Kuitenkin Hård on mielestäni melkoisen hyvä kommentaattori. Tarpeeksi analyyttinen, muttei kuitenkaan omaa egoaan korostava, kuten vaikkapa Tamminen tai Sihvonen. Minua ei haittaa hänen ne pari vakiohokemaa, kun saan kerran tietoa siitä, mitä kentällä tapahtui. Se, että kommentaattori ei katso peliä vahvojen värilasien takaa, on vain hyvä juttu. Selostaja saa sitten vähän katsoakin.
Kommentoi varmaan ihan riittävän analyyttisesti, ei siinä mitään. Egon korostaminen ei minua häiritse, jos sellaista on, eikä vakiohokemissakkaan mitään häiritsevää. Silti yksi ja pirun iso asia häiritsee: perusnegatiivisuus. Olen varmaan ainoa Suomessa, jonka lempikommentaattori on/oli Timo Jutila. Analyyttisyys oli ajoittain ihan mitä sattui, samat selitykset tilanteista toistui lähetys toisensa perään, mutta niissä käytetyistä kielikuvista tuli sitten sloganeja suomalaiseen kiekkokulttuuriin ja sitä kautta niistä alkoi tykkäämään. Se mikä Jutissa oli kuitenkin erityisen hyvää, oli että hänen mielestään pelissä oli aina pirun hyvä meininki päällä. Eihän se peli aina hyvää ole, joten jos selostaja hirveästi hehkuttaa ja peli on perseestä, saattaa sekin alkaa ärsyttämään. Mutta selostajalta ja kommentaattorilta tarvitaan mielestäni positiivista ja energistä suhtautumista peliä kohtaan. Paras esimerkki tästä on varmaan futis-selostaja Tuomas Virkkunen, joka saa surkeankin ottelun tuntumaan siltä, että kyseessä olisi mm-kisojen finaali. (Sen sijaan Lievemaan selostuksessa playoffien alkaessa tuntui että on kesän treenipeli.) Hårdin kommentit on koko ajan sellaista "...ei tästä tuu yhtään mitään, tää peli on ihan surkeeta, ihan sekavaa, jätkät vaan surfaa keskialueella, hei nyt pitää alkaa pelaamaan, tuomareilta on tippunut pillistä herne kun ei anna JYPille jäähyjä, ei ei ei ei..." Tämä ei tarkoita että pitäisi alkaa puhumaan paskaa ja peittelemään totuutta, vaan kyse on siitä mihin selostaja kiinnittää puheessaan huomion ja ennen kaikkea miten sen esittää.
Yhteenvetona, vaadin selostajalta & kommentaattorilta kahta asiaa:
1. Tilanteiden seuranta. Jos ei tiedä mitä tapahtuu, on pelin seuraaminen radiosta yhtä tyhjän kanssa.
2. Tunnelman luominen. Selostajien täytyisi muistaa, että kuulija on vain ja ainoastaan heidän varassaan. Tässä tapauksessa ei voida puhua mistään rahoille tulevasta vastineesta, mutta ainakin itse haluan jonkinlaisen mukavan elämyksen siitä radion kuuntelusta, ei mitään peruspessimististä valitusta ja paskaa mieltä.