Itseäni hämmentää demarien kova kannatus, ja jopa pelottaa, että se nousee isoimmaksi puolueeksi. Ymmärtääköhän ihmiset minkälainen demaripuolue SDP Sanna Marinin johdolla todellisuudessa on? Hahmottaakseen muutoksen vanhan ja nykyisen välillä, pitäisi tiedostaa mikä vanha demarit oli.
Demarit on aina ollut konservatiivipuolue puhtaimmillaan. Konservatismi liitetään voimakkaammin tiettyihin muihin puolueisiin - esimerkiksi Persuihin, mutta tämä on virheellistä määritelmää. Konservatismi tarkoittaa halua säilyttää asiat ennallaan, ja sen vastakohta ei ole liberalismi, kuten moni on tupannut ajattelemaan, vaan radikalismi, eli halu muuttaa asioita. Ja koska Suomi on vahvasti sosiaalidemokraattinen maa, on selvää, että juuri sosiaalidemokraateilla on halu säilyttää asiat ennallaan. Ja koska puolueella ei ole samanlaista aktiivista suuntaa johon pyrkisivät Suomea viemään, demarien puheet ovat perinteisesti olleet lähinnä populismia, vappusatasta ja vastakkainasettelulla pelottelua. Muutoksella pelottelu on yleensä tepsinyt iäkkääseen väkeen, jonka kyky omaksua muutos ei yleensä ole niin hyvä kuin nuoremmilla. Sinipuna on ollut monelle muullekin mieluisa kombo, koska Kokoomus on ollut liberaali markkinoita kohti suunnattu kaasupoljin ja demarit konservatiivinen jarrupoljin, joilla bussi ajaa turvallisesti eteenpäin. Se, mitä ihmiset eivät ehkä huomioi sinipunaa ajatellessaan, on, että Sanna Marin ei ole sosiaalikonservatiivi. Hän on sosiaaliradikaali, joka on houkutellut demarivallan ytimeen muitakin sosiaaliradikaaleja ravistelemaan totuttuja instituutiota. Ja kun nyky-demarit eivät ole enää konservatiivinen jarrupoljin, vaan radikaalikaasupoljin itsessään (vaikkakin vasemmalle suunnattu) - se aiheuttaa Suomi-bussille erilaista kyytiä, kuin mitä vanhan sinipunan haikailija kuvittelee saavansa.
Ymmärrän demarien syyn asettaa nuoria äänestäjiä haaliva radikaali puolueen kärkeen, paikkaamaan konservatiivista ikääntyvää äänestäjäkuntaa, mutta samalla se repii puoluetta sisältä kahtia. Ja mitä isompi suosio Marinilla on, sitä vahvemmin konservatiividemarit muuttuu radikaalidemareiksi, jonka linjauksia itselläni on parhaillaan hyvin vaikea kartoittaa. Heidän vaalipuheistaan kertoo hyvin paljon se, että Vasemmistoliitolla on paljon selkeämmät ja vastuullisemmat talousvisiot kuin demareilla. Jos sinipunaa haikailee, niin vasemmistoliitto kuulostaa vaalipuheiden perusteella yllättävää kyllä paremmalta vastakappaleelta Kokoomukselle. Vasemmistoliiton suunta on ainakin selkeä ja johdonmukainen, eikä… niin… en edes tiedä millaista politiikka demarit oikeasti ajaa, sillä heidän puheet keskittyvät vain muiden syyttelyyn ja oletuksiin siitä, että unelmointi riittää.
Ja tässä ketjussa kun lukee näitä nykyhallitusta puolustelevia puheenvuoroja, joissa todetaan meidän selviytyneen suhteellisen hyvin esimerkiksi koronakriisistä, on mainittava pari faktaa, joita media ei ole jostain syystä liiemmin esitelleet (vaikka nämä kyllä meidänkin medioista googlettamalla löytyy). Meillä on pohjoismaiden korkein koronaperäinen ylikuolleisuus, joka on esimerkiksi kaksi kertaa suurempaa kuin naapurissamme Ruotsissa, joiden meininkiä oman mediamme kautta tykkäsimme pitkään katsella alaspäin. Sittemmin Ruotsin linja, jossa poliitikot päätti luottaa asiantuntijoihin, näyttää siis toimineen. Kuten Tegnell taisi heti alkuun sanoa; ”tuomitkaa minut vuoden tai parin kuluttua”. Mutta faktaa on siis se, että koronakriisi jätti meille muita pohjoismaita enemmän kuolleita ja huonoimman kestävyysvajeen (käyrät sojottaa eri suuntiin kuin muissa pohjoismaissa), vaikka haja-asutettuna maana meillä olisi ollut potentiaalia selviytyä juuri koronasta paremminkin. Turha näistä kriiseistä on hallitusta syytellä, ja kyllähän se antoi heille ennennäkemättömän haasteen (joskin globaalinen perästä seuraaja, jolla on mahdollisuus peesata muiden esimerkkejä), mutta jälkikäteen on silti hyvä miettiä, ovatko he olleet oikeasti niitä fiksuimpia mahdollisia toimijoita kuluneella hallituskaudella, ja ovatko he sitä varsinkin tulevalla, jonka vaikutus Suomen tulevaisuuden kehittymiseen on valtava. ”Rahaa on… kunhan joku sitä lainaa.”