Valkoisten liitos Saksaan oli lukumäärällisesti ja poliiittisesti merkittävästi isompi kuin Punaisten liitos Venäjään/Neuvostoliittoon.Käsitykseni mukaan myös Saksasta Suomeen taistelemaan tulleilla saksalaisilla oli aika iso osuus Suomen sisällissodassa.
Valkoisten liitos Saksaan oli lukumäärällisesti ja poliiittisesti merkittävästi isompi kuin Punaisten liitos Venäjään/Neuvostoliittoon.
Ottamatta kantaa punaisten puolella olleiden venäläisten sotilaallisiin ambitioihin tai niiden puutteeseen todetaan että kuten Wikipediasta voidaan lukea niin Valkoisten puolella taisteli 14 000-17 000 saksalaista sotilasta ja Punaisten puolella (ei samanaikaisesti) 7000-10 000 venäläistä sotilasta.
Tavallaan molemmat saivat. Sodan yleisin ase oli Mosin-Nagant kivääri. Punaiset saivat ne poliittisena tukea Neuvostovenäjältä ja Valkoiset aseista riisumiltaan venäläisjoukoilta.Toisaalta punaiset saivat aseistuksensa käytännössä kokonaan Venäjältä.
Käsitykseni mukaan myös Saksasta Suomeen taistelemaan tulleilla saksalaisilla oli aika iso osuus Suomen sisällissodassa. Suomessa on aika monta sukua, jonka juuret vievät Saksaan ja sieltä nimenomaan taisteluihin osallistuneisiin saksalaisiin. Suomen sisällissodan jälkeen useita saksalaisia jäi asumaan Suomeen ja muutti sukunimensä suomalaiseksi.
Tässä pitää ymmärtää sellainen asia että kun puhutaan "esivaltaa vastaan nousemisesta" niin Suomella ei ollut a) poliisilaitosta b) omaa armeijaa. Lisäksi pitää ymmärtää että Venäjä oli valtiona sekaisin kuin seiväshyppääjä. Siksi sen toimet olivat varsin ristiriitaisia.
Talvisotaan osallistui tosiaan varmasti useita tuhansia entisiä punakaartilaisia. Olihan heitä ollut n. 100 000, ja nuorimmat olivat vielä alle 40 vuotiaita talvisodan syttyessä. Tähän liittyy mielenkiintoinen sivujuonne, jossa syksyllä 1939 Suomen armeijaan ehdotettiin entisten punakaartilaisten varaan perustettavia erillisiä yksiköitä. Ajatusta ei edes ammuttu alas heti kättelyssä, mutta ymmärrettävistä syistä se lopulta katsottiin toteuttamiskelvottomaksi. Muistaakseni ehdotuksen tekijä palkittiin myöhemmin vapaudenristillä hyvästä ideasta...... kuitenkin suomen armeijassa soti muutamia kansalaissodan punaveteraaneja, jotka jo ajat sitten olivat unohtaneet menneet vihat ja keskittyivät elämään tavallista elämää suomen kansalaisena.
Aivan totta tämä. Yhteydet saksalaisiin kylmenivät, koska Saksa tunnetusti otti turpaansa 1.maailmansodassa jolloin sodan voittaneet valtiot, etenkin USA ja I-Britannia eivät olisi tunnustaneet Suomen itsenäisyyttä.
Olihan saksalaisia sisällissodassa lähemmäs 10 000 ja he toivat mukanaan modernia aseistusta, kun taas punaisilla oli järkyttävän vanhaa asekantaa. Se uhka Saksan avustuksessa oli, että Suomella oli uhka joutua Saksan satelliittivaltioksi, mitä ulkomaillakin pelättiin. Friedrich Karlin kuninkuussaumat syntyivät sen takia, että valkoisten joukoissa syytettiin tasavaltajärjestelmää sodan aiheuttajaksi. Kuningas taas olisi tarpeeksi vahva estämään tulevat selkkaukset tai näin he ajattelivat.
Sisällissodan aikana Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona oli noussut maihin eteläisessä Suomessa ja tullut valkoisten avuksi. Sodan päättyessä Suomi oli vahvasti Saksan liittolainen ja maan talous oli jo kevään 1918 kauppasopimuksella sidottu Saksan sotatalouteen. Vaasan senaatin ja Saksan välillä allekirjoitettiin 7. maaliskuuta sopimus, jonka mukaan Suomi ei saisi järjestää suhteitaan muihin valtioihin ilman Saksan suostumusta, mikä yhdessä kauppasopimuksen kanssa teki Suomesta Saksan protektoraatin. Suomen kannalta epäedullista kauppasopimusta täydennettiin myöhemmin niin ikään Suomelle epäedullisella tavaranvaihtosopimuksella. Suomen senaatin pyynnöstä Itämeren divisioonan joukot jäivät toistaiseksi Suomeen ja von der Goltz sai toukokuussa virkanimikkeen "saksalainen kenraali Suomessa". Saksalaiset olivat mukana myös Suomen sotalaitoksen perustamisessa ja elokuusta joulukuuhun tähän tehtävään oli kiinnitetty lähes sata saksalaista upseeria.Saksalaissuuntaus nautti sodan jälkeen porvarillisten ryhmien keskuudessa laajaa kannatusta, ja saksalaisia ihailtiin valkoisen Suomen vapauttajina.
Toki punainen Suomi olisi saattanut joutua todennäköisemmin Neuvostoliiton etupiiriin kun Neuvostoliitto sitten perustettiin muutama vuosi myöhemmin, mutta jossittelu tällä asialla ei tee silti sisällissodasta vapaussotaa, koska suomalaistyöläisten enemmistö on kuitenkin aina ajanut oman maan etua ja asiaa, mikä havaittiin viimeistään Talvisodassa yhtenäisinä riveinä. Kovan linjan kommarit ja O.W. Kuusisen kaltaiset maanpetturit ovat toki asia erikseen, mutta ei sisällissodan katkerissa välienselvittelyissä ollut monellakaan paikkakunnalla kyse mistään bolsevismin aatteenpalosta vaan halusta maksaa vanhoja kaunoja puolin ja toisin.
Saksalaisten merkitys sodan lopputulokseen oli käsitääkseni ainoastaan punaisten tappiota nopeuttava, valkoisten Tampereella saavuttama voitto käytännössä ratkaisi sodan. Monarkiaa kannattavat pelkäsivät uutta kapinaa, eivätkä uskoneet, että silloisessa poliittisessa tilanteessa olisi löytynyt tilanteen hallitsevaa presidenttiä. Monarkistien mukaan kuningas olisi nousut poliittisen kiistelyn yläpuolelle ja olisi toiminut vahvana johtajana sekasortoisessa tilanteessa.
Toki punainen Suomi olisi saattanut joutua todennäköisemmin Neuvostoliiton etupiiriin kun Neuvostoliitto sitten perustettiin muutama vuosi myöhemmin, mutta jossittelu tällä asialla ei tee silti sisällissodasta vapaussotaa, koska suomalaistyöläisten enemmistö on kuitenkin aina ajanut oman maan etua ja asiaa, mikä havaittiin viimeistään Talvisodassa yhtenäisinä riveinä. Kovan linjan kommarit ja O.W. Kuusisen kaltaiset maanpetturit ovat toki asia erikseen, mutta ei sisällissodan katkerissa välienselvittelyissä ollut monellakaan paikkakunnalla kyse mistään bolsevismin aatteenpalosta vaan halusta maksaa vanhoja kaunoja puolin ja toisin.
Olet oikeassa Vapaussota -nimityksen onttouden suhteen. Sen sijaan jossittelu on melko negatiivinen ilmaisu siitä olettamasta, että punaisten voitto olisi merkinnyt Suomen itsenäisyyden loppua. Kenen puolella "kovan linjan kommarit ja O.W. Kuusisen kaltaiset maanpetturit" taistelivat ja miksiköhän? Sitä kannattaisi miettiä kun puolustelee punaisia. Mitä tulee talvisotaan osallistuneisiin, isänmaallisiin punaisiin, on muistettava, että punakaartit olivat täynnä painostuksen tai suoranaisen pakon kautta värvättyjä miehiä. Eivät kaikki Etelä-Suomen duunarit olleet kommareita tai maanpettureita, mutta punakaartista kieltäytyminen olisi käynyt terveyden päälle. Sisällissota on ok nimitys tapahtuneelle, punakapina kuvastaa parhaiten tapahtumia. Yleensä historiassa onnistuneita yrityksiä kutsutaan vallankumouksiksi, epäonnistuneita kapinoiksi.
Talvisotaan varmaankin osallistui joitain punakaartilaisia, mutta suurinta osaa vasemmistosta ei otettu mukaan sotaan. Sittemmin valirauhan aikana havahduttiin etta miehia tarvitaan enemman ja jatkosotaan he kelpasivatkin jo.Talvisotaan osallistui tosiaan varmasti useita tuhansia entisiä punakaartilaisia. Olihan heitä ollut n. 100 000, ja nuorimmat olivat vielä alle 40 vuotiaita talvisodan syttyessä. Tähän liittyy mielenkiintoinen sivujuonne, jossa syksyllä 1939 Suomen armeijaan ehdotettiin entisten punakaartilaisten varaan perustettavia erillisiä yksiköitä. Ajatusta ei edes ammuttu alas heti kättelyssä, mutta ymmärrettävistä syistä se lopulta katsottiin toteuttamiskelvottomaksi. Muistaakseni ehdotuksen tekijä palkittiin myöhemmin vapaudenristillä hyvästä ideasta...
Silti Espanjan sisällissotaa kutsutaan Espanjan sisällissodaksi, vaikka kyse oli sotilasvallankaappauksesta.
Talvisotaan osallistui tosiaan varmasti useita tuhansia entisiä punakaartilaisia. Olihan heitä ollut n. 100 000, ja nuorimmat olivat vielä alle 40 vuotiaita talvisodan syttyessä. Tähän liittyy mielenkiintoinen sivujuonne, jossa syksyllä 1939 Suomen armeijaan ehdotettiin entisten punakaartilaisten varaan perustettavia erillisiä yksiköitä. Ajatusta ei edes ammuttu alas heti kättelyssä, mutta ymmärrettävistä syistä se lopulta katsottiin toteuttamiskelvottomaksi. Muistaakseni ehdotuksen tekijä palkittiin myöhemmin vapaudenristillä hyvästä ideasta...
Itse asiassa olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon punakaartilaisia todellakin osallistui talvisotaan. Vaarini isälle langetettiin maanpetturuudesta noin parin vuoden tuomio 20-luvulla (samassa rytäkässä langetettiin tuomioita muillekin "punaisille" kansanedustajille) ja tällä oli se seuraus, että vaariani ei ymmärtääkseni otettu suorittamaan asepalvelusta aikanaan ja talvisodan aikaan häntä ei kutsuttu rintamallekaan (hän oli Suomen kauppalaivastossa merillä, mutta rantautuivat miinoitettuun Liinahamariin ennen sodan päättymistä) juuri isäntä saaman tuomion tähden. Vasta jatkosotaan vaarini kelpasi rintamalle sotimaan Sallan seutuville, jossa hän haavoittui. Sodan lopun hän toimi sitten sotilassairaalassa teknisenä ammattimiehenä.
vlad.
Uskaltaisin väittää tuota määrää hyvin vähäiseksi. Oli äärimmäisen harvinaista, että entisiä punakaartilaisia määrättiin varusmiespalvelukseen sotien välisenä aikana.
Sellaisiakin aikalaiskertomuksia on, että sdp:n sisällä ei torpparivapautukseen suhtauduttu myönteisesti. Torpparin muuttuminen tilalliseksi merkitsi oleellista riskiä menettää potentiaalinen äänestäjä.
Jos tuolla viittaat siihen, ettei entisiä punakaartilaisia ollut talvisodan rintamilla, niin käsittääkseni kysymys oli käytännön asioista eikä mistään vihasta.
.... Mutta minusta löytyy osa joka ymmärtää tavallisia punakaartilaisia jotka vain halusivat parantaa olojaan.