Mitä mieltä olette alastomuuden "käyttämisestä" elokuvissa, mainoksissa, teatterissa jne...Samaan syssyyn voi pohtia myös musiikkividoiden seksiä tihkuvien märkäpaitanaisten ja -miesten roolia musiikkimaailmassa. Tähän ketjuun voi siis yhdistää ajatuksiaan alastomuutta/eroottisuutta/seksikkyyttä/rivoutta käsitteleviä mietteitä.
Olen jo aikaisemmin tainnut mainita pettymykseni Levottomat-elokuvan suhteen; siinä tarjottiin suomalaiseen tyypilliseen tapaa rakastelua inhorealistisella tavalla, joka menetti mielenkiintonsa melko pian - mielestäni.
Myös vartaloiden korostaminen, hemaisevien lantionketkutukset ja itsensä siveleminen ovat saaneet meikäläisen mielestä liian suuret mittasuhteet musiikkibisneksessä. Aito musiikin tekeminen on vaarassa jäädä ulkoisten tekijöiden, artistin tuotteistamisen, jalkoihin.
Suomessa iltamyöhään pyörivä mainos, jossa kaikki on estottomasti näytillä, saa meikäläisen voimaan pahoin.
Kantani ei ole moraalinen, vaan lähinnä esteettinen ja henkinen. Seksin ja alastomuuden käyttäminen esimerkiksi suomalaisessa teatterissa tuntuu olevan rohkeuden ja uskaliaisuuden merkki, ja pintaapaljastavat artistit valtaavat alaa.
Vanha totuus, että pienikin peittäminen on latautuneempaa, kuin avoin alastomuus, sisältää mielestäni syvän viisauden. Mielikuvitus on ainakin meidän makuuhuoneessa yksi sähköä luova tekijä...
En ole keinutuolissa istuva nutturapäinen paappa, joka ei ymmärrä sukupolvien eroja, vaan peräänkuulutan alastomuuden, seksin ja eroottisuuden merkityksellistämistä. Ei kaikkea tarvitse laittaa yleiseen jakoon. Missä on rakastelun, naiseuden ja miehuuden kauneus?
Pohtikaamme.
Olen jo aikaisemmin tainnut mainita pettymykseni Levottomat-elokuvan suhteen; siinä tarjottiin suomalaiseen tyypilliseen tapaa rakastelua inhorealistisella tavalla, joka menetti mielenkiintonsa melko pian - mielestäni.
Myös vartaloiden korostaminen, hemaisevien lantionketkutukset ja itsensä siveleminen ovat saaneet meikäläisen mielestä liian suuret mittasuhteet musiikkibisneksessä. Aito musiikin tekeminen on vaarassa jäädä ulkoisten tekijöiden, artistin tuotteistamisen, jalkoihin.
Suomessa iltamyöhään pyörivä mainos, jossa kaikki on estottomasti näytillä, saa meikäläisen voimaan pahoin.
Kantani ei ole moraalinen, vaan lähinnä esteettinen ja henkinen. Seksin ja alastomuuden käyttäminen esimerkiksi suomalaisessa teatterissa tuntuu olevan rohkeuden ja uskaliaisuuden merkki, ja pintaapaljastavat artistit valtaavat alaa.
Vanha totuus, että pienikin peittäminen on latautuneempaa, kuin avoin alastomuus, sisältää mielestäni syvän viisauden. Mielikuvitus on ainakin meidän makuuhuoneessa yksi sähköä luova tekijä...
En ole keinutuolissa istuva nutturapäinen paappa, joka ei ymmärrä sukupolvien eroja, vaan peräänkuulutan alastomuuden, seksin ja eroottisuuden merkityksellistämistä. Ei kaikkea tarvitse laittaa yleiseen jakoon. Missä on rakastelun, naiseuden ja miehuuden kauneus?
Pohtikaamme.