Tähän Niemi vs. Luongo -keskusteluun totean vain, että jos näistä kahdesta saisi valita vapaasti niin Luongon ottaisin. Yhtään Niemeä väheksymättä.
*
Sarja päättyi lopulta sitten täysin päinvastoin kuin ennalta ajattelin ja onneksi näin. Vancouver joutui antamaan liikaa tasoitusta puolustuspäässä ja Keslerin olkapäävamma oli myös kohtalokas, sillä terveen Keslerin panosta oltaisiin kaivattu Sedinien hyytyessä Blackhawksin vartioinnissa.
Peluutuksesta on sanottava, että mielestäni Quenneville onnistui virkaveljeään paremmin taktisella puolella, vaikka Vigneaultin variaatiomahdollisuudet olivat rajalliseet loukkaantumisten takia.
Maalivahdeista on puhuttu jo riittävästi ja tämä osasto ei ollut se mihin sarja ratkesi. Kyllä tuo puolustuspelaaminen ja erikoistilanteet käänsivät sarjan Chicagolle. Canucksilta liikaa henkilökohtaisia virheitä puolustuksessa ja Chicagon loistava alivoimapelaaminen tulevat ensimmäisenä mieleen, kun yksittäisiä asioita nostetaan esiin.
Vancouverilla on tulevaisuutta ajatellen hyvä runko koossa. Sedinit, Kesler, Burrows, Ehrhoff, Edler ja Luongo takaavat vielä vuosiksi hyvän pohjan menestyvälle joukkueelle. Nuoria ja jo itsensä läpilyöneitä pelaajia on mukavasti taustalla kuten Raymond, Hansen, Grabner, Hodgson ja Schneider. Gillis on osoittanut pelisilmää Gm:n tontilta, joten odotettavissa on jatkossakin tiukkoja vääntöjä näiden kahden joukkueen välillä. Pientä hienosäätöä puolustukseen, niin eiköhän sitä playoffs-menestystäkin ala tulla. Ihmeellistä ettei Vancouver ole edennyt toista kierrosta pidemmälle sitten finaalivuoden 1994?
*
Sarja päättyi lopulta sitten täysin päinvastoin kuin ennalta ajattelin ja onneksi näin. Vancouver joutui antamaan liikaa tasoitusta puolustuspäässä ja Keslerin olkapäävamma oli myös kohtalokas, sillä terveen Keslerin panosta oltaisiin kaivattu Sedinien hyytyessä Blackhawksin vartioinnissa.
Peluutuksesta on sanottava, että mielestäni Quenneville onnistui virkaveljeään paremmin taktisella puolella, vaikka Vigneaultin variaatiomahdollisuudet olivat rajalliseet loukkaantumisten takia.
Maalivahdeista on puhuttu jo riittävästi ja tämä osasto ei ollut se mihin sarja ratkesi. Kyllä tuo puolustuspelaaminen ja erikoistilanteet käänsivät sarjan Chicagolle. Canucksilta liikaa henkilökohtaisia virheitä puolustuksessa ja Chicagon loistava alivoimapelaaminen tulevat ensimmäisenä mieleen, kun yksittäisiä asioita nostetaan esiin.
Vancouverilla on tulevaisuutta ajatellen hyvä runko koossa. Sedinit, Kesler, Burrows, Ehrhoff, Edler ja Luongo takaavat vielä vuosiksi hyvän pohjan menestyvälle joukkueelle. Nuoria ja jo itsensä läpilyöneitä pelaajia on mukavasti taustalla kuten Raymond, Hansen, Grabner, Hodgson ja Schneider. Gillis on osoittanut pelisilmää Gm:n tontilta, joten odotettavissa on jatkossakin tiukkoja vääntöjä näiden kahden joukkueen välillä. Pientä hienosäätöä puolustukseen, niin eiköhän sitä playoffs-menestystäkin ala tulla. Ihmeellistä ettei Vancouver ole edennyt toista kierrosta pidemmälle sitten finaalivuoden 1994?