Itsenäisen Suomen historia

[Barnes]

Päätinpä avata historiaketjun itsenäiselle Suomelle, koska tutkiskelun jälkeen tälläiselle ketjulle voisi olla yllättävänkin paljon tilausta. Idea on todella yksinkertainen. Täällä saa jutella maamme roolista toisessa maailmansodassa, poliittisesta historiasta tai vaikka Kekkosen komeasta kaljusta, kunhan aihe liittyy Suomen itsenäisyyden ajan historiaan.

Sisällissotaa en ole vieläkään ymmärtänyt ihan siitä syystä, että jopa saman perheen sisällä saattoi olla eri puolten jäseniä ja he ajautuivatkin taisteluun toisiaan vastaan. Jossittelu on myös mielenkiintoista, nimittäin punakaartin voitto olisi voinut olla loppujen lopuksi kohtalokas tapahtuma, koska Neuvosto-Venäjä(NL) olisi voinut kokea Suomen satelliittivaltiokseen ja olisi suomalaisten taru vaikeutunut kunnolla.

Kansalaissota on suomalaisten "Vietnam" eli se on edelleen kovin herkkä aihe josta tiedon saanti on yllättävänkin vaikeaa, koska etenkin punaisten jälkeläiset eivät kamalan mielellään asiasta pukahda leimautumisen pelosta johtuen. Toivottavasti joskus vanhat haavat parantuisivat ja sisällissota jäisi vain ikäväksi muistoksi historiassamme.

Aina välillä olen miettinyt, oliko kansalaissota ainoa vaihtoehto kovin hankalassa tilanteessa? Mutta kai se vaan oli niin, että siitäkin huolimatta, että kummatkin puolet olisivat hyväksyneet toistensa ajatuksista osan, olisi tilanne loppujen lopuksi kuitenkin kärjistynyt poliittisen taistelun takia, koska valkoisten ja punaisten ideologiat olivat järkyttävän kaukaiset.

Sana on vapaa!

 

[Pavlovin Koira]

Kyllähän sisällissodasta on nykyään todella paljon kirjallisuutta ja eri näkökulmista. Sikäli en yhdy väitteeseen että tiedonsaanti olisi vaikeaa.

Mitä osapuoliin tulee, niin itse asiassa tilanteet joissa "veli olisi käynyt veljeä vastaan" olivat hyvin harvinaisia. Selkeä erottava tekijä oli yhteiskuntaluokka mutta myös asuinalue määräsi paljon. Jossakin eteläisessä Hämeessä ja Uudellamaalla käytännössä koko maataomistamaton ja työväki oli punaista mutta Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa melkoinen osa valkoisen armeijan sotilaista laskettiin työväestöön kuuluviksi.

Oliko sota ainoa vaihtoehto hankalassa tilanteessa? Ei, kyllä se olisi ollut vältettävissä. Merkittävimpiä tekijöitä taisivat olla sosialistienemmistöisen eduskunnan hajottaminen ja siitä seurannut punakaartien radikalisoituminen. Kokivat että parlamentaarinen tie on kuljettu loppuun. Sen myötä sosiaalidemokraattinen puolue ajautui jyrkän siiven haltuun (esim. maailmansotien välisen ajan vahva mies ja sisällissodan jälkeinen demarijohtaja Väinö Tanner jätti kokonaan äänestämättä syksyn 1917 parlamenttivaaleissa). Ja tietysti toisen puolen radikalisoituminen radikalisoi toista. Tilanne ajautui niin sanotusti monien onnettomien tapahtumien huonoon kehään joka huipentui veriseen koston kevääseen ja vankileirikurjuuteen kesällä -18.

 

[sampio]

Kyllähän väkivaltaiseen kaappaukseen malli oli olemassa emo-Venäjän puolelta, ja siihen päälle kotimaan poliittiset kiemurat. Sitten ekstrana enemmän kaupunkien mattimeikäläistä koskettanut elintarvikepula, ja aika vaikeaa yhteenottoa olisi ollut hallita, varsinkin kun mitään yleisesti tunnustettua auktoriteettia ja järjestyksenpitäjää ei ollut.

 

[Barnes]

Kyllähän sisällissodasta on nykyään todella paljon kirjallisuutta ja eri näkökulmista. Sikäli en yhdy väitteeseen että tiedonsaanti olisi vaikeaa.

Hyvä näin! Vielä jokin aika sitten oli kovin vaikea löytää tietoa, mutta tilanne on näköjään muuttunut. Ainakin kuvaukset joihin minä olen törmännyt ovat kovin yksipuolisia, mutta ehkäpä avoimuuteen aletaan päästä.

Sota olisi ollut vältettävissä ainakin aluksi, mutta minun näkökulmani on se, että jossain vaiheessa olisi aseisiin joka tapauksessa tartuttu suojeluskuntatoiminnan ja punakaartien noustessa jolloin aseellinen liikehdintä oli selviö. Mutta jos olisi yritetty vältellä sotaan ryhtymistä viimeiseen asti, olisi etenkin päätöksenteko ollut järkyttävän tuskaista, kun sosialistit ja porvarit olisivat koko ajan kiistelleet oikeuksistaan ja asemastaan Suomen poliittisella kartalla.

Asiasta viidenteen, Otto Wille kyllä oli kovinkin sitkeä mies, kun kyseessä oli Suomen poliittisesta suuntautumisesta. Kuusinen on kaikista pahin mahdollinen maanpetturi jonka pakkomielle saada Suomesta kommunistinen/NL:n etupiirissä oleva valtio on kyllä harvinaisen kuvottava. Siinä missä moniakin entisiä punakaartilaisia vainottiin jopa turhaan, oli OWK:n maine täysin ansaittu. Lisäksi mies NKP:n merkittävimpiä hahmoja joka pysyi tyttärensä ja SKDL:n kautta vallassa myös Neuvostoliitossa johon hänet(onneksi) pakotettiin jäämään.

 

[Pavlovin Koira]

Hyvä näin! Vielä jokin aika sitten oli kovin vaikea löytää tietoa, mutta tilanne on näköjään muuttunut. Ainakin kuvaukset joihin minä olen törmännyt ovat kovin yksipuolisia, mutta ehkäpä avoimuuteen aletaan päästä.

Kyllä ihan kirjastosta löytyy hyllykaupalla kirjoja niin sotatapahtumista kuin punaisesta ja valkoisesta terrorista, venäläisistä Suomessa tuona aikana, jääkäreistä, pappien roolista sisällissodassa jne jne. Romaanikirjallisuuden puolelta suosittelen lämpimästi Antti Tuurin kirjoja Suuri asejuna Pietarista, Kylmien kyytimies ja Surmanpelto.

Otto Wille kyllä oli kovinkin sitkeä mies, kun kyseessä oli Suomen poliittisesta suuntautumisesta.

Ja sitkeä kyllä muutenkin. Ei nimittäin hänen lisäkseen montaa sellaista ollut joka oli mukana Neuvostoliiton kommunistisen puolueen eliitissä Stalinin noustessa valtaan ja olisi Stalinin puhdistuksissa henkensä saanut pitää. Kun vielä ottaa huomioon että Kuusinen oli suomalainen ja Stalinin terrorin kovin aalto iski vähemmistökansallisuuksiin. Oliko puhdas sattuma joka Kuusisen pelasti vai oliko hän yksi todella, todella harvoista joihin Stalin luotti?

 

[MustatKortit]

... Oliko puhdas sattuma joka Kuusisen pelasti vai oliko hän yksi todella, todella harvoista joihin Stalin luotti?

Ennemminkin sattumaa, sillä Stalinhan toimi vainoissaan usein irrationaalisesti.

Muistaakseni kuitenkin jopa Stalin ihmetteli joskus Kuusisen toimintaa ja motiiveja, sitä kuinka innokas tämä oli oman maansa hylkäämiseen.

 

[Mauri-Antero]

Ennemminkin sattumaa, sillä Stalinhan toimi vainoissaan usein irrationaalisesti.

Muistaakseni kuitenkin jopa Stalin ihmetteli joskus Kuusisen toimintaa ja motiiveja, sitä kuinka innokas tämä oli oman maansa hylkäämiseen.

Aivan varmasti ihmetteli, sillä Stalin oli kyllä perillä suomalaisesta luonteesta ja kansallismielisyydestä. Näitähän Juudaksia oli useampikin, sotilaana tunnetuin punaeversti Valter Valli. Valli tosin vangittiin vainojen vuoksi lyhyeksi aikaa, ja vapautettiin takaisin palvelukseen talvisodan alettua. Vaikea näitä henkilöitä on käsittää, kuitenkin suomen armeijassa soti muutamia kansalaissodan punaveteraaneja, jotka jo ajat sitten olivat unohtaneet menneet vihat ja keskittyivät elämään tavallista elämää suomen kansalaisena.

 

[Barnes]

Ennemminkin sattumaa, sillä Stalinhan toimi vainoissaan usein irrationaalisesti.

Muistaakseni kuitenkin jopa Stalin ihmetteli joskus Kuusisen toimintaa ja motiiveja, sitä kuinka innokas tämä oli oman maansa hylkäämiseen.

Kuusisella kävi käsittämätön säkä, kun hän ei kohdannut kuolemaansa Stalinin vainoissa. Suomen kansanhalituksen eli Terijoen hallituksen jälkeen Stalin antoi Kuusiselle tämän vahvan asemansa jota OWK pitikin käsissään aina kuolemaansa asti. Otto Willestähän tuli Stalinin luottomies toimien muunmuassa Stalinin tekstien kirjoittajana sekä Karjalan SNT:n nokkamiehenä vuoteen 1956 asti. Hrutsovin ajatkin olivat Kuusiselle suotuisia, sillä hän teki paluun NKP:n puhemiehistöön eli korkeimpaan johtoon. Kuoltuaan 17.5.1964, haudattiin hänet ainoana suomalaisena Kremlin muuriin.

Todennäköisesti OWK tajusi hävityn sisällisodan jälkeen ja Stalinin lähipiiriin päästyään, että hän pystyy vaikuttamaan Suomeen enemmän NKP:n ja Hertta Kuusisen kautta. Mutta jostain syystä hänellä oli halukkuutta palata Suomeen toisen maailmansodan jälkeen, mihin kuitenkaan Neuvostoliitossa ei suostuttu Suomen ja NL:n ulkopoliittisten suhteiden viilenemisen pelossa.

 

[Hereworth]

Yleislakot maailmansodan aikana, elintarvikepula itsenäistymisen jälkeen, punakaartien ja suojeluskuntien aseman vahvistuminen, ynnä yleinen tuohon maailmanaikaan vallinnut radikaali poliittinen ajattelu ovat kyllä sellaisia tekijöitä, ettei sisällissotaa oltaisi Suomessa voitu millään välttää. Sosialismin rantautuminen Suomeen ja sitä seurannut työväenluokan herääminen olisivat jossakin vaiheessa johtaneet väistämättä sotaan, kun pidetään mielessä, että sotaa edeltäneinä vuosikymmeninsä etenkin torppareiden olot saattoivat muistuttaa jopa maaorjuutta, eikä kaupunkien työläistenkään asema ollut Suomessa kovin häävi. Molempien osapuolien motiiveja täytyy ymmärtää, punaiset halusivat kuitenkin parantaa olojaan ja asemaansa, valkoisten halutessa pitää kiinni siitä järjestelmästä, joka Suomessa oli ollut kuitenkin voimassa vuosikymmeniä. Pahimpia yksittäisiä virheitä oli jo tuo edellämainittu sosiaalidemokraattisenemmistöisen eduskunnan hajottaminen, joka katkaisi lopulta mahdollisuuden ajaa työväenluokan asiaa rauhanomaisin keinoin ja radikalisoi punaisten puolen lopulta yrittämään vallankumousta.

Sisällissota tuntuu nykyäänkin kyllä olevan ajoittain arka puheenaihe, etenkin silloin kun keskusteluun ajautuvat ihmiset joiden esivanhemmat ovat taistelleet vastakkaisilla puolilla. Vaikka näistä asioista nyt ei enää painiin välttämättä käydäkään, todella tulehtuneita väittelyitä olen tästä aiheesta itsekin todistanut. Omalta kohdaltani olen siitä onnellisessa asemassa, että omat sukulaiseni eivät ottaneet osaa varsinaisiin sotatoimiin, eivätkä asuneet sellaisilla alueilla, joilla sotaa edes käytiin. Ainoastaan isoisoisäni kuulemma vielä vanhoilla päivillään 60-luvulla toivotti vieraat tervetulleeksi sisään (ei siis tuntenut enää edes lapsiaan) kunhan tulijat vain olisivat valkokaartista.

Joka tapauksessa hyvä ketju, mutta mielestäni keskustelua soisi kyllä käytävän Suomen historiasta myös ennen itsenäistymistä, sillä löytyyhän sieltäkin erittäin mielenkiintoisia tapahtumia! Esimerkiksi Yle näyttää tällä hetkellä uusintakierroksena dokumenttisarjaa Kuninkaidemme jäljillä, keskittyen siis Ruotsin vallan aikaan ja käyden läpi kaikkien Itämaatakin hallineiden kuninkaiden elämää, mutta esitellen myös Suomen historiaa tuolta ajalta. Suosittelen jokaiselle tätäkin ketjua lukevalle.

 

[Pavlovin Koira]

...edellä mainittuihin sen verran lisäystä että kansallisarkiston sivuilla on erittäin mielenkiintoinen nimitiedosto (http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main) josta voi tarkastella erilaisilla hauilla (paikkakunnittain/osapuolen mukaan/kuolintavan mukaan jne) tietoja vuoden 1918 sodassa surmansa saaneista. Tiedostossa on mukana myös I maailmansodan aikana ja kansalaissodan jälkeisten sotaretkien aikana Suomen alueella kuolleiden tiedot. Joillakin paikkakunnilla sisällissota niitti porukkaa kuin heinää, toisilla paikkakunnilla taas elettiin lähestulkoon erossa koko sodasta.

ps. Vastaavanlainen tiedosto löytyy siellä myös II maailmansodan suomalaisuhreista.

 

[Barnes]

Joka tapauksessa hyvä ketju, mutta mielestäni keskustelua soisi kyllä käytävän Suomen historiasta myös ennen itsenäistymistä, sillä löytyyhän sieltäkin erittäin mielenkiintoisia tapahtumia! Esimerkiksi Yle näyttää tällä hetkellä uusintakierroksena dokumenttisarjaa Kuninkaidemme jäljillä, keskittyen siis Ruotsin vallan aikaan ja käyden läpi kaikkien Itämaatakin hallineiden kuninkaiden elämää, mutta esitellen myös Suomen historiaa tuolta ajalta. Suosittelen jokaiselle tätäkin ketjua lukevalle.

Kyllähän ajalta ennen itsenäisyyttäkin löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa, mutta etenkin Suomen sotahistoria tuntuu kiinnostavan palstaveljiä melkoisella tavalla joten avasin ketjun koskemaan nimenomaan itsenäisen Suomen ajalle.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel..._lopulta_uosukaisenkin_76198.html#media=76205

Noin viikko sitten tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Suomessa järjestettiin EU-kansanäänestys, joka päättyi prosentein 56,89 Kyllä ja 43,11 Ei. Tilanteesta harmissaan oli etenkin Paavo Väyrynen jonka organisoima legendaarinen jarrutuskeskustelu löytyy linkin takaa. Yllättävän paljon EU-liittyminen kuumentaa tunteita yhä etenkin Väyrysen tunteita. Itsehän en elänyt niihin aikoihin, mutta haluaisin tietää, oltiinko tiedotusvälineissä puolueellisia? Jäsenyyden vastustajathan väittivät heidän saanet huomattavan vähän media-aikaa verrattuna kannattajiin.

EDIT:Kansanäänestyshän ei ollut sitova vaan eduskunta päätti asiasta lopulta Väyrysen jarrutuksen ansiosta vasta Ruotsin äänestyksen jälkeen, koska Väyrysen porukka haki sitä, että Ruotsissa jos äänestettäisiin EI, olisi Suomen kannattamatonta liittyä Unioniin.

 

[arvee]

Itsenäisen Suomen historia-ketju vaatii kyllä vähän enemmän pohjustusta taakseen.
Ei ole mitään järkeä puhua sisällissodasta, vapaussodasta, luokkasodasta jne. heti alustuksessa.

esim. kansallinen herääminen, sortokaudet.

Ensimmäiset jääkärit lähtivät Saksaan 1915. Eikä motivaationa todellakaan ollut työväestön ja torpparien lahtaaminen.

 

[DAF]

Todennäköisesti OWK tajusi hävityn sisällisodan jälkeen ja Stalinin lähipiiriin päästyään, että hän pystyy vaikuttamaan Suomeen enemmän NKP:n ja Hertta Kuusisen kautta. Mutta jostain syystä hänellä oli halukkuutta palata Suomeen toisen maailmansodan jälkeen, mihin kuitenkaan Neuvostoliitossa ei suostuttu Suomen ja NL:n ulkopoliittisten suhteiden viilenemisen pelossa.

Eikä lopulta Suomessakaan, edes vierailuun. Otto Wilgelmovits oli buukattu SKP:n 40-vuotisjuhlien puhujaksi, mutta puhe ajettiin nauhalta, sillä hän ei saanut viisumia v. 1958. Historiankirjoituksessa todetaan useimmiten, että viisumi estettiin korkeimmalta taholta, eli UKK kielsi vierailun.

 

[MustatKortit]

...Yllättävän paljon EU-liittyminen kuumentaa tunteita yhä etenkin Väyrysen tunteita. Itsehän en elänyt niihin aikoihin, mutta haluaisin tietää, oltiinko tiedotusvälineissä puolueellisia? Jäsenyyden vastustajathan väittivät heidän saanet huomattavan vähän media-aikaa verrattuna kannattajiin...

Lyhyesti tähän: kyllähän media oli tässä suhteessa valinnut puolensa, kepulaiset maakuntalehdet olivat EU-kriittisiä, kun taas Suomen (YLEn jälkeen) näkyvin ja vaikutusvaltaisin mediatoimija HS oli avoimesti EU-myönteinen.

HS on jälkikäteen myös myöntänyt tämän, että tarkoituksellisesti puhuivat hyvää EU:sta, se oli valittu linja.

 

[Pavlovin Koira]

Lehdillä on oma linjansa ja minusta niin on hyvä, kunhan lehdet tekevät linjanvetonsa avoimesti. Muistaakseni hesarissa oli jossakin vaiheessa oikein pääkirjoitus jossa lehti tunnustautui EU-jäsenyyden kannattajaksi ja perusteli sitä. Ällöttävimpiä lehtiä ovat minusta Keskisuomalaisen tapaiset lehdet, jotka keskittyvät kaikessa uutisoinnissaan Kokoomuksen ja demarien politiikan dissaamiseen mutta eivät voi avoimesti tunnustaa olevansa Keskustapuolueen asialla.

 

[finnjewel]

Eikä lopulta Suomessakaan, edes vierailuun. Otto Wilgelmovits oli buukattu SKP:n 40-vuotisjuhlien puhujaksi, mutta puhe ajettiin nauhalta, sillä hän ei saanut viisumia v. 1958. Historiankirjoituksessa todetaan useimmiten, että viisumi estettiin korkeimmalta taholta, eli UKK kielsi vierailun.

Uskon valtiojohdon tienneen Kuusisen vierailun sallimisen aiheuttavan niin suurta sisäpoliittista kuohuntaa ja haavojen auki repimistä, että oli parasta antaa hänen hapantua Moskovassa loppuikänsä.

 

[Barnes]

Lyhyesti tähän: kyllähän media oli tässä suhteessa valinnut puolensa, kepulaiset maakuntalehdet olivat EU-kriittisiä, kun taas Suomen (YLEn jälkeen) näkyvin ja vaikutusvaltaisin mediatoimija HS oli avoimesti EU-myönteinen.

HS on jälkikäteen myös myöntänyt tämän, että tarkoituksellisesti puhuivat hyvää EU:sta, se oli valittu linja.

Kiitos tiedosta! Hivenen hämmentää, että keskustalaislehdet olisivat olleet EU-kriittisiä, vaikka Aho avoimesti ajoikin EU-jäsenyyttä. Kai se kertoo kuinka jakautunut puolue Keskusta ja sen maakuntien ihmiset olivatkaan asiaan liittyen.

 

[MustatKortit]

Kiitos tiedosta! Hivenen hämmentää, että keskustalaislehdet olisivat olleet EU-kriittisiä, vaikka Aho avoimesti ajoikin EU-jäsenyyttä. Kai se kertoo kuinka jakautunut puolue Keskusta ja sen maakuntien ihmiset olivatkaan asiaan liittyen.

Toki tuota aiempaa viestiäni voi tarkentaa siten, että Kepuhan oli sillä tapaa jakaantunut, että "aholaiset" urbaanikepulaiset olivat pääministerin leirissä, vastapuolellaan Väyrysen johtama kääkkälinja.

Väyrynenhän lähti sittemmin heti EU-parlamenttiin, joka on siinä mielessä perusteltua, että mistäs sitä Unioniin enemmän vaikuttaisi kuin pääkallonpaikalta, mutta kyllähän se silti hymyilyttää.

 

[ndal88a]

Paljon spekulointeja itsenaisyyden alkuvaiheilta, miten olisi kaynyt jos punaiset olisivat voittaneet tai jos valkoisten lisaksi Saksa oli voittanut I maailmansodan. Suomesta olisi tullut kait kummassakin tapauksessa jonkinlainen "siirtomaa".
Mutta kiinnostaisi tietaa kuinka itsenaisyyden alkuvaihe rahoitettiin, jaakareiden lahetys Saksaan, kaartien perustamiset ja sitten varsinainen sota, siina vaiheessa kait molemmilla osapuolilla oli jo jonkinlainen verotusoikeus alueillaan.

JOL

 

[Merovingi]

Paljon spekulointeja itsenaisyyden alkuvaiheilta, miten olisi kaynyt jos punaiset olisivat voittaneet tai jos valkoisten lisaksi Saksa oli voittanut I maailmansodan. Suomesta olisi tullut kait kummassakin tapauksessa jonkinlainen "siirtomaa".

Punaisten voittaessa olisi Suomi liitetty Neuvostoliittoon erittäin suurella todennäköisyydellä, vaihtoehtona olisi ollut lähinnä juurikin nukkevaltio Neuvostoliiton vieressä, mihin en jaksa uskoa. Olihan Suomi jo Tsaarin Venäjän osa, niin miksi edes antaa illuusiota itsenäisyydestä, kun esimerkiksi Ukraina jäi osaksi Neuvostoliittoa Ukrainan sosialistisena neuvostotasavaltana.

Saksan voitto I maailmansodassa ja Valkoisten joukko olisi kyllä synnyttänyt itsenäisen Suomen, joka olisi ollut Saksan vaikutuspiirin alla. Siirtomaa ei nyt välttämättä kovin kaukana ole, mutta tuskinpa mitään saksalaisten massamuuttoa olisi nähty ja pistetty suomalaisia pelloille. Lähinnä Suomi olisi ollut selvästi Saksan leirissä maailmansodan jälkeen, mikä olisi vaikuttanut ulkopoliittiseen liikkumavaraan.

 

[Barnes]

Paljon spekulointeja itsenaisyyden alkuvaiheilta, miten olisi kaynyt jos punaiset olisivat voittaneet tai jos valkoisten lisaksi Saksa oli voittanut I maailmansodan. Suomesta olisi tullut kait kummassakin tapauksessa jonkinlainen "siirtomaa".
Mutta kiinnostaisi tietaa kuinka itsenaisyyden alkuvaihe rahoitettiin, jaakareiden lahetys Saksaan, kaartien perustamiset ja sitten varsinainen sota, siina vaiheessa kait molemmilla osapuolilla oli jo jonkinlainen verotusoikeus alueillaan.

JOL

Ainakin sen tiedän, että itsenäisyyden alkuvaihe rahoitettiin kovalla määrällä velkaa jota arvatenkin otettiin ulkomailta, etenkin Yhdysvaltain puolelta.

Jääkärit menivät Saksaan Ruotsin kautta pysähtyen aina välillä, että Venäjällä ei alettaisi kiinnostumaan Suomi-jääkäreiden toimista, mutta ei mennyt kuin reilut puoli vuotta(jääkärit aloittivat lähtönsä tammi-helmikuun vaihteessa 1915.) niin Venäjä oli jo tietoinen asiasta ja 13 jääkäriä vangittiin ja vietiin Pietariin. Saksassa suomalaiset jääkärit muodostivat jääkäripataljoona 27:n rungon. Heitä oli lähemmäs parituhatta. Kotiin palattuaan oli vain 23 kuollutta jääkäriä. Suomessa he arvatenkin liittyivät suojeluskuntalaisiin. Jääkäreillä oli tärkeä rooli sisällissodassa, koska he kouluttivat suojeluskuntien taistelijoita jotka tästä johtuen olivat valmiimpia kuin punakaartin porukat.

Osalle jääkäreistä Suur-Suomen perustamisesta tuli pakkomielle ja he lähtivätkin taas kerran vapaaehtoisesti sotimaan saadakseen Itä-Karjalan Suomelle. Osittain he jopa onnistuivatkin, koska Tarton rauhassa Suomelle annettiin Petsamon alue, mutta suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden haltuunsa saamat Porajärvi ja Repola palautettiin Neuvosto-Venäjälle.

 

[arvee]

Kaiketi tässä on sana aikalailla vapaa? Mielestäni tarpeetonta hyökätä tuolla tavoin "Keskustelette vääristä asioista"-hengessä. Eiköhän tähän ketjuun sovellu kaikki mainitsemasi asiat, joskin kansallinen herääminen, sortokaudet ja jääkäreiden Saksaan lähtö olivat autonomian ajan historiaa. Liittyvät toki Suomen itsenäistymiseen.

Myönnän virheeni, asiallista kritiikkiä. Yölläkin kannattaa lukea viestejä ajatuksella muutamaan kertaan ennen näppäimistön tökkimistä.

 

[Wiljami]

...
tai jos valkoisten lisaksi Saksa oli voittanut I maailmansodan. Suomesta olisi tullut kait kummassakin tapauksessa jonkinlainen "siirtomaa".
...

Ihmettelen ettei kukaan ole muistanut tähän vielä mainita Suomen kuningaskunnasta mitään. Suomellehan haettiin 1918 Saksasta kuningas (oliko Hessenin prinssi tms? Muistaakseni taisi nimeksi olla valkattuna "Väinö I"), joten aika ilmiselvä suunta olisi Saksa ollut porvarihallituksen yhteistyökaavailuissa sisällissodan jälkeen. Toki kuningaskuntasuunnitelmat unohdettiin melko pian Saksan tappion myötä, mistä johtuen olemme Islannin ohella ainoa ei-kuningaskunta (perustuslaillinen monarkia) Pohjoismaiden joukossa.

 

[Oijennus]

Saksassa suomalaiset jääkärit muodostivat jääkäripataljoona 27:n rungon. Heitä oli lähemmäs parituhatta. Kotiin palattuaan oli vain 23 kuollutta jääkäriä. Suomessa he arvatenkin liittyivät suojeluskuntalaisiin. Jääkäreillä oli tärkeä rooli sisällissodassa, koska he kouluttivat suojeluskuntien taistelijoita jotka tästä johtuen olivat valmiimpia kuin punakaartin porukat.

Käsitykseni mukaan myös Saksasta Suomeen taistelemaan tulleilla saksalaisilla oli aika iso osuus Suomen sisällissodassa. Suomessa on aika monta sukua, jonka juuret vievät Saksaan ja sieltä nimenomaan taisteluihin osallistuneisiin saksalaisiin. Suomen sisällissodan jälkeen useita saksalaisia jäi asumaan Suomeen ja muutti sukunimensä suomalaiseksi.

 

[Wiljami]

Suomessahan on tosin ollut voimakas saksalaisvähemmistö (tai siis saksalaistaustaisia suomalaisia, täysin kotoutuneita kuitenkin) jo hansakaupan ajoista lähtien, kun kaupunkien porvareista suuri osa taisi tulla nimenomaan Saksasta. Toki sisällissodankin jälkimaininkeina saattoi maahan jäädä asumaan entisiä saksalaissotilaita, mutta uskoisin todennäköisemmän skenaarion olleen Saksan asevoimien lähdettyä, että vaimoke (lapsineen) jää joko rannalle, tai lähtee sitten perässä.