Tästä oli vuoden alussa useammassakin lehdessä, mutta otetaan nyt vaikka tämä Kalevan juttu:
Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun, kertoo tuore tutkimus – "Koulutyö on nyt vähemmän vaativaa"
Valitettavasti tämän voi kyllä pääasiassa allekirjoittaa kokemusperäisesti. Taustat ovat varmasti monisyisiä, mutta silti uskaltaisin väittää, että yhtenä merkittävänä syynä ovat passivoivat ns. älylaitteet. Itse laitteissahan ei ole mitään pahaa, mutta esim. niiden käyttö on ehkä jopa "liian helppoa" ja ei vaadi minkäänlaista opettelua, jolloin pienikin vaivannäkö tuntuu monista jonkinlaiselta peikolta. Sisältö on myös usein sellaista, että se ei vaadi muuta kuin seuraamista ja esim. todella väsähtänyt
diginatiivi-termi tarkoittaa lähinnä sitä, että osaat käynnistää laitteen yhdestä napista ja kosketella tämän jälkeen ruutua sovellusten antamissa rajoissa.
Myös tuon lukemisen vähenemisen merkityksen allekirjoitan. Jos et lue, et hallitse kieltä, et hallitse merkityksiä ja laajempien sisältöjen haltuunotto vaikeutuu merkittävästi. On ihan ymmärrettävää, että äidinkielen painoarvoa korotetaan mm. yliopistojen pääsykoe uudistuksessa.
Kaipa tähän liittyy myös tietynlainen oppimattomuuden ihannointi tai ainakin sen korostuminen. #elämäm koulu. Ylipäätään fyysinen puoli korostuu henkisen kustannuksella, vaikka on tuossa toki positiivisiakin puolia nuorison terveempien elämäntapojen yleistymisen osalta ja eivät nynnyt enää osaa dokatakaan.
Nuoriso on pilalla, kuten Aristoteles tai muu toogagubbe jo aikanaan lausui. Vuonna 2018 taas
Peristoteles laittaa snäppiin, että ämpäriYOLO alkaa @Sanomatalo Qdelta. Viimeinen termi ironisesti viitaten 2000-luvun alun teinixeihin. Mihin? No googlaa!