Jatkoajan leffakerho

[godspeed]

Kertokaa minulle helposti tajuttavin sanankääntein American Beautyn juoni ja idea ja loppuratkaisu tai sellainen. Nyt on tosi kyseessä. Kiitos.

Amerikkalainen kulttuuri on feikkiä.

 

[blue line]

Ei ole näköjään ensimmäisen imax-teatterin tulon julkistaminen Itikseen aiheuttanut ketjuun kommentoitavaa. Tässä tuo tiedote marraskuulta:

https://itis.fi/fi/ajankohtaista/fi...een-suomen-ensimmaisen-imaxr-elokuvateatterin
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on imax-teattereista ja mitä tuolta Suomen versiolta voi odottaa?

 

[Musta Nuoli]

Ei ole näköjään ensimmäisen imax-teatterin tulon julkistaminen Itikseen aiheuttanut ketjuun kommentoitavaa. Tässä tuo tiedote marraskuulta:

https://itis.fi/fi/ajankohtaista/fi...een-suomen-ensimmaisen-imaxr-elokuvateatterin
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on imax-teattereista ja mitä tuolta Suomen versiolta voi odottaa?

Oli varsin vaikuttava, immersiivinen kokemus aikoinaan. Kuvaan uppoutui ja elokuva tuntui ympäröivän, eli katsomiskokemus oli varsin tiivis. Tosin kokemuksesta on 13 vuotta, Lontoossa näin IMAX-teatterissa aikoinaan Christopher Nolanin ekan Batmanin.

 

[olkikuukkeli]

Paita päälle, Kylo Ren – The Last Jedi loistaa siinä, missä Blade Runner 2049 tuottaa pettymyksen - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Noniin. Tässäpä meille syvällistä feminististä elokuva-analyysia. Star Wars jyrää ja Blade Runner on perseestä. Mistä helvetistä näitä tyhjäpäitä kaivetaan artikkeleita kirjoittamaan? Tekevät edustamalleen aatteelleenkin pelkkää hallaa.

 

[godspeed]

Paita päälle, Kylo Ren – The Last Jedi loistaa siinä, missä Blade Runner 2049 tuottaa pettymyksen - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Noniin. Tässäpä meille syvällistä feminististä elokuva-analyysia. Star Wars jyrää ja Blade Runner on perseestä. Mistä helvetistä näitä tyhjäpäitä kaivetaan artikkeleita kirjoittamaan? Tekevät edustamalleen aatteelleenkin pelkkää hallaa.

Minusta tällaiset tekstit ovat vaan sitä teennäistä vallanhimoa ja jonkinlaista kyseenalaisin motiivein sukupuolittunutta egoilua, ja vain siitä syystä että siihen on mahdollisuus. Kovin yksipuolisia ovat tällaiset näkemykset, kun elokuvien teemat ja muut alistetaan oman sanoman alle, sen sijaan että tutkittaisiin objektiivisemmin katsomatta kaikkea sukupuolittuvien lasien takaa jolloin kuilu vain syvenee. Toki kärjistetytkin näkökulmat ovat hyödyllisiä herättääkseen lukijassa jotain ajatuksia, mutta ei niiden "pitäisi" antaa mistään näkemyksestä mustavalkoista me vs he -asetelmaa, jolloin joku fiksukin iänikuinen kulttuurillinen pointti voi kadota ulottumattomiin. Silloin kirjoitus todentotta alkaa vaikuttamaan vain tahattomalta trollaukselta ja jopa typeryydeltä, ääritapauksissa miesvihalta tai vähintään inholta toista sukupuolta kohtaan ja pidemmän päälle poteroitumiselta.

Toki tällaisten nerojen juttuja ei voi tosissaan ottaa minään eroa tekevänä välineenä, joten olisin kiinnostunut lukemaan tältä tuhertajalta vaikkapa Rambo-analyysin.

 

[olkikuukkeli]

Minusta tällaiset tekstit ovat vaan sitä teennäistä vallanhimoa ja jonkinlaista kyseenalaisin motiivein sukupuolittunutta egoilua, ja vain siitä syystä että siihen on mahdollisuus. Kovin yksipuolisia ovat tällaiset näkemykset, kun elokuvien teemat ja muut alistetaan oman sanoman alle, sen sijaan että tutkittaisiin objektiivisemmin katsomatta kaikkea sukupuolittuvien lasien takaa jolloin kuilu vain syvenee.

Niin, mielestäni tuo alkuperäinen lähestymistapa on jopa jollain tavoin hedelmällinen ja kaikkien elokuvia paljon katsovien tunnustama: onhan ihan totta, että miehet hallitsevat elokuva-alaa ja naiset jäävät usein sivurooliin. Tässä olisi paljonkin mihin tarttua, esim. ihan näyttelijöiden odotettavissa olevaan uraan, joka toisella sukupuolella ei yleensä pääty nuoruuden kauneuden kaikkoamiseen.

Sen sijaan tuo analyysi on toivottoman ohut ja urpo. Game of Throneskin otetaan esiin jonkinlaisena miesten raiskausfantasiana (vaikka eikö tutkimusten mukaan raiskausfantasiat ole yleisiä nimenomaan naisilla?), eikä mainita sanallakaan, että ko. sarjassa on ehkä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin naishahmojen kaarti kirjaimellisesti kaikenlaisia naisia.

Tai Blade Runnerista luetellut suoranaiset valheet, eihän luutnantti Joshilla esimerkiksi ole häntä pomottavia esimiehiä, vaikka Noora Vaarala kaikessa puusilmäisyydessään on sellaisen nähnyt.

Niin, Joille kasvaa oma tahto. Ja mihin hän sitä käyttää? Miehen puolesta uhrautumiseen.

Siis mitä vittua? Menikö kenties koko hahmon perimmäinen luonne täysin ohi vai onko tämä jo ihan pelkkää trollaamista? Vaaralan maailmankuvaan ei feministisen katsantokannan rinnalle mahdu ainakaan minkäänlaista kulttuurituotteiden lukutaitoa.

 

[godspeed]

Niin, mielestäni tuo alkuperäinen lähestymistapa on jopa jollain tavoin hedelmällinen ja kaikkien elokuvia paljon katsovien tunnustama: onhan ihan totta, että miehet hallitsevat elokuva-alaa ja jäävät usein sivurooliin. Tässä olisi paljonkin mihin tarttua, esim. ihan näyttelijöiden odotettavissa olevaan uraan, joka toisella sukupuolella ei yleensä pääty nuoruuden kauneuden kaikkoamiseen.

Näyttelijäthän pärjäävät aina sukupuolesta riippumatta. Esiintyjät ja pelkät tähtikultin suosimat esiintyjät taasen voivat siirtyä hautuumaille jo aikaisin, koska bensatankki ei täyty vaikka sinne kuinka tankkaisi vaan puutteelliset taidot ja tietyt ulkonäköönkin perustuvat edellytykset tähtiin kurkottelemiseen sanelee ehdot pärjäämisen suhteen. Tietysti voi aina argumentoida sen puolesta, että vain menestyvä saa paljon rahaa, vaikka näin ei olisi.

 

[Juteeni]

Onko käyttäjässä vika vai mistä johtuu, että Finnkinon sivuilla näkyy vain kahdelle seuraavalle päivälle ohjelmistot? Lauantaille näyttää Plevnaan vain kahta näytöstä.

 

[Walrus21]

Paita päälle, Kylo Ren – The Last Jedi loistaa siinä, missä Blade Runner 2049 tuottaa pettymyksen - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Noniin. Tässäpä meille syvällistä feminististä elokuva-analyysia. Star Wars jyrää ja Blade Runner on perseestä. Mistä helvetistä näitä tyhjäpäitä kaivetaan artikkeleita kirjoittamaan? Tekevät edustamalleen aatteelleenkin pelkkää hallaa.

Minusta tuossa oli lähestysmistapa ihan hyvä. Onhan se nyt kaikille selvää, että elokuvamaailmassa naishahmot ovat pääosin toissijaisia suhteessa mieshahmoihin ja että naishahmojen liikkumatila on hyvin suppea.

Mikä tässä sitten menee pieleen, on otos, johon on poimittu elokuva, joka sattumoisin pyrkii nimenomaan kuvaamaan dystooppista yhteiskuntaa. Kun tuossa dystopiakuvauksessa on vieläpä oleellista maskuliinisuuden ja primäärisen "selviytymisvietin" ylivalta, on typerää vaatia, että ko. raina noudattelisi feministisiä ihanteita.

 

[disco-stu]

Onneksi ei ole kovin vaikea boikotoida koko nykyistä hesarin paska-aviisia, kun jutut näemmä noudattelee järjestäen tuollaista täysin vinksahtanutta linjaa.

Tuossa näkyy tasan mikä koko nykyisessä keskustelutavassa - oli aihe ihan mikä tahansa - on vialla: ensin kehitetään ongelma ie. olkiukko ja sitten värjätään jokin pop-ilmiö tms. sillä omalla pensselillä ilman kunnollista kontekstia tai perusteluja. Ihan fake-news-kamaa ja saattaa todellakin sekä kirjoittajan että julkaisijan kyseenalaiseen valoon.

Vaikka kyseessä nyt onkin tulkinnanvarainen, kulttuuriin liittyvä sepustus niin ihan mitä tahansa paskaa ei pitäisi antaa jauhaa. Kas kun ei pahoitettu mieltä siitä, kuinka Brokeback Mountainissa nussivat vain miehet.

Tuosta tulokulmasta joku viitseliäs ja asiantunteva feministi (?) voisi saada ihan päteviäkin ammuksia, mutta tuollainen oikominen ja "muunneltu totuus" kyllä pistää vituttamaan.

Noh, matka jatkuu ja muihin aiheisiin. Olenko yksin fiilikseni kanssa, vai oliko tämä vuosi taas vähän kehno noiden Oscar-elokuvien saralla? Toki noista on itseltä vielä pari, kenties parasta, näkemättä ja odotukset on kovat, mutta aika köykäisillä näytöillä esim. Call me by your name, Lady Bird ja Get Out tuolla ehdokkaina ovat. Mielipidekysymyksiä tietenkin, eikä Oscarit nyt mikään ehdoton paremmuuden mittari ole, mutta hyvä spekulaation aihe kumminkin!

Edit. Näppäilyvirheitä korjaten...

 

[heavy]

Onko käyttäjässä vika vai mistä johtuu, että Finnkinon sivuilla näkyy vain kahdelle seuraavalle päivälle ohjelmistot? Lauantaille näyttää Plevnaan vain kahta näytöstä.

Seuraavan viikonlopun ohjelmisto julkaistaan aina tiistai-iltapäivisin.

 

[Buster]

Olenko yksin fiilikseni kanssa, vai oliko tämä vuosi taas vähän kehno noiden Oscar-elokuvien saralla? Toki noista on itseltä vielä pari, kenties parasta, näkemättä ja odotukset on kovat, mutta aika köykäisillä näytöillä esim. Call me by your name, Lady Bird ja Get Out tuolla ehdokkaina ovat.

Itse olen ehtinyt 9 ehdokkaasta vasta nähdä nämä joiden viralliset julkaisupäivät ovat takanapäin ja olen kyllä samaa mieltä. Vaikka odotuksissa onkin alusta lähtien ollut, että Shape of Water ja Three Billboards olisivat kööristä ihan omalla tasollaan, niin vähän on yllättänyt toistaiseksi muutamien ehdokkaiden vaisu taso. Ja silti ääniä keräsi niin kapealle kööri elokuvia, ettei edes tuota kymmenettä ehdokasta löytynyt äänestykseen. Sehän nyt toki olisikin vielä puuttunut, että Wonder Woman sieltä olisi löytynyt. Vaikka sinänsä oli ihan asiansa ajava ja virkistäväkin supersankarielokuva.

Synkin hetki oli melko häikäilemätön Oscar-syötti, josta kertonee jotain ettei käsikirjoitus tai ohjaus yltänyt omissa kategorioissaan ehdokkuuteen. Se on kuin kehno jatko-osa Kuninkaan puheelle tallustellen täysin tyypillisen henkilökuvan jalanjäljillä ja mukaan on pitänyt saada amerikkalaisia miellyttäen komedisia säväyksiä. Elokuvan huipentava kohtaus maanalaisessa on jopa hieman höhlä, sillä varmaan kukaan tuollaisen tilanteen yhtäkkiä eteentullessa kehtaa sanoa, että totta pirussa meidän pitää antautua. Oldman toki tekee ihan hienon muuntautumistyön loistavien proteesien avulla kadottaen itsensä lähes näkyvistä ja kuuluvista, vaikkei se ääni sinänsä Churchillia muistutakaan. Samoin kuvaus, sekä valoilla ja varjoilla leikkiminen on näyttävää.

Call Me by Your Namesta tykkäsin kyllä, mutta vähän aina arveluttaa onko aiheensa ansiosta kerännyt lisäpisteitä. Jos nyt ei amerikkalaisten pyhää cowboy-myyttiin uskaliaasti ja loistavasti tarttunut Brokeback Mountainkaan aikanaan juhlinut parhaan leffan pystillä, niin ei tämänkään sitä pitäisi viedä. Etenkin kun vielä jotenkin Guadagninon loistavan viipyilevä ja realismia, sekä inhimillisyyttä luova ohjaus, sekä leikkaustyyli on vähemmän yllättäen dynaamisempaan ja tehokkaampaan tahtiin tottuneilta amerikkalaisilta jäänyt huomioimatta. Elokuvan lopun kohtaus isän ja pojan välillä painuu kyllä elokuvanhistoriaan. Harvoin missään ilmaistaan noin kauniita ajatuksia ja sanoja noin sujuvasti, sekä lyhyesti. Kaiken kruunaa tietysti Stuhlbargin sympaattisuus, pehmeys ja rakkaus, jolla hän ne lausuu.

Vähäeleisestä Lady Birdistahan on koko ajan puhuttu, miten elokuva on ilmestynyt juuri oikeaan aikaan ja voi ratsastaa näiden nykyliikkeiden turvin vaikka minkäläiseen yllätykseen. Samahan on tuolla Get Outilla, josta pääosanäyttelijällekin saivat ehdokkuuden. Kesällä katsoin ja totesin ihan kivaksi, poikkeuksellisen kekseliääksi ja ajankohtaiseksi. Ehkei sen täyttä merkitystä täältä käsin sitten täysin ymmärrä, mutta silti politiikallahan sekin ratsastaa vahvasti. Mikä nyt ei toki ole missään nimessä uutta

The Postin ja Phantom Threadinkään suhteen ei ole mitään kummempia odotuksia. Dunkirkia tuli kesällä hehkutettua, mutta kun elokuvassa ei varsinaisesti ole mitään näyttelijöistä lähtöisin olevia mieleenpainuvia hetkiä, tai ylipäänsä kovinkaan merkittäviä rooleja. Pääosassa ovat vain itse tapahtumat ja paikalla vallinneet tunteet ja henki, eikä niille oikein muodosteta kasvoja. Ainakaan mieleenjääviä. Mutta sinänsä rankkaisin sen kuitenkin kolmanneksi Del Toron ja McDonaghin tuotosten jälkeen.

Sorkiniltakin oli taas melkoisen kaikkivoipa ja vanhahtavakin käsikirjoitus Molly's Gameen. Mietin ohjaajaparkaa, että miten paljon sille on jäänyt tilaa omalle luovuudelleen kun jokapaikassa Chastainin kertojanääni pakkosyöttää katsojalle kaiken, sekä sanelee tarinan rakennetta. Mutta olikin mies itse sen ohjannut. Chastainikin taas vaihteeksi hänelle tyypillisessä roolissa. Sitten tietysti vielä alleviivattiin moneen kertaan kuinka sankaritar on pohjimmiltaan täydellisen hyvä ihminen. Kaikki ongelmatkin freudilaisittain lähtöisin lapsuuden isä-suhteesta. Tämähän oli kuin 50-luvun amerikkalaisesta studioelokuvasta. Kuka tahansa olisi tuon elokuvan voinut ohjata, eikä siitä tuollaisella kässärillä olisi tullut juurikaan erilainen.

 

[vitozzius]

Ja silti ääniä keräsi niin kapealle kööri elokuvia, ettei edes tuota kymmenettä ehdokasta löytynyt äänestykseen.

Mitä tuota? No joo, kaikki nähtynä Phantom Threadiä lukuun ottamatta, ja eipä noista voi oikeen ylistää kuin Mainostauluja, jossa McDormand, Rockwell ja Harrelson myös loistivat. Lisäksi Willem Dafoelle sympatiapisteet The Florida Projectissa.

 

[Buster]

Mitä tuota?

2009 säädettiin ahneuksissa ehdokkaiden määräksi kymmenen, josta luovuttiin kaksi vuotta myöhemmin ja siirryttiin tähän nykykäytäntöön, jossa Parhaan elokuvan ehdokkaiden lukumäärä voi olla mitä tahansa väliltä 5-10. Ehdokkaiden lopullinen määrä muodostuu annettujen äänten perusteella, jossa ehdokkuuden saadakseen pitää kerätä 5% annettujen äänten ykköspaikoista.

nominated films must earn either 5% of first-place rankings or 5% after an abbreviated variation of the single transferable vote nominating process.

 

[vitozzius]

Milloin tuo 10 ehdokasta on täyttynyt tällä nykykäytännöllä?

 

[Musta Nuoli]

Milloin tuo 10 ehdokasta on täyttynyt tällä nykykäytännöllä?

Ei koskaan. Ehdokasmäärä on vaihdellut 8-9 elokuvan välillä alkaen vuoden 2011 parhaista tulevaan gaalaan eli vuoden 2017 parhaisiin.

 

[pernaveikko]

En tiedä tuommoista Cloverfieldia, mutta mielenkiintoiseksi on mennyt, kun huhtikuussa piti olla tavallinen ensi-ilta teatterissa. Paramount myi Netflixille ja eetteriin vain. Ja ennen kaikkea ilman ennakkoilmoitusta ja siten mainostamattakin. Nythän sitä lmaista mainosta sitten on tullut uskomattomat määrät.

Joku avaruusjuttu, pitänee sen takia katsoa.

The Cloverfield Paradox may have cost Netflix more than $50 million - The Verge

 

[Tifosi]

Kas niin tuli kaikki paras leffa-osacarehdokkaat kahlattua läpi. Get Outin ehdokkuus ihmetyttää kaikkein eniten. Mielenkiintoinen juoni mutta ei mitään muuta. Call me by your name ja Lady Bird juonettomina ihmiskuvauksina ei napannut eikä näyttänyt mitenkään erikoiselta. Phantom Thread oli laadukas mutta ei jaksanut senkään "tarina" kiinnostaa. DDL tekee rautaista työtä näyttelijänä siitä ei pääse yli eikä ympäri. Samoin Gary Oldman Darkest Hour leffassa mutta se leffa oli muuten tusinakamaa.

Minun gaalassani ohjausoscarista käytäisiin verinen taistelu Dunkirkin ja Shape of Waterin välillä. Three Billboards ja Post tulevat kärjen takana.
Paras leffa-oscar menee toivottavasti Shape of Waterille tai Three Billboardsille.

Boardwalk Empiressä tutustuin Michael Stuhlbargiin ja siitä näki heti että mies menee pitkälle ja sen jälkeen hän onkin ollut joka paikassa. Tämän vuoden paras elokuva-ehdokkaistakin peräti kolmessa: The Post, Shape of Water ja Call me by your name.

 

[Musta Nuoli]

Shape of Water oli "ihan kiva", mutta ei lähelläkään del Toron parhaimmistoa. Sellainen kolmen tähden perusleffa. Sally Hawkinsin näyttely oli hienoa (ja mukava nähdä aikuiselle naiselle luontaisesti kuuluva rehevä puska valtavirtaelokuvassa), samoin Michael Shannon kanavoi jälleen kerran onnistuneesti sisäistä (rooli)psykopaattiaan. Mutta elokuva ei erityisen suuria tunne-elämyksiä herättänyt, toisin kuin aikoinaan esimerkiksi Pan's Labyrinth joka vei kauhun partaalta liikutuksen kyynelten partaalle.

Katsoin taannoin 50-luvun Creature of the Black Lagoonin, josta tämä oli inspiraationsa tai ainakin asetelmansa ottanut. Siinäkin sympatiat olivat "olennon" puolella. Sinänsä ei siis mitään uutta, vaikka 50-luvun leffassa asetelma oli ehkä tahaton ja del Toron leffassa tietoinen.

Paikoitellen jäin ihmettelemään vahvaa ja tarkoituksellisen alleviivaavaa kärjistämistä. Elokuvassa on hyvä mykkä nainen, hyvä humanoidi, hyvä musta nainen, hyvä homo ja hyvä kommarikin - vastassaan psykopaattinen valkoinen keski-ikäinen heteromies, jota komentaa julma valkoinen kenraali. Onpahan sivuhahmona myös suvaitsemattoman rasistinen ja homofobinen asiakaspalvelija, tietysti valkoinen heteromies. Olisikohan "hyvien puolelle" voinut vielä saada ujutettua pari kolme stereotyyppistä hahmoa? Tai vielä vähän lisää viritettyä hyvä Toiseus vs. pahat valkoiset miehet -asetelmaa?

Toki leffa sijoittuu 60-luvun alkuun, jolloin asenteet olivat mustavalkoisempia, mutta eivät huonot ominaisuudet ihmisissä olleet tuolloinkaan (eivätkä tänäänkään) valkoisten heteromiesten yksinoikeuksia. Jos ja kun elokuvan oli tarkoitus olla sadunomainen aikuisten faabeli, niin ehkä poliittista ruuvia olisi voinut vähäsen löysätä. Esimerkiksi Pan's Labyrinthissa ei tarvinnut vääntää katsojalle rautalangasta mitä pahuus oli.

Ihan ok elokuva Shape of Water silti oli, ja Doug Jones teki hienon roolin amfibiolentona, mutta ei toivottavasti parhaan elokuvan Oscarin voittaja.

Sivuhuomiona vielä sekin, että tätä elokuvaa tuskin olisi mahdollista tehdä jos päähenkilöiden sukupuolet vaihdettaisiin päittäin. Linja muuttuisi välittömästi romanttisviritteisestä aikuisten sadusta irstaan oloiseksi puuhailuksi, josta repeäisi femakkoaktivistien someraivo ja hyväksikäyttöhöpinät saman tien.

Spoileri

Vai miltä kuulostaisi ajatus siitä, että aamustondiksensa joka-aamuisella runkkaamisella kellontarkasti purkava mykkä duunari-Repe löytäisi työpaikaltaan eksoottisen näköisen kalanaisen, nussisi tätä ja kertoilisi vielä työkaverilleen detaljeja minkälainen pimpero kalanaisella oli liukkaiden suomujensa kätköissä?

 

[disco-stu]

Ai saatana Musta Nuoli vei kyllä jalat suustani ja tulosti näkemykseni Shape of Waterista paremmin kuin siihen itse olisin pystynyt. Tähän kun lisätään se, että odotin ko. rainaa kuin kuuta nousevaa, en katsellut trailereita ja pysyin muutenkin pimennosta jotta elämystä ei mikään pilaisi niin sanottakoon lisäksi että voihan vittu mikä pettymys. Kaikkihan silleen oli ihan ookoo, mutta jäihän se nyt todella vaisuksi ja mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän alkoi tuntua, että taas nuollaan oikein tuelta "oikeita" perseitä ja Oscareita satelee. En nyt sano tähän, että tekotaiteellista paskaa, koska ei tämä nyt sitä ollut, mutta kyllä jäi paskeen maku kun odotukset oli varsin korkealla. Olisi pitänyt arvata Pacific Rimin ja Crimson Peakin jälkeen, ettei se nyt enää tee mitään jännempää.

Jepjep, hieno elokuva ja erinomaisia roolisuorituksia, mutta aiheesta olisi taas saatu enemmän irti mutta mentiin sitten sieltä missä aita on matalin niinkuin ylemmässä hienosti avattiinkin. Ja tosiaan:

Spoileri

Jopa avovaimoni, joka on jonkinsortin feminismiin taipuvainen, tokaisi leffan jälkeen että sehän oli tarina kiimaisesta mykästä joka panisi ihan mitä vain, vaikkapa kalaa. Eikä siinä mitään, hassuja juttujahan siitä irtosi. Taas helpolla ja varman päälle.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Shape of water oli itsellenikin pettymys. Michael Shannonista ei voi tosin olla pitämättä, osaa olla sen verran vastenmielinen yksilö sellaista näytellessään :)

Mutta ajatukset olivat minullakin, kuten @Musta Nuoli ilmaisi. En oikein saanut elokuvasta kiinni missään vaiheessa, vaikka juoni yksinkertainen olikin. Jatkuvasti oli tunne, että jotain puuttuu.

 

[olkikuukkeli]

Valitettavaa, että Shape of Water kuulostaa sortuneen sen kaltaisiin helmasynteihin kuin mitä ounastelinkin. Täytynee silti käydä katsastamassa. Itsehän katsoin toissa viikolla The Greatest Showmanin, joka oli myös pettymys. Ei ollut La La Landin visuaalisesta hienoudesta kuin vähän rippeitä ja jotenkin tuo musiikkikaan ei samalla tavalla iskenyt. Elokuva tuntui lopulta lyhyeltä ja kliiniseltä, vaikka olikin "ihan kiva".

3/5

 

[Buster]

Ihte saan The Shape of Waterille neljä tähteä omissa kirjoissa. Pidin sen sadunomaisuudesta ja sinne suuntautuvista viittauksista, siitä miten Dan Laustsen on löytänyt loputtomasti vihreän eri sävyjä, jotka sointuvat hämmentävän kauniisti ja vaivattomasti yhteen. Raamatulliset elementit ja se miten naurettavalta tuntuva tarina, sekä perinteisistä aineksista koostuva juoni on saatu jotenkin ylevöitettyä osiensa summaa suuremmaksi. Se on toki totta, että tämä ratsastaa etunenässä hyvin vahvasti ajankohtaisilla asioilla kuten 60-luvun miesten maailma, mustien asema ja onpa mukana sattumalta metoo -henkeäkin. Että en kyllä näe välttämättä mitenkään suoranaisena tulevana klassikkona, vaan historiassa tämän paikka on korkeintaan Panin labyrintin footnotena. Muutamassa vuodessa unhoittuu ja kyllä Oscarinkin voittaa kaiken järjen mukaan joku muu elokuva. Olen toki tainnut olla kahtena-kolmena vuotena jo putkeen väärässä näiden kanssa.

Mulla kävi niin yllättäen, että pidin tästä aivan valtavasti ekalla kerralla kun katsoin sitä hyvin intensiivisesti jopa vähän ylikierroksilla. Toisella kerralla otin rennosti ja elokuva tuntuikin jopa vähän pettymykseltä. Molemmilla kerroilla kesti hieman, että elokuva sai minut imaistuksi mukaansa. En sitten tuosta tokasta kerrasta tiedä, että haihtuikohan savuverho, vai eikö se vain toiminut enää toisella kertaa yhtä hyvin ja passiivisemmin katsottuna. Sellanen nätti, erilainen ja pikkunäppärä. Aika hengästyttävän paljon subtekstia jokatapauksessa oli näinkin yksinkertaiseen tarinaan mielestäni kiedottu.

E: Lisätään nyt vielä samaan, että The Post oli aika käsittämättömän vaisu ja vanhanaikainen turhake. Teemoja alleviivattiin yhtä hienovaraisesti kuin pikkulastenelokuvissa ja lehtimaailmaankaan sijoittuvana elokuvana ei ollut mitään uutta. Tarinakaan ei tuosta näkökulmasta ollut järin kertomisen arvoinen, tai ainakin siinä oli epäonnistuttu huolella. Selkeästi heikoin ehdokas omissa kirjoissa aikoihin.

 

[pettter]

15:17 Pariisiin. Pieni suuri elokuva. Siis ne jätkät näytteli tossa itseään. Ja Clint Eastwood on 87, huh.

 

[olkikuukkeli]

Ihte saan The Shape of Waterille neljä tähteä omissa kirjoissa. Pidin sen sadunomaisuudesta ja sinne suuntautuvista viittauksista, siitä miten Dan Laustsen on löytänyt loputtomasti vihreän eri sävyjä, jotka sointuvat hämmentävän kauniisti ja vaivattomasti yhteen.

Samoista asioista itsekin pidin, joskin jäin ehkä arvosteluissani 3,5/5-tasolla. Hyvä elokuva, mutta ei missään nimessä tuleva klassikko. Hauskaa, että sekä The Greatest Showman että tämä käsittelivät täsmälleen samoja teemoja hieman eri näkökulmista tietenkin. Oli tämä kuitenkin parempi kuin mainitsemani musikaali.

Edit. Seuraavaksi The Florida Projects ja sitten ne kolme kylttiä. Note to self: älä lue arvosteluja ennen teatteriin astumista. Häiritsee liikaa eläytymistä itse elokuvaan.