Mitä ne ”syvemmän tarttumisen” keinot voisivat mielestäsi olla? En ole eri mieltä kanssasi, mitä addiktiosta kärsivien tilanteeseen tulee.
Anteeksi että vastaan vasta nyt tähän viestiin. Viestiin vastaaminen on unohtunut kaiken muun töiden ja askareiden ohessa.
Eli sain varmaan tuon asiani edellisessä ketjun viestissäni kuullostamaan ensinnäkin hieman liian hienolta, kun jos käytin sanamuotoa syvempi tarttuminen. Tarkoitin tällä tosiaan sitä että olisi ensisijaisempaa kuitenkin pyrkiä hoitamaan ensin sitä itse ongelmaa eli sitä peliriippuvaisuutta. Ei niinkään poistaa vain niitä tapoja tyydyttää sitä riippuvaisuutta eli poistaa pelikoneita kaupoista.
Kun ajattelen jotenkin niinkin että se peliriippuvaisuus ei parane vain sillä että poistaa maailmasta kaikki pelit. Se addiktio jää silti sinne aivoihin jos se on jo sinne ehtinyt kehittymään ja jos addikti ei pääse toteuttamaan tätä riippuvaisuuttaan niin minulla se kyllä meni niin (korona-aikana kun oli myös toimiva pelin esto-ohjelma laitteissani) että sitten se addiktion toteuttaminen unohtui. Mutta ei se kaikilla varmasti menisi noin helposti. Luulen että sitten addikti alkaisi sortumaan muihin addiktioihin, alkoholiin esimerkiksi. Tai sitten tämä voisi näkyä jotenkin muuten, vaikka jopa itsensä tai muiden vahingoittamisyrityksinä. Että saisi purettua sitä addiktiota, pahaa ja sairasta mieltä muulla tavoin pois.
Olen nähnyt, kuullut, lukenut tarinoita paljon peliongelmistakin ja nähnyt sekä tavannut jonkin verran peliongelmista kärsiviä ihmisiäkin. Minä olen jotenkin skeptinen ja ennakkoluuloinen sen suhteen että ongelmat paranee vain pelit poistamalla. Tietenkin pelikoneidenkin poisto kaupoista voisi ehkäistä vasta syntymässä olevia peliaddiktioita.
Ja kerroinkin jo edellisessä viestissäni tuosta peliongelmaisten vertaistukiryhmästä joka järjestettiin vasta ensimmäistä kertaa täällä Hämeenlinnassakin viime syksynä. Ja minäkin pääsin siihen heti onneksi osallistumaan.
Tuo ryhmä teki todella hyvää minulle ainakin. Ja tällaisia ryhmiä olisi pitänyt järjestää myös Hämeenlinnassa jo paljon aiemmin. Muualla onkin jo järjestetty mutta Hämeenlinnasta oli puuttunut vetäjä. Sellainen löytyi sitten vihdoin viime syksyksi ja ryhmä päästiin ensimmäistä kertaa järjestämään täälläkin.
Tuo oli tosi hyvä ryhmä kun siellä sai sitä vertaistukea muilta peliaddikteilta. Jotka tietävät mitä itsekin käy läpi. Ja ryhmän vetäjä on myös itse peliongelmainen ollut, eli ei mikään ns. leipäpappi vaan tiesi itsekin omien kokemusten myötä mistä puhuu.
Tuolla käytiin kahdentoista kokoontumiskerran ajan läpi peliriippuvaisuutta syvemmin. Ja siitä tuli tuo minun sanavalintani syvempi tarttuminenkin. Käytiin läpi mitä addiktio on ja miten se kehittyy aivoihin. Miksi sellainen sairaus on aivoissa. Käytiin läpi keinoja peliriippuvaisuuden ehkäisemiseksi ja myös omia pelitarinoita ja kyseltiin myös läheisiltä miten he ovat kokeneet läheisensä peliongelmat. Tuollaisia keskusteluja, terapiaa ja ryhmiä voisi olla enemmänkin. Jossa peliriippuvaiselle ihmiselle paremmin avautuu asioita siitä addiktiosta, mitä se on ja milloin etenkin itse altistuu herkimmin peleille.
Ja tärkeä asia mikä ryhmässä käytiin myös läpi oli se mahdollinen retkahtaminen. Ja armollisuus myös itseään kohtaan.