nuck kirjoitti:
Vielä yksi toive minulla olisi kuitenkin tätä kautta kohtaan: toivottavasti Canucks saisi mahdollisesti kauden viimeisessä pelissä aikaan edes ehjän ja järkevän esityksen. Onkohan toiveeni liikaa toivottu?
Ei onneksi ollut liikaa toivottu, ja sieltä tuli paitsi järkevä peli, mutta myös voitto. Nyt voidaankin sitten aloittaa kumiankkojen puhaltelut, itsensä rasvaukset ja suunnistaa rannoille, kun tuo puolustuksen tilannekin on mikä on - sivussa nyt ykköspakin lisäksi toinen top4 pakki ja lisäksi pari syvyyspakkia, joille olisi juuri nyt käyttöä.
Vai annetaanko sittenkin vielä mahdollisuus ja katsotaan jos Luongo pystyisi pelaamaan näitä pelejä pidempäänkin parhaalla tasollaan, Canucks saisi kotipelinsä kulkemaan ja venyisi yllätykseen viemällä sarjan seitsemään peliin. Voittohan tässä sarjassa on edelleen todella kaukana, mutta näitä pelejä on ainakin hieno katsella pitkän runkosarjan jälkeen. Aika erikoista muuten, että sarjassa on vastakkain kaksi erinomaista kotijoukkuetta, mutta pelit ovat päättyneet vierasvoittoihin yhtä lukuun ottamatta.
Viidennestä pelistä sen verran, että Canucks meni pelisssä ensimmäisellä minuutilla johtoon ja pelasi sen jälkeen järkevän ja hyvän vieraspelin - joukkue pelasi selvästi järkevämmin kuin kotonaan kahdessa edellisessä pelissä. Vancouver ei antanut montaakaan kertaa vapaita kaistoja keskialueen ylitykseen, pakotti johtoasemassa pelatessaan tasoitusta hakevan Chicagon heittämään kiekkoja päätyyn aikaisempia pelejä enemmän, tukki oman ykkössektorinsa paremmin kuin kahdessa edellisessä pelissä, eikä ottanut tyhmiä jäähyjä.
Vancouverin jäähyherkkyys on ollut sarjassa tähän saakka yksi iso tekijä, mutta nyt Canucks ei päästänyt Chicagoa ylivoimalle kuin neljä kertaa. Pitää antaakin tuossa asiassa kiitosta niille pelaajille, jotka ovat aikaisemmin kurittaneet meitä jäähyjen kautta. Bieksa, O'Brien, Alberts... kiitos siitä, että ymmärsitte tyhmien jäähyjen merkityksen viimein kun pelissä oli koko kausi - teissä voi olla vielä toivoa (ja nyt kun sanoin tämän, joku tuosta kolmikosta ottaa isoa roolia jäähyjen kautta seuraavassa pelissä).
Bieksalle lisäksi kiitos kauden ehkä parhaasta pelistä. Omassa päässä annoit edelleen tilaa, mutta blokkailit kuteja hyvin ja hyökkäyspäässä kaksi maalia on pakille aina kova suoritus, erityisesti tällaisessa pelissä. O'Brienille kukkapuska ja pokaali siitä, että typerä ja vääriin paikkoihin osuva kostonhimosi ei näkynyt tällä kerralla. Pieni rähinä halonhakkaaja-Eagerin kanssa oli tällä kerralla vain paikallaan. Alberts'kin oli jäähytön (eikä ole muuten ottanut kuin kaksi kakkosta viimeisiin seitsemään peliin!), mutta heitti yhden aivan hirveän avauksen laidasta suoraan Chicagon karvaavien lapaan keskelle - onneksi siitä ei tullut maalia.
Ottelussa nähtiin ennen kaikkea siis pääosin järkevä esitys Canucksilta ja vaikka Chicago takaa-ajajana peliä näennäisesti veikin, ykkössektorin vedot menivät tasan 9-9, ja tuo kertoo paljon siitä miten joukkue pystyi tiivistämään keskustansa huonon neljännen pelin jälkeen. Toisaalta tuossa saattoi näkyä myös ottelun panos. Ehkä kaudestaan pelannut Vancouver oli nyt joukkueista se, joka oli valmiimpi maksamaan hintaa menemällä sinne sota-alueelle ja pelaamalla järkevämmin.
Yksittäisistä pelaajista Luongo nosti tasoaan kahden edellisen pelin epävarmasta maalivahdista hyväksi kauden tärkeimmässä paikassa - Luongon tämän kevään epätasaisuus näkyi samalla tuossa jälleen kerran. Suuri kiitos Luongon peliin menee tosiaan myös puolustukselle, joka pelasi viidellä pakilla hyvän pelin omaan päähän ja iski Niemen taakse kolme osumaa.
Hyökkääjistä nostaisin esiin kaksi syöttöä antaneen Wellwoodin, joka tuntuu pelaavan jälleen hyviä playoffeja. Aika erikoista muuten, että myös kaksi syöttöä antanut pistepörssin voittaja Henrik Sedin (17:09) jäi peliajoissa sekä Wellwoodin (17:32), että Keslerin (20:41) taakse Vancouverin sentterihierarkiassa. Myös Grabner pelasi tehottomuudesta huolimatta mielestäni pirteän pelin. Hän näytti kovaa nopeuttaan pari kertaa ja laukoi noin 11 minuutin peliajalla kiitettävän paljon: yhteensä 10 kutia, joista viisi meni tosin ohi tai yli.
Ja vielä tuosta Salosta... hän on noiden kaikenlaisten ihmeellisten loukkaantumisten vuoksi ylivoimaisesti epäonnekkain ihminen, jonka tiedän tai josta olen edes kuullut. Puolet Samin loukkaantumisista on loukkaantumisia, joilla ei ole mitään tekemistä "loukkaantumisherkän pelaajan" kanssa, vaan ne ovat tulleet ihan puhtaasti huonosta tuurista.
Mahdoton sanoa tuosta tämän kertaisesta loukkaantumisesta ja hänen kiveksestään mitään (pitäisi varmaan kysyä asiaa Tom Larcheidilta...), mutta pyörittelin päätäni pitkään kun vammasta alkoi tulla tietoa ensimmäisen kerran. Se olisikin ollut kai hänen ainoa paikkansa, joka ei ole vielä loukkaantunut?