Lämpimät onnittelut Suomelle pronsseista, maksimisuoritus! Sakelle myös tunnustusta siitä, että hän näemmä todella osaa junioripuolen valmennushommat, joten eikun sorvaamaan hänelle jatkopahvia nuorissa. Samalla Sakke oikeutti oman läsnäolonsa "kiekkoprofessorina" TV:ssä.
Pelaaja-arvioista totean vain, että suurin yllättäjä oli Iilahti, joka takasi sen, ettei joukkueen menestykseen vaikuttanut Aittokallion poissaolo yhtään. Pettymyksiä ei odotuksiin nähden juurikaan ole. Mikael Granlundin tulo joukkueeseen mahdollisti pronssin, muuten sijaluku olisi ollut varmaan kuudes. Toivon mukaan Suomen ykkösvitja kehittyy siten, että jo parin vuoden päästä se dominoi U20-kisoja ja myöhemmin korvaa tuon ankkalinnan ketjun A:ssa. Mika Partasesta saadaan ehkä kaivattua kokoa Suomen hyökkäykseen. Ylipäätään menestyminen U20 on silti paljon tärkeämpi asia Suomen kiekolle, koska siinä menestyminen ennakoi jo aikuisten kisoissa menestymistä. Ero U18 ja U20 MM-kisojen välillä on suuri. Varausnumeroihin tämä viimeisen ottelun näytös ei varmaan vaikuttanut ainakaan laskevasti.
Suomi on maailman paras pronssimaa. Puolivakavissaan joutuu pohtimaan, opitaanko pronssin voittaminen jo junnuissa ja kertooko se myös sen, että suomalaiset eivät ole valmiita taistelemaan turnauksien voitosta enää. Kynnys finaaliin pääsemiseen ja menestykseen on liian suuri. Edellisestä MM-voitosta on jo 10 vuotta. Mutta vain puolitosissaan: yhdellä ketjulla ei arvokisoissa ihan kultaa enää voiteta.