Noniin.
Täältä myös yhden "takinkääntäjän" kommentti. Olen antanut Apelle varauksellisen luottamukseni, mutta nyt tuli säkin pohja vastaan.
A. Suhonen vaatii pelaajilta itseensä menemistä, oman tekemisensä tutkimista, ja kehoittaa heitä olemaan sekä luovia että oma-aloitteisia. Pelataan ja pidetään hauskaa. Kaiken tulee siis lähteä omasta itsestään.
Tämä on hieno periaate, ja tietyssä lajissa se voisi toimiakin jopa hienosti. Ongelma on kuitenkin siinä että vähintään 50% lätkänpelaajista on oikeasti tyhmiä, ja vielä kiihkeän pelin tiiimellyksessä heidän ÄO lähentelee jo imbesilliä. Tässä tilanteessa ei VOI enää sanoa pelaajalle että "sun pitää itse miettiä miten tämän voisi ratkaista", vaan pelaajalle voi antaa vain yhden sanan ohjeita, riittävällä toistolla ja vielä riittävällä volyymilla. Esim: "JALAT, JALAT!". Vain erittäin selkeä ja täsmällinen ohje uppoaa pelaajan tajuntaan kesken pelin. Mikään monimutkaisempi tai filosofisempi vain vie pelaajan voimia ja keskittymistä siihen itse peliin.
Toinen hieno periaate, tyhmien jäähyjen pois karsiminen on reisillä, kuten kaikki tiedämme. Jääkiekko on fyysinen peli, jääkiekon pelaaja kaukalossa menee täysillä, koska hän haluaa purkaa agressionsa, ylimääräiset energiansa ja kovan latautumisensa johonkin. Se purkautuu parhaiten rajuun tsemppiin ja kovaan kontaktipeliin. Tämä pätee nimenomaan Hifkiin, koska joukkue on tänä vuonna rakennettu siten että siinä on vauhtia ja agressiivisuutta.
Turhien jäähyjen karsimiseksi käyttöön otettu sakkorangaistus on paha virhe, sillä se vie pelaajien ajatukset täydellä sydämellä joukkueelle pelaamisesta oman navan katseluun. "Nyt olisi paikka töötätä, mutta en viitsi, koska oma liksa saattaa pienentyä". Jokainen pelaa vastaisuudessa omaan pussiin, ei joukkueelle, ja tulos on nähtävissä. Hengetöntä muniinpuhaltelua vailla ideaa. Tähän vielä lisänä se että tuo valtava lataus mikä otteluun kerätään ei purkaudu, vaan se vain kasvaa kauden mittaan. Vähemmästäkin sitten aletaan vaikka mätkiä joukkuetovereita, eipähän tule sakkoja liigalta eikä omalta joukkueelta, ja sehän on ainoa mikä merkitsee, kiitos nerokkaan sakkojärjestelmän.
Luulen kuitenkin että A. Suhosen suurin virhe on se että hän ei itse katso peiliin ja tilastoihin, ja hae riittävän aktiivisesti ratkaisua ongelmiin. Ehkä HÄNEN kuuluisi mennä itseensä ja miettiä missä mennään vikaan, ei pelaajien. Eniten minua huolettaa lausunnot joita Suhonen antaa julkisuuteen, tyyliin "en tod. ole unelma-ammatissani". Miettikääpä mikä vaikutus sillä on pelaajiin, "meidän valmentajaa ei kiinnosta helvettiäkään koko laji, se tekee tätä vaan kun ei muutakaan voi." Jos toisena ääripäänä on kuula-Lehkonen, joka todella rakastaa jääkiekkoa yli kaiken ja on siinä aina 100% tunteella mukana, voi vain miettiä kumman joukkueessa on motivoivampaa pelata.
Olen aina painottanut nimenomaan henkisen puolen tärkeyttä jääkiekossa, se merkitsee enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Väitän että mikä tahansa tämän hetken liigajoukkueista voittaa minkä tahansa joukkueen todellä päättäessään niin ja uskoessaan siihen. Jos joka jätkällä säkenöi salamoita silmistä, naama punottaa ja veressä virtaa "2 litraa" adrenaliinia, eihän sitä joukkuetta pysäytä mikään, ei kerrassaan mikään. Siinä on vissi ero jos lähdetään hyökkäämään ajatellen että "katotaan nyt mitä tästä tulee, hyvällä säkällä pääsen ehkä vetopaikkaan" tai sitten "Voi VITTU jätkät, nyt tämä saatanan kumilätkä pannaan killumaan tonne kaverin verkkoon, se vaikka viedään sinne mukanaan vastustajan puolustajat ja maalivahti, mutta se menee sinne!" Ihmisen tahto on merkillinen asia, ja vanha sanonta "luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven", pitää muuten kirjaimellisesti paikkansa.
Valmentajan tehtäviin erittäin olennaisena osana kuuluu nimenomaan se tahdon esiin kaivaminen, hullulla silmittömällä apinanraivolla päälle. Mutta myöskin että tämä apinanraivo kantaa hedelmää, tarvitaan toimiva ja rutinoitu pelisysteemi, mielellään usempikin variaatio. Ne pitää toimia niin hyvin että pelaajan ei tarvitse olla kamalan luova enää siellä kentällä, vaan hän voin tehdä mitä on sovittu ja painaa päälle hullun lailla. Jos yksikin pelaaja ei tee tasan sitä mitä on sovittu, valmentajan kuuluu huutaa tämän korvaan niin että kuulo lähtee, se menee paksupäisimmänkin pelaajan tajuntaan, sekä myöskin muun joukkueen tajuntaan "this coach means business". Jortikka on tässä nimenomaan helvetin hyvä, luulen että se on yksi suurimpia tekijöitä miksi hän kantaa lempinimeään. Hän pitää joukkueensa asenteen siellä missä se pitää olla.
Ja tämäkin on täysin oma taiteenlajinsa. Pelaajalle ei saa koskaan tulla tunnetta että mopo karkasi valmentajan käsistä, tai että hän menetti hermonsa koska ei hallinnut peliä tai joukkuettaan. Pelaajan täytyy aina olla siinä uskossa että valmentaja tietää tasan tarkkaan mitä tekee, ja jos se karjuu naama punaisena, se ei johdu hermojen polttamisesta, vaan se on harkittua lauman ohjaamista. Tyhjänpäiväisen rähjäämisen ja hallitun raivoamisen ero on selkeä, ennenkaikkea ero jälkiseurauksissa on merkittävä. Jos joukkueelle tulee tunne että "nyt meni valmentajalta sormi suuhun", niin joukkuehenki kuolee, pysyvästi. "No trust -No thrust"
Tällä hetkellä Hifk kaipaa nopeaa herättäjää, joka kaivaa sen taidon ja tahdon esiin, sekä tuo jotain järkeä pelisysteemiin. Tähän on tarjolla yksi potentiaalinen kandidaatti, Juhani Tamminen. Hän on hyvä lyhyen tähtäimen projekteissa ja hengenluojana, ja ymmärtää myöskin jotain kuvioiden päälle. Pitkällä tähtäimellä hänen metodinsa kärsivät inflaatiosta, mutta loppukaudeksi äijä olisi juuri sopiva couchi.
Jos Hifkin hallituksessa on yhtään miestä, Apella sanotaan että kiitos vaan, tämä ei toimi, sinulle on tarjolla 2. valmentajan paikka, siihen hommaan Ape olisi yksi parhaista mitä alalta löytyy. Jos tämä ei Alpolle kelpaa, otetaan sitten se Surenkin ja pannaan Ape vaikka kilometritehtaalle.
Hifkin joukkueessa ei ole vikaa, meillä löytyy tarvittava potentiaali aina kannuun saakka, mutta se vaatii täyttä suoritustasoa alkaen nyt. Apen alaisuudessa näin ei tule tapahtumaan. Pelaajia vaihtamalla on aika epätodennäköistä saada mitään merkittävää aikaan.
Toivon myöskin Alpo Suhoselta sen verran miehekkyyttä että hän tunnustaisi; "minusta ei ole Hifk:n valmentajaksi". Ei mitään henkilökohtaista Suhosta vastaan, hän on epäilemättä hieno ihminen ja hyvä pelaajien kehittäjä, mutta väärä mies joukkueen ykköskäskijäksi. Surullista mutta totta.
Nyt on todella muutoksen aika, puheet on pidetty.
Täältä myös yhden "takinkääntäjän" kommentti. Olen antanut Apelle varauksellisen luottamukseni, mutta nyt tuli säkin pohja vastaan.
A. Suhonen vaatii pelaajilta itseensä menemistä, oman tekemisensä tutkimista, ja kehoittaa heitä olemaan sekä luovia että oma-aloitteisia. Pelataan ja pidetään hauskaa. Kaiken tulee siis lähteä omasta itsestään.
Tämä on hieno periaate, ja tietyssä lajissa se voisi toimiakin jopa hienosti. Ongelma on kuitenkin siinä että vähintään 50% lätkänpelaajista on oikeasti tyhmiä, ja vielä kiihkeän pelin tiiimellyksessä heidän ÄO lähentelee jo imbesilliä. Tässä tilanteessa ei VOI enää sanoa pelaajalle että "sun pitää itse miettiä miten tämän voisi ratkaista", vaan pelaajalle voi antaa vain yhden sanan ohjeita, riittävällä toistolla ja vielä riittävällä volyymilla. Esim: "JALAT, JALAT!". Vain erittäin selkeä ja täsmällinen ohje uppoaa pelaajan tajuntaan kesken pelin. Mikään monimutkaisempi tai filosofisempi vain vie pelaajan voimia ja keskittymistä siihen itse peliin.
Toinen hieno periaate, tyhmien jäähyjen pois karsiminen on reisillä, kuten kaikki tiedämme. Jääkiekko on fyysinen peli, jääkiekon pelaaja kaukalossa menee täysillä, koska hän haluaa purkaa agressionsa, ylimääräiset energiansa ja kovan latautumisensa johonkin. Se purkautuu parhaiten rajuun tsemppiin ja kovaan kontaktipeliin. Tämä pätee nimenomaan Hifkiin, koska joukkue on tänä vuonna rakennettu siten että siinä on vauhtia ja agressiivisuutta.
Turhien jäähyjen karsimiseksi käyttöön otettu sakkorangaistus on paha virhe, sillä se vie pelaajien ajatukset täydellä sydämellä joukkueelle pelaamisesta oman navan katseluun. "Nyt olisi paikka töötätä, mutta en viitsi, koska oma liksa saattaa pienentyä". Jokainen pelaa vastaisuudessa omaan pussiin, ei joukkueelle, ja tulos on nähtävissä. Hengetöntä muniinpuhaltelua vailla ideaa. Tähän vielä lisänä se että tuo valtava lataus mikä otteluun kerätään ei purkaudu, vaan se vain kasvaa kauden mittaan. Vähemmästäkin sitten aletaan vaikka mätkiä joukkuetovereita, eipähän tule sakkoja liigalta eikä omalta joukkueelta, ja sehän on ainoa mikä merkitsee, kiitos nerokkaan sakkojärjestelmän.
Luulen kuitenkin että A. Suhosen suurin virhe on se että hän ei itse katso peiliin ja tilastoihin, ja hae riittävän aktiivisesti ratkaisua ongelmiin. Ehkä HÄNEN kuuluisi mennä itseensä ja miettiä missä mennään vikaan, ei pelaajien. Eniten minua huolettaa lausunnot joita Suhonen antaa julkisuuteen, tyyliin "en tod. ole unelma-ammatissani". Miettikääpä mikä vaikutus sillä on pelaajiin, "meidän valmentajaa ei kiinnosta helvettiäkään koko laji, se tekee tätä vaan kun ei muutakaan voi." Jos toisena ääripäänä on kuula-Lehkonen, joka todella rakastaa jääkiekkoa yli kaiken ja on siinä aina 100% tunteella mukana, voi vain miettiä kumman joukkueessa on motivoivampaa pelata.
Olen aina painottanut nimenomaan henkisen puolen tärkeyttä jääkiekossa, se merkitsee enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Väitän että mikä tahansa tämän hetken liigajoukkueista voittaa minkä tahansa joukkueen todellä päättäessään niin ja uskoessaan siihen. Jos joka jätkällä säkenöi salamoita silmistä, naama punottaa ja veressä virtaa "2 litraa" adrenaliinia, eihän sitä joukkuetta pysäytä mikään, ei kerrassaan mikään. Siinä on vissi ero jos lähdetään hyökkäämään ajatellen että "katotaan nyt mitä tästä tulee, hyvällä säkällä pääsen ehkä vetopaikkaan" tai sitten "Voi VITTU jätkät, nyt tämä saatanan kumilätkä pannaan killumaan tonne kaverin verkkoon, se vaikka viedään sinne mukanaan vastustajan puolustajat ja maalivahti, mutta se menee sinne!" Ihmisen tahto on merkillinen asia, ja vanha sanonta "luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven", pitää muuten kirjaimellisesti paikkansa.
Valmentajan tehtäviin erittäin olennaisena osana kuuluu nimenomaan se tahdon esiin kaivaminen, hullulla silmittömällä apinanraivolla päälle. Mutta myöskin että tämä apinanraivo kantaa hedelmää, tarvitaan toimiva ja rutinoitu pelisysteemi, mielellään usempikin variaatio. Ne pitää toimia niin hyvin että pelaajan ei tarvitse olla kamalan luova enää siellä kentällä, vaan hän voin tehdä mitä on sovittu ja painaa päälle hullun lailla. Jos yksikin pelaaja ei tee tasan sitä mitä on sovittu, valmentajan kuuluu huutaa tämän korvaan niin että kuulo lähtee, se menee paksupäisimmänkin pelaajan tajuntaan, sekä myöskin muun joukkueen tajuntaan "this coach means business". Jortikka on tässä nimenomaan helvetin hyvä, luulen että se on yksi suurimpia tekijöitä miksi hän kantaa lempinimeään. Hän pitää joukkueensa asenteen siellä missä se pitää olla.
Ja tämäkin on täysin oma taiteenlajinsa. Pelaajalle ei saa koskaan tulla tunnetta että mopo karkasi valmentajan käsistä, tai että hän menetti hermonsa koska ei hallinnut peliä tai joukkuettaan. Pelaajan täytyy aina olla siinä uskossa että valmentaja tietää tasan tarkkaan mitä tekee, ja jos se karjuu naama punaisena, se ei johdu hermojen polttamisesta, vaan se on harkittua lauman ohjaamista. Tyhjänpäiväisen rähjäämisen ja hallitun raivoamisen ero on selkeä, ennenkaikkea ero jälkiseurauksissa on merkittävä. Jos joukkueelle tulee tunne että "nyt meni valmentajalta sormi suuhun", niin joukkuehenki kuolee, pysyvästi. "No trust -No thrust"
Tällä hetkellä Hifk kaipaa nopeaa herättäjää, joka kaivaa sen taidon ja tahdon esiin, sekä tuo jotain järkeä pelisysteemiin. Tähän on tarjolla yksi potentiaalinen kandidaatti, Juhani Tamminen. Hän on hyvä lyhyen tähtäimen projekteissa ja hengenluojana, ja ymmärtää myöskin jotain kuvioiden päälle. Pitkällä tähtäimellä hänen metodinsa kärsivät inflaatiosta, mutta loppukaudeksi äijä olisi juuri sopiva couchi.
Jos Hifkin hallituksessa on yhtään miestä, Apella sanotaan että kiitos vaan, tämä ei toimi, sinulle on tarjolla 2. valmentajan paikka, siihen hommaan Ape olisi yksi parhaista mitä alalta löytyy. Jos tämä ei Alpolle kelpaa, otetaan sitten se Surenkin ja pannaan Ape vaikka kilometritehtaalle.
Hifkin joukkueessa ei ole vikaa, meillä löytyy tarvittava potentiaali aina kannuun saakka, mutta se vaatii täyttä suoritustasoa alkaen nyt. Apen alaisuudessa näin ei tule tapahtumaan. Pelaajia vaihtamalla on aika epätodennäköistä saada mitään merkittävää aikaan.
Toivon myöskin Alpo Suhoselta sen verran miehekkyyttä että hän tunnustaisi; "minusta ei ole Hifk:n valmentajaksi". Ei mitään henkilökohtaista Suhosta vastaan, hän on epäilemättä hieno ihminen ja hyvä pelaajien kehittäjä, mutta väärä mies joukkueen ykköskäskijäksi. Surullista mutta totta.
Nyt on todella muutoksen aika, puheet on pidetty.