Anthony Bourdain ja muut sapuskamatkailijat.

[sampio]

Anthony Bourdainin ruoka- ja matkailuohjelma No Reservation (A. B. maailmalla, JIM) on iskenyt meikäläiseen viime viikkoina oikein kunnolla. Kyseessähän on jo jokusen vuoden ja tuotantokauden pyörinyt ohjelma, ja itsekin olen sitä aiemminkin seurannut, mutta vasta parin viime viikon aikana olen varsinaisesti koukuttunut. Tajusin, että tämähän on oikeastaan aika hyvä show, joka pitää hankkia käsiinsä alusta saakka, eikä vain katsella sieltä täältä.

Bourdain on sopivan renttu, jotta kaltaiseni nipottaja jaksaa häntä sietää ja toisaalta hän arvostaa kuitenkin omia juuriaan, paikallisia tapoja ja on tarvittaessa myös asiallinen. Lisäksi hänen filosofiansa matkailun ja ruokailun yhdistämisestä osuu yksiin omien mieltymysteni kanssa. Ajatus siitä, että ruokailemalla paikallisten seurassa seudulle tyypillistä sapuskaa muualla kuin huippuravintoloissa pääsee parhaiten käsiksi paikalliseen kulttuuriin, on juuri meikäläisen ajatusmallin mukaista. Varsinkin uudehkot jaksot Manhattanin ulkopuolisesta NY:sta ja Detroit-Baltimore-Buffalo -keikka olivat mainioita; ruokaa, matkailua ja lievää yhteiskunnallista pohdiskelua. Baltimoressa itse asiassa pyörittiin The Wiren jalanjäljillä, sarja kun kuuluu Bourdainin suosikkeihin. Katsokaa Ruutu.fi:stä, jos katseluaikaa olisi vielä jäljellä.

Toinen mieleiseni ruokaan ja matkustamiseen keskittyvä ohjelma on Ylen esittämä Ruokamatka Välimerelle, jossa brittiherra Rick Stein käy läpi Välimeren keittiöitä. Ote on perinteisempi kuin Bourdainilla, Stein tekee sovelletun sapuskankin jakson aiheeseen liittyen, AB taas ei itse ruokaa laita. Välimeren keittiöt kiehtovat minua sen verran, että tämä sarja menee hiukan yllätyksettömälläkin konseptilla läpi minulta.

Muita ruokamatkailuun keskittyviä sarjoja en seuraa, eikä peruskanavilla taida montaa muuta ollakaan. Caple open -viikonloppuna näin jakson moottoripyörällä USA:n halki ajaneesta kokista, joka maisteli paikallisia safkoja seurueensa kanssa. Mielenkiintoinen sekin, mutta en toki yhden jakson perusteella osaa sanoa enempää tai jaksa tonkia tietoa lisää ohjelmasta.

Mutta, mutta. Onko lisää aihepiiristä innostuneita?

 

[Beukeboom]

Todellakin toimii. Bourdaisn varsinkin.

Ohjelmaa katsoessa nousee sekä ruokahalu että matkakuume. Sampion mainitsema lähestymistyyli puree myös minuun. Kuten Sampio, maailmalla ollessa koen ruokakulttuurin olennaisena osana ympäristöön tutustumisessa, ja tässä Bourdainin ohjelma on nerokkaan mahtava.

Two thumbs up.

 

[Konnamuori]

Kurjat kuppilat-nimistä ohjelmaa on tullut joskus seurattua. Ideana on että Adam Richman niminen ruokafanaatikko kiertelee ympäri Amerikkaa ja tutustuu samalla legendaarisimpiin ahmimisravintoloihin. Tuntuu miehellä olevan pohjaton vatsa.

 

[J.Grönvall]

Bourdain kuuluu myös meikäläisen suosikkeihin. Muutenkin tykkään katsella ruokaohjelmia ja Bourdain on nimenomaan vähän sellainen kapinallinen ja sehän sopii minulle. Mies tykkää alkoholista ja vanhemmissa jaksoissa imutettiin myös spaddua ihan kiitettävään tahtiin, samalla kun syötiin paikallisia erikoisuuksia, mahtavia liharuokia ja hienosteltiin huippuravintoloissa. Lisäksi Bourdain rakastaa rasvaa ja lihaa mikä on tietenkin erinomaisen hieno plussa muutenkin hienossa miehessä. Kannattaa katsastaa etenkin Argentiina-jakso jos sitä ei vielä ole nähnyt ja grillattu liha saa veden nousemaan kielelle.

Muita hyviä sarjoja ovat myös Parrakkaat motoristit, Cooked (Retkiherkkuja tms. suomeksi), mainittu amerikkalainen kokki prätkällä (se oli joku ruokamatka amerikan halki) ja myös mainittu Välimeren ohjelma on hyvä. Lisäksi tietysti wanha kunnon Floyd on meikäläisen makuun vaikka ruoat ovat vähän niin ja näin välillä.

EDIT. Ja prätkällä vedellyt jenkki on siis Alton Brown jolla oli myös eräs toinen ruokaohjelma JIMillä. Ohjelma oli Feasting on asphalt ja siinä siis tosiaan kierrettiin ympäri USA:ta safkaamassa paikallisia erikoisuuksia. Viimeisessä jaksossa oli myös Suomi-vivahdetta kun seurue oli Minnesotan seuduilla ja kävi syömässä bors-keittoa, liivatekalaa sekä smörgådsbårdia (tai joku semmonen) joka sisälsi paljon kaikkea, mm. rosollia. Ja saatiinhan samassa jaksossa vähän vinoiltua skandinaavien englannille, sillä erehdyttävästi suomalaiselta kuulostaneen naisen puhe oli tekstitetty vaikka pesunkestävä jenkki hänkin taisi olla :)

 

[Daespoo]

Ehkä väärä ketju mutta olenko ainoa jota vituttaa yli kaiken että näitä saatanan matkailu-ruokailuohjelmia alkaa olemaan niin helvetisti?

Tuntuu siltä että Jimin ohjelmistosta 60% on asunto/remontti/puutarha/matkailu/ruoka -sarjoja.

A.B on se näistä jota voi katsoa välillä kiitos A.B:n persoonan ja vähän syvällisemmän otteen takia, kaikki muu on testikuvaan verrattavaa täytettä.

 

[Yläpesä]

Tuntuu siltä että Jimin ohjelmistosta 60% on asunto/remontti/puutarha/matkailu/ruoka -sarjoja.

Johtuu siitä että Jim on alusta pitäen fokusoinut kohteekseen juuri Lifestyle-segmentin. Muut kanavat ovat sitten reagoineet Jim kaappaamaan katsojamäärään.


Bourdainia katsoo mielellään paitsi ruokasivistyksen ja ideoiden vuoksi myös matkakuvauksina. Myös Bestseller-kirjansa on viihdyttävää kesälukemista. Floyd oli joskus alkuaikoina (>10 v sitten) pätevä ohjelma, sittemmin viinillä läträäminen meni överiksi odotetuin seuraamuksin. Kruunaamaton keittiöiden kuningatar on luonnollisesti Tina Nordström jonka toivoin aikanaan saapuvan kokkaamaan kovaksikeitettyä munaa, mutta toiveeksi jäi. Tinan keittiössä ei oppimiskäyrä ole korkea ulkokeittiöllisistä syistä.
Kaikkein koukuttavimpana sarjana olen kyllä pitänyt alkuperäistä Gordon Ramsay showta (Kitchen nightmares - taisi sekin olla suomeksi Kurjat kuppilat) jossa hän kiersi räkäisiä brittikuppiloita yrittäen konsultoida niitä menestyksen poluille, joskus onnistuen usein ei. Siinä jos missä oppi toimivia periaatteita keittiönpidolle.

 

[Finnish Isles]

Bourdain osaa kyllä hommansa No Reservations-sarjassa, jos tuota edeltänyt 30 minuuttinen Food Networkille tehty oli vielä haparoiva ja jäi liian pinnalliseksi. Taisi edellinen kanava pitää muutenkin hihnaa kireämmällä, ainakin tyypin harrastamasta piikittelystä päätellen. Kuitenkin hän osaa vetää ohjelman jättämällä sopivasti tilaa itse pääasialle, eli kulttuurille sekä ruualle, kun monesti vastaavissa ohjelmissa vetäjät lähinnä rasittavat itsekeskeisyydellään ja pirteydellään.

New Yorkin kiertely herätti kyllä halun tehdä itsekin maku-(&lätkä)matka kaupunkiin vaihteeksi käymättä Manhattanilla kertaakaan, kun liian helposti pelkkänä vierailijanakin valitsee ne tutut paikat ja yksikin huono kokeilu oman mukavuusalueen ulkopuolelle vain vahvistaa tuota käytöstä.

Bourdainin kirja; Kitchen Confidential - Mestarikokin Tunnustuksia on myös lukemisen arvoinen, vaikka ei matkailua sisälläkään, jollei huumetrippejä lasketa. Alle kympillä irtoaa jo pehmeäkantisena ja kirjastosta toki vielä vähemmällä. Suomesta tuskin koskaan ohjelmaa tulee, sillä sen verran pahoja traumoja on ilmeisesti jäänyt Ruotsi- sekä Islantijaksoista, eikä miehen mukaan Skandinaviassa aitoa tai kiinnostavaa ruokakulttuuria olekaan. Tavallaan tottakin kun noihin monien maiden katuruoka- ja ravintolameininkeihin ohjelmassa vertaa, suomalaista kotiruokaa tai huippuravintoloita väheksymättä.

Floyd on toki toinen puhtaasti omalla vankkumattomalla tyylillään erimaiden ruokia ja juomia esitelleistä.

 

[Yläpesä]

Lisäksi tietysti wanha kunnon Lloyd on meikäläisen makuun vaikka ruoat ovat vähän niin ja näin välillä.

Finnish Isles ehti jo omansa korjaamaan!

Keith Floyd.

 

[sampio]

Suomesta tuskin koskaan ohjelmaa tulee, sillä sen verran pahoja traumoja on ilmeisesti jäänyt Ruotsi- sekä Islantijaksoista, eikä miehen mukaan Skandinaviassa aitoa tai kiinnostavaa ruokakulttuuria olekaan. Tavallaan tottakin kun noihin monien maiden katuruoka- ja ravintolameininkeihin ohjelmassa vertaa, suomalaista kotiruokaa tai huippuravintoloita väheksymättä.

Itsekin kelailin jo ennen Chile-jaksoa, että tuskin mies Suomeen tai ylipäätään Pohjolaan on aivan heti tulossa. Jollain tapaa tuli vain fiilis, että täällä ei ole ehkä aivan sellaista, mitä Bourdain ohjelmassaan hakee. Chile-jaksossa hän sitten mainitsikin, että Chilen tyyliset maat ovat kiinnostavia, kun niillä ei ole pyyhkinyt niin kovin hyvin ja heitti vastapuolelle turvallisen ja hänen mielestään ilmeisen tylsän Skandinavian. Omasta mielestäni asia ei toki ole näin, mutta ymmärrän kyllä mielikuvan.

AB on selkeästi mieltynyt mausteikkaiseen katuruokaan tai sitten rehtiin ravintolapihvimeininkiin ja toisaalta vierailee kunnon metropoleissa tai täysin jossain puskassa syömässä jotain käärmeen kiveksiä. Meillä ei ehkä ole sellaista mielikuvaa myydä, että se olisi mielenkiintoinen tuollaiseen eksotiikka-metropolilinjaan. Tietysti ilmasto on yksi syypää siihen, ettei täällä ole katukeittiökulttuuria siinä mielessä kuin jossain Etelä-Amerikassa tai Kiinassa ja sen vuoksi puuttuu nämä paikalliset nuudelikojut ja vastaavat vauvasta vaariin katusapuskat. Rust belt-jakso oli kuitenkin sellainen, mikä voisi toimia Suomenkin kohdalla, koska Suomellakin on mielenkiintoinen historia idän ja lännen välissä ja siitä saisi hyvän teeman myös ruokakulttuuriin tutustumiseen. Se vaatisi hyvän pohjustuksen, ja on tietysti ihan ymmärrettävää, että joku satunnainen pikkuvaltio Euroopan laidalla ei välttämättä ole ykkösvaihtoehto ohjemia suunniteltaessa, kun lähempää löytyy yleisölle tutumpia tarinoita vaikka kuinka.

--> San Franciscon jaksoa katsomaan.

 

[Finnish Isles]

Itsekin kelailin jo ennen Chile-jaksoa, että tuskin mies Suomeen tai ylipäätään Pohjolaan on aivan heti tulossa. Jollain tapaa tuli vain fiilis, että täällä ei ole ehkä aivan sellaista, mitä Bourdain ohjelmassaan hakee. Chile-jaksossa hän sitten mainitsikin, että Chilen tyyliset maat ovat kiinnostavia, kun niillä ei ole pyyhkinyt niin kovin hyvin ja heitti vastapuolelle turvallisen ja hänen mielestään ilmeisen tylsän Skandinavian. Omasta mielestäni asia ei toki ole näin, mutta ymmärrän kyllä mielikuvan.

Ihan spekulointina, niin sijainti ei varmaankaan olisi suuri ongelma, jos katsoo missä ohjelmaa on jo tehty, mutta pelkona olisi homman tekeminen markkinoinnin ehdoilla. Joku Aleksander Stubbin imagokomitea laatisi tarkan aikataulun, jonka puitteissa ihmeteltäisiin teknologiaa ja metallimusiikkia eri paikoissa ja Helsinki-Vantaalla olisi Lordi joulupukin polvella vastassa.

Ruotsi oli jaksossaan sortunut hieman tuohon ja oppaana oli musatv:n entinen juontaja, joka vei Tukholman cooleimpiin paikkoihin ja snägärille, sitten matkattiinkin keskelle korpea poroa syömään. Jonkun aidosti mielenkiintoisen ja persoonallisen ihmisen esittelemänä Suomesta saisi ihan hyvän jakson varmasti oikeiden ihmisten parissa, sillä monessa jaksossa paikallinen opas on uskaltanut näyttää maastaan myös sitä vähemmän markkinointikelpoista seutua ja elämää, joka kuitenkin kertoo paikallisesta kulttuurista enemmän kuin yksikään Michelin-tähti ikinä.

No, vieraita paikkojahan tuossakin ohjelmassa mieluiten katsoo, eikä mitään väliä lopulta ole sillä "mitähän se meistä ajattelee".

 

[sampio]

Jonkun aidosti mielenkiintoisen ja persoonallisen ihmisen esittelemänä Suomesta saisi ihan hyvän jakson varmasti oikeiden ihmisten parissa, sillä monessa jaksossa paikallinen opas on uskaltanut näyttää maastaan myös sitä vähemmän markkinointikelpoista seutua ja elämää, joka kuitenkin kertoo paikallisesta kulttuurista enemmän kuin yksikään Michelin-tähti ikinä.

Näin on. Bourdain tarvitsisi rinnalleen nimenomaan jonkin samalla tapaa rosoisen hahmon, joka uskaltaisi viedä hänet nimenomaan näihin aitoihin paikkoihin. Huvittavaa, mutta mulle tulee väkisinkin mieleeni Roman Schantz, joka toisi samalla hommaan objektiivisuutta, mutta tietysti natiivi olisi paras. Nopeasti ei vain tule sopivaa mieleen.

Mutta olisihan täällä työläisruokaa ja historiaa vaikka kuinka. Mustamakkaraa, kalakukkoa, ruisleipää, lörtsyjä. Ehkä kliseistä, mutta kuitenkin osa kulttuuria ja oikeanlaisen oppaan kanssa varmasti eksoottistakin

No, vieraita paikkojahan tuossakin ohjelmassa mieluiten katsoo, eikä mitään väliä lopulta ole sillä "mitähän se meistä ajattelee".

Rehellisesti sanottuna minua kiinnostaa paljonkin se, kuinka joku ulkomaanelävä kokee itselleni tärkeät asiat. Ajatelkoon sen jälkeen mitä ajattelee, se ei ole mulle pointti ollenkaan, vaan nimenomaan se, millä tavoin joku ulkopuolinen kokee meille normaalin kulttuurin.

 

[sampio]

Mutta olisihan täällä työläisruokaa ja historiaa vaikka kuinka. Mustamakkaraa, kalakukkoa, ruisleipää, lörtsyjä. Ehkä kliseistä, mutta kuitenkin osa kulttuuria ja oikeanlaisen oppaan kanssa varmasti eksoottistakin

Jokos olette ehtineet katsoa maanantaina ilmestyneen jakson? Syksyllä pitäisi tulla JIMiltä ulos, muttä tässä linkki ekaan osaan.

Mielestäni aika onnistunut paketti, ja Bourdainkin näytti ihan aidosti pitävän muutamista sapuskoistaan. Hänen naamastaan näkee välillä aika selvästi, jos ei natsaa, mutta nyt tuli muutama aika aito ihastelu. Hyvin kliseistä menoahan tuo oli, jos nyt kuppaus ja jokkis oli hiukan ekstraa. Ryyppääminen oli vähän niin ja näin, mutta toisaalta, sitähän tämä meidän touhu vielä pitkälti on. Ei me sivistyneitä kai olla vieläkään siltä osin. Bourdainin tarkoitus oli selvästi helliä synkkämielistä Suomi-kuvaa, ja ehkä se hänen tyyliinsä sopikin, rosoinen kun on mies itsekin. Ei tuohon ohjelmaan oikein sopisikaan mikään Pisa-tulosten ja kilpailukyvyn ylistäminen Angry Birdsiä pelaillen.

Verta, poroa, viinaa ja saunaa. Noista itse ostan lähinnä viimeisen.

 

[alwahla]

Jostain syystä tykkäsin katsoa Kahta lihavaa leidiä. Kyseisessä ohjelmassahan kaksi parasta ennen päivän jo ajat sitten taakse jättänyttä eläkeläistä ajeli ympäri Britanniaa sivuvaunullisella moottoripyörällä ja loihtivat todella rasvaisia (lue=herkullisia) ruokia milloin mistäkin.

 

[Evil]

Jostain syystä tykkäsin katsoa Kahta lihavaa leidiä. Kyseisessä ohjelmassahan kaksi parasta ennen päivän jo ajat sitten taakse jättänyttä eläkeläistä ajeli ympäri Britanniaa sivuvaunullisella moottoripyörällä ja loihtivat todella rasvaisia (lue=herkullisia) ruokia milloin mistäkin.

Juu, ja rouvat vetelivät myös ahkerasti viintä ja paperossia. Pekka Puska ei varmaan ohjelmasta ollut yhtä vilpittömän innoissaan.

Ruokaohjelmista sen verran, että ensin on Keith Floyd, sitten on pari valovuotta tyhjää ja perässä tulevat kaikki muut.

 

[Andrew]

Anthony Bourdain on myös minun mieleeni, sopivan rento ja kapinallinen, ei vedä kuitenkaan överiksi. Kommenteissa aina hyvää huumoria mutta samalla älykäs sanoma.

Ja ehdottomasti lisäpojot ennakkoluulottomuudesta!

 

[RDivis]

Aika perseestä oli tuo Suomi-jakso, etsin sen kaikki osat. Bourdaon veti kyllä kaikki kohdat ihan ok. (pidän ohjelmastaan yleensä)

Spoileri

Paskuuden multihuipentuma oli Anthonyn raahaminen johonkin tuusulalaiseen manne-kapakkaan..

 

[aquanqua]

Helvetin hyvä jakso, koko 45 minuuttia tuli katsottua hymy huulilla. Bourdainin reissut tuppaa usein menemään enemmän tai vähemmän kännäämiseksi, joten ei mikään yllätys, että vkl(?) tammikuisessa(?) Helsingissä oli alkoholintäyteinen.

 

[sonnychiba]

Täytyy tsekata tuo Bourdainin Suomi-jakso kuhan ehdin. Pakko mainita Kuuluisat kuppilat, jossa Adam Richman vetelee roskaruokaa ympäri amerikkaa. Jotenkin tykästynyt ko. ohjelmaan, vaikka siitä on kulinarismi kaukana, mutta roskaruokaa amerikassa osataan tehdä.

 

[Vanha Len]

Jotenkin tykästynyt ko. ohjelmaan, vaikka siitä on kulinarismi kaukana, mutta roskaruokaa amerikassa osataan tehdä.

Vituttaa yleensäkin termi "roskaruoka" mutta ihmettelen, ettei meillä täällä osata tehdä muuta kuin niitä lihapiirakoita nakeilla, pihveillä, munalla ja makkaroilla. Siihen sinappi, ketsuppi, sipuli ja kurkkusalaatti.

Kuuluisissa kuppiloissa kuitenkin on paikkoja, joissa käytetään lihaa eri muodoissa, täyteläisiä tomaattikastikkeita, papumuhennoksia, chilejä, juustoja, friteerattuja elementtejä ja eri taikinoista paistettuja kuoria/pohjia.

Kyllä tuo on minusta tiettyä kulinarismia.

 

[Gags]

Kuuluisissa kuppiloissa kuitenkin on paikkoja, joissa käytetään lihaa eri muodoissa, täyteläisiä tomaattikastikkeita, papumuhennoksia, chilejä, juustoja, friteerattuja elementtejä ja eri taikinoista paistettuja kuoria/pohjia.

Kyllä tuo on minusta tiettyä kulinarismia.

Totta. En tiedä itsekään mitä määritelmä roskaruoka pitää sisällään, mutta kyllähän nuo jenkkisafkat tuossa ohjelmassa ovat usein ihan hyviä ja raaka-aineiltaan erinomaisia. Tuo friteeraaminen on tietenkin meille vähän vieras valmistustapa, joten voisin kuvitella sen miellettävän roskaruuaksi. Pääasiassa kun käytetään tuoreita raaka-aineita eikä prosessoitua tai eines-safkoja, minä en ihan suoraltaan roskaruokana kuitenkaan pidä.

 

[cottonmouth]

Kuuluisissa kuppiloissa kuitenkin on paikkoja, joissa käytetään lihaa eri muodoissa, täyteläisiä tomaattikastikkeita, papumuhennoksia, chilejä, juustoja, friteerattuja elementtejä ja eri taikinoista paistettuja kuoria/pohjia.

Pääasiassa noin, mutta on siellä välillä aikamoista tuubaakin mukana. Henkilökohtaisesti noissa mestoissa vituttaa se, että lähes aina annokseen tungetaan mukaan rasvassa lilluvaa perunaa. Yök.

Parhaana tässä genressä pidän silti Madventuresia, lähinnä asentaa takia. Helmenä nämä uudet MadCookit, jotka tosin on kuvattu Suomessa.

 

[Vanha Len]

Henkilökohtaisesti noissa mestoissa vituttaa se, että lähes aina annokseen tungetaan mukaan rasvassa lilluvaa perunaa. Yök.

Missä ihmeen rasvassa lilluvaa perunaa? Friteerattua perunaako?

 

[cottonmouth]

Missä ihmeen rasvassa lilluvaa perunaa?

No näitä hash browneja ja jotain tikkuranskalaisia, joita tunnutaan tunkevan usein muihin annoksiin (leipien sisään, pitsoihin jne.). En vaan tajua tuota. Toinen mikä häiritsee on se, että noissa (haaste)chiliannoksissa se tulisuus tulee lähes aina chiliuutteesta. Ei tuossa ole enää maun kanssa mitään tekemistä. Mutta joo, tykkään kyllä sinällään sarjasta.

 

[Kaulasuoja]

Läski äijä kiertää maailmaa ja syö niin isoja annoksia kuin pystyy, yleisön hurratessa takana tälle kaiffarille joka hikoilee kuin sika ja oksentamisen partaalla valittaa ettei jaksa syödä enempää. Hyvä ohjelma ja hienoja ajatuksia kavereilla!

Ruoka on hieno asia ja hyvä ruoka on nauttimisen arvoinen juttu. Ei sitä pidä tunkea kaksin käsin mahdollisimman suurta määrää suuhun mahdollisimman lyhyessä ajassa.


Anthony Bourdainin matkaeväät ja Bourdain maailmalla sen sijaan ovat hyvä ohjelmia.

 

[cottonmouth]

Läski äijä kiertää maailmaa ja syö niin isoja annoksia kuin pystyy, yleisön hurratessa takana tälle kaiffarille joka hikoilee kuin sika ja oksentamisen partaalla valittaa ettei jaksa syödä enempää.

Ei sitä pidä tunkea kaksin käsin mahdollisimman suurta määrää suuhun mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Tämä on ihan totta ja nuo lopun syömishaasteet ovat aivan turhia koko sarjassa. Muuten tuota katselee välillä ihan ilokseen, vaikka toki mistään mestariteoksesta ei sinällään ole kysymys.