Itseäni on aina hieman epäilyttänyt Lappeenrannasta tulevat tarinat, joissa puhutaan tarkoituksella ampumisista, Jarkko Ruudun väitetyn tahallisen katsomolaukauksen jälkeen. Tiettyä semi-urbaania legendaa sieltä rajan pinnasta tuntuu välillä pulppuavan...
Mitä tulee Suomen armeijan puhtoisuuteen, niin tiedä sitten kuka sitä on sellaiseksi väittänyt missään vaiheessa. Vallalla olevahan ns. Linnan "tuntematon sotilas" narratiivihan sitä paitsi korostaa suomalaisen jänkäjääkärin jermumaisuutta ja piittaamattomuutta sotilaallista muodoista ja käskyistä, osin jopa vastoin todellisuutta. Kyllähän itse asiassa ne nuoremmat, jotka viettivät koko sodan rintamalla ja harmaissa olivat usein melko kilttiä ja esimiehiänsä miellyttämään pyrkivää porukkaa... Oman aloitekykynsä kustannuksella.
Lähes kaikki miehethän olivat rintamalla vuoden 1941 loppupuoliskon ja sitten taas pari kuukautta vuonna 1944. Tämä johti siihen, että monenlaista viheltäjää mahtui joukkoon, sellaisiakin, jotka olisi pitänyt armeijan sijasta sijoittaa väliaikaiseen turvasäilöön odottamaan aikoja parempia. Kyllähän tapaukset, joissa esimiehiä murhattiin selkään ampumalla, "Tiltun" toiveiden mukaisesti, ovat lukuisampia kuin esimerkiksi kenttäoikeuksissa karkuruudesta kuolemaan tuomitut.
Paha vain, että tarkoitushakuisessa historiankirjoituksessa (Ylikangas,
Jukka Kekkonen, Haavikko jne...) saattaa historian objektivisuus kadota kadota poliittisten tarkoituksien tieltä. Kuten esimerkiksi tässä aivan alle kaiken arvostelun olleessa äskettäisessä väitteessä, että talvisodan aikana tahallaan olisi tapettu "punapitäjien" poikia. Väitehän lähti sinänsä ajatuskykyiseltä henkilöltä (J. Kemppinen), mutta joka missasi alkeellisesti ja idioottimaisesti esimerkiksi A.F Airon suunnitteleman SA:n liikekannallepanojärjestelmän faktat. Siis faktat, jotka yhdessä kenttäarmeijan ryhmityssuunnitelmien kanssa (jotka olivat valmiina jo ennen sotia, useana jatkuvapäivitteisenä versiona) määräsivät valitettavasti sen, että samasta pitäjästä saattoi joutua miehet sellaiseen paikkaan, jossa tuli ruumiita. Systeemiähän muutettiin maakunnallisemmaksi sitten jatkosotaan, jotta näin voimakkaita heilahteluita yhden pitäjän miesväestössä ei kävisi.
On täysin naurettavaa, että tämäkin heikosti tai olemattomasti taustoitettu väite sai sitten paljon palstajulkisuutta juuri sen takia, että jos se olisi totta, niin se olisi niin merkittävää! Toisin sanoen, mitä tahansa saa esimerkiksi ns. "vasemmalta" esittää ja väittää, kunhan se on raflaavaa, metodit ja tieteellinen huolellisuus ja objektiviteetti sikseen... Ei hyvä.
Jos olisimme laajempi kieliryhmä, niin tällaisten papereiden kirjoittelijat naurettaisiin omastakin viiteryhmästään roskakoriin, mutta moninainen umpioitumisemme pitää ala-arvoistakin sakkia mukana. Valitettavasti.
Kummassakin sodassa sitten kuoli reservin upseereja suhteessa enemmän kuin miehistön jäseniä. Tämäkään ei näytä valkenevan sotahistorian suhteen untuvikoille riittävällä painoarvolla. Ja mistä syistä? Esimerkiksi talvisodan Kollaalla saattoi olla tilanteita, ja helmikuulle tultaessa lähes aina, että vain joukkueen johtaja ja yksi tai kaksi ryhmänjohtajaa viitsi tehdä enää vastahyökkäyksiä muun elossa olleen joukkueen (5-10 miestä) viettäessä lakkoa. Jälkeenpäin sepitetyt valeet tuolla olleen miehistön puolelta ovatkin sitten jotakin sellaista, mistä kannattaisi kirjoittaa pelkän politikoinnin sijasta, jos olisi historiasta olisi kiinnostunut.