Metaltown kärsitty. Torstai-illan vapaat harjoitukset antoivat hyvät lähtökohdat tähän festivaaliin tutustumiselle. Matka Malmöstä kohti Göteborgia starttasi kahden tunnin yöunien jälkeen perjantaiaamuna klo 7.51 junalla. 3 h myöhemmin saavuimme Göteborgiin, jonka jälkeen etsimme Ibis Hotel Göteborgin käsiimme. Tämä laivaan rakennettu neljä seinää, lattian ja katon käsittävien pientilojen kokoelma oli hinta-laatusuhteeltaan ihan kelvollinen hotelli, n. 45 euroa yö naamaria kohti.
Festarilla oli maksullisena lisäpalveluna (160 kr) myös bussiranneke, jolla sai halutessaan rampata keskustan ja festivaalin välisen n. 10 kilometrin mittaista matkaa torstai-iltana olleen West Coast Riotin ja viikonlopun Metaltownin ajan oman mielensä mukaan. Tämä osoittautui jälkikäteen erinomaiseksi haistoksi; takseilla tuo homma olisi ollut vielä enemmän tuhoon tuomittu, mitä bussilla. (Tästä myöhemmin.) Rannekkeiden vaihtaminen onnistui festarin sivujen mukaan keskustan Shock-putiikissa, mutta tämä ajatus alkoi tuntua huonolta siinä kohti, kun rannekejonoa oli n. klo 12 aikaan perjantaipäivänä arviolta 400 metriä, kiemurrelen korttelien ympäri pitkin poikin. Jonosta kuultuna bussirannekkeita saisi myös bussien lähtöpaikasta, joten lähdimme scouttaamaan tätä tilannetta. Homma toimi, rannekkeet sai minuutissa ja bussikin lähti samoin tein. Seuraava jonotusaspekti oli itse festarilla, kun jonossa oli useamman tuhatta ihmistä ja jono riitti silmänkantamattomiin sen ainoan sisäänpääsypisteen kohdalla. Tuskan jonottelut on olleet aika pientä tähän verrattuna, mutta epäsuomalaiseen tapaan jengi hommautui paremmille sisäänpääsypisteille oman kiireensä (ensimmäiset bändit olivat jo aloittelemassa) mukaisesti kenenkään mukisematta.
Ensimmäisenä päivänä keli oli pilvinen, mutta vettä tuli vain vähän parin ripottelukuuron ajan. Bändeistä tuli ajatuksen kanssa katsastettua Raubtier, Madball, F.K.Ü., Cavalera Conspiracy, Devin Townsend Project ja System of a Down. Raubtier osoitti ruotsalaisen version komentokielestä toimivan moitteetta perusjuntan kanssa ja vaikka lavaolemus olikin mallia "tavallisesti pukeutuneet sällit soittavat Rammsteinia", hommahan toimi livenä mainiosti ja väittäisin tätä jopa huomattavasti uudempaa Rammsteinia kiinnostavammaksi bilepaukutukseksi. Madball veti vanhan liiton hc-settiä antaumuksella ja oli päivän yllättäjä. Samaten Freddy Krüger -asusteisiin pukeutunut vanhan liiton tennarihevillä vitsaileva F.K.Ü. (Freddy Krüger's Ünderwear) oli todellista hyvän mielen tykitystä mitään alan maneereita unohtamatta. Cavalerat tuuttasivat taatun toimivan hittiputken melko hyvällä meiningillä. Devinillä oli tekniikan kanssa murheita ja setti jäi hieman tyngäksi, mutta By Your Commandilla kuitenkin lähdettiin. Keikka oli erinomainen. System of a Downia oli meidän seurueemme lisäksi tullut katsomaan n. 24994 muutakin ihmistä eikä pettyä tarvinnut. Tunnin ja kolmen vartin mittainen käytännössä katkeamaton hittikimara vei viimeisetkin mehut.
Perjantain poispääsy olikin ongelmallisempi juttu. Ghostia ei jäänyt ilmeisesti kuuntelemaan kukaan ja kun festaripaikan leirintäalueellekin oli majoittunut vain n. 4000 ihmistä, se tarkoitti sitä, että yhden ainoan uloskäynnin jälkeen oleviin bussikarsinoihin yritti System of a Downin jälkeen ahtautua n. 15000 ihmistä. Pari tuntia hillittömässä maatalousnäyttelyssä meni - ihme kyllä ilman minkäänlaisia nahinoita ja tappeluita vaikka hermo oli monella varsin kireällä - mutta kyllä siitä sitten hotellille pääsi. Taksijono oli tässä kohti vielä infernaalinen, sääliksi kävi. Lauantaina julkaistussa kirjoituksessa festarin sivuilla kerrottiin, että bussiongelma johtui siitä, ettei bussifirma toiminut kuten sovittiin ja muistettiin myös pyytää anteeksi kyseistä hämminkiä.
Lauantaina keli oli selvästi huonompi ja vettä tuli koko päivän, mikä ei kaikesta huolimatta päässyt haittaamaan. En muista kenenkään seurueesta kironneen vesisadetta kertaakaan. Väkeä festarilla oli silti toisenakin päivänä reippaanlaisesti, varmaankin se sama 25000 mitä edellisenä päivänäkin. Paikalle päästiin Parkway Driven lopetellessa ja Arch Enemy vetikin tämän jälkeen energisen shown. Viime syksyisen Dark Tranquillityn keikan tapaan myös tämä ruotsalainen bändi esitti kotimaassaan parastaan. Päivän pääesiintyjä soitti tunnin setin klo 17:15 eli Meshuggah pisti kinttuihin vipinää. Pitti pyörähti ja meno oli melkoinen - vasta toinen näkemäni keikka, mutta kovaa kamaa joka tapauksessa! Tankkaushetki olutalueella sujahti Bring Me the Horizonin tahtiin kipakasti - vaikka sällit näyttävät lähinnä Tokio Hotelilta, livesoitto on tiukkaa ja armotonta. Tämän yllätyksen jälkeen myös lauantain "toinen tuleminen" tapahtui Deiciden materialisoituessa lavalle. Döödisprofeetat survoivat pikkuteltassa siihen malliin, että sukat pyörivät jaloissa. Seuraavana päälavalla rutiinisoitellut Avenged Sevenfold ei isoista pyroistaan huolimatta kiinnostanut kuin A Little Piece of Heavenin kohdalta vähäsen, mutta Korn hoiti hommat himaan tyylikkäästi. Valot vilkkuivat kuin flipperissä ja soundit olivat todella tymäkät. Settilistakaan ei jättänyt paljon toivomisen varaa siltä ensimmäiseltä puolikkaalta, mitä keikkaa katsottiin, kunnes päätettiin perjantain bussijuhanit huomioon ottaen tehdä peliliike ja lähteä siinä kohti baariin. (Volbeat oli lauantaina pääesiintyjän slotilla ja yössä vielä luvassa sitten Watain ja Bullet, mutta pakko oli lähteä elvishonotusta karkuun.) Sticky Fingers Göteborgin keskustassa, alkoholia ja hevimetallia neljässä kerroksessa sekä huikean kova Rage Against the Machine -coverbändi kruunasi loistavan festivaaliviikonlopun.
Bussihommia lukuunottamatta järjestelyt toimivat. Vessoja oli vähintäänkin riittävästi ja ne olivat mutaisesta kelistä huolimatta suht siistissä kuosissa, käteistä rahaakin sai anniskelualueilta höylättyä - perjantaina rahat höylättiin kuulemma loppuun - ja ruokaakin oli tarjolla muutamaa eri sorttia hodareista ja pizzoista wokkeihin ja eksoottisempiin sörsseleihin. Kisajuoma maksoi 5 kr tuoppipantin kanssa 65 kruunua eli n. 7,5 euroa, mikä on melko lähellä ruotsalaista baarihinnoittelua. Vaikka Copenhell oli tässä huomattavasti lähempänä samana viikonloppuna, niin System of a Down oli riittävän iso syy mennä tällä kertaa Göteborgiin.