Jokelan yläasteella Tuusulassa ammuttu

[trap]

Minulla on sellainen tuntuma että nyky-yhteiskunnassa jotenkin tavallaan painostetaan ihmistä tiettyyn muottiin, että ihmisen täytyy täyttää nämä tietyt "ihanne-elämän" standardit ollakseen yhteiskuntakelpoinen ihminen.

Jep. Se joku psykologihan oli just eilen (?) sitä mieltä, että jos ei ole kiinnostunut samoista asioista mistä muut saman ikäiset nuoret niin hälytyskellojen pitäisi muka soida. Kuulostaa tuokin aika naurettavalta...

 

[sampio]

Jostain syystä vaan ihmiset tuppaavat ajattelemaan niin mustavalkoisesti että ymmärtäminen = hyväksyminen. Kyllä esim. tuo eilinen haastattelu auttoi ihan hitusen ymmärtämään miksi Auvinen teki mitä teki, mutta ei se tarkoita sitä että millään tavalla hyväksyisin teon.

Toivottavasti ei irronnut lainaus asiayhteydestä. Onko kukaan muu puolustellut nyt Auvista, kuin nimimerkki MacLean10? Mitä pahaa siinä on, jos "alkaa ymmärtää"? Ei se tarkoita samaa, että hyväksyisi teon missään määrin.

Aikaisemmissa viesteissäni jo kirjoitin tuosta. MacLean esitti asiansa ehkä voimakkaimmin, mutta samansisältöisiä viestejä oli muitakin. Voi olla, että tulkitsin ne turhan mustavalkoisesti, mutta hiukan silti ihmetyttää, että nyt vasta tajutaan tekojen taustojen ymmärtäminen ja se, että normaalista perheestä saattaa tulla tappajia siinä missä muistakin. Siis tuon ohjelman jälkeen. Ja samalla nämä Auvisen ja Saaren pässit liki rinnastetaan uhreihin.

Jumankauta, kuinkahan liikuttavia tarinoita ammuttujen nuorien taustoista voitaisiin kaivaa. Sitten oltaisiinkin jo kaivamassa ampujien jämiä haudoistaan kivitystä ja polttamista varten.

 

[ms.qvist]

Suomi on muuttunut vuosien saatossa maaksi, jossa koulukiusaamisen seuraukset ovat muuttuneet täysin päälaelleen.

Joskus aikaisemmin koulukiusaajaa vedettiin turpaan illalla kotitalon nurkan takana niin että "läski tummui ja veri lensi". Kiusaaminen loppui siihen ja elämä jatkui raiteillaan.

Nykyään jokainen tietää, että jos kiusaajaa menee turpiin latomaan niin edessä on sosiaaliviranomaiskeikka, pahimmillaan tuomio ja vuosikaudet pakollista terapiaa väkivaltaista käyttäytymistä silmälläpitäen. Ja kiusaaja voittaa aina.

Helpompaa onkin sitten vaan antaa kiusaajien kiusata ja jossain vaiheessa sitten päättää maksaa täysi hinta takaisin koko yhteiskunnalle, esim käsiaseella.

Yliholhoamisen aika voisi ihan oikeasti olla ohi pikkuhiljaa.

Se on totta, että nykyään kiusattu on usein se joka voi joutua tavallaan myös kärsimään siitä, että on joutunut kiusatuksi. En muista, että minun aikana kiusatulle olisi ehdotettu koulun vaihtoa toiseksi tms. Nykyään sen sijaan kuulee useinkin mainintoja siitä, että juuri kiusatulle on suositeltu sitä koulun vaihtoa ratkaisuksi ongelmaan vaikka minusta tilanteen pitäisi olla juuri toinsinpäin. Toki tämä voi olla kuntakohtaista toimintaa, ja kenties jo minun nuoruudessani on toiminta vaihdellut kunnittain ja toisaalla kiusatulle olisi ehdotettu sitä koulun vaihtoa - vaihtelua saattaisi jopa esiintyä kuntatasolla itsessään.

Kun muistelen omaa ala-asteaikaani siinä 70- ja 80-luvuilla niin tuolloin nahisteltiin yhtenään mutta harvoin niistä oli jälki-istuntoa suurempia seuraamuksia. Pahimmillaan oppilaan vanhemmat kutsuttiin kouluun tapaamiseen, kuten erään koulumme oppilaan kohdalla toimittiin. Kyseinen tapaus oli kerran luokalle jäänyt häirikkö joka kiusasi kahta luokkatoveriaan oikein ankarammalla kädellä. Lopulta toinen ei enää edes uskaltanut tulla kouluun kiusaamisen tähden. Tilanne ei loppunut tapaamisen seurauksena mutta kiusaaminen väheni olennaisella tavalla.

Minä taasen en omasta kiusaamisestani koulun alettua uskaltanut puhua juurikaan kotona. Hammasta purren siedin sitä niin kauan kunnes "päässä napsahti" ja vetelin turpiin kiusaajaa. Nykyään koulussa epäilemättä puututaan kaikkeen väkivaltaan toisella tapaa, ja helposti tilanne kääntyy sellaiseksi, että kostoretkelle lähtenyt joutuukin siihen huonoon valoon - nykyään kun monilla kiusaajilla on kaveripiiri tukena ja helposti tilanne on se, että on sana sanaa vastaan ja yksinäisen on vaikea saada totuutta julki. Helposti vielä lähdetään pelottelulinjalle ja jengi pelottelee kiusatun hiljaiseksi.

*****

Haluaisin vielä sen verran sanoa kiusaajista, että heitä löytyy jokaisesti sosiaaliluokasta - eivät vain ei-koulutetun väestönosan lapset sorru kiusaajiksi vaan yhtäkaikki kiusaajia löytyy akateemisten vanhempien lapsista etc. On siis harhaa tuomita yhden kansanosan lapset muita huonommiksi ja suurimmaksi syyksi ilmiöön nimeltä koulukiusaaminen. Toki huonot kotiolot, epävarma lapsuus tms. seikat vaikuttavat lapsen käyttäymiseen ja on suurempi mahdollisuus, että juuri tällainen lapsi purkaa pahan olonsa heikompiinsa.

vlad.

 

[Morgoth]

Hän lopetti sitten kiusaamisen siihen kun kerran hermostuin oikein kunnolla ja tappelin hänen kanssa ja hän sai turpiinsa.

'Koulunpiha' on aika raaka paikka ja samaa neuvoa mm. vaimon veli nuodatti ja siihen se kiusaaminen loppui. Paha tietysti sitä kiusaajaa on vetää turpaan, jos on fyysisesti heikompi, mutta ehkä sekin voisi monessa tapauksessa hillitä sitä kiusaamista, jos vain yrittää kylmästi vetää turpaan sitä kiusaajaa eikä vain 'alistu rooliinsa' jolloin siihen tulee muitakin, kun havaitsevat tämän kiusaattavan heikoksi.. Helppo tietysti sanoa, eikä tämän ole tarkoitus olla mikään väkivallan ylistyspuheenvuoro, mutta joihinkin ihmisiin ei oikeasti tehoa kuin turpiin vetäminen ja puhe ei niihin uppoa,. Ei vaikka kiusaajalle puhuisi vanhemmat, opettajat, rehtori tai vaikka tasavallan presidentti.

Tyttöjen tapa kiusata toisia tyttöjä on melkein vielä julmempaa ja paljon 'kehittyneempää' kuin poikien.

 

[KIMPE]

Täytyy nyt itsekin jotain sanoa, kun kerran tuli se haastattelu katsottua.

Itselläni tuli jotenkin surullinen olo, etenkin siitä kun Auvisen äiti sanoi, että " Pekalla ei ole ollut yhtään kaveria ala-asteelta lähtien ja on kiusattu koko ajan". Jotenkin heräsi vasta tajuamaan asian, että Suomessakin "hyvinvointivaltion kehdossa" voi olla asiat näin huonosti, vaikkakin asia on ollut hyvin selvästi tiedossa. Itse en pystyisi edes kuvittelemaan lapsuuttani/murkkuikääni ilman yhtään kaveri tai muuta kenen kanssa jutella. Toki hänellä oli "netissä" näitä kavereita, mutta miten hyviä kavereita netin välityksellä voi tulla, jos eivät koskaan tapaa? Jonkin verran heräsi myötäntuntoa sitä Pekkaa kohtaan, joka oli nuorempi, ala-asteiässä. Kuitenkaan ei mitään myötäntuntoa sitä kohtaan joka toteutti suunnitelma ja kun hän katkeroitui, vaikkakin varmasti omasta mielestään "ansaitusti" tappoi viattomat uhrinsa. Ei siis vaan riitä käsittämään, että joku voisi tehdä sellaista.

Jotenkin näiden tapausten jälkeen toivoo, että vanhemmat kasvattaisivat lapsiaan paremman ja antaisivat heille aikaa, eivätkä vain antaisi opettajien ja yhteiskunnan kasvattaa. Kuitenkin mielestäni se mikä kotoa lähtee seuraa myös pitkälle elämässä. Etenkin kiusaajien kohdalla, mitähän heidän päässään mahtaa liikkua kun pitää toista koko ajan sättiä ja muuta? Itse en ole koskaan sitä ymmärtänyt, miten voi olla hauskaa syrjiä/kiusata toista. Toisaalta murrosiässä moni on varmasti tehnyt sellaista, mitä on myöhemmin katunut. Kuitenkin itselläni ei riitä käsitystä tuollaisten tekojen suorittamiseen tai kiusaajienkaan taholle, asia saattaa olla moneen kertaan sanottu, mutta ei tämä ihminen vaan käsitä.

Tälläistä tällä kertaa.

 

[Ted Raikas]

Paha tietysti sitä kiusaajaa on vetää turpaan, jos on fyysisesti heikompi, mutta ehkä sekin voisi monessa tapauksessa hillitä sitä kiusaamista, jos vain yrittää kylmästi vetää turpaan sitä kiusaajaa eikä vain 'alistu rooliinsa' jolloin siihen tulee muitakin, kun havaitsevat tämän kiusaattavan heikoksi..

Tai sitten uhittelu, mahdollisesti turpiinvetäminen suututtaa sitä kiusaajaa/kiusaajia entistä enemmän ja tilanne vain pahentuu. Mielestäni se, että rupeaa tappelemaan ja kukkoilemaan ei ole ensisijainen ratkaisu koskaan mihinkään. Ok, se voi joissain tapauksissa auttaa ja kiusaaminen loppuu kuten täällä on todettu, toisissa tapauksissa se ei auta yhtään. Kuten sanoin, se voi vaan pahentaa tilannetta, koska ihmisillä on taipumus ryhtyä kostonhimoisiksi. Muistan itse, että jonkinlaiset fyysiset vastustusyritykset on vaan ruokkinut sitä, mihin kiusaajat tähtäävätkin: Syyn saamiseen kiusaamiselleen. Entistä herkemmin käytetään fyysistä voimaa hyväksi.

Kyllä vanhempien ja opettajien tulisi nujertaa kiusaaminen, ei se ole lapsen tehtävä itse sitä väkivalloin yrittää lopettaa. Tätä mieltä olen nyt ja tulen olemaan aina, tosin satun inhoamaan väkivaltaa muutenkin syvästi.

 

[Morgoth]

Kyllä vanhempien ja opettajien tulisi nujertaa kiusaaminen, ei se ole lapsen tehtävä itse sitä väkivalloin yrittää lopettaa. Tätä mieltä olen nyt ja tulen olemaan aina, tosin satun inhoamaan väkivaltaa muutenkin syvästi.

Totta kai, eikä nyt ollut tarkoituskaan sanoa, että turpiin vetäminen olisi joku yleispätevä ja toimiva ratkaisu kiusaamiseen lopettamiseksi, mutta jossakin tapauksissa se voi olla jopa oikea ratkaisu.

Omalta kouluajalta taas muistuu mieleen tapaus, jos yksi opettaja hakkasi paria meidän luokan häirikköä ala-asteella tai piti heille ns. 'puhutteluja' kaksistaan. Tai tajusin sen vasta vuosia jälkeen päin, minkä sen homman nimi oli. Kovin hiljaisia ja sulketuneita ne häiriköt olivat aina sen 'puhuttelun' jälkeen. Tosin sen opettajan tunneilla olivat varmaan kiltimpiä kuin luokan tunnollisemmat oppilaatkaan. Eipä silti, että mitenkään tuollaisen käytöksen hyväksyisin tai pitäisin sitä hyväksyttävänä.

Oma lukunsa oli sitten taas ylä-asteella jossa samassa koulurakennuksessa oli 'tarkkis', jossa taas pari oppilasta kiusasi ja hakkasi yhtä opettajaa ja tunkivat tämän päätä vessanpönttöön välitunneilla jne. Mitä sivusta seurasi niiden 'pahisten' ja opettajien kanssakäymistä niin aika hurjaa se oli puolin ja toisin.

 

[LaTe_Show]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

 

[Raatelurakki]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

Aika synkeää saagaa tuo haastattelu on, noh nyt maksetaan hintaa siitä että ei laiteta koulukiusausta kuriin. Toivottavasti päättäjät joskus havahtuisivat tämänkaltaisten kirjoitusten äärellä. Mutta eihän siinä niin käy, tod.näk eduskunnan suunnalta kuuluu mutinaa&märehtimistä ja muutama sosiaalipornoruoska saa taasen kerättyä irtopisteitä taas yhdellä "Koulukiusaus kuriin." Kampanjalla..

Minua kiusattiin läpi peruskoulun, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, mielenkiintoisesti ns. Parempien kakarat olivat enimmäkseen psyykkisen kannalla, sen ainoan kerran kun yrittivät 3 hengen voimin tulla päälle kun päätin vittuilla takaisin, niin pieksin joukon johtajan sen verta verille että eivät tämän jälkeen enää uskaltaneet muuta kuin aukoa päätään. Yläasteella olikin vähän vaikeampaa kun kiusaajat olivat isompia ja vahvempia, jotenka ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vältellä mahdollisimman paljon näitä veijareita. Sinänsä nauroin kun satuin törmäämään pahimpaan kiusaajista kotikaupunkissa käydessäni ja huomasin että tällä raasulla menee päin vittua, muijansa oli lähtenyt lapsen kanssa menemään kun ei kestänyt tämän kundin ryyppäämistä, työpaikka oli mennyt alta ja uutta ei ihan hevillä pikkukaupunkista saa, ja nyt tämä sankari onkin menossa aivan spurguasteelle. Yritti pummata rahaa kaljaan kapakassa ollessani, arvaatkaapa saiko? Loppuillasta näin sankarin itkevän kohtaloaan hirveässä kaatokännissä kuset&paskat housuissa, normaalisti saattaisi ehkä joku säälintunne rinnassa läikähtääkin tälläisten ihmisten kohtalon kohdalla, mutta nytten vain naurahdin paskaisesti ja kävin kertomassa pokelle tästä sankarista..

Itse purin aika kiusaamisesta johtuvaa vitutusta lätkän ja pesäpallon peluulla, tuli sitä tietysti kaikkea muutakin urheiltua. Joukkueista saadut kaverit ovat vieläkin niitä parhaita kavereita ja heidän avullaan sitä pääsi yleensä pahimmista hetkistä yli kun kaikki tuntui kaatuvan niskaan.

Edit: Kyllähän itsellänikin kävi muutama synkeämpi fantasia päässä siitä mitä noille kiusaajaurpoille tekisin, mutta onneksi nämä ?masennus?,?viha?kohtaukset jäivät aika vähiin.

 

[Edit]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

Helvetisti asiaa, vaikka puhutaankin äärimmäisen kovasta aiheesta. Juuri Laurin kaltaiset, jotka ovat kokeneet kaiken tuon paskan ja osaavat löytää syyt, ovat oikeita ihmisiä kertomaan syvällisemmällä analyysilla, mikä ajaa ihmisen joukkotuhon tielle. Vastaavia kuin Lauri, löytyy tästä maasta aivan varmasti pirun paljon. Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut avaavat näiden kärsijöiden sanaisen arkun ja pääsevät purkamaan vuosien patoutumia jollekkin, joka todella osaa kuunnella, eikä tuomitse.

 

[mjr]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

Olipas pysähdyttävä juttu - tuli mielikuva, että tässä "valkoisen raivon" käsitteessä tosiaan liikutaan näiden kylmäveristen ja laskelmoivien murhaajien mielentiloissa. Karua tekstiä.

 

[scholl]

En nähnyt haastattelua, mutta vihaksi laittoi se kirje, minkä muka se spede oli jättänyt. Kertoo siinä, että toivottavasti jatkossa muiden ei tarvitse tehdä samaa. Siis mitä ihmettä. Ymmärrän jos joku tilanteessa, jossa haluaa ampua itsensä, mutta se, että tappaa samalla muita ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jatkossa vallanpitäjien pitäisi sijoittaa tuollaiset epämääräiset viheltäjät vaikkapa Kalbådagrundille niin ei kellekään sivulliselle käy mitään, jos tulee niitä hetkiä, että pitää tappaa sikana jengiä. Pitkätukista voisi aloittaa.

 

[H.Incandenza]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

Todella pysäyttävä ja ajatuksia herättävä haastattelu. Tästä näkee juuri sen, etteivät nämä koulusurmaajat ole mitään kuolaavia hulluja vaan tavallaan "samanlaisia kuin ihan kuka tahansa meistä." Ihmiset reagoivat traumaattisiin tilanteisiin eri tavalla. Jotkin pääsevät niistä helposti yli, jotkin saavat apua puhumisesta, mutta myös äärikäyttäytyminen on mahdollista muuten ihan "normaaleilta" vaikuttavilla ihmisilläkin. Jokainen kokee koulukiusaamisen omalla tavallaan. Koska tällaisen ääritapauksen tunnistaminen on käytännössä mahdotonta niin ainoa tapa on puuttua alkulähteeseen eli siihen kiusaamiseen. Auttaako siihen sitten esimerkiksi luokkakokojen pienentäminen, koulujen henkilökunnan lisääminen tms. siihen en osaa vastata. Mutta kyllä se muutakin vaatii kuin jonkun väsyneen "ei kiusaamiselle" -kampanjan.

 

[H.Incandenza]

En nähnyt haastattelua, mutta vihaksi laittoi se kirje, minkä muka se spede oli jättänyt. Kertoo siinä, että toivottavasti jatkossa muiden ei tarvitse tehdä samaa. Siis mitä ihmettä. Ymmärrän jos joku tilanteessa, jossa haluaa ampua itsensä, mutta se, että tappaa samalla muita ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jatkossa vallanpitäjien pitäisi sijoittaa tuollaiset epämääräiset viheltäjät vaikkapa Kalbådagrundille niin ei kellekään sivulliselle käy mitään, jos tulee niitä hetkiä, että pitää tappaa sikana jengiä. Pitkätukista voisi aloittaa.

Nämä epämääräiset viheltäjät, jotka suunnittelevat massamurhia ovat vain aika hankala erottaa muista viheltäjistä. Yleensä kun ovat aika normaalisti pukeutuvia ja käyttäytyviä ihmisiä, kuten tämä Saarikin taisi olla. Vai viedäänkö jokainen vähän hiljaisempi ja eristäytyneempi yksilö Siperiaan ihan varmuuden vuoksi.

 

[LaTe_Show]

En nähnyt haastattelua, mutta vihaksi laittoi se kirje, minkä muka se spede oli jättänyt. Kertoo siinä, että toivottavasti jatkossa muiden ei tarvitse tehdä samaa. Siis mitä ihmettä. Ymmärrän jos joku tilanteessa, jossa haluaa ampua itsensä, mutta se, että tappaa samalla muita ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jatkossa vallanpitäjien pitäisi sijoittaa tuollaiset epämääräiset viheltäjät vaikkapa Kalbådagrundille niin ei kellekään sivulliselle käy mitään, jos tulee niitä hetkiä, että pitää tappaa sikana jengiä. Pitkätukista voisi aloittaa.

... ja nyt samalla, kun pollisilla on tuo tehostetu nettivalvonta päällä, niin he voisivat poimia näitä eri keskustelupalstojen narsisteja, omia mielipiteitään totuuksina laukovia, ja muut provosoijat sinne pitkätukkien sekaan.

Ihan niinkuin varotoimenpiteenä.

 

[Taito-Ojanen]

En nähnyt haastattelua, mutta vihaksi laittoi se kirje, minkä muka se spede oli jättänyt. Kertoo siinä, että toivottavasti jatkossa muiden ei tarvitse tehdä samaa. Siis mitä ihmettä. Ymmärrän jos joku tilanteessa, jossa haluaa ampua itsensä, mutta se, että tappaa samalla muita ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jatkossa vallanpitäjien pitäisi sijoittaa tuollaiset epämääräiset viheltäjät vaikkapa Kalbådagrundille niin ei kellekään sivulliselle käy mitään, jos tulee niitä hetkiä, että pitää tappaa sikana jengiä. Pitkätukista voisi aloittaa.

Molemmat viimeaikaiset ampujat olivat sliipattuja ja lyhyttukkaisia. Niistä se homma pitää aloittaa.

Itse asiaanhan on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu. Tästä lähdin sekä koulu että vanhemmat velvoitetaan opettamaan lapsille, että jos sinua kiusataan koulussa, se ei oikeuta surmaamaan muita. Saat masentua ja tappaa itsesi, koska se me ymmärretään, mutta jos muita viet mukanasi, olet tuhma ja kusipää. Luuseri saa olla muttei perseensuti. Mikä tässä muka on niin vaikeaa?

 

[Yläpesä]

Auttaako siihen sitten esimerkiksi luokkakokojen pienentäminen, koulujen henkilökunnan lisääminen tms. siihen en osaa vastata. Mutta kyllä se muutakin vaatii kuin jonkun väsyneen "ei kiusaamiselle" -kampanjan.

Aina välittömästi ikävien tapahtumien jälkeen on huolestunutta pörinää ja paljon hyvää tarkoittavaa puhetta. Kun pöly laskeutuu ja pitäisi kääriä hihat, ei intoa enää hirveästi olekaan. Suru halutaan nopeasti koteloida pois mielestä ja uutisistakin pitäisi saada välillä joitain kivojakin juttuja.

Isoja työstettäviä asioitahan tuossa olisivat ainakin sadistinen väkivallan perinne (kun minua on hakattu minäkin hakkaan) ja pelkuruus (vaikenevat sivusta seuraajat, passiiviset osallistujat, ryhmänjohtajan mielivaltaan suostuvat kanssahakkaajat). En ole hirveästi nähnyt mitään muniin käyvää projektia näiden ympäriltä. Pahaa pelkään että sen tuhannennen kerran pyöräytetään asiantuntijavetoisia keskustelu- ja neuvottelupalavereja eri puolten lasten vanhempien kanssa ja sovitaan ettei näin toimita ja siinä se sitten on. Koulut jarruttavat kovempia keinoja koska pelkäävät joutuvansa huonomaineiseksi, opettajat pelkäävät hankalien vanhempien kanssa kriisiytyvää arkea ja paljonj helpompaa on vain nollata ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koulussa väkivaltaisesti oireilevien lasten käyttäytymiseen puuttuminen alkaa jo olla itse asiassa hieman myöhässä. Siinäpä sitten pähkinää purtavaksi miten neuvolan tädit, jotka ovat tottuneet hoitelemaan lapseen liittyvät asiat äitien kesken - ja isät ovat lähinnä huvittavaa ilmaa joskus neuvolaan eksyessään - kykenisivät työstämään pienokaisten henkisen hyvinvoinnin tilaa. Ei niitä tarkastuksia niin hirveän usein ole ja kyllä se onnellisuusmuuri hyvin kätkee todelliset kotiolot.

Saa nähdä, auttaisiko tämä lainsäätäjien linja "tukistaminen on pahoinpitelyrikos mutta lapsen sukuelimen silpominen on kulttuuria" kasvattamaan vähemmän väkivaltaisia lapsia. Kahden alakoululaisen isänä jään jännittyneenä odottelemaan ensimmäisiä kiusaamisneuvotteluja.

 

[mjr]

Ot, mutta tuli yhden toisen ketjun suhteen hiljattain ajatus mieleen, että yhtä hyvin sitä voisi aloittaa yhteiskuntapolitiikasta väittelemisen meidän kissamme kanssa kuin schollin. (Tai no, epäilisin kyllä että kissa trollaisi aika tavalla vähemmän ja olisi noin muutenkin järkevämpi.) Pätee epäilemättä joukkomurhiinkin. Mutta tosiaan tuo SK:n juttu oli erinomainen, toistaiseksi uskottavinta tekstiä mitä on aiheesta tullut vastaan (jostain syystä psykologit ja psykiatrit eivät tunnu valtaisan vakuuttavilta vaikka paljon hyvää tietoa sieltäkin suunnasta tietysti tulee). Kai olen naiivi, kun ajattelen että koulukiusaus on lopultakin melkoisen helppo yhteiskunnallinen ongelma, joka hoituisi pitkälle pelkällä nolla-toleranssin aidolla soveltamisella. Tietysti tahtotila tähän puuttuu (pitkällä tähtäimellä pyhät tuloveron alennukset saattaisivat olla vaarassa, ja se sentään on tässä yhteiskunnassa pyhä asia), mutta sen voimaan saattaminen ei olisi mikään mahdoton kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Sen sijaan perheiden tilanne vaikuttaa minusta paljon hankalammalta asialta ja siihen vaikuttaminen hyvin haastavalta ongelmavyyhdiltä. Nythän on paljon anekdotaalista informaatiota ja varmasti tutkimustakin siitä, että jo päiväkodeissa ongelmalasten määrä on vahvassa nousussa (ja tietysti päiväkodit itse valtavien "tehokkuus"-paineiden alaisina), mikä kertoo karua kieltään perheiden ongelmista. (Eivätkä syyt tähän ole varmasti pelkästään taloudellisia vaan myös kulttuurisiin arvoihin liittyviä.)

 

[Yläpesä]

SK:n juttu oli tosiaan ravisteleva. Hyvä kuulla välillä edes jokseenkin positiivistakin terapeuttisten suhteiden vaikutuksesta, jos edes tämä tapaus on pysynyt kaidalla tiellä impulssiensa suhteen sellaisen ansiosta.

Se mikä tuossa kertomuksessa kylmäsi oli viittaus armeijaan. Eipä tuota viitsisi hirveästi edes kommentoida kun tietää että se hyrrä lähtee sitten helposti liikkeelle ja voi jopa provosoida ilmiöitä. Mutta enpä olisi kovin yllättynyt jos seuraava joukkosurma tapahtuukin koulun sijaan armeijan harmaissa. Simputuksen ja alistamisen kulttuuri, sopivasti aseita tarjolla, ryhmäpaine, häpeä. Kaikki ainekset kunnon ruutitynnyriin.

 

[Viljuri]

Tuolla intin puolella jää hyvin harvoin luppoaikaa peukaloiden pyörittelemiseen siinä mielessä, että patoutumat sinällään pääsivät samalla tavalla kehittymään ja etsimään purkautumiskanavaansa kuin "siviilin" puolella, vaikka en psykiatrian tai psykologian puolella ole asiantuntija tai edes alueesta kiinnostunut samalla tavalla kuin asianharrastajat.

Nimimerkki Yläpesäkin osannee lukea tilastoja, ja vetää myös reaalimaailman puolelta työhypoteeseja siitä, että ampuma-aseiden ja muiden tappovälineiden saatavuudesta huolimatta hyvin harvoin Intissä "kilahdetaan" onnistuneesti, ainakaan niin, että muutkin saisivat kyytiä? Ehkä siellä on tarjolla liikunnan lisäksi myös monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä, semmminkin kuin sinne edelleen valikoituu porukkaa hyvin laajalla kirjolla yhteiskunnan kaikista sosiaalisista ryhmistä.

Liikunta ja ruumiillinen aktiviteetti saattaa toisinaan selvittää päätä kuin päätä, mutta jos on täysin "pumpulissa" elänyt (esimerkiksi vailla isähahmoa tai muuta "miehen" mallia yksinhuoltajaperheessä), niin mikä tahansa muu asia kuin "kaikki tässä ja nyt" ja "minä" voivat ääritapauksissa osoittautua liian vaikeaksi nuorelle miehelle tämän omaksuessa persoonaansa ja käytökseensä liiaksikin ns. "feminiinisiä" piirteitä, alkaen jo vaikeuksista nukkua samassa tuvassa/teltassa muiden ihmisten kanssa. (Voisiko jopa joku seksuaalinen identiteettikin olla kasvanut epävarmemmalle pohjalle, tiedä häntä, enkä tosiaan ole lukenut alan tutkimusta, joten ihan maallikkona arvailen.)

Miten eri ihmiset sitten reagoivat ryhmäpaineeseen, on näemmä saamassa uusia muotoja nykyaikana, kun meillä on tiedotusvälineet Helsingin Sanomista alkaen kertomassa kaikille siitä, että meidän tulisi olla joka tapauksessa asiasta kuin asiasta hyvin kauhuissamme. Tekosyitä ja keppihevosia löytyy jokaiselle poliittisille suuntaukselle, ja en usko ollenkaan, että itse kunkin "suosikkifantasian" päivittelyllä saavutettaisiin yhtään mitään kestävää tai rakentavaa, varsinkin jos nämä tutkimustietoon liittymättömät fantasiat eivät aina tapaa edes liittyä ongelmaan (kuten verotus) tai olisivat omiaan vain pahentamaan ongelmia (kontrollin ja valvonnan kasvattaminen liiaksi, pakolla yritetty yhdenmukaistaminen ja tasapäistäminen totalitaaristen yhteiskuntien malliin se vasta nykyaikana olisikin tuomittu epäonnistumaan).

Koulukiusaamista tapahtuu, ja siihen tulisi mahdollisuuksien mukaan puuttua, kuitenkin nollatoleranssi ja PC-fasismi johtavat aivan varmasti huonompaan tulokseen kuin pragmatismi. Itse en ole kiusannut, eikä minua kiusattu*, mutta olen kyllä ainakin jossakin määrin läheltä päässyt seuraamaan aika ikävänkin, fyysiselle tasolle menneen kiusaamisen vaikutuksia. Kaverista on sittemmin tullut filosofi, mutta on näemmä kertonut julkisestikin omista vaikeuksistaan asiaan liittyen. Ainakin hänen tapauksessaan opettajien, luokkakavereiden ja viranomaisten olisi tullut puuttua asiaan, ja näissä tapauksissa myös oikeusprosessit olisivat varmasti olleet tänä päivänä keinovalikoimassa, kun kukaan ei tehnyt yhtään mitään tätä henkilöä auttaakseen. Sinällään kiusaajien joukossa näytti olevan jo alle 15-vuotiaina raskaasti rikollisuuden kanssa tekemisessä olleita, sittemmin ammattirikollisiksi päätyneitä henkilöitä, joista ainakin yksi sai surmansa väkivallan takia alle 20-vuotiaana, siis ihmisiä, joiden paikka ei olisi normaalissa koulussa, ja joiden toimintaan puuttuminen ns. "normi-ihmiseltä", oli kysymyksessä sitten opettaja tai oppilas, olisi kovin uskallettua ja mahdollisesti epäviisastakin. Johan opettajiakin pahoinpidellään oppilaiden toimesta, vaikka julkisuutta nämä asiat ovatkin saaneet vasta 2000-luvulla.

* Itse arvioisin syyksi tähän asiantilaan lähinnä sen, että harrastin joukkueurheilua, vaikka varmasti monia luokkakavereita saattoi ärsyttääkin allekirjoittaneenkin auttava koulumenestys ja pieni dissonanssi sosiaalisen taustan ja poliittisten mielipiteiden välillä ja muut sen sellaiset tavalliset asiat.

 

[mjr]

* Itse arvioisin syyksi tähän asiantillaan lähinnä sen, että harrastin joukkueurheilua, vaikka varmasti monia luokkakavereita saattoi ärsyttääkin allekirjoittaneenkin auttava koulumenestys ja pieni dissonanssi sosiaalisen taustan ja poliittisten mielipiteiden välillä ja muut sen sellaiset tavalliset asiat.

Ei ketään ärsyttänyt kirjoitustyylisi?

 

[Yläpesä]

Nimimerkki Yläpesäkin osannee lukea tilastoja, ja vetää myös reaalimaailman puolelta työhypoteeseja siitä, että ampuma-aseiden ja muiden tappovälineiden saatavuudesta huolimatta hyvin harvoin Intissä "kilahdetaan" onnistuneesti, ainakaan niin, että muutkin saisivat kyytiä? Ehkä siellä on tarjolla liikunnan lisäksi myös monien kaipaamaa yhteisöllisyyttä, semmminkin kuin sinne edelleen valikoituu porukkaa hyvin laajalla kirjolla yhteiskunnan kaikista sosiaalisista ryhmistä.

Nimimerkki osaa kyllä lukea. Toivotaan että näin on vastedeskin. Sanoisin silti että historia on näiltä osin päättynyt ja vallitsevien asianhaarojen perusteella eletään uutta aikaa johon eivät kaikki menneet luonnonlait enää päde. Aikaisempien tilastojen perusteella ei kouluissakaan olisi pitänyt tapahtua yhtään mitään. Nyt kun on jo puhuttu epidemian kaltaisista vastenmielisistä ilmiöistä niin enpä pois sulkisi mitään yhteisöä, jossa yhdistyvät hieman toistaen nämä tekijät: nuoret miehet, yhteisön paine, kilpailu, suorittaminen ja jäsenten rankkaaminen voittajiin ja häviäjiin, simputtaminen/kiusaaminen/fyysinen väkivalta/mopottaminen "hyväksyttynä" kulttuurin osana. Pollan uuvuttavalla liikunnalla voi toki torjua uhmakkuutta sen tietää jokainen pieniä poikia kasvattanut aikuinen mutta entäpä sitten kun se on kiinteä osa suorittamis/kilpailusysteemiä, jossa joidenkin osaksi koituu se silmätikuksi joutuminen? Toimintamalli on nyt annettu ja epäilen että sitä vielä käytetään uudelleen.

Sinällään mielenkiintoista, että puhut lämpimästi hyvin laajalla kirjolla yhteiskunnan kaikista sosiaalisista ryhmistä tulevien yhteisöllisyydestä, mutta puhut hetikohta alle kaksikymppisistä ihmisistä, joiden paikka ei olisi normaalissa koulussa. Kouluhan jos mikä on juuri se oikean yhteisöllisyyden kehto. Siellähän on naisiakin eikä juurikaan suoriteta terveydellistä karsintaa.

 

[Siren]

En katsonut haastattelua MTV3:lta, luin SK:n artikkelin ja nyt pohdin käykö yliymmärtämisen Suomessa niin, että ampujat ovat niitä pahimpia uhreja ja ammutut vain seurausta koulukiusaamisesta.

 

[ms.qvist]

Tai sitten uhittelu, mahdollisesti turpiinvetäminen suututtaa sitä kiusaajaa/kiusaajia entistä enemmän ja tilanne vain pahentuu. Mielestäni se, että rupeaa tappelemaan ja kukkoilemaan ei ole ensisijainen ratkaisu koskaan mihinkään. Ok, se voi joissain tapauksissa auttaa ja kiusaaminen loppuu kuten täällä on todettu, toisissa tapauksissa se ei auta yhtään. Kuten sanoin, se voi vaan pahentaa tilannetta, koska ihmisillä on taipumus ryhtyä kostonhimoisiksi. Muistan itse, että jonkinlaiset fyysiset vastustusyritykset on vaan ruokkinut sitä, mihin kiusaajat tähtäävätkin: Syyn saamiseen kiusaamiselleen. Entistä herkemmin käytetään fyysistä voimaa hyväksi.

Kyllä vanhempien ja opettajien tulisi nujertaa kiusaaminen, ei se ole lapsen tehtävä itse sitä väkivalloin yrittää lopettaa. Tätä mieltä olen nyt ja tulen olemaan aina, tosin satun inhoamaan väkivaltaa muutenkin syvästi.

En minäkään tarkoita sitä, että väkivaltaan väkivallalla vastaaminen olisi se paras reitti toimia - muita, parempia, pitäisi löytyä jotta lapsen ei tarvitsisi tälle tielle lähteä.

En tiedä kuinka omalla kohdallani olisi käynyt jos tällä kiusaajallani olisi ollut jengi tukenaan mutta näin jälkikäteen asiaa muistellessani eipä hänelläkään juurikaan ollut niitä kavereita. Liekö tässä sitten syy sille miksi hän jatkoi koulussakin minun kiusaamistani, olihan hän jo sitä ennen parin vuoden ajan kiusannut minua - naapuritalossa kun asui. Tuolloin kiusaamista ei saatu loppumaan koska vanhempieni keskustelut tämän A:n vanhempien kanssa eivät johtaneet mihinkään tulokseen, oikeastaan tulos oli se, että "eihän meidän A kiusaa ketään". Omalla kohdallani lie väkivaltaan turvautumisen syynä se, että aloin väsyä kiusaamiseen - jota oli jatkunut useamman vuoden ajan.

Tämä A nimittäin tosiaan aloitti kiusaamiseni likimain heti kun olivat muuttaneet naapuritaloon ja sitä jatkui niin kauan kunnes annoin läksytyksen hänelle. Kiusaaminen oli kausittaista, toisinaan oli viikkojenkin jaksoja jolloin hän ei noteeranut minua lainkaan mutta sitten tuli aikoja jolloin sain olla varuillani etenkin koulumatkoilla ettei hän missään vaiheessa kävisi kimppuuni, tämän ohella sitä kiusaamista tapahtui myös konkreettisesti ala-asteen pihamaalla.

Toisaalta jos kiusattukin joutuu turvautumaan väkivaltaan niin onhan sekin jo merkki siitä, että jokin lenkki on pettänyt. Usein tämä pettänyt lenkki on vuoropuhelu koulun ja kiusaajan vanhempien/kiusaajan kanssa.

vlad.

 

[ms.qvist]

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus Suomen Kuvalehdessä: Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Kerrotaan ihmisestä, joka harkitsi kouluampumista ja nyt kertoo ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinä aikana.

Karua luettavaa mutta samalla Lauri kertoi asiasta jota minäkin eräässä vaiheessa pyörittelin päässäni. En tiedä olisinko toteuttanut teon jota mielikuvituksessani pyörittelin jos siihen olisi annettu tilaisuus mutta kaikesta huolimatta, pääkopassani pyöritin suunnitelmia siitä kuinka kostaisin kovemman kautta tälle pahimmalle kiusaajalleni (eli A:lle).

Vaikka itse en kokenut yhtä rankkaa kiusaamista kuin Lauri niin kaikesta huolimatta viha ja halveksunta sisälläni oli suurta, vielä yläasteella ollessani pyörittelin mielessäni ajatuksia siitä kuinka surmaisin hänet kiduttamalla (kaikesta huolimatta ajattelin näin vaikka toinen puoli minusta "sanoi", että näin ei pidä toimia). Halusin, että hän kokee hitaan ja tuskallisen kuoleman, ja kuollessaan tietäisi tasan tarkkaan sen kuka hänet tappoi.

vlad.