Tässä on puhuttu että leffa olisi ollut haistatus nykyajan elokuville. Mutta itseasiassa leffan ongelmathan liittyivät nimenomaan nykyajan blockbuster-leffojen stereotyyppisiin ongelmiin: tyhjä karismaton pahis, ylimitoitetut aistikanavat täyttävät kohtaukset, henkilöhahmojen välisen kemian puute, suurten ideologisten kysymysten kysymättä jättäminen.
Parempi varmaan sanoa heti kärkeen, etten täysin tiedä mitä tuo "suuret ideologiset kysymykset" pitää sisällään. Mutta siis olihan tässä Blade Runnerissa kantavana teemana ja varoituksena liika teknologiaan rakastuminen, sekä sillä oikeiden ihmissuhteiden ja -kontaktien korvaaminen. Ryan Goslingin K:han oli teknologian avulla Spike Jonzen elokuvan Her tapaan luonut kodistaan oman henkilökohtaisen paratiisinsa, jolla hän pystyi ummistamaan silmänsä todellisuudelta ja omilta ongelmiltaan. Oli illuusio siitä, että kaikki on hyvin. Kaikkialla hahmot vaikuttivat olevan kovin yksin valtavissa ja vähän kylmissä tiloissa.
Lisäksi elokuvan maailmassa oli selvästi tapahtunut jonkinsortin luonnonkatastrofi. Los Angelesin aluetta piiritti valtava pato, joka esti vesimassoja peittämästä kaupunkeja alleen. "Taivaalta satoi tulta", kuten elokuvan dialogissa ilmaistiin. Missään ei enää kasvanut mitään luonnollisesti, joten maapallo oli vähän kuin kuollut. Samassa ahtaassa kaupungissa asui lukuisia eri kansallisuuksia ja kieliä, jotka ovat melko varmasti jonkinsortin ilmastopakolaisia. Samaa toki oli jo ykkösosassakin, mutta en muista oliko siinä noin selvästi ilmastokatastrofiin viittaavia aineksia, vai oliko siinä vielä kyse jostain ydinsodasta.
Samoin näytettiin jälleen kerran, että kun ihmiskunta jossain vaiheessa onnistuu tuottamaan kehittyneitä robotteja/androideja, niin niistä tulee vain ihmisen uusia orjia ja ne nähdään pelkkinä imurin, tai astianpesukoneen kaltaisina laitteina. Se on väistämätöntä ja luo siinä vaiheessa massiivisia ongelmia kun niistä onnistutaan tekemään tuntevia ja ajattelevia, jolloin mikä niistä järjellä ajatellen tekee enää ihmistä alempiarvoisia. Elokuvassa oli tartuttu viimeisenä oljenkortena uskonnollisempiin kortteihin kuten sieluun. Robin Wrightin poliisipäällikkö sanoi tuosta osuvasti peilaten myös ehkäpä ohimennen näitä nykypäivän konflikteja: "The World is built on a wall that separates kind, tell either side there is no wall... You've bought a war... or a slaughter".
Tietenkään kyse ei ole ongelmattomasta elokuvasta ja makujakin on monia. Itse pidin elokuvan tarjonnasta, mittakaavasta, viittauksista ja tunnelmasta valtavasti. Elokuvakin on tosiaan ehkä vähän passiivisempi kuin mihin ollaan totuttu. Mutta jatkakaa keskustelua, mukava näitä eri näkökantoja on lukea.