Kyse nyt ei varmastikaan ole siitä, etteivät sukupuolet olisi yhdenvertaisia, vaan kylmästi sukupuolien eroavaisuuksista. Miehet kaiken järjen mukaan eivät tee numeroa oikein koskaan mistään, koska osaavat niellä vaikeudet paremmin. Jos olen täysin väärässä niin sitten olen, mutta epäilen suuresti.
Monen on vaikea hyväksyä (ei ehkäpä paras sana tässä kohdin) sitä, että sukupuolilla on muitakin eroja kuin ne fyysiset eroavaisuudet, hormonitoiminta synnyttää merkittäviä eroja, toisaalta myös sillä kuinka poikia vs tyttöjä kasvuiässä keskimäärin kohdellaan, synnyttää omalta osaltaan eroja.
Minun ikäluokkani pojat eivät saaneet itkeä, eivät ainakaan julkisesti - muistan kuinka isäni tuumaili minulle kerran "
Älä itke vaan ole kuin mies" kun olin vuollut kymmenkesäisenä puukolla useampisenttisen haavan sormeeni.
Ja mitä olen seurannut urheilua, etenkin joukkueurheilun puolella on huomattavia eroja siinä kuinka valmentajien on kohdeltava miehiä/naisia - se kuinka asia tuodaan esille miehille on usein aivan liian suoraa (ja liian brutaalia) naisille.
Enkä tarkoita tätä kaikkea siten, että naiset ovat itkupillejä ja vastaavasti miehet eivät, vaan ennemminkin siten, että ainakin omaan ikäluokkaani kuuluvat miehet ovat pääsääntöisesti kasvaneet kulttuurissa, joka on toisinaan varsin armoton - ainakin sellaisissa yhteisöissä, joissa tähtäin on korkealla, josta vastaavasti voi seurata se, että on tavallaan sokea toisten vaatimuksille - niitä voi jopa pitää hienosteluna. Miehiltä odotettiin eri asioita kuin naisilta, miesten odotettiin käsittelevän asioita eri tavalla kuin naisten, mikä väistämättä jättää jäljen ihmiseen, ja äärimmäisessä tapauksessa kunnianhimo, ehdottomuus, erilaiset vaatimukset, kasvatuksellinen tausta tms. tekijät bilogisten erojen rinnalla voivat johtaa tilanteeseen, jossa "
ei löydetä yhteistä kieltä" koska toinen - Louhimiehen tapauksessa mies - ei välttämättä edes tiedosta tekevänsä mitään väärää, koska hänelle se kaikki on "normaalia" - sallittua.
Tätä nyt ei ole kuitenkaan tarkoitettu miksikään puolustuspuheeksi kenellekään. Ei toivotuista toimintamalleista on mahdollista päästä eroon, jos halua/tahtoa on, ja niistä onkin yritettävä päästä eroon, jos ne vaarantavat ihmishenkiä - mutta toisaalta, jos kyse on metodista, joka ei vahingoita ketään, on vainepämiellyttävä, niin entäpä sitten? No aikuisten välillä seinät saavat mielestäni olla leveämmällä ja katto korkeammalla kuin lasten kanssa työskenneltäessä.