bunghole kirjoitti:
Rautakorven haastattelusta:
Aktiivinen karvaus- ja taklauspeli on Rautakorven mukaan vähentynyt SM-liigassa.
No shit, Sherlock! Älä nyt vitussa!
Näin sanoi mies, joka on toistaiseski viimeinen valmentaja sm-liigassa, joka on perustanut joukkueensa pelitavan aktiiviseen taklauspeliin.
Kun nyt lukee eri medioiden raportit ottelusta, niin väkisin tulee mielikuva siittä kurinalaisesta Tapparasta, mitä Rautakorven aikaan on totuttu näkemään. Toisin kuin todelliset asiantuntijat tässä ketjussa väittää, niin eri mediat kiteyttivät Tapparan voiton kolmeen kohtaan, mitkä oli kurinalainen peli, liike ja kaksinkamppailujen voittaminen. Niin Rautakorpea kuin olla ja voi. Ihmettelen kun kukaa ei ottanut sitä kahvaamista esiin...
Aktiivinen ohjauspeli, jossa hyökkääjä/muu pelaaja ohjataan laitaan ja pyritään siellä voittamaan kaksinkamppailut, on täysin normaalia ja yksi niistä monista tavoista pelata jääkiekkoa. Kurinalaisesti toteutettuna se on myös varsin tehokas pelitapa. En edes yritä väittää sen olevan mitenkään nautittava pelityyli, kuten ei mikään muukaan puolustusvoittoinen pelityyli. Se on vain yksinkertaisesti kovaa prässäämistä, mikä kuluttaa vastustajaa, mutta myös pelitavan toteuttajaa. Pelitapa ei onnistu ilman kovaa liikettä, sillä kyseisessä tavassa pyritään saamaan hetkellinen miesylivoima pienelle alueelle, joka vastaavasti avaa kenttää muulta alueelta. Näin ollen tapa vaatii kovaa keskialueen liikettä, missä toisen pelaajan paikkaaminen ja kurinalaisuus on erittäin tärkeää. Rautakorpi onkin sanonut, että nykyään hyökkääjän ja puolustajan perinteiset roolit on häviämässä ja siirtyneet lähemmäksi toisiaan. Kyseinen pelityyli parhaalla tavalla toteutettuna mahdollistaa nopean suunnanmuutospelin ja kaikkein parhaimmillaan se on sitä, että vastustaja ei edes pääse omaa keskialuetta pitemmällä, mutta se vaatii jo erittäin aggressiivisen ja ylhäällä tapahtuvan karvaamisen (Tappara 2002).
Rautakorven pelitapaan kuuluu myös omalla tavallaan tiukka miesvartiointi. Kun esimerkiksi vastustaja hyökkää tai karvaa, niin pelaajilla on omat sektorit ja alueet, missä he pitävät omaa pelaajaa tarkasti. Esimerkiksi maalin eteen liukuvalla hyökkääjällä on sentteri vierellä, joka nostaa mailaa ja käy välittömästi iholle, kun kiekko tai sektori lähenee. Samoin laituri saattaa laskea omaa laitaa karvaavan pelaajan vierelle blokkaamaan. Vartaloblokkiahan saa tiettyyn pisteeseen asti suorittaa ja se ei ole mitenkään väärin, myöskään mailan sitominen ja pelaajan ohjaaminen kiekollisesta poispäin on täysin sallittua. Ja karu tosiasia on myös, että monestikkaan karvaaja ei edes kunnolla yritä päästä kiekollisen iholle, vaan ikään kuin alistuu tähän blokkiin, oli se sitten sääntöjen vastainen tai ei. Monesti tämän kärkikarvaajan tehtävä ei ole edes karvata sitä kiekkoa, vaan ohjata kiekollisen peliä.
En väitä, että tämän tyylin irtokiekkojen kyttäily ja vastustajan virheisiin pakottaminen olisi sitä parasta mahdollista kiekkoa katsojan kannalta, sillä se kurinalaisuudessaan sitoo pelaajia tiettyyn rooliin ja tiettyyn pisteeseen asti estää luovuuden. Toisin kuin väitetään, niin liikettä se ei suinkaan tapa, sillä pelityyli jo itsessään vaati toteuttajalta jatkuvaa liikettä. Ei sillä tietenkään mitään coast to coast –peliä pelata, mutta väärin olisi väittää etteikö Rautakorven Tappara olisi ollut liikkuva joukkue. Estääkö se sitten taklauspelin, niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta pelitapaan voidaan liittää myös aktiivinen taklaaminen, mutta toisaalta nykyinen punaviivasääntö pakottaa paketin pysymään lähellä keskialuetta, mikä jo itsessään vähentää taklaamista. Mielestäni kotipeleissä Tapparan paketti on lähempänä hyökkäyspäätä ja peli on ylipäätään hyökkäävämpää.
Rautakorven pelityylin ylivoimaisesti ärsyttävin seikka on se, että ensin kahdessa ensimmäisessä erässä hankitaan parin maalin johto ja kolmas erä vain puolustetaan sitä. Tämä valitettavasti vain puurouttaa peliä loppua kohti ja tekee kolmannesta erästä vain pelkää pelailua.