Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Tulemme nykypäivään ja heti masentaa, maisema on autio, arki synkkää ja tulevaisuus kumisee tyhjyyttään.

O:n preseason ja Whalers vastaan Spits, onko Mainella elossa, mainostaako se itseään ja syökö pikkulapset katsomosta?

Tyhjenevätkö penkit ja mihin aikaan, ensin vellova brawl, luodaan näyttämölle kasa ja joku pieksee hulluna kasan alla olevaa, paukuttaa menemään silmittömästi.

Penkiltä sinkoaa joku, sinkoilevat hahmot ja tikitaan kohden hekuman polttopistettä, lähetetään matkaan röyhkeä rähinäheijari takaapäin ja tehdään asiat oikein, kuin 80-luvulla.

Näemme penkkien tyhjenevän ja henkeämme salpaa, olemme yhtä kananlihaa ja tanssiaiset ovat isot, sadistinen Gangbang jääteatterissa.

Siitähän me kaikki unelmoimme, sen puolesta rukoilemme ja Spits vastaan Whalers, DJ Mando tyrmää Whalersin Jordanin ja mikä tunnekylpy, revimme tapetit seinistä.

Sen tulee potkia ja huoltaja juoksee paikalle, liukastuu ja liukuu jalat edellä Jordanin päälle, sen kupolissa ei yhdistä.

Mando sammutti valot, tuokaa ruumispussi ja viekää raato ulos, se oli ysäriä ja saamme tästä ajasta satiaisia, ilman seikkailuja.

 

[HardCore Hooligan]

Leikkuri, kamat ja luetut päivät, Mainella alas ja osoitteena LaSalle Vipers GOJHL.

Olihan tämä jätkä jo lähtökohtaisesti melkoinen tähdenlento ja tässä ajassa tähdet eivät tuiki, on vain harmaus ja käsipohjaa matelevat illat.

Iso mörkö ja aikanaan sen perään olisi kuolattu, paskat pelitaidoista, ei olisi tarvinnut edes osata tapella ja öykkäröidä vain kuin kulttimörkö.

Jos se ei olisi itsellä, se olisi jollain toisella ja apinat hyvä pitää omassa tallissa, tulee se tarunhohtoinen päivä ja korvien välissä kilahtaa, mörkö vetää rinkiään kuin hullu.

Miten ne aina silloin osaavatkin luistella, aivan kuin leijusivat jään päällä ja siinä on kosketus ylhäältä, päässä seisovat silmät, murhanhimoiset väännöt kehossa ja lähtökulttuurillista ruusutarhaa.

Voi möröt, miksi hylkäätte meidät ja ei tämä ole enää kuin B-luokan kauhuleffaa, Splatteria ja äärilaidalla figuurit taistelevat verisesti, Jerry Only vastaa Rock´em Sock´em, Misfits soi, Tape pyörii ja hommassa on tunnetta.

 

[HardCore Hooligan]

Otteleminen, elämä ja myytit, Sarnian Dennis Maxwell nostaa kättään ylös, sormi kohden kattoa ja se pieksee Rangersin jätkää.

Yleisö elää mukana, elää mukana sitä hurmoksellista hetkeä ja OA Maxwell raiskaa oikeallaan, nostaa kättään, näyttää ykköstä ja ollaan Ontariossa, sadistinen O.

Joulukuu 1994 ja pestään pyykkiä, seuraavasta aloituksesta brawl ja täydellinen kaaos, nyt tulvii yli ja kaikki kiehuu.

Rangersin Burnett sekoaa ja tekee itsestään jumalaa, lyö kaikkea liikkuvaa ja pahoinpitelee jokaisen tielle osuvan.

Suorittaa rinkinsä ja tekee itsestään legendaa O:ssa, tuo brawl ja se on ylistulaulu sairaanoloisille väkivaltaisuuksille.

Apukoutsit tulevat kehään, riisuvat takit sekä kravatit ja ottavat yhteen, kuin kadulla ja on vain vähän liukasta, ne ovat eläimiä.

Gladiaattorit olivat nimeltään Greg Bignell sekä Rich Brown, olemme kiinni helmessä ja taustamaisemassa Billy McGuigan vastaan Sarnian Chris George, huikea tiltti.

George isokokoisempi ja leimoiltaan jopa O:n kulttihahmoksi laskettava, Billy hakkaa sitä surutta, ehkä kiimaisin turpaanveto koskaan ja niillä on oma sotansa yleisen hälinän ulkopuolella.

Lopulta George paidattomana, brutaalissa verinaamarissa ja me haluaisimme olla se, tuossa kuvassa, noin kauniina ja Burnett sinkoillee edelleen.

Jason Hughes ottaa yhteen katsojien kanssa ja Maxwell tulee boksista, kaikki on tarunhohtoista ja äärilaidalta putosi helmi, yhteinen historiamme on rikasta ja me olemme äärilaidan ylivaltias HCH.

 

[HardCore Hooligan]

Burnett ja täydellinen eläin, suoraan häkkiin sekä pantaan, Misfits soimaan ja lausumaan De Sadea viereen.

Ai niin, se on HCH:lle varattu taivaspaketti ja Burnett O:ssa, kuninkasluokan häirikkö ja mielipuolinen öykkäri.

Ei osannut pelata ja tuskin pysyi luistimilla, todella helppo ottaa suoraan aloituksesta ja kuitenkin äärimmäisen vaarallinen ollessaan maisemissa.

Se oli mörkö ja silloin ne olivat käyttökelpoisia, timanttinen apina ja ysärillä piti olla vielä banaanit messissä.

Nutturaa sekä hupparia ja se napsi iltoja kirkkaissa, me rakastimme sitä O:ssa ja paljon muovia sekä vetyperoksidia, ei karvaa tai läskiä.

Burnett, boxlanekkaajan leimoilla O:ssa ja Maxwell nuiji alkuvuonna 1995, lyhyt tikku ja se on elämässä pientä, yhtä isoa haetaan ja ei pelkästään maailman baaritiskeiltä.

 

[HardCore Hooligan]

Poreileva kaaos, sekopäisyyden hyökyaallot ja majesteetillinen valokeilan täyttäminen, Burnett sinkoilee ja tällä kertaa Audin koppikäytävällä, Kitchenerissa.

Kongi on kilahtanut korvien välissä, näkökentässä vain mustaa ja korvista puskee höyryä, Tuut Tuut!

Sillä on mennyt tunteisiin, jäänyt hampaankoloon ja se painaa kohden Knightsin koppia, joku heittäisi banaanin sekä poimisi, istuutuisi ja kuorisi.

Burnett mesoaa kopin edessä, se uhisee ja puhkuu. Rob Frid hyökii Knightsin kopista, sitten räjähtää ja tunnekuohu valuu pitkin kasvoja.

Kaksi lahopäistä kehähirviötä, ne ottavat yhteen ja nuijivat toisiaan eläimellisellä raivolla, ei edes Ed Wood, ei edes Ed Wood...

Nyt kutittelee ja kehrää, me sähisemme ja taivaalle nousee lähtökuu, se hymyilee.

Knightsin koppi tyhjenee ja Rangersin sotilaita kiitää vimmoissaan paikalla, siellä on sessiot ja ison mittakaavan käytävärähinä, O:n sotaisa kevät 1995.

 

[HardCore Hooligan]

Ryan Barnes ja Gensin huoltajan käsi murusiksi, yksi kiimaisimmista penkkien välisistä yhteenotoista ja hetkessä on sähköä, tempoo juurineen irti maasta.

Syksy 1999 ja tunnemme jo nenässämme oksennuksen pistävän yököttävän tuoksun, sen hysteerisen ja nyt lillumme siinä kaikki.

Osa nauttii olostaan ja ylistää visiirinaamaisuutta, mutta se kuohahtava hetki Oshawassa ja räjähdyksen tapahtuessa, sen ohikiitävän hetken me vapisimme onnesta.

Ne piiskaavat toisiaan ja Gensin huoltaja tulilinjalla, Barnes rankaisee sitä ja sadistinen O, sairaanoloista halua vahingoittaa ja oireilevaa huomionkipeyttä.

Sitä edelsi brawl ja Coltsin Keefe sekä Gensin Passmore penkin edessä, sitten keihäät, orkesteri soittaa ja sirkus kiertää.

Jylhää kaunetta ja ne ovat kuin lipunkantajia, niin ylevinä ja hetkessä on taikaa, siinä on runoutta.

Siellä tampataan mattoja, pölyt irti ja kukaan ei halua jäädä seinäruusuksi, otetaan ylpeästi kakkua ja ne ovat päivänsankareita, bongari yli laidan.

 

[HardCore Hooligan]

Kakut, niitä janottiin sekä himoittiin ja mahdollisimman monta kynttilää, se oli tunnustus sekä merkkipaalu.

Nyt sekin on pelkkää oksennusta ja kauhistellaan, puolustellaan, vängätään sekä tehdään koko teatterista mautonta, kuorrutetaan se harmaudella sekä keskikaistaisella pienuudella.

Masentavan arkipäiväistä ja hyllystä on viety hohto, mennään kauhugalleriaan ja sukelletaan friikkisirkukseen.

Rangers Hamiltonissa ja uppoutukaa historiaan, organisaatiossa suurempia kuin Burnett ja päivänselvästi Lake sekä "Higgy", tuo mielipuolinen urkuri.

Kevät 1988 ja katsokaa lähtölistoja, siellä oli tapeltu, sekoiltu, öykkäröity ja meidän ei tarviste sitä kertoa...kinda Ooh!

Laforgen Ph.D ja kasaria kukkeimmillaan, mekin olimme vielä ihminen ja ruusut ansarissa, älä ota ryppynaamaa ja torju niin, että lähtee kalat sekä pikkulinnut.

Copps Coliseum teräskaupungissa ja illan jälkeinen parkkipaikka, tuoksuu väkivallalta sekä testosteronilta, sadistinen O.

Rangersin jätkät bussinsa edessä, Lake ottaa kipinää ja se sydämessä kytee, sankarit räjäyttävät pankin ja holvi seisoo ehjänä.

Se näkee Hamiltonin Jason Simonin ja hyökii tämän kimppuun, silkkaa folkloriaa, myyttejä sekä nostagian utuista pilvipeittoa.

Uppoutua siihen ja vajota ikiuneen, biitit valumassa pitkin poskia, katsomossa taitoluistelijat ja LB heittää uppercutia, tämä on Valhalla.

Kelataan eteenpäin ja siellä roihuaa jengisota, heitetään rähinäheijaria sekä potkitaan maassa makaavaa...vedetään parasta kiekkoa koskaan.

Osallistujissa paljon kirkkaissa esiintynyttä nimistöä ja tarinoiden mukaan Rangersin Allain mursi nenänsä jostain niitistä, sekin aivan pitemätön väkivaltaviihteen tulkki ja huikea arvaamaattomuusmomentti, kumartelemme orjallisesti.

Tarina kiertämään ja pelkää juhlaa sekä laukeamista, kuva rikkauksista ja maailman taianomisuudesta, haluamme seikkailla ja kokea kohtauksia sadusta, nyt vain johdamme laivaa karille.

 

[HardCore Hooligan]

Sireenit soivat, valot vilkkuvat ja kalenterissa vuosi 1986, nostalgiset lähtösateet ja sota oli kylmää, illat kuumia sekä tanssit kiivaita.

Hamiltonin Pancoe sekä Spitsin Urbanic lähtevät pelin takana ja ne vetävät toe-to-toe oikeilla, nuo kiimaiset, toisilleen omistautuneet hahmot.

Nakuttavat tikat, kiivasta sarjatulta ja naulapyssyt laulavat, hetki kimaltelee kuin discopallo ja intohimoinen tuokio, miten siitä versoi orastava Gangbang?

Pancoe 16-vuotias ja tiedä sitten oliko alaikäiseen sekaantuminen syynä, mutta ottelijoiden nojaillessa kaikkensa antaneena Hamiltonin maalivahti Richards hyökii kuvaan ja tönäisee Urbanicia takaapäin.

Sillä oli mennyt tunteisiin ja Pancoe monta vuotta Laforgen luottosotilas, Ph.D ja sen valmiustaso sekä sitoutuminen, emme halua edes kuvitella.

Spitsin Kerr ottaa kipinää ja käy Richardin kimppuun, kohta siellä on kasa Hamiltonin maalin edessä ja maestro heilauttaa taikasauvaa, Hamiltonin penkki syöksyy sisään.

Vaunu lähtee syöksyyn, vatsanpohjassa nipistelee ja Spitsin penkki tyhjenee myös, jää muuttuu tanssisaliksi ja kliimaksin laineet valuvat kuolana suustamme.

Se kytee ja siellä kyräillään, ei heittäydytä täysin rinnoin pahoinpitelyihin, päällekarkausiin taii raiskauksiin.

Siellä on kovaa lähtönimistöä askissa, klassikon aineksia tihkuu ja räjähdyksen tapahtuessa, se olisi silkkaa murhaa ja Hamiltonin jengi kasattu suoraan suljetulta.

Lopulta yksi etäinen ryhmä, siellä lyödään ja Crowder paukuttaa menemään, Featherstone kohteena ja Benic roikkuu kiinni Crowderissa, kaadamme päällemme bensaa.

Ne ajautuvat kulmaan ja siinä on mainittujen lisäksi Spitsin Whelan sekä Hamiltonin Tomlinson ja Ware, lupaus seikkailusta ja tuikkaamme itsemme tuleen.

Ei, Ware vääntää Featherstone jäihin ja Crowder sekä Benic kaatuvat päälle, sinne tehdään kasa ja linjurit kiitävät paikalle, laineet eivät lyö yli.

Me kimpoilemme tulipallona ja kyllä kuumottaa, polttelee sekä kurnii ja se hikinen sekä kuolainen toe-to-toe alkupalana, se ei vain riitä ja kunnon sessiot, villiä takomista ja jotain odottamatonta.

 

[HardCore Hooligan]

Maisema on autio, kuihtunut ja mikään ei täällä kasva, O:n preseason ja ilonaiheet vähissä, mieli on synkkä.

Valonpilkahdukset ja Colts vastaan Guelph, Tyler Bertuzzi vastaan Rocky Kaura ja jälkimmäinen lähtökuvaston uusi naama.

Kuvastot, hahmogalleriat ja ne ovat historiaa, Bertuzzi tosin esiintynyt viimeisissä julkaistuissa ja poimi kartalla aktiivisesti, sen ollessa vielä relevanttia.

Kärvistellyt sairasosatolla ja päätti nyt antaa hanskattoman elonmerkin itsestään, partneriksi löytyi 97-syntynyt Kaura ja iskevän ottelijanimen on tulokas itselleen kehittänyt.

Tuo olisi toiminut, herättänyt poltteita kasirilla ja 6´3/205, paketti myy itsensä ja pakista laitaan, ennen joulua ja intohimomoisen huomionkipeää valokeilaan hakeutumista tulokassesonkiin.

Ei, hukkakaura tämä on ja aika ei rohkaise, se ei ole suosiollinen ja kahleet kilisevät sekä suitset kuristavat, giljotiinin terä vilkkuu taivaanrannassa.

 

[HardCore Hooligan]

Arjen painajaiset ja viiltävän tuskalliset piinat, Petes vastaan Gens preseasoniin ja köyhäiltiin, vaellettiin lähdötömyydessä.

Perinteinen sotatanner, verinen taistelunäyttämö ja lukemattomia tanssiaisia, ison mittakaavan juhlallisuuksia sekä säkenöiviä lähtöparaateja.

Klassinen pari kasarista ja penkit tyhjenivät silmänräpäyksessä, nyt niitä ei meinaa saada auki ja niin unista, ahdistavan harmaata.

Joskus se leiskui, kaikki sykki ja entäs tämä Carl Racki, siis Rocky Kaura ja pakko myöntää, kutisee.

Ne satiaiset ja aivan ilman seikkailuja, itsensä likoon heittämistä ja Carl Racki, siis George Finn ja se oli Spitsin jätkiä O:ssa, se saa aikaan aurinkoisen mielen.

 

[HardCore Hooligan]

Helmien pudottelu ahdistuksen sekaan ja Finn vastaan Carmine Vani, Fronts vastaan Cents, 1982-1983.

Me matkailemme, pää eeppisissä pilvissä ja lähtöpölyn runollinen hengittely, se on kirkasta taikaa ja aina päällä kirpeät väännöt.

Pakko heittää ränniin sekä keilata hihaan, ottaa nimiin kaatoja, tämä on löytö Tape-arkistosta ja ketään ei kiinnosta itse taistelu, kultturillisesti oikeaoppista.

Kyse on hahmoista sekä tarinoista ja siitä, että tajunta helmeilee ja katse sekä hymy suostuu.

Camy sekä Racki, se itsessään potkii sekä toimii koneeseen, aina kuitenkin puuttuu jotakin ja me seilaamme, vedämme vielä kaiken karille.

 

[HardCore Hooligan]

Viimeisten kuvastojen hahmot ja John Bowen operoi GOJHL:ssä Chanthamin riveissä ja OA kausi, napaa myöden urahaudassa.

Aikanaan nostetta lähtöpurjeissa ja alla pari sesonkia hanskattomassa roolissa O:ssa, 2012-2013 ja Spits puki vielä Bilcken, Clarkin sekä Bowenin, aivan kyynel tässä vierähtää.

Oli vielä värinää sekä kihelmöivää odotusta, joskus illat johtivat seikkailuun ja palkintona kananlihaa sekä sydämen Bum Bumit.

Nyt kuolavanat poskella ovat vain muisto ja näyttämöllä ei ole enää hahmoja, on vain satunnaista suorittamista ja siitä ei syty kuin amatöörit ja aloittelijat.

Synkistellään kunnolla ja urahissi vienyt Dan Mainellan GOJHL:stä Jr.C:n askeihin, kummittelee siis syvissä varjoissa ja kyseessä taitaa olla tämä mörön tarinan hautajaissaatto.

LaSallen ottelevassa kuitenkin viilettänyt primeikäinen Rio Anzolin ja otti aikanaan Bilcken preseasoniin O:ssa, Sin Cityn kasvatti ja asioisiko Bowenin kanssa tähän rupeamaan, rupattelisi nyrkeillään ja tuottaisi sisältöä?

 

[HardCore Hooligan]

Jr.C ja vedetään lohduton oodi sille, olemme kiinni kiekossa ja se haisee siltä, se on kaatopaikka, maailmanloppu ja lopullinen tuho.

Se on kuraa ja täydellistä inho-realismia, olet Bantam AAA häkkipää ja se näyttäytyy vitsinä, lokaisana katuojana.

Ajattelet 14-vuotiaana Bantam taistelijana, nälkäisenä iskijänalkuna, että pieksisit mennen tullet ne parikymppiset Jr.C:n karvanaamat, ne laitapuolen pullukat... arvottomat Ron Jeremyt.

Sinne hautautui lopulta myös Jordan Shine, suurista suurin viihdekeisari ja miettikää sitä häpeällistä tuskaa, mitä se kantoi sydämessään ja kaulaa myöden epätoivossa.

Shivers, Shivers, Shivers....painamme itsetuhonappulaa ja räjäytämme itsemme pirstaleiksi, paljon HCH:ta ja lähtee ansarista jauhiaiset, kivoja ruusuja

 

[HardCore Hooligan]

Kasaamme itsemme, olemme lähtöpitoinen ympäristömyrkky ja aikanaan salittu niittaamisessa, nyt herkistellään, hoivataan ja paapotaan.

Nähdä lähdön tulevan otetuksi, nähdä hahmojen taistelevan ja hiljaista on edelleen, etenemme yksittäisten varassa ja aistimme kauhukuvia.

Tartutaan yksittäisiin ja noustaan muutamalla kiinnityksellä jalustoille sekä valtaistuimille, sallikaan meidän nauraa ja se on vitsi, lähtökulttuurillinen vitsi!

Eihän tuollainen touhu elätä edes vähään tyytyvää kirjanpitäjää, rimat laskettu nilkkoihin ja operoidaan kuin apukoulussa, haluammeko palvoa pieniä, nöyriä ja hiljaisia, emme halua!

Sarnian Noah Bushnell otti muuten kymmenen illan paketin preseasoniin ja heti herähti vesi kielellä, siellä on öykkäröity huollella ja haistettu vitut koko maailmankaikkeudelle.

Paskat, hysteeristä kupolinsuojelua ja antoi kyynerpäätä Knightsin eurolle, aikanaan siitä olisi saanut vain aplodit ja tämäkin näitä raikkaita tuulahduksia, euroja ei saa enää hakea ja metsästää.

 

[HardCore Hooligan]

Pasifistiset puheenvuorot, arvomaailmojen mullistukset ja muodikkaan pumpulinen sisältö, aikakauden esteettinen rumuus ja olemme muinaisjäänne, arkeologian ihme.

Sukellus nostalgiaan ja äärilaidalla on aina 80-luvun bileet, pilkkaamme visiirinaamoja antaumuksella ja se oli yleinen tapa, ne olivat pelin itsetunnotonta pohjasakkaa.

Emme ymmärtäneet silloin, emme ymmärrä edelleen ja miten joku vajoaa niin alas, tekee itsestään pellen ja pukeutuu visiiriin.

Se on täydellistä tyylittömyyttä ja moraaliset ohjenuorat, kimaltelevat otokset ja Bru liukuu aloitukseen, sen Flamesin euron viereen.

Nostaa kätensä kasvojen eteen, liikuttaa sitä ja tämä performanssi demonstroi euron naamalla ollutta neitimäistä koristetta, pelkuritunnusta ja Bru ilman kypärää, tyylikkäänä ja murjottuna.

Purkkaa jauhaen ja olemmko kertoneet siitä Hockey Newsin kuvasta, Bru hoitaa nivusiaan punaviivan päällä ja läsnäolo hehkuu kuninkaallisuutta, se ounastelee kaatoa.

Kyllä olemme, se kuva avasi meille punaviivan tarkoituksen sekä merkityksen tässä pelissä ja kulmissa teet itsesi nöyräksi, pieneksi ja hiljaiseksi, tulet sieltä pullistelemaan maalin eteen ja se tuhoaa lähtökiiman.

Pientä kutinaa oli varmaan aina myös Bru:lla ja hikeä pukkasi, nollaaminen meni tappiin ja emme janonneet mitään salonkikelpoisia kiiltokuvia ja vaan sarjakuvamaisia hahmoja, viinantuoksuisina ja ottelemisen jäljet kasvoissa.

Versoavat tarinat ja lähtömaailman kauneus, Madonna aina kuin Lucky Star videossa ja lauteilla Slapshot, DK, Minor Threat, Hüsker Dü ja toki, manataan eläimet esiin...Misfits!

 

[HardCore Hooligan]

Äärilaidalle saapunut savumerkkejä, jotka kertovat Spitsin kutsuneen Nikko Sablonen vahvuuteensa ja jätkä esiintynyt tähän syksyyn jo hanskattomana Gensin leirillä.

Siellä leikkuriin ja kamat pakattuna auringonlaskuun, mutta maailma tarjosi oljenkorren ja Sablone kotoisin Windsorista, ottelija kulmilta.

Sulkeutuisiko ympyrä ja lievää poltetta, väreilyä tässä on aistittavissa ja tuoksahtaisiko jopa lähdöiltä, itsensä mainostamiselta.

Iskevä ottelijanimi valittuna ja hahmo vain saatava toimimaan O:n näyttämöillä, mutta nyt kurkottelememme pilviin ja olemme paatunut lähtöopportunisti, kun pitäisi olla impotentti.

Se istuisi ajan kalseaan henkeen ja Nikko Sablone, kuulostaa räkäistä strippiluolaa pyörittävältä gansterilta ja kaikki eukot naamat viilleltyinä, meidän Nikko!

 

[Hockey 24/7]

Vanhoista OHL jyristä on yksi on jälleen löytänyt itsensä Ison-Britannian jäille, kun Kyle Flemington teki sopimuksen Edinburgh Capitalsien kanssa. Kiva nähdä että ammattilaiskaukalot tulivat myös Kylen osoitteeksi.

Jos haluaa seurata junnua, joka on ottanut vanhanajan pugilistiset tavat itseensä. Niin Trevor Staceyn nimi muistiin. QMJHLssä pelannut vähän yli 50 matsia ja tapellut niissä 23 kertaa. Niin ja ikää on rapsakat 16-vuotta. Huomenna jo sitten ikämies on kun rapsahtaa 17 mittariin.

 

[HardCore Hooligan]

Trevor Stacey myös boxlanekkaajia, 2014 seurana Six Nations Arrows ja usealla tiltillä mukana Ontarion Jr.A:n kesäisessä lähtövirrassa, Travis Staceyn veli ja kuljetut lähtöpolut heillä hyvin samanlaiset.

Flemingtonilla potentiaalia häiriökäyttäytymiseen ja kiitettävää taipumusta öykkäröintiin, menneisyyden kaikuja siis hahmossa ja viime kaudella Western Ontarion kahden A:n amatöörikiekkoa, syvältä siis kaivettu esiin ja toivottavasti tulevat seikkailut kätkevät raadon tuoksun.

Sablone Spitsin ottelevassa tiistain preseason matsissa Niagaraa vastaan ja yllättävälle läsnäololle taisi löytyä syy, mopo karkasi huolella ja ilta kuohui yli, se räjähti käsiin ja tuli kasvoille.

Parit joukkosessiot illan loppun ja olimme jopa aistivinamme 80-luvun nyansseja, maltillisesti annosteltuna ja Sablone ärhäkkänä jo alkulämmössä, halusi informoida läsnolostaan ja kulmista ei vain tulla!

 

[HardCore Hooligan]

Hanskattomat elonmerkit ja sellaisen itsestään tiputti North Bayn Mike Baird, napsi aikanaan häkkipäänä 252 minuuttia uskottavuutta sesonkiin ja hatut pois päästä, boksia vimmalla.

Ylistyslaulut ja otti viime kevääseen mahtipontisen 20 illan paketin O:ssa, 80-luvun nostalgia ja tuon eteen olisi saanut hakata kupolia jäähän, teloittaa keihäällä ja raiskata vastustajan koutsin.

Toki arvostelu nykyään vain hysteeristä oksennusta ja sen pohjalta ei kenenkään päähän voi kruunua lyödä, myös leimat rystysissä kadonnutta kulttuuria ja muutamien pohjalta ei ketään tatuoida.

Aikasiirtymällä ja Baird olisi ottanut tuohon 2013-2014 tulokassesonkiinsa yli 30 lähtöä, vetänyt hillittömiä lähtöputkia ja poiminut vimmalla, huomionkipeydestä hehkuen.

Parantumaton lähtöopportunisti ja näemme kuin näemmekin sen sädekehän, toki lähtöpölyn orjallinen hengittely luonut pysyvät hallusinaatiot ja joskus ne kuvat sekoittuvat, on keskiympyrä ja siellä sohva.

 

[HardCore Hooligan]

Meillä on biitti huulessa ja elämä hymyilee ylähuulen verran, maallistutaan ja otetaaan valokeilaan Sablone, se on sankari ja ajan taistelija.

Sen tulevaisuus häilyy ja tienattuna kuitenkin kovan nekkaajan maine GOJHL:stä, Spits kaivaa sen kirjoihin ja organisaationa viimeinen kovien nimeen vannova, pyhä.

Ei puhuta neppailusta tai luistelutaidosta, vaan siitä mitä tuot, kun kutsu käy ja oletko Go!

Olet hankkinut hihamerkkisi ja niillä myyt itseäsi markkinoilla, menet punaviivalle esittelemään itseäsi ja olet näytelmän paha, hullu.

Pestään pyykkiä ja puhistaan ennen varsinaisen poiminnan alkua, olet käyttökelpoinen ja tienaatko sillä elämän itsellesi?

Oletko kertakäyttö viihdykettä vai pysyvä kiinnitys unelmaan ja hivenen kateellinen olemme, juuri tuota haluaisimme olla ja aina kuitenkin säväyttävä, puheiden sekä juttujen aihe.

Hyvä hetki sille ja karsea karvanaama se on, tulee ne negatiiviset kasarin takautumat ja eikö olisi mitään skandinaavista tarjolla, sellainen finninaamainen sinisilmä hullu Thunder bay:stä ja tarina iskisi paremmin maaliinsa, kertoisi totuutta.

 

[HardCore Hooligan]

Tästä kohden varsinaista poimintaa ja aikanaan ne kirmasivat innosta puhkuen lähtömetsään, palasivat korit tupaten täynnä ja jokainen ottanut himokkaasti omat kakkunsa, kantoivat ylpeästi tienatut päänahkansa.

Keihäät olivat heiluneet ja oltiin tultu vyöryävällä vimmalla, näyttömöt oli vuorattu verellä ja siellä uhrattiiin, suoritettiin rituaalimurhia sekä kiimaisia joukkoraiskauksia.

Maisema oli intohimoisen sotainen ja missä tahansa saattoi räjähtää, illat tulivat kasvoille ja uusia jumalia syntyi, hulluuden kultainen kiilto silmissä ja vimmainen rinki, sadistinen O.

Penkit tyhjenivät, hahmot sinkoilivat ja tanssit olivat isoja, parit löysivät toisensa ja monet otettiin väkisin, siellä hyväksikäytettiin ja siitä nautittiin.

Se oli kaunista ja lähtöuuni puski aina uutta 17-vuotiasta itsensä mainostajaa, illasta toiseen casting couchilla ja valmius mihin vaan, halu kaikkeen ja kyky ottaa sekä antaa.

 

[HardCore Hooligan]

Ne huikeat vapinat, väreilyt sekä polttelut ja koutsi on palaverissä valoittanut, olet avauksessa ja pitää tapahtua, valo on vihreänä ja kaikki käy.

Elämän parhaat hetket ja huikkaat alkulämmössä katsomoon, popcornit valmiiksi ja ensimmäisestä lähtee viihdettä, on käsky päällä ja halut piikissä.

Aah, se jännitys ja varjonyrkkeilet koppikäytävällä, tulet läpi nahoistasi ja punnerrat kopissa, jätkän valavat henkeä sinuun ja kiipeilet pitkin seiniä.

Mennään jäälle ja siinä maalin edessä, puhiset sekä ulvot, olet kuolaava eläin ja kaikki on valmistautumista kliimaksiin, ensimmäiseen aloitukseen ja kelaat mielessäni sitä nolautta, jos putoa ykkösellä ja vajoat hautaan.

Ei kuljeta enää matkoja, taipaleita ja ne ovat rikkaita muistoja, joskus pahoja niellä ja jotkut sylkevät tämän riitin ylle, se on visiirinaamaisuutta.

 

[HardCore Hooligan]

Kädet rintaan ja molemmat tykittävät avoimesti, ei roikuta hihoissa, paineta päätä rintaan tai pyritä kippaamaan nurin.

Buu!

Ei oteta polvia ja toivota tuomareita sisään, vedetään hamaan kuolemaan ja isku iskusta, kunnes kupolissa sumenee, kaikki pimenee.

Alek Stojanov ja pieksi ison vauvan O:ssa, tiedätte HCH:n poltteet sekä väreilyt siitä ja Stojanov otti kyseisestä tilttistä historiallisen hypen.

Se oli kuitenkin kuriositeetti ja ennen remontteja, Stojanov tilttasi kenties rajuimmin kuin kukaan koskaan ja egot sekä statukset pöytään, iskut satelemaan ja hanat vuotamaan.

Se takoi hulluna ja vasaroi kaikki kohtaamansa alleen, sortuneissa oli koviä jätkiä ja sallivat sen nuijia vapaasti oikeallaan, ottivat kunniakkaasti leukaan.

Mielikuvistusmatkailua ja sen hullu prime, siihen vastaan "Poler" ja mikä tajuton päähänlyöntikisa, suoritettuna kuten hommat tulee hoitaa ja kovin seisoisi lopulta tai toinen olisi selvästi luovuttanut, niellyt annoksensa.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa poiminta käynnistetään tänään ja ottelijat kirmaavat lähtömetsään, ranteet on teipattu, hihat kääritty ylös ja kypärät tyylikkäästi takaraivolla.

Näin sen tulisi olla ja samoin kuin punaviivalla pullistelun sekä poseeraamisen kanssa, tyylittömänä ei tulla ja häpäistä kulttuuria, sydänverellä luotua.

Suoraan aloituksesta, pipot pois ja mukaansatempaavan helmeilevä square off, keskiympyrästä lähtee ja ellei toimita näin, linjurit sisään ja harmaat pois näyttämöltä.

Muistateko HCH:n, siis Rickyn ja sormi keskipisteeseen, se naputti sitä ja huokui intohimoa, halua olla keskipisteenä ja katseiden kohteena.

Kiertävä lähtösirkus ja suuret tirehtöröivät, narsismi kukkii ja liekki palaa, roolin leimoilla, yleisö mukaan ja villisti tuuletellen boksiin

Nöyrät seinäruusuina ja näemme edelleen painajaisia niistä ensimmäisistä, 6´5 pakeista ja raahattu jostain parakeista, tullaan siihen maalin eteen tönimään ja tullaan kulmista, ilman tyyliä ja läpikotaisin harmaina .

 

[HardCore Hooligan]

Ei täydellinen kylpy harmautta tai ahdistavaa lähdöttömyyden kasvopesua, Ottersin sekä Saginawin illassa mukavasti kipinää ja vähäpätöisenkin rähinäliekin hehkussa kelpaa lämmitellä, nykyään.

Yksi viidestä, leimat rystysissä ja Genovese maisemissa, OA ja heitti lievää öykkäröinti vaihdetta silmään, se on kukkulan kuningas ja lähtölammen iso kala.

Miksi silloin tehdä itsestään pientä ja hukkua nöyristellen tapetteihin, toki vaikeaahan sen on saada tanssikaveria nykypäivän kattauksesta ja montaa lähtöä sille ei tule suoraan aloituksesta otettavaksi.

Pari kohokohtaa illassa, kaksi toisilleen omistautunutta paria ja taululla lopulta 7-1, se jäi sinne loistamaan ja ei pyyhitty pois, rähisty sitä huolella unholaan ja pyykätty raivolla unohduksiin...elävöittävää henkeä kuitenkin oli ja innostuimme, hyppysellisen verran.