Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Boulton vastaan Frontsin Marc Moro ja O:n lähtölammen isot vonkaleet, right off the draw and buckets off.

Panosta enemmän kuin Game sevenissä ja pöydässä egot sekä statukset, mitä ihmettä Snepsts virnuilee ruudulla ja se nauraa meille ivallisesti.

Mustaa nahkaa, viiksiä ja katsomme kalenteriin seinällä, olemme kasarilla ja pistämme Misfitsin soimaan, vedämme peilin edessä käsipunttia.

Ymmärrämme kieroutuneen juonikulun ja Snepsts vastaan Clark, se nauraa tulokkaalle ja nöyryyttää tätä alla valojen kirkkaiden.

Nostalgian kultahippuja sataa ylle ja maailma tarjoaa meille aarteensa, ilkeän ylimielinen papparainen ja sen pitää hauskaa Clarkin kustannuksella, kuin saaliinsa nurkkaan ajanut psykopaatti.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmoissa pitää olla kosketuspintaa, syvyyttä sekä tarinoita, oliko Snepsts tehty kumista ja kasarilla kaikki oli mahdollista.

Se Leafs sarjan kuumuus ja muutamia vuosia tuosta, Snepsts ilveilee sekä irvailee Clarkille taas ja kokeneemmat viikset nauravat pilkallisesti nuoremmalle.

Sadistiseen hymyyn vääntynyt suu ja sen täytyi olla kumista, tuo naamari naamalle ja pikkulapset kirkuisivat kauhistuksesta.

Silti menisimme siihen klubiin, se olisi ovella ystävällinen ja antaisi taskustaan karkkia.

Sisällä kaikilla nuo naamarit, kuin vinksahtaneet sirkuksen klovnit ja ne vetävät letkassa, Baltimoran Tarzan Boyn tahtiin ja otamme paikkamme junasta.

Ymmärrämme tämän ylistyksenä ilkeälle papparaiselle ja ymmärrämme aina väärin, mutta onneksi ne eivät tiedä mitään kohtaamisesta Jocelyn Lemieuxin kanssa ja se tuntui pahalta, poistumme yöhön.

 

[HardCore Hooligan]

Huikeat lähtöpitoisuudet. metafyysiset tasot ja niiden välissä silkkaa tajunnanvirtaa, pää keikkuu lähtöpilvissä ja nenäliina nahkahousujen vasemmalla puolen, siis toppahousujen.

Pakkomielteiset hallusinaatiot ja lähtöpölyn hengittelyn luomaa oireyhtymää, ravistelemme itsemme hereille ja huokaamme helpotuksesta, on 1988 ja meillä on treenit illalla.

Joku nerokas haiku ranneteippeihin ja muutama kofeiinitabut, taitoluitelijat katsomossa ja kaikilla suussa banaanit.

Hui!

Jo sykkii ja lähtee kaksi jabia, sitten yksi terävä oikealla ja toistamme tätä konemaisesti, kevyesti tanssien ja ilmaa halkoen.

Tuhahtelemme ja puhisemme, on hyvä rähinä päällä ja syksy pudottaa kintaat, villit lähtöparaatit ja kiimainen preseason.

Alle viisi ja ilta on fiasko, näyttelijät buuauksin ulos ja kamat päällä bussiin.

Tape lokeroon ja se tuuttaa meille lähtöä, Adrian VanderSloot sekä Shawn Antoski lähtevät ja toteamme tämän olevan helmi.

NF Thunder vastaan Cents ja syksy 1988, nyanssit kutovat taas verkkoaan ja antaudumme vangiksi mielihyvin.

Itse tuo lähtö perusmattöä lähtövirrassa ja ei aiheuta sen kummempia kananlihoja, VanderSloot toki hillitön kulttihahmo ja koutsi LaForgen lemmikkipoju.

Pienet sähinät jäässä ja se kuului asiaan tulloin, linjuri saattaa Antoskia boksiin ja Paul Laus iskeytyy kuvaan, heittää hillittömän rähinäheijarin sivusta ja suoraan puhelimeen.

Do something!

Ph.D ja voimme kuulla LaForgen huutaneen näin, häkissä mopo karkaa ja kaaos kukkii.

Brad May sekä John Van Kessel taianomaisessa päähänlyöntikisassa ja keskialueella nähdään myös taistelevat maalivahdit, Dennis Vial tulee Thunderin penkiltä ja niittaa takaapäin riehaantuneen Antoskin.

Go there!

Bert Templeton tyhjentää penkkinsä ja sillä oli myös taipumusta, Mark Major tulee kuin höyryjuna ja ottaa Vialin.

Laus pahoinpitee taustalla Scott Shepherdia ja Centsin ratsuväestä Trevor Halverson suorittaa villin potkuhypyn, iskee Lausia polvella selkään ja lähtörunous kohoaa eeppisiin mittasuhteisiin.

LaForge lähettää myös sotilaansa taistoon ja hyvät toverit, penkit ovat tyhjentyneet ja hatut pois päästä tämän mielipuolisen teoksen edessä.

Kehässä gladiaattorit sinkoilevat, suorittaen eläimellisiä päällekarkausia ja vihollisia ylimiehitetään, piestään sekä häpäistään surutta.

Viimein Laus sekä Antoski kohtaavat ja Antoskilla julma verinaamari, ne ottavat square offin ja se vuotaa kuin pistetty, ottanut pari rähinäheijaria sisään.

VanderSloot vettä ilman paitaa ja hakaa epätoivoisesti jotain, jonka pahoinpidellä tai raiskata...se on kuin rotta häkissä.

Se näkee Halversonin hollilla ja suorittaa railakkaan liukuiskun, kuin Probert Show´ssa ja maiskuttelemme huuliamme.

Nyanssit, ne nyanssit ja mikä kiehtova kiehunta, miettikääpä tuota nimilistaa ja minkä värinen se nenäliina oli, ei helvetti Harold!

 

[HardCore Hooligan]

Tulla, olla ja nähdä, lähteä aina ja valot vihreällä, kävellä päin punaisia ja joskus nähdä mustaa.

Kuninkaalista ja kilahtaa, antaa kongin lyödä ja oikosulun iskeä...kaikki tämä korvien välissä.

Vapista ja sehän on vain innostumista, mukanaelämistä sekä intohimoista tuntemista.

Handkerchief koodit ja meille ne banaanit, joko taitoluistelijat katsomossa tai apina kehässä.

Kevin Mahony ja tämä jätkä tuttu O:n monimuotoisesta kirjostamme, se oli nerokas yliveto ja sekaisin kuin pehmustetusta karannut.

Arvaamattomuusmomentti ja mullet, ensimmäinen timattista kasaria ja jälkimmäinen halpaa kertakäyttö roskaa.

Miten ikinä se päästettiin aikanaan kehään ja se oli näyttelyeläin, kuin elefanttimies ja me vapaamielisellä äärilaidalla peräänkuulutamme juuri tuollaista, sairasta sekä kieroutunutta.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtömatkailu avartaa, se johdataan kiehtoviin seikkailuihin ja täällä me olemme, hahmojen taikamaassa.

Schmautz pilkkoo juuri kurkkua lavan kärjellä ja siinä keihästaiteessa silmä lepää, yleensähän se on kohteena ja tavoiteltu palkinto alan maestrojen keskuudessa.

Mahony ja mitä siitä muistamme, sillä oli iso pää ja turpoili ulos sen kypärästä.

Kävellessään ovesta, se jäi kiinni korvista, ei hartioista ja törkeä mullet, täydellinen luonnonoikku ja pitelemätön kehähäirikkö.

Kohtaisimme tuollaisen kadulla ja äkkiä kaupaan, juoksimme sen kiinni ja antasimme sille banaanit.

Ei pysynyt siniseltä siniselle pystyssä, mutta veti myyttisessä O:ssa ja teki mitä huvitti, suoritti huikean rikossarjan.

Lähinnä pahoinpitelyjä sekä hyväksikäyttöjä, rikkoi yleistä rauhaa pelkällä läsnäolollaan ja suoritti tarpeensa keskiympyrään.

Pitelemätön panssarivaunu ja mistä sille löydettiin niin iso kypärä, katsoiko se koskaan peiliin ja uskalsiko kukaan kuittailla sille sen letistä.

Nämä ovat isoja, painavia kysymyksiä ja palvellessamme "Polerin" mailapoikana, unelmoimme Mahonyn nauhojen sitomisesta ja itse se ei sitä tehnyt, popsi vain pähkinöitä.

 

[HardCore Hooligan]

Pysyikö kukaan laskuissa sen kakuista, se asui hyllyllä, se oli hylly ja makasi siellä lepositeissä, mumisi ja kuolasi.

Mekin kuolaamme, kun mietimme sen statseja, haalittu uskottavuus ja kukaan ei listaa sitä ottelijana korkealle, arvaamattomuudessa se on aivan kärkipäässä.

Haalittu uskottavuus, se oli elintärkeää hahmoille ja ne elivät siitä, niiden varaan rakentuivat myytit ja se oli silkkaa matematiikkaa.

Hockey News ja muutamaan kertaan kaudessa O:n statsit, yksi vetelee siellä höyrypäänä huikeita lukuja, sen nimi on Mahony ja boksit lyö silmille.

Näin se toimi ja sata matsia, yli 500 minuuttia boksia ja Game misconductit poissa, se saa meidät juhlatuulelle ja tekisi mieli juosta tuuletellen sateeseen.

Sitten se helmi ja me kylvämme niitä, olemme joskus ne kalastaneet ja me olemme ensimmäinen sekä viimeinen, vasaralla uskoon hakattu HCH.

Uutisvälähdys ja kauhutarinoita sadistisesta O:sta, oikeasti ne lämmittivät mieliä ja kukaan ei voivotellut, kauhistellut.

Hamiton vastaan Cornwall, sillä ollut joku selkkaus Owen Nolanin kanssa ja tie vie suihkuun, siinä käytävällä norkoillee joku pikkupoika ja Mahony tarttuu siihen kiinni, saarnaa sekä huutaa sille hulluna.

Where's my Banana?

Sen kupolissa on kilahtanut ja hetken luulimme kokevamme brutaaleimman episodin koskaan, siihen kiitää Hamiltonin huoltaja sekä toinen linjureista väliin ja ne asettavat sille kuonokopan sekä pakkopaidan.

 

[HardCore Hooligan]

Ehkä se pikkupoika olimme me, HCH ja se kysyi miksemme nakkele banaaneja sen kulkuväylälle, totesimme antaneemme kaikki taitoluitelijoille ja ylenkatsominen poiki oikosulun sen korvien väliin.

Tuttu äärilaidan tyylikatsaus ja muinainen häkkipääkiekko, ainoa tapa viestiä oli ulkoasu ja hihat, remmit sekä kypärä kertoivat kuka olet.

Pääjunioriliigat ja sen alemmat lähtöportaat, tuo tapa jatkui ja rooli luettiin ulkoasun tunnusmerkeistä, käärityistä hihosta sekä takaraivolla olevasta kypärästä...läsnäolosta punaviivalla.

Selkeää viestintää ja ehkä joku omista oli sen joskus kohdannutkin, tiesi kertoa onko vasuri vai oikeakätinen, lyökö molemmilla ja pyrkiikö kiimaisen räjähtävää lähtöön.

Nyt on kaikki tieto tarjolla ja sille ei ole enää käyttöä, se on yhdentekevää ja uppudumme taas mystiikkaan, tutkimme särisevää kuvanauhaa.

Olemme lähtöbunkkerissa ja olemme itse Tape, viekää aivomme lähtömuseoon ja se on pankki, sen holveissa otellaan aina.

Katoamme nyanssien taikaloistoon ja annamme nostalgian virran tuudittaa meidät stranssiin, lyömme lähtörojut ränniin ja keilaamme äärilaidalla, on banaanit ja runoilemme haikuja ranneteippeihin.

 

[HardCore Hooligan]

Olla kallellaan lähtöihin ja suurempi kuin suurin kaappi, jonka suojiin kätkeytyä ja hukkua keskikaistan tasapaksuun marjapuuroon.

Lähtörikas preseason ja me olemme todellakin kylpeneet rikkauksissa, haalineet aarteita ja eläneet vain lähdöille.

Sammakot sekä farmipojat avanneet jo ja Dubissa tanssahteli juuri veljespari, olikohan niillä riitaa maatilan perintöosuuksista tai kinaa siskonsa käyttöoikeudesta?

Ei, Dubista on aina ponnistanut kovia lähtösotureita, lukutaidottomia ja lietelannan pistävän tuoksun kuorruttamia tosin, mutta eittämättä kovia.

O avaa launtaina ja nuo juhlalliset kymmenen lähdön syksyiset paraatit, joku oksensi niiden päälle siivouskomerosta ja automaattinen Game preseasoniin otetusta.

Meidän taipumuksemme ja miten tässä toteuttaa itseään, elää iloiten sekä nauttien ja mässäillä piehtaroiden.

Köyhyys rappeuttanut nämä palatsit ja tanssisalit huokuvat harmautta, valtaistuimet nakattu mäelle ja banaanitkin korvattu mehukeitolla.

Kiusoittelevasti, kuin lupauksena seikkailusta, Whalers vastaan Spits heti lauantaihin ja se kiehnaa kylkeä vasten, pistää meidät hyrräämään.

Tiedämme sen olevan valheellista ja olemme vain ohjelmoituja näin, heti vetämässä teippiä ranteisiin ja taklailemassa seiniä, julisteet pysyvät ja kätkevät kolot.

 

[HardCore Hooligan]

Ehkä koemme täydellisen yllätyksen ja villin kiimainen brawl alkulämmössä, aistimme huomionkipeyttä sekä halua vahingoittaa ja koemme eläimellisiä pahoinpitelyjä sekä häikeilemättömiä päällekarkausia.

Aivan tässä herähtää vesi kielelle ja näemme jo hahmojen sinkoilevat, se herättää poltteet kehossamme ja hymyilemme kuin tuhat aurinkoa.

Mistä tämä usko, nämä halut ja Spitsin campilla oteltu, pareja puskenut ulos lähtöuunista ja valokeila täyttynyt nälkäisistä.

Ei nyt kuin kasarilla ja yksi scrimmagessa itseään esitelleistä oli Dan Mantella, 6´4/270 listauksella leirillä ja operoi viime sesonkiin Jr.C:n GLJHL:ssä.

Tosin nykypäivänä ei mistään operoinneista voi puhua ja korin pohjalla pilkottaa muutama, se kohtasi Dan Millerin ja tämä jenkkipoika tullut yli rajan etsimään onneaan.

Millerille verinaamari ja kahdeksan tikkiä, heitti itseään likoon kuin kotoaan karannut casting couchilla ja katsotaan, ei nyt heti Meth Lab-kokiksi.

Mantella taas ja omena suuhun sekä kulttihahmoksi, 10 vuoden kuluttua se päivystää jonkun strippiluolan ovella ja kantaa Milleria ulos, sillä oksennukset paidalla.

Ammattilaiskiekko painanut siihen jälkensä ja otetut näkyvät kasvoista, "Eks sä tiedä kuka mä oon, mä oon LB", se mongertaa ja ryömii roskisten taa nukkumaan.

 

[HardCore Hooligan]

Kalvetaan tuota luuta ja muristaan visiirinaamoille, lähdöissä riittää ammennettavaa sekä mielikuvitusmatkailtavaa.

Mantella ottelevaan lauantaina ja sitten leikkuriin, kiitos seteleinä kirjekuoressa ja kamat pakattuna aurinkonlaskuun.

Ruoskitaan se raivoon ja selkeä ohjeistus mörssärille, öykkäröi, sikaile ja piekse sieltä joku mikkihiiri, herätä pahennusta!

Kylvä vihan siemenet ja ota kakku kuin kakku, mitä tulee ja näemmä maistuu, 30 iltaa ja elät tarinoissa ikuisesti.

Istuttakaa sen katsomaan Kugelin tulemista, hullunrinkiä ja sitä nämä kaksi päivää putkeen, nukkumatta ja se haluaa kadota kulttimaineella.

Lauantain kaiken sallliva sekä mahdollistava rähinähuuuma ja huikea jännitysnäytelmä, mahtuuko se boksin ovista sisään ja jouduttaisiinko työntämään sen juuttuessa kiinni?

Sirkuksessa sirkuksen ehdoin ja Whalersin pitäisi kaivaa joku 6´7/200 honkkeli, huomionkipeä lahopää ja me nauttisimme täysin rinnoin, eläisimme lähtökomediassa mukana.

 

[HardCore Hooligan]

Hanskaton itsensä ilmaisu ja hypen luonti nimeen, sädekehän ottaminen ja hellyyttävä läsnäolo.

Mantella tai Mainella, kintaattomuus kaunistaa, kertoo tuhat tarinaan ja siirtää vuoret paikoiltaan.

Spitsin scrimmage ja Mainella vastaan Chris Cobham, ei jakoa ja körmy popsi välipalana, niisti sen.

Merkki elinvoimasta, elinkelpoisuudesta ja koutsi päättää käyttökelpoisuudesta, mutta äärilaidalla olisimme halunneet nähdä verta luovuttaneet Millerin ja tämä jätkä nuolee haavojaan telakalla.

Hihat kainaloihin käärittynä, hullunkiilto silmissä sekä kuolavanat poskilla, uskomaton mylvintä sekä ulvonta, sille olisimme syttyneet.

Veriroiskeet pitkin jäätä sekä koppikäytävää ja uskottavuutta parinkymmenen tikin verran lisää, se olisi ollut tarunhohtoista ja poikinut kananlihat.

Mainella ja olisiko sille edes leikkikavereita runkosarjaan, syytä kantaa ottelevassa ja istuisi vain hiekkalaatikolla yksin sekä masentuisi tarpeettomuuteensa?

 

[HardCore Hooligan]

Aina vain rajumpaa ja rajumpaa materiaalia, mieltä kiehtovat väkivaltaisuudet ja psykoosi sekä takapotkut.

Mainella, otellut itsestään kiinnostavan ja huomionarvoisen, hahmossa on potentiaalia ja harmi ettei Yovanic ole enää maisemissa, se olisi herkkua.

Otamme aikahypyn, siirtymän ja 1995 syksyllä kuulimme Coltsin leirillä Jason Paynen ottaneen helmen, verisen timantin ja vastassa onneaan etsinyt Richard Irwin.

Ricky ja sillä oli jo silloin leimansa, helvetin huono pelaamaan ja saatanan halukas nekkamaan, yltiöpäinen Showboat ja täydellinen kuningas.

Etenemme preseasoniin ja sillä on elämiä, Colts vastaan Knights ja niiden campilta preseasoniin on edennyt Justin McPolin, huikeaa.

Folkloristiikkaa, lähtömagiaa ja "Poler" nuijii Paynen, ottaa hulluuskohtauksen ja takoo sen kahdella kädellä levyksi.

Payne vetänyt edellisen sesongin juuri Knightsissa ja operoi kunnioitettavan uran kasaan ammattilaiskehissä, sihautamme sille auki ja hakkaamme omat silmäkulmamme mustiksi.

Ricky ja sillä tuttu sessio, lähtötuokio Sugdenin kanssa ja niitä tuli sitten liukuhihnalta, se oli intohimoinen rivalry ja siinä mentiin tyylikkäästi henkilökohtaisuuksiin.

Aikalaiskertomukset ja epäselväksi jäi, oliko se ollut oma itsensä ja heittänyt jotain jumppaliikkeitä sekä sirkustemppuja ihmeteltäväksi?

Harmi ettei D.J Smith ole enää organisaatiossa ja se voisi kertoa inspiroivasti Mainellalle siitä, kun Ricky istui Shaverin päällä sormi pystyssä ja liukui sitten polvella, kädet pystyssä...Barnissa!

D.J toki omaa tietoa myös "Polerin" nyrkeistä ja veren luovuttamisesta lähtöalttarilla, heti puskee lievää kananlihaa, Bum Bum ja Spitsin perinteikäs tiltticamp, samat jätkät siellä bongailemassa kuin Kugelin esiintyessä aikanaan.

Nyt näyttämöllä Mainella ja bongareilla Stayzer paidat niskassa, taputtavat seisaaltaan kintaiden pudottua scrimmagessa ja siinä on kulttuuria, rakkautta ja eeppinen lähtörunous kohtaa täyttymyksensä.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo rivalry ja se Rickyn tunteikas hyppy Guelphin penkille, ne kaikki elivät mukana ja voittivat yhdessä.

Sugden jäi päälle, mutta luopui sekä painoi päänsä toe-to-toe sessiossa ensimmäisenä ja Ricky suunnisti hehkuen kohti omaa penkkiään.

Aah, lähtöparhautta ja ei unohdeta sankareita, Cam Huhges myös hakeutunut valokeilaan ja esiintynyt hanskattomana Spitsin campilla.

Otti hypea häkkipäänä sekä alemmissa, O:ssa vaisu ja jäi pieneksi isoissa ympyröissä.

Toki jarrut, suitset, kahleet sekä giljotiini, mutta todellinen hullu ei nöyrry kuin köyhä ja kirkas tähti loistaa aina.

Pettänyt äärilaidan ja arvovaltainen HCH nostatti aikanaan, ehkä se nyt vain haluaa elää palavasti lähdöille ja otella kunnes kuolee.

No, olemassa olostaan se taistelee ja jokainen tienattu kausi on rahaa pankkiin, scholarshippiin ja tietoa kupoliin, niitin sijasta.

Tai ota esikuvaksi Blair, helvetillinen sitoutuminen, uhrautuminen, heittäytyminen, johtaminen ja omien puolustaminen, nyrkein ja ennen kaikkea puhein sekä kasvoin.

Kovuuden sekä hulluuden palvominen ääneen ja otteli Stayzer toki lähtönsä, se on helppoa ja olla yksi Spitsin historian suurista, se on suurta.

Muistatteko ja me muistamme, kun aktiivisuusmaisteri Adam Wallace otti neljä campilla ja heitti yläfemmat yli pleksin, Stayzer paitaisen jätkän kanssa.

Lähtökauneutta ja pienuus ei mahdu kuvaan, Wallace ja juokohan se jossain itseään hengiltä, katkerana onnistujana?

Wallace ja pakista laitaan, vitullinen kasa lähtöjä ja tuntuu oikein hyvältä muistella sitä, vähän kuolaamme ja mietimme adrenaliinihöyryisiä hetkiä suihkussa.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Whalers, Kugel oli juuri tullut ja maailma pysähtynyt hetkeksi, se oli täydellistä tulemista, hiottua tulemista ja hulluuden kruunulla.

Spitsin seuraava matsi, O 1998-99 ja Curtalen luotsaama öykkärijengi, homma sähköistyy keskialueella ja Stayzer vetää raivokkaalla viikattatteella Whalersin Holdridgea käsille, ihailtavaa haista vittu-asennetta.

Holdridge vastaa, se keihäs laulaa ja kuvaan iskeytyy Spitsin Boucher, se vetää keihäällään Holdridgea rajusti kylkeen ja lapa lentää kaaressa, innoittavan runollista.

Boucher sekä Newman lähtevät ja Newman tulittaa hulluna, Stayzer syöksyy kolmantena sisään ja vetää rähinäheijarin koteloon.

Spitsin Sewell sekaantuu myös ja sekin nuijii Newmania, Stayzer pamputtaa takaraivoon ja Sewell nakuttaa vimmaista alakoukkua.¨

Whalersin Vernasky vetää Stayzerin takaapäin jäähän ja Spitsin Burnham sekoaa, se tulee penkiltä kuin hirvi, tulee kuin ohjus ja tekee tulemisesta taidetta.

Se hyväksikäyttää Vernaskya häikäilemättömästi, raiskaa kahdella kädellä kuin pakkopaidasta vapautettu mielipuoli ja lopulta tämä johtaa kuohuvaan tulemiseen, Lalonde ampaisee Whalersin penkiltä ja kohta nähdään tulemista tulemisen perään.

Spitsin Ridout tikkaa himolla kohden polttepistettä, kamat lentelevät vauhdista ja se sukeltaa sekaan, kuin lapsi pallomereen.

Ilta ei anna armoa ja taas kajahtaa lähtölaukaus, Whalersin Gooldy sinkoaa penkiltä ja on tapahtumia, huikea intensiteetti ja koko maailmankaikkeus vavahtelee.

Kugel juuri tyhjentänyt kentän, vetänyt oman hullunrinkinsä ja nyt näyttämöllä velloo yksi 90-luvun brawleista, niistä mieleenpainuvista ja kehävakivallan loiston täyttämistä.

 

[HardCore Hooligan]

Mainella ja pitää itseään esillä, päätään pinnalla ja nimeään huulilla.

Loi hanskattoman mainostaulun lauantaihin ja löysi illan tarjonnasta leikkikaveriksi Connor Sillsin, se on TB:n metsistä ja luuli varmaan Spitsin pukeneen karhun, päätti painia sen kanssa.

Ei mitään tajunnanräjäyttävää, materiaalin väkivaltaisuus ei luonut hurmosta tai poikinut kananlihoja, kukaan ei tullut ja ilmaan jäi kysymys, onko Mainellalla elämiä?

Meillä kuitenkin pienet kutinat sekä poltteet, olisiko tämä sittenkin Kugelin paluu ja vähän jo hyrrää, naapurit paukuttavat vielä seinää.

 

[HardCore Hooligan]

Mainella ja veteli vaihtoja laidassa tuossa matsissa, ikuinen kiertokulku, käyttökelpoisuutta lisäävä siirto ja pätenyt jo 80-luvulta.

Katsotaan pystyykö heittämään kiekkoa päätyyn, ajamaan loppuun ja tulemaan vaihtoon, ottelemaan ja paskat muusta, se on epäolennaista.

Puhumme tälläistä näinä synkeinä lähdönvastaisina aikoina, hysteerisen oksennuksen valuessa kaikkialle ja Knightsin leirille heittettiin kiihkeä scrimmage, seitsemän valonpilkahdusta.

Sukellettiinko siellä 80-luvulle, hyväksyttiin nostalgian lumovoima ja henki sen mukaista, huomionkipeät poltteet sekä ottelemalla onneen.

Viekää HCH sinne, täyttäkää tila lähtöpölyllä ja hakatkaa silmäkulmat mustiksi, pumpatkaa sydän täteen palavaa uskoa ja katsokaa, me elämme hetkessä.

Brady Baker otteli tuossa paraatissa kahdesti ja suorittanut koko leirillä kolmesti, meidän sankarimme ja 97 sekä 5´11/180.

 

[HardCore Hooligan]

Veristen tantereiden vastakkainasettelut ja DeBrusk sekä McPolin omistivat Barnissa, eivät kuitenkaan osuneet lähtöraiteille Benicin tai Kugelin kanssa ja liukastuiko Erskine mailaan?

Oliko D.J Smithin kohtalona pitkät vaihdot ja vastassa tuore "Poler", seisomme lähtöasemissa ennen maailmanloppua ja olisihan se Knightsin tarinankerronnallinen velvollisuus tuoda uskottava leikkikaveri Spitsin Mainellalle.

Äärilaidan keikarin haaveet ja tähän asiaan liittyen, rautainen 6´2/200 boxlaiskijä ja vetää kahdellä kädellä, pilke silmäkulmassa.

Tulittaa vihaisesti, öykkäröi ylimielisesti ja ottaa yleisönsä, se tänne äärilaidalle ja sytymme liekkeihin kuin kokko juhannuksena.

Se olisi gladiaattorinäytös makuumme ja kysymys on orientoituneesta viihteestä sekä hiotuista nautinnoista, Knightsin Smyth syöksyy ohjuksena kasarilla Spitsin penkille ja anteeksi, meidän on pakko heittä muutama alakoukku sisään itseemme.

Karttapallo pyörii ja se onkin Discopallo, latvassa tuikkii joulutähti ja maailmankuvassa Gangbang, sadistinen O.

 

[HardCore Hooligan]

Ricky ja otetaan kunnon löylyt, unohdetaan pienuus sekä potkitaan nöyryys maanrakoon

Alkuvuosi 1997 ja Ricky sekä Knightsin Mazzuca lähtevät, nyt painetaan kädenjälki ja otetaan tila tyylikkäästi haltuun.

Ricky painaa himoiten kohti keskiympyrään ja taputtaa taas käsiään yhteen, luo lähtörytmiä halliin ja näyttää kuka tirehtöröi illan sirkusta.

Se nakkaa kyynerpääsuojansa korkeassa kaaressa ja teatraalisuus huipussaan, se viittelöi kohti Mazzucaa ja osoittaa keskipistettä.

Se koskettaa sitä sormellaan ja tämä on se paikka, jossa otellaan ja heitetään viihdevaihdetta silmään.

Mazzuca hiihtelee paikalle ja tulokas on hämmentyneen oloinen, Ricky nakkaa pois paitansa, hartiasuojansa ja nyt tavoitellaan kliimaksia.

Tämä on square off! Me huudamme, ulvomme ja taomme otsaamme pöytään.

Linjuri tarttuu siihen kiinni ja pilaa juhlat, sitä ahdisti ja muidenkaan ei tule nauttia, elää rohkeasti ja iloiten.

 

[HardCore Hooligan]

Liioitteliko se riisuessaan paitansa ja ei missään nimessä, se on lähtöteatteria, hahmojen nerokkuuteen perustuvaa ja päällä Flow.

Silkkaa tajunnanvirtaa, se eli hetkessä, tarttui siihen, loi sen ja oli hetki, meillä räjähti juuri pää!

Keskikaistan ahdaslakit ja lisää vettä kiukaalle, lauteet viihdyttäjille ja me olemme pitelemätön hahmojenpalvoja, irstailemme juuri Rickyn parissa.

Tammikuu 1997 ja maailma oli vielä lähdöille, hahmot hallitsivat valtakuntiaan ja kuulimme vielä 80-luvun kaiut, meidän oli hyvä olla ja bongailla.

Se lentää pihalle Sudburyssa ja pipo sekä tumput tippuneet matkasta, ollaan pohjoisessa ja siellä on saatanan kylmä, Ricky höyryää.

Linjuri saattaa sen luukulle ja määränpäänä aikainen suihku, se nappaa penkin takaa keihään ja heittää sen raivolla kohden linjuria.

Raitapaita kyykistyy, se väistää niukasti ja Ricky poimii juomapullon, hakeeko se nyt osumaa ja paskat, se ottaa tyylikkäästi hölät.

Tätä on turha jatkaa, meillä on voittaja selvillä ja Guelphin jätkiä naurattaa, ne ovat kaikki osa samaa sirkusta ja 90-luvun jakkupuvut eivät kauhistelleet, kuului vain se viettelevä korkokenkien kopina ja se läheni, se läheni.

 

[HardCore Hooligan]

Toe-to-toe sessiot ja kaksi hahmoa tikkaa, naulaa ja pamputtaa, silmä lepää ja sydän takoo.

1996-97 ja Dumonski vastaan Ricky, ei suurempaa iloittelua square offissa ja strippailut toiseen kertaan.

Ei kosketeta sormella jäätä vaan mittaillaan, ollaan tuimia ja poseerataan nyrkit kasvojen edessä.

Intiimi tunnelma, ottelijat lähietäisyydellä ja molemmat nakuttavat oikeillla, juhlallinen päähänlyöntikisa ja gladiaattorit tikkaavat kuin ompelukoneet.

Dumonski, tämä oli tasokas esiintyjä, aina pysyttelemässä kiimaisesti naulaa kupoliin ja läsnäolossa huikea intensiteetti.

Ottelijat antaneet kaikkensa ja molempien sisällä kuohuu, fiilikset tapissa ja silloin ei tuijotella luistimien kärkiin, halli ja penkit mukaan.

 

[HardCore Hooligan]

Dumonski ja se tiputteli helmiä tuohon sesonkiin, luomisvimma oli kova ja teokset toe-to-toe jalokiviä.

Otetaan kuitenkin yhden Rickylle ja operoi aina omalla persoonallaan, syvällä roolissaan ja playoffs 1995-96.

Taululla 5-1 Petesille ja aloitus keskeltä, muutama sekunti kellossa ja Ricky askiin, tylsämielisinkin arvaa.

Petesin koutsi hereillä ja Thornton viereen, se tulee punaisilla ja Ricky loistaa vihreänä, menohalut piikissä.

Se koputtaa mailansa kärjellä jäätä, trademark ja viesti koko halliin, haluttomuuden koittaessa...syypää on valittu kumppani.

Ricky ärhentelee, Thornton tyynenä ja sen aistii, koutsi heittänyt sille selkeät toimintamallit ja Rickylla taas vapaat kädet.

Päätuomari liukuu paikalle ja ojentaa öykkäriä, mutta se roikkuu ilmassa ja omalla persoonallaan, syvällä roolissa.

Tuomari perääntyy ja Thornton seuraa kiekon pudotusta, Ricky kopauttaa sitä luistinten kärkeen ja Thornton lentää nokilleen, kunnon haista vittu-materiaalia.

Thornton miettii, on kyse sekunneista ja linjuri ui siihen, homma kuolee ja Ricky lähtee pihalle, Game ja aikainen.

Thornton otellut tuohon sarjaan jo Boultonin kanssa, sillä ei mitään todisteltavaa tuossa saumassa ja roppakaupalla tulevia iltoja kirkkaissa siinä parissa.

Ricky taas, Petesin penkki kuittaillee sille ja se ilveilee takaisin, se on täydellinen lähtöklovni tähän sirkukseen ja hei, silläkin preseason matsi sekä otettu lähtö Show´sta.

 

[HardCore Hooligan]

Tilanteet muuttuvat ja seuraava matsi Sarniassa, Eric Landry ajaa voimalla maalille ja Sean Brown hyökii niskaan, kehässä leimuaa brawl.

Petes ottamassa turpaan ja Boulton nuijii Martonen levyksi, taululla 5-1 ja onko numeroissa taikaa, Ricky tulee askiin.

Seuraava aloitus ja Sarnialla YV, se ei ole vetänyt vaihtoakaan ja mikä huikea olemus sekä läsnäolo, koppavana sekä ylimielisenä.

Kypärästä remmi auki ja vasen kinnas roikkuu sormenpäissä, meillä kuolavana poskella ja taitaa siihen sekoittua muutama kyynelkin.

Thornton huutelee sille penkiltä ja se ei ole häkissä, vuosienkin jälkeen pidämme tätä outona ja brawl luonut juuri tunnepiikin, taululla 5-1 Sarnialle.

Rickylla piinaavat lähtöväännöt sekä poltteet päällä ja se antaa muutaman napakan poikkarin MacMillanin käsivarteen, taas päätuomari kuvaan ja holhoaa sekä paapoo siinä, ei ohjeista kuitenkaan mitään remmistä.

Ollaan ysärillä ja Sarnialla myös Mike Hanson YV:llä, pelkästään siitä saisi sakot nykypäivänä ja muuten, onko jollain Makkosella aikakone?

Lähtee kuulemma rautaliigaan, otsikko kertoi ja arvostettavaa rohkeutta vetää EHL:ssä ja visiiristä suoraan kypärättömyyteen.

Petesin koutsi viittoo penkiltä ja OA Adrian Murray huikkaa jotakin Rickylle, kertoo olevansa valittu sekä tanssihaluinen.

Ricky nyökkää ja kiekon pudotessa, lähtee lapaset ja mitä tekee Ricky, se ottaa yleisöä mukaan käsillään.

5-1, sarja tasoihin ja Boulton piessyt, pitää olla itseluottamusta, huomionkipeyttä ja halua johtaa koko orkesteria.

Murray heittää itseään likoon ja ottaa kovan tuen Petesin penkiltä, ottaa höyryjä pois, roikkuu mukana ja leukakaan ei ole lasia.

Se tekee virheen, vetää Rickyn paidan pois päältä ja Ricky tosin avittaa omalla kädellään, siltä lähtevät kaikki ja Murray on avuton, ei mitään mistä pitää kiinni.

Sieltä paukkuu lujaa koteloon, pää napsahtelee taaksepäin ja linjurit sekaantuvat, nyt räjähtää halli ja katto lentää avaruuteen?

Ei, sillä on asiaa Petesin penkille, Thorntonille sekä koutseille ja "Poler" painoi kerran Petesin penkille...niin, se oli juuri tämä kausi.

Se olikin hullu ja tässäkin on hekumaa, Ricky viittoo Thorntonia tulemaan ja apukoutsi pitää sen paidasta kiinni.

Me hykertelemme ja koemme olevamme tyydytetty, vähän tekisi mieli vielä kiehnata ja järjestäkää nuora, me kyllä tanssimme.

Petes, se oli mestarijengi ja maalivahdin kolannut jatkakoon, siinä piilee moraalinen oikeutus ja meille paikka siihen aikakoneeseen, haluamme 80-luvulle.

 

[HardCore Hooligan]

Pudotetaan taas helmi, kuin atomipommi ja tämä on kuin gradu, tinkimätön näyte osaamisesta tämän kulttuurin saralla.

Brian Drumm ja se piteli Thorntonia paidasta, mutta äärilaidan guru ottaa eeppisen askeleen ja palataan runkosarjaan.

Drumm kuittailee, heittää iskevää sävelmää ja se ei ollut luistimilla kuningas, mutta veti ilman kypärää ja se seisoo tärkeimpänä mittarina.

Alle 58-syntyneille ja nyt se on ottanut "Polerin" hampaisiinsa, niihin jotka puutuivat ja maisemana sadistinen sekä hyväksikäyttävä O, mennääkö sieneen?

Huutelee sille kilipäälle ja "Poler" painaa suoraan aloituksesta yli laidan, penkin taakse ja siellä lyödään, himokkaat sessiot ja nyt on tunnetta, syntiset kylpevät.

Hetkessä on kultuuria, koko penkki liekkeissä ja Knightsin tyhjenee myös, siellä rähistään ja öykkäröidään.

Brian Drumm vastaan McPolin, 1995-96 ja vetäkää parempi nimeäminen lähtökukista, olemmeko muuten itse Ricky?

Kertokaa osaamisestanne, viisautenne sekä kunnioituksenne ja kenet se kohtasi preseasoniin kirkkaissa, Sharksin jätkä ja tältäkö se tuntuu, Duran Duran!

 

[HardCore Hooligan]

Chester Gallant ja intohimoiset lähtötuokiomme, yhteiset hetkemme ja silkkaa herkkua, nälkäinen himonekkaaja.

Kuulopuheita, mytologiaa ja muistelupiirejä, preseason 1995-96, Ricky ja suuri yllätys, mistä ihmeestä kaivoimme?

NF Thunder vastaan Colts ja yhteinen lähtöhistoria, nämä gladiaattorit kohdanneet häkkipäänä ja silloin Bantam lähdöstä Game, mutta ei hyllyä tai kohua.

Ricky avautuu alkulämmössä, kertoo tilanteestaan ja kinuu, Gallant vetänyt jo yhden sesongin ylhäällä ja punaviiva paljastaa, siellä sovitaan illan ohjelmanumerot.

Toinen tryoutilla ja siitä ei sovi kieltäytyä, ei missään liigassa tai missään ajassa!

Ensimmäinen erä, rinnakkain aloitukseen ja se on lyöty lukkoon, keskiympyrään paraatipaikalle ja etukädet rintaan, hihat vapaaksi.

Sitten paukkuu, rumpu lyö ja käsi vaihtuu, vetävät vimmoissaan ja aistimme kiiman merkit.

Molemmilta lähtee paidat ja Gallantilla joku mikkihiiri panssari sekä hölmö hihaton, Rickylla pelkät kupit kevyissä kasareissa ja nekin lähtevät.

Yksittäiset ovat yksittäisiä ja jokainen lähtö oma tarinansa, nyt se ei käytä tilannetta hyväkseen ja mennään halailuun sekä hempeään sanailuun.

Se ei ole vihamielistä tai yliotetta hakevaa, A-card ja good Go, man...ensimmäinen Gallant ja jälkimmäinen Ricky.

Ricky otti korttinsa ja Colts signasi sen, pisti sitten nopeasti kiertoon ja siitä tuli kuitenkin kahden kauden lähtötarina O:ssa, maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkoliigassa.

Mainitsemattomista Morronen kanssa tajunnanräjäyttävä tiltti, ympäripyöreä eeppinen ja Frontsin Top-3 Moro, ympäripyöreä kuriositeetti, Sugden viidesti ja olisko tämä Rickyn osalta tässä, kuin katsoisi peiliin ja loppuun valuu meilläkin.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme kertoneet siitä hetkestä teroituskopissa, Juhani Wahlsten, Vierumäki sekä meidän runoillut ranneteipit.

Paras jätkä siltä campilta, Jokerien Pitkäjärvi ja upputuisimmeko taas lähtöfanatismiin, kyllä me uppoudumme mielihyvin siihen.

Darcy Harris ja McPolin, preseason 1996-97 ja isät vastaan pojat, se oli brutaali nyrkkipano ja häikeilemätön onneaan etsineen hyväksikäyttö.

Toisaalta emme ole nähneet suoraselkäisempää turpaanottoa ja siinä oli lähtöarvoista tärkeinpää, heittäytymistä ja jokainen osaa ottaa polvet, kipata nurin ja harvaa osaa sekä haluaa ottaa tylysti koteloon.

Teippaat ranteet, hallitset tyylin ja ymmärrät, se on sirkusta ja et ole suojelemassa ketään, edustat vain itseäsi.

Harris, se otti A-cardin ja olemme käsitelleet sitä, se oli tilttikuningas, valovoimainen mestari ja "Poler" taas, ehkä DeBrusk tai Crowder?

Jatkumossa ja McPolin oli maamerkki, hurmoksellisilla lähtötaipaleilla ja veri tihkuu, nenät ovat poskella ja joku hullu vetää rinkiä.

Aina siihen ja joku vetää rinkiään, suuri hahmo ja kenttä tyhjenee, maailma antaa meille kaiken.

Crowder olisi tiketti 80-luvulle ja olemme sitäkin vasaraa kolunneet, mitä keksimme, taiomme esiin pimeydestä ja ollemme luoneet juhlallisen brändin, äärilaidan heimopäälikkö ja kohdallamme kello tikittää.