Häkämiehellä on varmasti salaa aika hyvä mieli "Venäjä, Venäjä, Venäjä" -lausunnostaan.
Mites hänen velipoikansa Erik, joka pelaa Sportissa? Tai ilmeisesti tuo Pedersören kunta on liittynyt Pietarsaareen vuonna 1989, jolloin Erik syntyi, joten Erikiä ei lasketa pedersöreläiseksi?Avautui, että Filip Riska on suomenruotsalainen ja kotoisin Pedersören kunnasta Pohjanmaalta. Tämä avautui lukemalla Pedersören Wikipedia-artikkelia. Ennen tätä avautumista olin luullut hänen olevan ulkkari.
Avautui että opinnäytetyöni (kandidaatintutkielma) on paisumassa käsiin. Tällä hetkellä sivuja on oksennettu lähemmäs 25 ja jäljellä olisi vielä lyhyen haastatteluosuuden läpikäynti, muutamia täydennyksiä aiempiin kappaleisiin sekä tietenkin pakolliset yhteenveto-osuudet ja lähdeluettelo. Kolmekymppiä jäänee kauas taakse...
Näinhän niissä voi joskus käydä, että vaikuttavat suoraan arvosanaan, koska ainakin työn rajaamisessa on epäonnistuttu. Tosin tuo rajaaminen kuuluisi olla hyvin pitkälti myös ohjaajan murheena ja katsoa, että työtä rajataan tarkemmin. Opinnäytetyö (kandi tai gradu) on kuitenkin sen verran heppoinen tutkielma, että ei siinä paljon tarvi lähteä sivupoluille, niin yli mennään ja rutkasti. Itselläni on molemmat mennyt jonkun verran yli rajojen, mutta ylimääräiset sivut koostuivat tauloista yms. ja tein molemmat yrityksiin. Yritysten toimeksiannoista tehdyt työt karkaavat ainakin helposti käsistä, mutta riippuu tosiaan paljon alasta, että onko sillä merkitystä vai. Tosin joillakin ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että mitä pidempi tästä tulee, niin sen parempi.Opiskeltavasta aineesta riippuen tuosta voi myös saada heikomman arvostelun työstä, siis jos se selkeästi ylittää suositellun kokonaispituuden. Meillä oli aikanaan graduseminaarissa tyyppi, jonka työ "karkasi käsistä" ja paisui mammuttimittoihin. Arvostelu tuosta työstä oli aika heikko, työ oli sekava läjä paperia, mutta tietysti työn tekijä oli todella loukkaantunut.
...Yritysten toimeksiannoista tehdyt työt karkaavat ainakin helposti käsistä, mutta riippuu tosiaan paljon alasta, että onko sillä merkitystä vai. Tosin joillakin ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että mitä pidempi tästä tulee, niin sen parempi.
Jep. Senpä takia toivon, että en pahojen taipumuksieni mukaisesti ole ajautunut jaarittelemaan tyhjänpäiväisyyksiä työssäni. Täytynee vielä kandiohjaajan kanssa jutella, millaisissa riskirajoissa tässä liikutaan. Materiaalitulvaahan lisää sekin, että teen Milles Mortonin tapaan tutkimusta puolittain eräälle organisaatiolle. Tosin tuo rajapinta on vain viitteellinen ja toimii pikemminkin vain esimerkkitapauksena tutkimastani ilmiöstä.Opiskeltavasta aineesta riippuen tuosta voi myös saada heikomman arvostelun työstä, siis jos se selkeästi ylittää suositellun kokonaispituuden. Meillä oli aikanaan graduseminaarissa tyyppi, jonka työ "karkasi käsistä" ja paisui mammuttimittoihin. Arvostelu tuosta työstä oli aika heikko, työ oli sekava läjä paperia, mutta tietysti työn tekijä oli todella loukkaantunut.
Tähtisädetikku onkin tähtisadetikku. Kaikenlaista.
Eikä oo! Ei voi olla. Täytyy olla jotain nykyajan kotkotuksia. Mulle se on ollut tähtisädetikku ainakin nelkytvuotta.
Eikä kun se on ripinätikku.Tähtisädetikku onkin tähtisadetikku. Kaikenlaista.
Olen varma, että "musiikki"-sana itkee aina, kun sitä käytetään mainitun ulosteen kaltaisissa asiayhteyksissä, joilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.Mutta jösses mitä paskaa se itse musa oli, joku Niki Minajn Anaconda esimerkiksi.
Nuoriso ja youtube.
Jos biisi oli yli vuoden vanha, sen oli oltava paska tai jos sillä oli alle 100M (kotimaisilla vähän pienenpi klikkimäärä toki kelpasi) klikkiä youtubessa. Nauro mun suosikeille, että vaan 9M klikkiä, tai vaan 65k klikkiä tai että toi on ikivanha biisi ja paskaa. Vain Foo Fightersin The Feast and The Femine sai sen hyväksynnän, kun oli niin tuore biisi.
Aika uskomatonta settiä 16-vuotiaalta. Mä ymmärtäisin alle 10 vuotiaalta tuollaisen ajatuksenjuoksun ja logiikan, mutta että kohta täysi-ikäinen... puuh.
Että 2000-luvulla ei oikeesti ole tehty juurikaan hyviä biisejä. Kuuntelin Radio Rockin top500 listaa, jossa oli paljon hyviä biisejä ja kaikki pääosin vanhempaa kuin 2000-lukua. Nytkin soi Prodigy - Breathe. Aivan kuolematon hitti. Ei paljo nykyajan dubstep pelleilyt tmv. pääse samanlaiseen fiilikseen.
Järkyttävä on hauska sana kun puhutaan jostain niin triviaalista asiasta kuin musamausta. Mun mielestä musadiggareiden määrä ei tee maailmasta parempaa eikä huonompaa paikkaa. Paras varmaan olisi, kun voitaisiin kaikki nauttia niistä musiikin ja muun viihteen muodoista mistä itse halutaan ilman, että joku on jatkuvasti arvostelemassa niiden paskuutta.Minusta on järkyttävää, kuinka välinpitämättömästi yllättävän moni suhtautuu musiikkiin. Kai tuo on sitä kuuluisaa nykypäivää, mutta tähän kuuluu paljon aikuisiakin. Nuorisolle on niin jumalattomasti tarjolla muita ärsykkeitä mm. pelien ja pädien muodossa, eikä ehkä siksi synny "musadiggareita" samoissa määrin kuin ennen. En halua nostaa kumpaakaan joukkoa toistaan paremmiksi ihmisiksi, mutta onhan tuo vähän huolestuttavaa, miten epä-älyllinen musiikki vetoaa kansaan.