Thanks Nybarille & co:lle, oli hyvä ja mukavan itsevarma meininki HIFK:n ympärillä. Siellä tiedetään nyt oikeasti aika hyvin, mitä ainakin pitkäaikaiset fanit kaipaavat: menestys, mutta ei millä tahansa tyylillä. Siltikin painotus oli oikea, nyt tultiin nöyrästi menestys edellä. Kaikilla meillä olisi helpompi hengittää, jos saataisiin apina pois selästä eli pärjättäisiin sitten vaikka kilpikonnapuolustuksella kerran kunnolla. Tämän jälkeen tulisi varmaan työrauhaa rakentaa brändinnäköistä menestystä. Laittaisin itsekin tähän järjestykseen: Nokalle nippu, jolla voi oikeasti taistella kullasta on ensisijainen tavoite. Ihan mahtava lisäplussa jos (ja kun) joukkue on myös lihapitoinen. Mälkiän HIFK oli kädettömiä sonneja täynnä, samoin tämän kauden Lukko, jonka heikoin kohta taisi kuitenkin olla Toivola.
Analyytikolle: Petrell ja Salmelainen eivät todellakaan ole mielettömän erityyppisiä laitahyökkääjiä. Ainoastaan erikokoisia. Kumpikin on tyylipuhdas AHL/NHL -kaveri; kaksinkamppailuista elävä suoraviivainen maalitykki. Leino ja Laakkonen ovat aivan toisen koulukunnan kavereita heihin verrattuna, eurooppalaisen tyylisuunnan playmakereita, jotka tuntevat myös poikittaisliikkeen ja pelin rauhoittamisen. NHL:ään Lennu ja Tony on signattu suunnilleen samoin perustein: itsevarmuus, suoraviivaisuus, kyky tehdä maaleja. Suurin ero näiden pelaajien välillä on heidän kokonsa ja tätä kautta tuleva keinovalikoimansa. Tony on pieni ja nopea, mutta aivan yhtä röyhkeä ja maaliahne kuin Lennu. Kun riisutaan lasit pois silmiltä, ei heidän perusduunissaan valtavaa eroa ole. Molemmat ovat tyylipuhtaita laitahyökkääjiä, kaksinkamppailuita väistämättömiä ja täysin sentterinsä varassa.
Tony vie tarvittaessa kiekon ylös nopeudellaan, Lennu voimalla. Ja kumpikin osaa hakea paikkaa maalinedustalta. Toisella aseena on voima, toisella nopeus, mutta molemmat ovat selkeitä 2-kamppailuja pelkäämättömiä suoraviivaisia maalintekijöitä. Salmelainen ja Petrell muistuttavat enemmän toisiaan kuin Laakkonen kumpaakaan. Laakkonen on kaukana suoraviivaisesta mitään pelkäämättömästä laiturista. Laakkonen ja Jantunen muistuttavat enemmän toisiaan. Pelkkä kokoero ei ole sama asia kuin ero pelityylissä. Louhi on suoraviivainen luupäälaituri, vaikkei olekaan iso. Samoin Tony. Ja Ojasen Janne (sorry, vaikka onkin sentteri) on taitopelaaja, vaikka onkin iso. Kokoero on eri asia kuin tyyliero.
Pelkkien ketjujen katsominen on sinänsä typerää. Petrell-Loppi-Luttinen höystettynä "Pasi Saarisella" ja "Mike Siklenkalla" on erittäin kilpailukykyinen nippu. Laakkosen tyyppisten laitahyökkääjien nopeudesta ei ole yhtään mitään apua, jos pakisto on samaa osastoa kuin tällä kaudella. Ei tule avauksia suoraan lapaan, eikä ole pakkeja, jotka pystyvät tarvittaessa viemään kiekonkin ylös. Pelkkä nopeus ei ole itseisarvo, sen näkee Laakkosestakin. Suoraviivaisuus ja tahto tehdä maaleja kivusta välittämättä - tämä on tärkeintä. Tuulennopeat jalat ovat hieno bonus. Ja joskus ne viisikon nopeimmat jalat tulevat pakistosta.