Asioita, joita pelkäät.

[Annuli]

Täysin neuroottinen...

Mitä siis en pelkää pitäisi olla kysymys...

Pelkään perinteisiä hämähäkkejä, käärmeitä, hirviä, kaloja (uidessa), pimeitä nurkkia, vinttiä, kellaria, pimeää...

Lisäksi pelkään rekkoja, voimalinjoja, rautateitä, vessanpönttöjä (sieltähän voi tulla vaikka mitä)...

Vielä mulla on ahtaan- ja korkeanpaikan kammot...

Hieno elämä... ja tämä tarina on tosi. Onneksi omien neuroosien kanssa pystyy elämään.

 

[calvin]

Predator on näköjään onnistunut löytämään Tarantulansa G-pisteen :)

Juuh, korkeat paikat ja hämähäkit. Kaikki muu käy. Ampiaisista en kauheasti välitä, kun on pari kertaa harrastuksen parissa tullut juostua suoraan pesään...

 

[Kiisa]

Hammaslääkäriä.

 

[Linda]

Hämähäkkejä. Ikävää, kun ne jälleen alkaa ilmestyyn nurkkiin. Saa harjan varrella yrittää murskata niitä :D

Hissejä. En enää niin pahasti mitä aikaisemmin, mutta kaikki mahdolliset natinat ja kolahdukset saa varuilleen...

Ja mitäs vielä...tuota...
No rekkoja ainakin...

 

[Skeletor]

Suurin osa näyttää pelkäävän hämähäkkejä. Minä en näe niissä mitään pahaa. Lapsena tuli joskus pyydystettyä kärpäsiä ja heitettyä niitä hämähäkinseitteihin. Mikä nautinto :eek: .

Omien kokemusten perusteella pelkään mennä juuri kortin saaneen naispuolisen mallioppilaan kyytiin. Parasta ajaa aina itse kun vain on mahdollista......

 

[Ramchester]

Pelkään, että Canada, USA, Tsekki, Venäjä ja Ruotsi lähettävät Olympialaisten takia MM-kisoihin niin huonot joukkueet, että Suomi voittaa maailmanmestaruuden ja tämän takia Aravirran maajoukkueen päävalmentajan pestiä jatketaan aina vuoteen 2050!

Eniten pelkään kuitenkin muurahaisia. 1-10 pystyy vielä tappamaan, mutta siten, kun niitä tulee ja tulee ja tulee ja ne syö ja syö ja syö, kunnes on enää luut jäljellä...

Pienenä yritin silittää rottaa, mutta äiti ehti väliin:(

 

[jpp]

Kaikenlaiset ötökät ovat hieman vastenmielisiä, täysin päästään sekaisin olevat nistit pistävät myös varovaiseksi, kun vastaan tulevat.

Itseaiheutettu pelkotila syntyy, kun on ottanut perjantaina ja lauantaina alkoholia hieman runsaammalla annostelulla ja sunnuntaina mielettömän kankkuspäivän päätteeksi on aika mennä nukkumaan. Silloin pelottaa, kun tietää millaisia hahmoja tulee taas uniin. Toki kankkusessa säpsähtelee muutenkin, mutta erityisesti nukkumaanmeno on vaikea vaihe.

 

[vilpertti]

Niin siis tarkennetaan vielä, jos oliolla on sellainen pää, että siinä ei ole mitään scifileffan pääpahis -mallin leukoja ja sellaiset normaalit pienet tappisilmät se on ok.

Ällöissäni murhasin porukoitteni luona vessan lattiassa vipeltäneitä jotain omituisia olioita (siiroja) suihkuttamalla niiden päällee hiuskiinnettä. Tunsin suurta mielihyvää ällöttävän tonkiaisen räpistellessä kemikaalien päällystämänä. Onneksi niitä ötököitä ei enää ole olemassa, kun ei nuo kemikaalit ole kauhean halpoja loppujenlopuksi

 

[Diamond]

Mä taidan olla ainoa joka pelkää poliiseja. Outoa mutta jostain on jääny sellanen pelko takaraivoon.

Enkä kyllä kovin mielelläni halua tehdä lähempää tuttavuutta hain kanssa. Ennemmin kohtaisin vaikka karhun mutta haita en ikinä.

 

[JiVe]

Lainaanpa

hieman Markus Kajoa tässä.

Hammaslääkäriä pelkää kaikki. Jokainen kyllä sanoo, että: "Olen menossa hammaslääkäriin, heh heh..." Vakkei se olekaan mikään heh heh.

Muuten, kuinka monta kertaa muistat menneesi lukemaan odotushuoneen lehdestä sen mielenkiintoisen jutun loppun, kun olet sieltä hammaslääkäriltä päässyt?

 

[jokerimies]

mitäkö pelkään?

Mä pelkään että TPS voittaa Suomen mestaruuden. :p

 

[vision]

Ahtaita paikkoja, esim. serenasta löytyvää umpinaista vesiputkea. Siihen en itseäni ihan vähästä tunge. Toinen on korkeat ja avonaiset paikat.

 

[belenos]

hitto tosta serenan putkesta tuli mielee että menin joskus muutamavuosi sitte ja iski helvetinmoinen paniikki siel keskel putkee ja sitte tyhmänä koitin jarruttaa käsillä ja oli komees kunnos kyynerpäät senjälkee :)

 

[Abu]

Ampiaisia pelätään täälläkin. En millään käsitä, miten jotkut pystyvät jatkamaan normaalisti tekemisiään kun ampiainen on samassa huoneessa. Meikäläinen vahtaa sitä ampparia herkeämättä sanomalehti tai vastaava kädessä ja heti kun sattuu iskuetäisyydelle, lävähtää. Jos ampiainen ei liiskaudu aivan täysin tai vähintäänkin katkea, pelko satakertaistuu. Sadan metrin maailmanennätys on paperia kun sen hudin jälkeen juostaan pois huoneesta mahdollisimman kauas. Kaikkein pelottavinta on varmaan ampiainen yöllä makuuhuoneessa ja suunnilleen kohdalle osunut lyönti, jonka jälkeen ampiainen putoaa esim. patterin väliin ja surinaa kuuluu, mutta mitään ei näy. Se on pakko etsiä, tai nukkumisesta ei varmasti tule mitään. Koko ajan tietysti on melkein paskat housussa, kun pelottaa, milloin se hyökkää jostain. 10-vuotiaana kaksi ampiaista pisti minua päähän ja sen jälkeen vielä kahdesti on tullut ampiaisenpisto päähän. Viime kesänä aivan silmän alle. Jos saisin poistaa maailmasta mitä vain, en kyllä poistaisi sotia vaan ampiaiset, ovat ne sen verran kamalia.

Hisseissä olen myös aina vähän varuillani, vaikken niitä varsinaisesti pelkääkään, koska pienenä, ollessani yksin hississä, sain hissin jotenkin pysäytettyä kerrosten väliin. Paniikissa painoin jokaista nappia ja liikkuihan se sitten onneksi seuraavan kerroksen kohdalle. Oli kuitenkin sydän kurkussa sen lyhyen pysähdyksen ajan.

 

[Derby]

Nostetaan tämä ikivanha ketju ylös. Olen jostain syystä alkanut kärsiä kuolemanpelosta, enkä vain omastani. En tiedä mikä siinä pelottaa, varmaankin se että en ehkä pystyisi selviämään yli jostain lähisukulaiseni kuolemasta. Pelko pari viikkoa sitten kuin näin unta että pari lähisukulaistani oli kuollut auto-onnettomuudessa. Ja samana päivänä luin lehdestä että Kimi Räikkönen kuoli ajettuaan päin ratavallia. Onko muilla sama pelko?

 

[kalma]

Mulla on juuri tuo kuolemanpelko.
Tai oikeestaan pelkään montaa asiaa, mutta jotain käärmeitäkin pelkään vain puremisen seuraamusten johdosta... Eli siis kuoleman.

Ja sitten tuo läheisten kuoleminen on toinen, kumma juttu miten voi kesken maantiellä ajamisen tulla sellainen fiilis; että nyt jotain hassua on sattunut jollekkin kaverille. Toki ei koskaan ole oikeasti mitään sattunut, mutta yleensä tulee soitettua/käytyä ihan "varmuuden" vuoksi...

Ehkä pelkään vielä pimeääkin, mutta rajallisesti. Esim. pimeä metsätie ei ole lempipaikkojani eväiden syömiselle...

Ja joku oli sanonut vielä mustalaiset, en pelkää itse manneja... Mutta tapana on jostain syystä vittuilla (jos siis rupeaa puhumaan jonkun mustiksen kanssa) niille jostain... Ja silloin pelkää teräaseita.



Eli SUMMA SUMMARUM, pelkään kaikkea mikä voisi mua tai läheisiä jotenkin satuttaa... Mutta ketään teistä en pelkää :-)

 

[salla]

Näistä ns. suuremmista asioista suurimpia taitaa olla läheisten ja rakkaiden menettämisen ohella myös se, että onnistuisin jonakin päivänä loukkaamaan jotenkin minulle tärkeitä ihmisiä.

Ja sitten niitä pienempiä.

- Ampiaiset, mehiläiset, itikat, kärpäset + muut lentokykyiset olennot, jotka surisevat. Tähän sarjaan kuuluvat myös kaikki muutkin pikkuötökät.

- Oma epäonnistuminen tietyissä tilanteissa.

- Tuli ja koirat. Syytä en tiedä kumpaankaan, liekö sitten jotain lapsuuden traumoja. Molemmissa kuitenkin esiintyy nämä kohdatessa jonkinasteista säikkyys-efektiä.

 

[Tj]

Korkeat paikat enemmän kuin mikään muu. Ehkä kohdallani voitaisiin puhua ihan kunnon fobiasta, kun oman talon katolle nousu tikkaita pitkin on täysin mahdotonta ja erilaisista portaikoista ja parvekkeilta alas katselu tuottaa hillittömiä kauhunhetkiä.

Epäilen, että tämä kauhu juontaa juurensa lapsuuteeen ja erääseen ekaluokkalaisena tehtyyn tivolireissuun, en muista mikä tivoli oli, ehkä Suomen Tivoli, mutta joka tapauksessa siellä oli jokin laite joka yhdisteli erilaisia naurutalo-elementtejä, liikkuvia tasoja, peilejä ja eestaas meneviä rappuja. Sen "loppuhuipentuma" oli sitten KORKEAT ylöspäin vievät portaat josta pääsi aivan hökötyksen huipulle, joka oli TODELLA korkealla. Sieltä näki koko Jyväskylän. Suojana putoamista vastaan oli vain heppoinen kaide, ja tottakai siitä piti katsoa sitten suoraan alaspäin ennen alas liukumista. Tuosta hetkestä asti olen kammonnut vähänkin korkeita paikkoja.

 

[timmi]

Poliiseja tulee pelättyä jostain mystisestä syystä. Myös armeijan kapiaiset ovat pelottavia arvovaltaisuudessaan, vaikka siviilissä olisivatkin.

Ampiaiset on kans pelottavia. Viime syksynä yksi heikäläisistä tuli muuten vaan luokseni ja pisti, vaikken mitään ehtinyt kyseiselle henkilölle sanoa/tehdä.

Epämääräiset rakennukset, joissa ei ole mitään järkeä, ja jotka ovat vaikkapa keskellä metsää ovat myös pelottavia. Ylipäätänsä monet asiat joissa ei ole mitään järkeä ovat pelottavia.

Rullalautailevat kääpiöt on kauheita. Onneksi ei vielä ole vastaan tullut, mutta telkkarista olen nähnyt.

"Maailmassa monta on pelottavaa asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"

EDIT: Jostain syystä koen hollantilaiset nimet pelottaviksi.

 

[mission16W]

Mitä EN pelkää?

* Hämähäkkejä. Kaikenlaisia. Mitä isompi, sen pahempi.

* Suuria hyönteisiä. Joku yöperhonen tai kärpänen ei nyt aiheuta mitään stressiä, mutta ne jättihyönteiset joita kesällä näkee, saavat kauhun valtaan. Rukoilijasirkkoja en viitsi edes ajatella. *shudder* <- ajattelin

* Korkeita paikkoja. Olen päässyt tästä jo suurelta osin yli, mutta ei minua esmes. matkustajalaivan kannella kaiteen viereen saa.

* Ahtaita paikkoja. Jumiin jääminen tai tukehtuminen ovat siellä listan kärjessä.

* Tulipaloja. En tiedä, miksi. Pääsin tästä suurelta osin yli, kun muutimme puutaloon ja jouduin sytyttelemään takkaa, saunaa ja polttamaan lehtiä. Opin siis käsittelemään hieman tulta, vaikka sitä ei kokonaan voikaan hallita.

* Tauteja. En ole mikään siisteysfriikki, mutta jonkinlaisen tuntemattoman sairauden saaminen ei olisi kiva asia.

Psykiatri voisi minua hoitamalla elättää itseään vuosikymmenen.

 

[Preerian poika]

-Korkeat paikat. 4-6 vuotiaana konttasin aina vähänkin korkeat rappuset.
Lätkämatseja piippuhyllyllä katsoessa en uskalla edes tuulettaa,saati sitten nousta seisomaan.
Lintsilla on vuoristoradassa pakko pitää silmät kiinni.

Ampiaisia en ole koskaan pelännyt,mutta kerran, lomalla Ranskassa kävelin pihalla ja heittelin sählypalloa. Viimeinen heitto osui jättiampiaseen,n. 3 kertaa suurempaan kuin tavalliset. Amppari suuttui ja juoksin sitä sisälle pakoon ja työnsin lasisen liukuoven kiinni. Ampianen ei päässyt sisälle, mutta se pörräsi siinä ulkopuolella n. minuutin. Seuraavan kerran uskalsin astua ulos vasta iltamyöhään.

 

[Poison]

Pelkään piikkejä, siis kaikkia rokotuksia yms. En ehkä niinkään pelkää sitä, että piikitys sattuisi, mutta jotenkin minua vain inhottaa ajatus neulan pistämisestä. Inhon väristyksiä aiheuttaa välillä jo sekin, jos satun näkemään, kuinka diabetesta sairastava kaverini piikittää itseään.

Hämähäkit aiheuttavat myös inhotusta ja pelkoa. Ne ovat niin karmaisevia, että.... Predatorin tarinat tuosta tarantulasta nostivat melkein hiukset pystyyn. En ymmärrä, miten joku voi pitää sellaista kädessä ja olla saman aikaisesti rauhallinen.

En ole koskaan ollut lentokoneessa ja nyt kesäkuussa olisi tarkoitus lentää Keetalle. Minua hirvittää ajatus lentämisestä jo nyt, vaikka koitan uskotella itselleni, ettei se kone mihinkään tipahda. Jos vain selviän menomatkasta ilman "traumoja", on poistulo varmasti jo huomattavasti mukavempaa.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Poison
.... Predatorin tarinat tuosta tarantulasta nostivat melkein hiukset pystyyn. En ymmärrä, miten joku voi pitää sellaista kädessä ja olla saman aikaisesti rauhallinen.

Poison, aivan selvästi sinä tarvitset "siedätyshoitoa" hämispelkosi suhteen. Ihminen on edelleenkin ainoa elukka joka puree tai tappaa ihan piruuttaan. Kuten sanoin, niin tarantula puree vain puolustautuessaan tai saalistaessaan... se tuskin kokisi sinua sopivan kokoiseksi välipalaksi ja se ei TODELLAKAAN pure huvikseen.

Sanoit myös että "en ymmärrä, miten joku voi pitää sellaista kädessä ja olla saman aikaisesti rauhallinen"... jos se hämis on sinun kädessäsi, niin silloin sinulla ei ole muita mahdollisuuksia kuin olla rauhallinen... jos rupeat äkkiä huitomaan, niin hämis tulkitsee sen vaaraksi itseään kohtaan ja silloin kyllä rupeaa tapahtumaan. Arvaas kummalla on nopeammat liikkeet raajoissaan, ihmisellä vai tarantulalla?
Jees, tarantula voittaa tuon kisan 10 000 - 0, joten parasta olla rauhallinen kun hämis kiipeilee naamallasi tutkimassa nenäkarvoja ja silmäripsiä.

Ah, on se niin veikeä karvajalka.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Predator

Ah, on se niin veikeä karvajalka.

Vinkee ötökkä, tahtoo samanlaisen!

Itseasiassa jokunen vuosi harkitsin vakavissani tarantellan ostamista, luovuin siitä sitten kuitenkin - onhan tuossa koiruudessa riittämiin lemmikkiä yhdelle.

Oletkos Preda tietoinen sen sukupuolesta? Tuli vaan mieleen kun kerroit silitelleesi sitä selkäpuolelta ja se meni sen johdosta "ekstaasiin", että jospa se on naaras joka rauhoittui silittelystä samaan tapaan kun naaras hämähäkit saattavat rauhoittua uroksen koskettelusta niiden paritteluaikaan. Hyvin usein tämä uroksen koskettelu ei tosin tuota toivottua tulosta vaan naaras pisteleen urkosen poskeensa sen hoidettua hommansa - mikäli edes ehtii hoitaa hommaansa. Jotkin hämähäkithän tuovat vastaavassa tilanteessa myös "lahjoja" naaraalle eli syötävää.

Sitten itse kysymykseen. Mitä minä pelkään?

En ole koskaan pelännyt minkään valtakunnan ötököitä, nilviäisiä, hyönteisiä, liskoja tahi muitakaan matelijoita. Lapsena tapasin istua jopa tuntikausia seuraamassa muurahaisten puuhastelua, toisinaan laittelin pesään katsematoja tms. nähdäkseni kuinka muurahaiset toimivat. Ne olivat/ovat todella kiehtovia hyönteisiä.

En myöskään pelkää ampiaisia vaikka elämäni aikana olen tullut pistetyksi sen parikymmentä kertaa. Kerran lapsena, ollessamme metsässä poimimassa puolukoita tulin astuneeksi ampiaispesään ja siinä rytäkässä minua pisti kuusi ampiaista, sekään ei kuitenkaan synnyttänyt minkään muotoista kammoa itse ampiaisia kohtaan. Itseasiassa ylpeilin "saavutuksellani".

No, mutta ei minun pitänyt kertoa mitä minä en pelkää vaan mitä minä pelkään.

Oikeastaan en suoranaisesti pelkää yhtään mitään. Ainoa asia jota jollain tapaa "kammoan", mikäli tämä on oikea sana kuvaamaan tunnetta, on joutua neliraajahalvaantuneena toisen hoidettavaksi. Tilanteessa minua "pelottaa" eniten avuttomuus, joutua toisten valtaan kykenemättä itse tekemään hyväkseen yhtikäs mitään - edes itsemurhan tekeminen ei luonnistu, ei ainakaan helpolla.

vlad#16.

 

[Lone Wanderer]

Mä pelkään..

...TYÖTÄ!
Haluaisin vain nukkua ja syödä.
Miksi pitää tehdä aina jotain, jotta saavuttaa jotain?

Ei vaan, oikeasti pelkään sairaaloita, hammaslääkäriä ja naapureitani(aivan hullua porukkaa!)