten oikein näkynyt. Meininki oli taas ihan kuin siltä jo aiemmin viittaamaltani 1950-luvulta. Duunarit tekivät karua hommaansa käytännössä ilman mitään suojavarusteita, ja taisipa röökikin palaa joillakin huulessa. Onneksi kuitenkin myös tehtaan sisällä oli useita suuria propagandakuvia ja isänmaallisia iskulauseita työläisiä motivoimassa!
Mutta olihan tuo todella hämmentävä maa kaikkiaan. Tavallaan osin ihan suht normaalia, mutta sitten toisaalta Suurten Johtajien ylistäminen paukkui niin lujaa yli parodiahorisontin, ettei enää oikein tiennyt, mitä ajatella. Jonkinlaisena yhteenvetona sanoisin, ettei Pohjois-Korea ole pohjimmiltaan edes mikään kommarimaa vaan jonkinlainen ääri-isänmaallinen teokratia, jossa jumalien tilalla ovat Kimit.
Ja paradoksaalista kyllä, niin Pohjois-Koreahan on omalla mittapuullaan pärjännyt kohtuullisen hyvin: Juche-aatteen keskeisimmät asiathan ovat kaikenlainen omavaraisuus ja riippumattomuus muusta maailmasta. Melkein kaikki muut vastaavat diktatuurithan ovat romahtaneet jo kauan sitten, mutta Korean Demokraattinen Kansantasavalta sen kuin porskuttaa!