Jatkoajan leffakerho

  • 2 308 569
  • 11 986

Buster

Jäsen
Aivan ainutlaatuinen toteutusprosessi eli Loving Vincent on maailman ensimmäinen öljyvärimaalausanimaatio.
Jos tälläiset erikoisemmat animaatiot kiinnostaa, niin Belladonna of Sadness on samansuuntainen. Abstrakti elokuva, joka on koostettu vesiväri- ja lyijykynäpiirroksista. Japanilainen Mushi Productions teki 70-luvulla Animerama-trilogian, jonka viimeinen osa tämä Belladonna on ja taitaa olla ainoa noista kolmesta, joka on restauroitu HD-tasoiseksi. Vei muistaakseni myös tuon yhtiön aikanaan konkkaan. On aivan huikeaa miten sopivalla kamerankäytöllä ja äänillä tuollaisesta saadaan aikaan jotain koskettavaa. Poikkeuksellinen katsomiskokemus omissa kirjoissani. Linkitetään elokuvan wikipedia-sivu: Belladonna of Sadness .

Ehdottomasti tuo Loving Vincent täytyy sitten aikanaan katsastaa.

Edit: Säästetään sittenkin Lumiukko -jutut siihen asti kun olen nähnyt elokuvan.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Edit: Säästetään sittenkin Lumiukko -jutut siihen asti kun olen nähnyt elokuvan.
Näin harmikseni ennen elokuvaa sen saamat surkeat arviot. En yleensä väritä niillä ennakkoon omaa mielipidettäni, vaan pyrin ihan ummikkona katsomaan haluamani elokuvat. Lumiukko vaikutti ennakkoon hyvältä, vaikka kyse olikin Universalin elokuvasta, jolla on allaan monia räikeitä mahalaskuja viime ajoilta. Hyvä ohjaaja, hyvät käsikirjoittajat, hyvä pääosa, oletettavasti hyvä lähdemateriaali. Ja sitten tietenkin luminen ja tunnelmallinen ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden tehdä tunnelmallisen kissa-hiiri leikin "eksoottisessa" ympäristössä. Näitä tunnelmallisia ja synkkiä etsivätarinoita näkee nykyaikana turhan harvoin.

Lumiukko on kuitenkin ilmeisesti syntynyt kuolleena, sillä elokuva vaikuttaisi saksitulta. Läsnä on sivujuonia ja jopa hahmoja, jotka eivät johda mihinkään. JK Simmonsin ja eritoten Toby Jonesin hahmoilla ei mielestäni ole mitään virkaa elokuvassa. Val Kilmer taas on sellaisessa hapessa, että ukon katsominen tekee pahaa. Studiopomot tainneet vain aatella, että saadaan halvalla yksi nimi lisää elokuvaan. Jos kirja on tosiaan noin monisyinen ja jokapuolelle leviävä, niin ehdottomasti olisi pitänyt keskittyä vain tuohon Fassbenderin ja Fergusonin etsivien murhaajan jahtiin ja laajentaa siitä kunnon trilleri. En myöskään tiedä miksi leffan oli pakko sijoittua juuri Norjaan. Aksenteista ei välitetä ja varmaankin vain pienessä sivuroolissa ollut Sevigny oli tuota lähtenyt yrittämään, muut viitanneet pitkälti kintaalla. Trilleri ja kauhuleffojen ytimenä on ainakin elokuvan aluksi luoda uskottava maailma, johon katsoja houkutellaan mukaan. Aika turha riski tuo, ettei tarinaa ole tuotu sijoittuvaksi jenkkilään tai Kanadaan. Ei tuossa mitään erityisen norjalaisia aspekteja ollut alkuunkaan. Ei jännitystä, ei uhkaa. Syy miksi elokuva on k-16 johtuu graafisista ruumiista, joita tappaja jättää jälkeensä. Yksi tähti.

Paljon pienemmällä budjetilla tehdyt tanskalaiset tv-elokuvat osasto Q:n etsivistä on paljon mielekkäämpää ajanvietettä.
 
...Enkä minäkään pidä missään nimessä BD2:sta huonona elokuvana, en vain pidä sitä omalla kohdallani mitenkään erityisen innovatiivisena, tarpeellisena tai ajatuksia herättävänä teoksena...

Samoja ajatuksia täälläkin. Suurena leffafanina odotin kovasti tätä jatko-osaa, ja mitä jäi loppujen lopuksi käteen?

Elokuvassa saavutettiin samanlaisia synkkiä tunnelmia kuin ensimmäisessäkin elokuvassa, eli tietty hetken raskaus ja surumielisyys. Nämä asiat saa aikaiseksi studiossa visuaalisella ilmeellä ja ääniraidan muokkaamisella. Mutta oliko tässä pätkässä nyt jotakin sellaista tarinaan liittyvää asiaa, joka olisi tätä elokuvaa kantanut? Mielestäni ei. Tämä elokuva ratsasti nimenomaan edeltäjänsä maineella. Ja toisaalta sillä, että katsoja itse mielessään kysyy kysymyksiä joihin elokuva antaa jonkinsuuntaisia vihjeitä.

Tässä on puhuttu että leffa olisi ollut haistatus nykyajan elokuville. Mutta itseasiassa leffan ongelmathan liittyivät nimenomaan nykyajan blockbuster-leffojen stereotyyppisiin ongelmiin: tyhjä karismaton pahis, ylimitoitetut aistikanavat täyttävät kohtaukset, henkilöhahmojen välisen kemian puute, suurten ideologisten kysymysten kysymättä jättäminen.

Ei huono leffa, ihan kiva. Mutta siinäpä se.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Suurena leffafanina odotin kovasti tätä jatko-osaa, ja mitä jäi loppujen lopuksi käteen?
Tuossa on kuvattuna täsmälleen omat fiilikseni BR49:stä. Eli tuo ? jäi käteen. En ole pettynyt, en ihastunut, en äimistynyt, en oikein mitään. Olen vain suunnattoman hämilläni tuosta leffasta. Pitää katsoa se vähintään kerran uudelleen, ennen kuin uskallan oikeastaan edes sanoa siitä mitään. Viimeksi olin yhtä hämilläni leffateatterista poistuessani, kun kävin ekaa kertaa katsomassa Apocalypse Now:n. Mutta se johtui siitä, että olin vielä teini, enkä ymmärtänyt leffasta pätkääkään. Nyt se on toki mulla top-3:ssa.

Vaikka tuota ei kai ole virallisesti markkinoitu jatko-osana, niin olihan siinä ihan pirusti tribuutteja esikuvallensa. Eikä se ole huono juttu.
 

Buster

Jäsen
Tässä on puhuttu että leffa olisi ollut haistatus nykyajan elokuville. Mutta itseasiassa leffan ongelmathan liittyivät nimenomaan nykyajan blockbuster-leffojen stereotyyppisiin ongelmiin: tyhjä karismaton pahis, ylimitoitetut aistikanavat täyttävät kohtaukset, henkilöhahmojen välisen kemian puute, suurten ideologisten kysymysten kysymättä jättäminen.
Parempi varmaan sanoa heti kärkeen, etten täysin tiedä mitä tuo "suuret ideologiset kysymykset" pitää sisällään. Mutta siis olihan tässä Blade Runnerissa kantavana teemana ja varoituksena liika teknologiaan rakastuminen, sekä sillä oikeiden ihmissuhteiden ja -kontaktien korvaaminen. Ryan Goslingin K:han oli teknologian avulla Spike Jonzen elokuvan Her tapaan luonut kodistaan oman henkilökohtaisen paratiisinsa, jolla hän pystyi ummistamaan silmänsä todellisuudelta ja omilta ongelmiltaan. Oli illuusio siitä, että kaikki on hyvin. Kaikkialla hahmot vaikuttivat olevan kovin yksin valtavissa ja vähän kylmissä tiloissa.

Lisäksi elokuvan maailmassa oli selvästi tapahtunut jonkinsortin luonnonkatastrofi. Los Angelesin aluetta piiritti valtava pato, joka esti vesimassoja peittämästä kaupunkeja alleen. "Taivaalta satoi tulta", kuten elokuvan dialogissa ilmaistiin. Missään ei enää kasvanut mitään luonnollisesti, joten maapallo oli vähän kuin kuollut. Samassa ahtaassa kaupungissa asui lukuisia eri kansallisuuksia ja kieliä, jotka ovat melko varmasti jonkinsortin ilmastopakolaisia. Samaa toki oli jo ykkösosassakin, mutta en muista oliko siinä noin selvästi ilmastokatastrofiin viittaavia aineksia, vai oliko siinä vielä kyse jostain ydinsodasta.

Samoin näytettiin jälleen kerran, että kun ihmiskunta jossain vaiheessa onnistuu tuottamaan kehittyneitä robotteja/androideja, niin niistä tulee vain ihmisen uusia orjia ja ne nähdään pelkkinä imurin, tai astianpesukoneen kaltaisina laitteina. Se on väistämätöntä ja luo siinä vaiheessa massiivisia ongelmia kun niistä onnistutaan tekemään tuntevia ja ajattelevia, jolloin mikä niistä järjellä ajatellen tekee enää ihmistä alempiarvoisia. Elokuvassa oli tartuttu viimeisenä oljenkortena uskonnollisempiin kortteihin kuten sieluun. Robin Wrightin poliisipäällikkö sanoi tuosta osuvasti peilaten myös ehkäpä ohimennen näitä nykypäivän konflikteja: "The World is built on a wall that separates kind, tell either side there is no wall... You've bought a war... or a slaughter".

Tietenkään kyse ei ole ongelmattomasta elokuvasta ja makujakin on monia. Itse pidin elokuvan tarjonnasta, mittakaavasta, viittauksista ja tunnelmasta valtavasti. Elokuvakin on tosiaan ehkä vähän passiivisempi kuin mihin ollaan totuttu. Mutta jatkakaa keskustelua, mukava näitä eri näkökantoja on lukea.
 
Viimeksi muokattu:

Baldrick

Jäsen
Blade Runner 2049 tuli torstaina käytyä katsomassa ja pidin siitä kovasti, sekä mielestäni Denis Villeneuve oli erinomainen valinta elokuvan ohjaajaksi. Vaikka elokuvan kestoksi onkin ilmoitettu 2h 44min, niin se ei siltä todellakaan tuntunut. Suosittelen ihmisiä kuitenkin katsomaan lyhytelokuvat tapahtumista vuosien 2019 ja 2049 välillä ja mielellään ennen kuin näkee uuden elokuvan, esim. tästä: Blade Runner 2049 - The Years Between | official short films (2017) - YouTube

Netflixistä tuli myös katsottua äsken Whiskey Tango Foxtrot, joka yllätti todella positiivisesti! Aluksi kuvittelin, että kyseessä on vain Tina Feyn tähdittämä "akkakomedia", mutta kyllä kyseessä on ihan oikea elokuva, joka on lähinnä maustettu huumorilla, eikä huumori ole itse keskiössä. Voin varauksetta suositella katsomaan! Elokuvassa näyttelee myös mm. Martin Short, Margot Robbie, Billy Bob Thornton (sivurooli, mutta silti vakuuttava veto). Arvosanaksi annan 8/10 asteikolla, jossa 10 voi saada vain 1-3 elokuvaa ja 9 on tarjolla myös vain poikkeuksellisille elokuville.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Suosittelen ihmisiä kuitenkin katsomaan lyhytelokuvat tapahtumista vuosien 2019 ja 2049 välillä ja mielellään ennen kuin näkee uuden elokuvan, esim. tästä: Blade Runner 2049 - The Years Between | official short films (2017) - YouTube

Täytyy sanoa, että juuri tämäntapaisten asioiden takia en pidä nykypäivän ns. franchise-ajattelusta. Ei tehdä itsenäisiä elokuvia, ei edes itsenäisiä jatko-osia vaan jatko-osiakin varten pitäisi katsella sarja lyhäreitä saadakseen franchisesta kaiken irti.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun itsenäisestä Blade Runner -elokuvasta tuli kahden kokopitkän ja usean lyhärin franchise-sarja. Seuraavaksi t-paidat, kahvimukit, animaatiosarja ja Joi-virtuaaliseksiohjelma.

Epäloogisuuksista vielä: pienet epäloogisuudet juonessa eivät yleensä koskaan haittaa, ja jos tarinalla on riittävästi imua niin isommatkin aukot menevät siinä sivussa. Se on yleensä kuitenkin huono merkki kun kesken elokuvan alkaa pohtimaan, että miksi hemmetissä mennään näin? Silloin tarinan rakenne pätkii sen verran, että ehtii elokuvan aikana pohtimaan tarinamaailman sisäisiä ristiriitaisuuksia.

BD2:n yksi suurin epäloogisuus oli loppupuoliskon.... tähän oikeastaan spoileri:
Lopussa Jared Leton partasuu on saanut hyppysiinsä kauan kadonneeksi/kuolleeksi luullun Harrison Fordin hahmon. Leton esittämä partanasse haluaa kuulustella Fordin hahmoa. Ratkaisu tähän on se, että Fordin hahmo pitää kiikuttaa ninjatyttö-Luvin ja parin random-goonin saattamana lentokentälle kohti avaruussiirtokuntia, jossa Fordin hahmo sitten "oppii mitä on tuska". Seuraa takaa-ajo, jossa Goslingin K iskee kantaan kiinni, matsaa ninjatytön kanssa turhasti mutta näyttävästi ja hoitaa homman.

Kysymys kuuluu: miksi vitussa Jared Leton bearded villainin pitäisi viedä Fordin hahmo avaruuteen kuulusteltavaksi, kun kukaan ei kerran tiedä missä tämä on ja kuulustelija itse on maailman mahtavin mies, jonka rakennuksesta ei kukaan tule perään huutelemaan. Kuulustelu ja "tuska" hoituisi ihan taatusti vaikkapa ninjatytön tekemänä, siihen ei tarvita myöskään mitään avaruusteknologiaa vaan luultavasti suurin piirtein puulusikka tai ninjatytön etusormi.Kemikaalejakin varmasti riittäisi. Lopputulos on siis se, että koko lopun takaa-ajo ja mätistely on turhaa ja epäloogista, ja tehty vain siksi, että leffakonventioita noudattaen loppuun saadaan lopputaistelu ja action-kohtaus.

Toinen kysymys: kaikkialla on jäljittimiä ja kameroita. Kun K sekoilee tultuaan ulos muisti-instituutista niin häntä ympäröi heti poliisikollegoiden joukko lentoautoineen. Kuitenkin sen jälkeen kun K saa hyllytyksen poliisin tehtävistä hän saa ajella samalla poliisiautollaan ympäriinsä. Kukaan ei estä, ja kukaan ei myöskään tunnu tietävän missä hän on. Eikö poliisiauton olisi pitänyt jäädä laitoksen pihalle hyllytyksen jälkeen? Ja jos hän kuitenkin sai pitää autonsa (tai otti sen), niin eikö siinä muka ole jäljittimiä? Eikö kukaan myöskään seuraa esim. CCTV-kameroilla tai muilla vastaavilla seonneen replikantin lentelyä ympäriinsä? Ison rähinän lentokentällä olisi myös luullut herättävän virkavallan kiinnostuksen.

Kolmas kysymys: kun kerran replikanttien toiminnasta ollaan huolissaan ja niitä valvotaan, niin miksiköhän jokaista uutta replikanttia (kuten K) ei valmiiksi varusteta sisäisellä jäljittimellä? Nykyäänkin saadaan ihonalaisia mikrosiruja, ei luulisi olevan ongelma vuonna 2049. Joka replikantti vain näkymään kartalla niin ei olisi ongelmia esim. etsiä K.

Toki mikään leffamaailma ei ole täydellinen eikä sen tarvitsekaan olla, mutta sisäinen logiikka olisi silti hyvä ajatella loppuun. BD2 olisi ollut kaiken kaikkiaan parempi elokuva ilman sitä lopputaistelupakkoa ninjatyttöineen
.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mihin tämä BD2 viittaa? Joku vitsi jota en tiedä?

Se viittaa tietysti elokuvan bulgariankielisen nimen Блейд Рънър alkukirjaimiin БР joita softa ei osaa kirjoittaa oikein.

Tai sitten kirjoitan jostain syystä toistuvasti BR:n BD:nä tietämättä itsekään miksi. Kenties olen replikantti, jonka peruskoodi on mennyt sekaisin jatko-osan takia?

Yritetään jatkossa pysyä muodossa BR2.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Blade Runner oli juuri niin hyvä kuin Denis Villeneuven ohjaukseen annetun scifi-klassikon jatko-osan sopii odottaakin olevan: tunnelmallinen, viipyilevä, visuaalisesti häikäisevän kaunis ja surumielisen vaikuttava teos syvällisin, ikiaikaisin teemoin. Mukavaa oli myös nähdä Krista Kosonen puhumassa suomea megaluokan Hollywood-tuotannossa.

Silti: jo alkuperäisen elokuvan aikana jäin kenties eniten miettimään, millaisia ovat ne hyökkäysalukset tulessa Orionin liepeillä, ja C-säteiden kimallus Tannhäuserin portin edustalla. Millainen tuo maisema olisi? Miltä se näyttäisi? Jatko-osassa viitattiin jälleen maan ulkopuolisiin siirtokuntiin, mutta niistä ei tarjottu taaskaan - ymmärrettävästi - kuvan kuvaa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Ridley Scottin toiveissa olisi tehdä vielä useampikin elokuva Blade Runner -jatkumoon - kaiketi myös muodikas esiosa. Olisi aivan huikeaa, jos yksi leffoista käsittelisi replikanttien nousua ihmiskuntaa vastaan planeettakuntien välisissä siirtolakapinoissa. Sitten vain paljon maahanlaskualuksia, plasmatorpedoja, optisia häivenäkölaitteita, Platonin luolavertausta ja kaikkea muuta vastaavaa yli teknologisen singulariteetin Hans Zimmerin musiikin soidessa taustalla. Katsoisin.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Jos olen ymmärtänyt oikein, Ridley Scottin toiveissa olisi tehdä vielä useampikin elokuva Blade Runner -jatkumoon - kaiketi myös muodikas esiosa. Olisi aivan huikeaa, jos yksi leffoista käsittelisi replikanttien nousua ihmiskuntaa vastaan planeettakuntien välisissä siirtolakapinoissa. Sitten vain paljon maahanlaskualuksia, plasmatorpedoja, optisia häivenäkölaitteita, Platonin luolavertausta ja kaikkea muuta vastaavaa yli teknologisen singulariteetin Hans Zimmerin musiikin soidessa taustalla. Katsoisin.

Jos minä saisin diktaattorin valtuudet Hollywoodiin niin yhtä ainutta esiosaa ei tehtäisi enää koskaan mihinkään franchise-jatkumoon tai muutenkaan. Alien-esiosa eli Covenant oli turha ja tarpeeton, joten enää ei voi luottaa Sir Ridley Scottinkaan aiemmin niin tasokkaaseen linjaan. Uusinta Aliens-esiosan jatko-osaa en ole edes nähnyt, eikä se listani kärjessä olekaan kun katson rästileffoja.

Tosin kaipa se Blade Runnerinkin esiosa siinä samassa yhdentekevässä massassa menisi kuin muutkin esiosat mitä on tehty. Eiväthän esiosat sinänsä heikennä alkuperäisten elokuvien tehoa ja lumovoimaa. Alkuperäinen Star Wars -trilogiakin on kelpo avaruusseikkailupaketti vaikka esiosat ovat muovista huttua.

Teknisesti Kummisetä II on osittainen esiosa ja se onkin ehkäpä ainoita esiosia jotka ovat alkuperäisen elokuvan veroisia tai monen mielestä jopa parempia.

Tuleeko kenellekään mieleen muita esiosiksi määriteltäviä elokuvia joiden laatutason voisi rinnastaa alkuperäiseen elokuvaan? Esiosan määritelmän voi pitää sikäli väljänä, että välttämättä siinä ei tarvitse olla aivan samoja päähenkilöitä kunhan se vain liittyy alkuperäiseen elokuvaan ja/tai jotenkin johtaa siihen.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Tuleeko kenellekään mieleen muita esiosiksi määriteltäviä elokuvia joiden laatutason voisi rinnastaa alkuperäiseen elokuvaan? Esiosan määritelmän voi pitää sikäli väljänä, että välttämättä siinä ei tarvitse olla aivan samoja päähenkilöitä kunhan se vain liittyy alkuperäiseen elokuvaan ja/tai jotenkin johtaa siihen.
Hyvä kysymys! Wikipediasta löytyi ihan mielenkiintoinen listaus esiosista eri taiteenaloilla kirjallisuudesta elokuvien ja sarjakuvien kautta tv-sarjoihin.

Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube
 
Viimeksi muokattu:

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube

Milläköhän perusteella kyseessä on esiosa? Jos nyt lähdetään siitä, miten asia menee, eli Clintin esittämä hahmo on kaikissa kolmessa leffassa eri.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Milläköhän perusteella kyseessä on esiosa? Jos nyt lähdetään siitä, miten asia menee, eli Clintin esittämä hahmo on kaikissa kolmessa leffassa eri.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuvan esiosa-status perustuu aseisiin, varusteisiin ja vaatetukseen liittyviin seikkoihin.
"The Good, the Bad and the Ugly is considered a prequel,[4] since it depicts Eastwood's character gradually acquiring the clothing he wears throughout the first two films and because it takes place during the American Civil War (1861–1865), whereas the other two films feature comparatively more modern firearms and other props. For example, Lee Van Cleef's character in For a Few Dollars More appears to be a Confederate veteran who has come down in the world, and a graveyard scene in A Fistful of Dollars features a gravestone dated 1873."
Aika häilyvä tuo perustelu tietysti sinänsä on, mutta väljiä kriteerejähän tässä sai käyttää.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Englanninkielisen Wikipedian mukaan elokuvan esiosa-status perustuu aseisiin, varusteisiin ja vaatetukseen liittyviin seikkoihin.

Aika häilyvä tuo perustelu tietysti sinänsä on, mutta väljiä kriteerejähän tässä sai käyttää.

Onhan tässäkin pointtinsa. Varmastikin Leone jollain tavalla leffat on ajatellut muodostavan kokonaisuuden, jolloin on ehkä turhaa nipottamista jäädä pohtimaan täysin vedenpitävää vastausta siihen onko vaiko ei kyseessä juuri samat hahmot.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuntuu minusta vähän semanttiselta kikkailulta moinen. Jatko-osa kuten Kummisetä II on jatko-osa, vaikka takaumia olisikin sekaan heitetty (btw Kummisetä I on jatko-osiaan parempi, vaikka kakkonenkin on vielä hieno elokuva - kolmonen on jo hieman vaikeaa katsottavaa tietyistä syistä). Esiosat sitten erikseen.

Dollaritrilogian ensimmäinen elokuva on Yojimbon remake, seuraavat sitten on ideoitu saman teeman (Eastwoodin Yojimbo-hahmo villin lännen maailmassa) ympärille mutta itsenäisiksi elokuviksi. Hieman hassulta tuntuisi niitä toistensa esi- tai jatko-osiksi sijoitella.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jatko-osa kuten Kummisetä II on jatko-osa, vaikka takaumia olisikin sekaan heitetty
Kuriositeettina mainitsen että joskus 80-luvulla tai ehkä 90-luvun alussa Kummisedät tulivat televisiosta tv-sarjana, jossa tapahtumat esitettiin kronologisessa järjestyksessä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Hyvä kysymys! Wikipediasta löytyi ihan mielenkiintoinen listaus esiosista eri taiteenaloilla kirjallisuudesta elokuvien ja sarjakuvien kautta tv-sarjoihin.

Nopeasti katsottuna ainakin "Hyvät, pahat ja rumat" (1966) voitaneen laskea asettamiesi kriteerien mukaiseksi elokuvaksi; kyseessä on mielestäni vähintäänkin dollaritrilogian kahden muun elokuvan tasoinen teos huikaisevaa musiikkiaan * myöten.

(* The Good, The Bad and The Ugly - Ennio Morricone - Original Soundtrack Track (HIGH QUALITY AUDIO) - YouTube

En kyllä laskisi esiosaksi elokuvaa jolla ei ole mitään tekemistä muiden elokuvien kanssa. Ei samoja henkilöhahmoja ollenkaan. En laske saman näyttelijän tai näyttelijöiden esiintymistä. Ei pelkkä miljöö vielä tee elokuvasta esiosaa, ja jos Clint Eastwoodin roolisuoritus westernissä riittäisi niin sittenhän kaikki Clintin länkkärit ikinä olisivat Armottoman esiosia.

Temaattisesti dollari-trilogiassa on samoja elementtejä paljonkin, mutta eivät niiden tarinat tai henkilöhahmot liity mitenkään toisiinsa. Lee van Cleefin hahmokin on täysin eri vaikka hyvin samannäköinen, ja myös Clintin hahmo on täysin eri mies vaikkakin saman oloinen.

Se olisi esiosa, jos nyt filmattaisiin Hyvien, pahojen ja rumien hahmojen nuoruuden seikkailuista kertova leffa, jossa kerrottaisiin kuinka "Hyvä" ja "Ruma" päätyisivät yhteen huijarikaksikoksi ja kuinka "Paha" puuhailisi omiaan ja jossa hahmoja esittäisivät jotkut nykypäivän nuoret random-näyttelijät. Toivottavasti sellaista ei koskaan ohjattaisi, se kuulostaisi melkein yhtä typerältä kuin vuosikymmeniä Star Warsin jälkeen tehtävä esiosa salakuljettaja Han Solon nuoruuden seikkailuista jonkun neverheard-jampan näyttelemänä.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
En kyllä laskisi esiosaksi elokuvaa jolla ei ole mitään tekemistä muiden elokuvien kanssa. Ei samoja henkilöhahmoja ollenkaan. En laske saman näyttelijän tai näyttelijöiden esiintymistä. Ei pelkkä miljöö vielä tee elokuvasta esiosaa, ja jos Clint Eastwoodin roolisuoritus westernissä riittäisi niin sittenhän kaikki Clintin länkkärit ikinä olisivat Armottoman esiosia.

Temaattisesti dollari-trilogiassa on samoja elementtejä paljonkin, mutta eivät niiden tarinat tai henkilöhahmot liity mitenkään toisiinsa. Lee van Cleefin hahmokin on täysin eri vaikka hyvin samannäköinen, ja myös Clintin hahmo on täysin eri mies vaikkakin saman oloinen.

Ns. dollaritrilogia ei tosiaan ole "trilogia" kuin kuvannollisesti ja teemansa puolesta.

Eipä noissa mitään tarkoituksenmukaista kronologiaa ole muuta kuin ponchon löytäminen Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa, mikä oli Leonelta selvä viittaus Clintin hahmoon aikaisemmissa elokuvissa.

Jos kuitenkin yhteyksiä haluaa väkisin nähdä, niin aikajärjestyksessä Eastwoodin hahmo kulkee tavallaan päinvastaiseen suuntaan kuin leffojen tekojärjestys:

1966 tehty HPR sijoittuu sisällissotaan ja lähellä loppuhuipennusta Clintin "Blondie" löytää ponchon kuolleiden konfederaation sotilaiden jäljiltä.

Vain muutaman dollarin tähden (1965) Eastwoodin hahmolla on valmiiksi poncho päällä ja sisällissodan aikainen revolveri (Colt Navy) on "vaihtunut" uudempaan Colt SAA tyyppiseen, ns. Peacemakeriin.

Kourallinen dollareita (1964) Eastwoodin "Joe" on samoin varustautunut kuin keskimmäisessä, mutta löytää "lopulta" epäitsekkään puolen itsestään, eikä hahmon ainoana motiivina ole rahan hankkiminen.

m: Näitä olikin näköjään aikaisemmin käyty läpi, mutta jääköön.
 
Viimeksi muokattu:

Buster

Jäsen
Jos vielä noista esiosista, niin todennäköisimmin kauhugenrestä löytyy joitain prequelleja, jotka ylittävät alkuperäisen tason. Annabelle: Creation nyt on ainakin heittämällä Annabellea parempi. Golem puolestaan kiinnitti ensimmäisenä huomioni tuolta tällä sivulla mainitulta wikipedia-listalta, joskin en ole niitä elokuvia nähnyt.

Toiset pitävät Ringua hemmetin hyvänä teoksena, mutta mielestäni Ringu 0: Birthday on vähintäänkin samaa tasoa. Animen ystävänä The Murder Case of Hana and Alice oli todella hyvä elokuva, mutta en ole tuota Hana and Alice live action -elokuvaa vielä nähnyt, joten en voi vertailla.

Itse mietittynä muistin X-Menit.

Teatterissa tullut Happy Death Day käytyä katsomassa. Kauhukomedia, joka ei yllä kummassakaan genressä lähellekään huippua, mutta loppupeleissä se oli silti harmitonta ja riittävän viihdyttävää ajanvietettä (jossain 2-3 tähden välillä). Jenkkilässä kerännyt käsittämättömän paljon katsojia avausviikonloppuna. Samat tuottajat kuin Get Outilla, mutta Happy Death Dayn carpe diem -henkinen teema on "vähän" hohdottomampi kuin Get Outin rasismin ja ennakkoluulon ympärille kiedottu tarina. Hemmetin hyvä ideahan on ollut kietoa Päiväni murmelina -elokuva kauhugenren ympärille, mutta onko sittenkin loppunut mielikuvitus tekijöiltä kesken. Siitähän olisi saanut luotua pilailua kauhugenreä kohtaan, jossa on tapana syntyä helposti franchiseja, jossa tehdään sama elokuva aina uudestaan. Herkulliseen ideaan nähden melko vaisu lopputulos. Mutta hyvää jälkeä on saatu vajaalla viiden miljoonan dollarin budjetilla.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Teatterissa tullut Happy Death Day käytyä katsomassa.
***
Herkulliseen ideaan nähden melko vaisu lopputulos. Mutta hyvää jälkeä on saatu vajaalla viiden miljoonan dollarin budjetilla.

Omaperäiset ideat vetoaa aina meikäläiseen ja olihan tämä oikein viihdyttävä pimeän syysillan kauhukomedia. Suuri osa siitä viihdyttävyydestä tuli tosiaan siitä omaperäisestä ideasta, mutta niinhän se monesti tulee sellaisissa leffoissa, jotka omaperäisyydellään poikii useita jatko-osia. Haistankin helposti useita vähän erilaisia jatko-osia tälle leffalle. Otetaan vertailukohdaksi vaikka Final Destination, jonka omaperäinen idea hyödynnettiin aika monella samaa ideaa hyödyntävällä, mutta riittävän erilaisella jatko-osalla.

Aina voi harmitella idean tuhlausta, mutta olisi saattanut mennä pahemmin metsään, jos olisi liian tosissaan yritetty.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Kauhukomedia on vaikea laji. Tucker and Dale vs Evil tulee ensimmäisenä mieleen niistä onnistuneista (vaikkakin kauhu on ehkä vähän jyrkkä sana tämän kanssa). Joka tapauksessa leffa onnistui siinä missä moni hyväkin komedia ei, eli huutonaurua muutamaankin otteeseen.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle elokuvateollisuudelle? Ensin tuli Ikitie, joka nousi kerta heitolla parhaimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi koskaan ja perään sitten Louhimiehen sanalla sanoen loistava Tuntematon sotilas. Eli mitä vittua Suomi? Onko käyty ulkomailla opiskelemassa elokuvien tekemistä vai onko päästy eroon jostain vanhoista pieruista, jotka ovat aikaisemmin estäneet elokuvien nousun kansainväliselle tasolle.

Helvetin hieno suomalainen elokuvavuosi 2017!
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle elokuvateollisuudelle? Ensin tuli Ikitie, joka nousi kerta heitolla parhaimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi koskaan ja perään sitten Louhimiehen sanalla sanoen loistava Tuntematon sotilas. Eli mitä vittua Suomi? Onko käyty ulkomailla opiskelemassa elokuvien tekemistä vai onko päästy eroon jostain vanhoista pieruista, jotka ovat aikaisemmin estäneet elokuvien nousun kansainväliselle tasolle.

Helvetin hieno suomalainen elokuvavuosi 2017!

Laitan tuohon listaan vielä Rendelin. En siksi, että se olisi välttämättä hyvä elokuva vaan siksi, että se on ainakin tehty vanhojen ympyröiden ulkopuolella ilman niitä vanhoja pieruja. Teos on rahoitettu itse ja tehty itse tekijän oman vision mukaisesti - ja myös markkinoitu muualle maailmaan omatoimisesti. Ei ehkä maailman omaperäisin leffa, mutta onpahan kumminkin ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva ja osoitus siitä, että täällä voi tehdä elokuvia ilman mitään komiteoita.

Genre-elokuvia monesti väheksytään, mutta niiden puolelta sitä Ikitienkin ohjaaja AJ Annila on ponnistanut, ensin Jadesoturilla ja sitten Saunalla. Ikitie on tosiaan paras kotimainen tänä vuonna, mutta Tuntematonkin oli odotettua selvästi parempi ja varsin hyvä elokuva.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös