Jatkoajan leffakerho

Tuli käytyä sunnuntai illan ratoksi katsomassa Stephen Kingin "Se". Odotin elokuvaa kovasti, joskin olin vähän huolissani Pennywisesta ja toteutuksesta. Huoleni olivat turhia.. Kyseessä oli siis kaksiosaisen elokuvan ensimmäinen puolisko.

Elokuva oli tehty hyvällä maulla ja vaikka rakenne oli erilainen kuin kirjassa, niin hyvin nopeasti ymmärsi miten/missä mennään ja asian hyväksyi. Tarinan kerronta alkoi hiukan ontuen, mutta ei hirveän häiritsevästi. Veikkaan, että kirjan lukemattomatkin pääsevät aiheeseen kohtuu nopeasti sisään ja alkavat keskittymään itse elokuvaankin jo sitten.

Kuvaus oli kaunista, nuoret näyttelijät tekivät hyvää työtä ja pää puolin kokemus oli positiivista. Kauhu aspektissa olisi voinut ottaa vähän mallia kirjasta ja mennä välillä vähän hitaammin eteenpäin. Se pelottaa itseä aina enemmän. Negatiiviseksi sanottakoon, että ehkä tuossa oli vähän liikaa säikyttelyä nopealla kuvalla ja kovalla äänellä. Erityismainintana sanottakoon, että elokuvassa lapset kiroilevat. Sitä en ole aiemmin kovin monesti kuullut ja sen tiedän, että oikeasti lapset kiroilevat. Pieni asia, mutta jäi mieleen. Pari muutakin juttua oli, mutta en viitsi spoilata.

Suosittelen lämpimästi kaikille kauhuelokuvien ystäville tätä. Joitakin tämä ei tule pelottamaan, eikä itsellänikään ollut jatkuvaa jännitystä. Kuitenkin elokuvana tämä upposi itselleni todella hyvin ja tykkäsin paljon. Käykää katsomassa, odottakaa elokuvalta kohtuudella ja yllättykää positiivisesti. Arvaan, että Pennywise tuottaa ääniä puolesta ja vastaan.

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi kaikille kauhuelokuvien ystäville tätä. Joitakin tämä ei tule pelottamaan, eikä itsellänikään ollut jatkuvaa jännitystä. Kuitenkin elokuvana tämä upposi itselleni todella hyvin ja tykkäsin paljon. Käykää katsomassa, odottakaa elokuvalta kohtuudella ja yllättykää positiivisesti. Arvaan, että Pennywise tuottaa ääniä puolesta ja vastaan.

Laajenna klikkaamalla

Mielestäni elokuva oli kaikilta tuotantoarvoiltaan hyvä, mutta kauhuaspekti jäi vähän vajaaksi. Juoni sinällään oli loistava, henkilöhahmot olivat mieleenjääviä ja tarinaa johdateltiin sopivan hitaasti; oikeastaan tässä elokuvassa parasta oli tunnelman kuvaus. Leffa oli myös sikäli mukava katsojalle, että hahmoja oli riittävä määrä, paikat ja tapahtumat olivat mieleenpainuvia eikä pakkaa sekoitettu ylimääräisillä juonikuvioilla.

Nautin suuresti ensimmäisestä 60-90 minuutista. Tämän jälkeen kaikki kauhuelementit oli kuitenkin jo käytetty, ja lopun tapahtumat tiesikin etukäteen. Pelottelu ei tuntunut enää miltään, kun se kertaantui vain hitusen erilaisissa muodoissa. Lopussa ei myöskään ollut mitään mysteeriä tai plot twistiä, joka olisi pelastanut tilannetta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erinomainen elokuva kauhu-genrestä.

Minulla aika päinvastaiset fiilikset tuosta It elokuvasta. Yleissivistyksessä on pieni aukko, sillä en ole muistaakseni alkuperäistä tv-sarjaversiota nähnyt saatika kirjaa lukenut, joten en juurikaan tiennyt mitä elokuvalta odottaa. Ajattelin ehkä sen olevan hieman aikuisempaan makuun suunnattua painostavaa tunnelmaa. Ehkä juuri siksi tämä ei napannut, sillä en odottanut elokuvan olevan hyvin perinteinen aivoton ennalta-arvattava säikyttely. Tylsiä ja puuduttavia säikyttelykohtauksia nimittäin riitti. Ei elokuva antanut yhtään mitään, tälläisiä on nähny niin paljon. Teatteriyleisön keski-ikä taisi olla 15-17v, joten taisin vain olla kaukana kohderyhmästä.

Tuli fiilis kuin katsoisi kehnompaa versiota Netflixin Stranger Thingsistä.

American Made oli pitkästä aikaa hyvä Tompan leffa ja kun perustui vieläpä kohtalaisen hyvin tuohon Barry Sealin uskomattomaan tarinaan niin tuo hyvän lisämausteen kun miettii missä ristitulessa sitä on seikkailtu aikoinaan. Suoraan sanottuna vauhdikas pätkä missä taas Cruise pääsee esittämään stunttejaan. Ei kannata lukea Barry Sealin tarinaa etukäteen jos ei halua spoilata leffakokemusta.
Pontsit myös loistavasta ajan kuvasta ja hjyvästä 70-80-luvun soundtrackista. Leppoisaa popcorn viihdettä sillä realistisella tatsilla, vahvat 8 / 10 ja papukaijamerkki.

American Made (2017) - IMDb

Tom Cruise's Crazy New Airplane Stunt on "American Made" (2017) - YouTube

_

Itsekin kävin Se-elokuvan katsomassa ja en ole nähnyt tuota alkuperäistä tv-tuotantoa saati lukenut edes kirjaa. Vahvat Stand By Me -fiilikset tulivat ihan ensimmäisenä mieleen ja näiden kahden välillä oli lukuisia yhtäläisyyksiä. Stranger Thingsia en ole katsonut, mutta ymmärtääkseni jokseenkin sci-fimpi versio tästä elokuvasta?

Melko kunnianhimoinen oli alkuperäinen idea niputtaa tuo 1200-sivuinen tiiliskivi yhteen elokuvaan. Olisihan ne tarinat limittäin voineet kulkea, mutta aika mahdottomalta silti kuulostaisi hyvän elokuvan tekeminen. Tämä ekakin leffa kun kesti kauhuelokuvalle massiiviset 135 minsaa ja silti hahmopuolella vedettiin mutkat suoraksi. Se on ongelma siinä mielessä kun monsterina häärii lasten syvimmillä peloilla itseään ruokkiva olio ja kun katsoja ei oikein tunne näitä pelkoja ja syitä niiden takana, niin kauhukohtaukset menettävät tehoaan. Beverly oli tässä mielessä Carrie/Hohto henkisessä kauhukohtauksessa ainoa onnistunut. Mun makuun ne pelottelut oli myös vähän liian kiirehdittyjä ja äänekkäitä. Ja kun jokaista 7 kersaa piti erikseen pelotella + vielä loppumyllyt ja vastaavat, niin siinä tulee jo turtuneeksi. Toki olihan siellä mielenkiintoisesti joukossa myös arkipäivän monstereitakin kun kaikissa aikuisissa oli jotain epämiellyttäviä puolia.

Edellä mainittiinkin jo tuosta kiroilusta ja siihen vielä rinnalle jatkuvat rivot vitsit. Normaalia oikean elämän junnujen kesken, hyvin harvoin läsnä elokuvissa. Tabujahan tässä vähän rikottiin, sillä ei se kovin yleistä taida olla, että mainstreamissa viihdytetään katsojia lapsia kohtaan suunnatulla väkivallalla. Lapsia, jotka ovat yhteiskuntamme suojelluimpia ja avuttomimpia jäseniä. Toki tekihän vaikkapa Fritz Lang M:nsä jo 1931 ja eliminoitiinhan mutanttilapsia Loganissakin, mutta ei se siltikään ole missään tapauksessa yleistä. Moneen on jo turruttu, mutta kyllähän tämmöinen on ainakin hetkittäin vielä shokeeraavaa. Ja vaatii tekijöiltä erityistä taitoa uskalluksen lisäksi astella tämmöiselle suolle. Ehkäpä tämän vuoksi elokuvassa on vastapainona paljon komediaa, mikä vie suurinta terää pois kauhulta. En tiedä lähteekö liikaakin.

Ilahduttavia 80-luvun knoppeja oli myös kuten Michael Jacksonin Pepsi-mainoksen katastrofi ja Molly Ringwald. Ja vaikkei ruotsalainen Bill Skarsgård ollut oikein kenenkään alkuperäinen ykkösvalinta, niin johan veti roolinsa lähimain häikäisevästi. Astelin ihan ummikkona elokuvaan ja kun sieltä tuli jotain nykinaksenttia ja pellenkin ulkonäkö oli sinnepäin, niin luulin ensin Paul Giamattiksi. Jos nyt jotain pitää kritisoida, niin vähän liian selvästi Ledgerin Jokeria nähtävillä.

Muschiettilla on ihan mukavanoloista silmää kauhukuville. Eritoten ne lähikuvat kun monsterit lähti jahtaamaan jotakuta nostivat niskavillat pystyyn. Jos kauhuun turtuu, niin lapsinäyttelijöillä oli hyvä kemia ja voi sitten keskittyä vaikkapa komediaan. Lisäksi tarinasta löytyy ihan riittävästi syvyyttä ja arkisia huomioita nuoruudesta, vaikkei tarina hirveästi niihin osasiin välttämättä riittävästi keskitykään sen perusteella mitä itse kirjasta olen lukenut. Aika pahasti menee omissa kirjoissa 3-4 tähden välimaastoon.

Tulipa kanssa törmättyä melkoiseen itävaltalaiseen elokuvaan nimeltä Angst (Fear). Lyhyesti sanottuna vankilasta vapautuu henkisesti epävakaa murhamies, joka alkaa välittömästi etsiä ihan sattumanvaraisesti uusia uhreja. Perustuu oikeisiin tapahtumiin, jotka olivat pinnalla pari vuotta ennen elokuvan tekoa. Jäi ohjaaja Gerald Karglin ainoaksi elokuvaksi kun ymmärtääkseni vastaanotto elokuvalle oli kauniisti sanoen negatiivinen. En sinänsä ihmettele, sillä elokuva on hetkittäin lähes sietämätön. Elokuva vie katsojan murhaajan päänsisälle ja kaikki koetaan hänen näkökulmastaan. Se on jopa sairaalloisen kiehtovaa.

Jupe kirjoitti:

American Made oli pitkästä aikaa hyvä Tompan leffa ja kun perustui vieläpä kohtalaisen hyvin tuohon Barry Sealin uskomattomaan tarinaan niin tuo hyvän lisämausteen kun miettii missä ristitulessa sitä on seikkailtu aikoinaan. Suoraan sanottuna vauhdikas pätkä missä taas Cruise pääsee esittämään stunttejaan. Ei kannata lukea Barry Sealin tarinaa etukäteen jos ei halua spoilata leffakokemusta.
Pontsit myös loistavasta ajan kuvasta ja hjyvästä 70-80-luvun soundtrackista. Leppoisaa popcorn viihdettä sillä realistisella tatsilla, vahvat 8 / 10 ja papukaijamerkki.

Laajenna klikkaamalla

Oikeastaan sanasta sanaan voin allekirjoittaa. Sopivasti keventävää humoristiikkaa rikoselokuvassa, minkä voisi hyvin kuvitella olevan kuitenkin tapahtunut itse tilanteessa. Hyvä leffa tosiaan, mutta jotakin siitä puuttui ollakseen American Gangster, The Departed, yms. tason elokuva. Hieman jäi kevyeksi, mutta vain hieman ja 8/10 on arvosana, jonka antaisin itsekin.

Buster kirjoitti:

Tulipa kanssa törmättyä melkoiseen itävaltalaiseen elokuvaan nimeltä Angst (Fear). Lyhyesti sanottuna vankilasta vapautuu henkisesti epävakaa murhamies, joka alkaa välittömästi etsiä ihan sattumanvaraisesti uusia uhreja. Perustuu oikeisiin tapahtumiin, jotka olivat pinnalla pari vuotta ennen elokuvan tekoa. Jäi ohjaaja Gerald Karglin ainoaksi elokuvaksi kun ymmärtääkseni vastaanotto elokuvalle oli kauniisti sanoen negatiivinen. En sinänsä ihmettele, sillä elokuva on hetkittäin lähes sietämätön. Elokuva vie katsojan murhaajan päänsisälle ja kaikki koetaan hänen näkökulmastaan. Se on jopa sairaalloisen kiehtovaa.

Laajenna klikkaamalla

Kerrankin käyttäjä, joka edes yrittää löytää jotain kiinnostavaa katsottavaa. Loistoleffa!

Mukava huomata, että "Se" herätti samankaltaisia ajatuksia. Toki kaikilta en hoksannut, että menikö negatiiviselle puolelle vai positiiviselle. Joka tapauksessa kakkos osasta odotan enemmän, sillä jos nyt suoraan tunnustan niin vihaan elokuvia, joissa lapset on pääosissa. Silti tämä uusi versio oli miellyttävä poikkeus, vaikka ehkä kauhuleffana ei se kammottavin olekaan. Hienoja yksittäisiä kohtauksia kuitenkin ja kyllä minä parissa kohdassa jännitin oikein tosissani :)

Vaan tuo Angst pitää katsoa. Idea on loistava, mutta liekkö siitä tulee liiankin painostava?

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:

sillä jos nyt suoraan tunnustan niin vihaan elokuvia, joissa lapset on pääosissa.

Laajenna klikkaamalla

¿Quién puede matar a un niño? (1976) - IMDb

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:

Vaan tuo Angst pitää katsoa. Idea on loistava, mutta liekkö siitä tulee liiankin painostava?

Laajenna klikkaamalla

Ei todellakaan mikään emotionaalisesti helppo elokuva, vaikka taiten tehty.

Tällä viikolla jatkoin pitkästä aikaa kahden DVD-boksin perkaamista. Ensin Spede-boksilta katselin elokuvat Lentävät luupäät, Liian iso keikka ja Pikkupojat, joista yhtäkään en ollut ennen nähnyt, vaikka Speden tuotanto aika hyvällä prosentilla onkin sisäistetty. Liian iso keikka oli yllättävänkin viihdyttävä leffa rikollisliigasta (V-V Salminen, Loiri, Hannele Lauri ja Aake) ja heitä jahtaavasta poliisiparista (Siimes & Valkama). Aina luotettavalta Loirilta hyvä tohelon rooli ja Siimes ja Valkama toimivat toki hyvin yhteen. Nuo kaksi muuta elokuvaa eivät sitten juuri hurraahuutoja herättäneet. Kyllähän sekava kohellus ilman kunnon juonta toimii, jos vitsit ovat hyviä, mutta näissä eivät olleet.

Sitten siirtyminen toiseen boksiin, nimittäin Girls, Guns & G-Strings: The Andy Sidaris Collection. Sidaris oli 80- ja 90-lukujen tissitoimintaelokuvien kruunaamaton kuningas (huippuhetkenään Ridge Forresterin tähdittämä Hard Ticket to Hawaii), mutta Hard Hunted ja Fit to Kill, molemmat vuodelta 1993, alkavat jo maistua puulta ja liialta saman toistolta. Ne älyttömät juonenkäänteet, tönkkö dialogi ja rintavarustuksen perusteella palkatut naisnäyttelijät, jotka ensimmäisissä elokuvissa viihdyttivät, on jo nähty eivätkä nuo jatko-osat tuo kuvioon enää mitään uutta. Neljä leffaa vielä boksista katsomatta, millähän ne jaksaa?

Vanha Len kirjoitti:

Olen kyseisen leffan katsonut kolme kertaa ja on muuten hyvä. Yhdyn koko kirjoitukseesi täysin. Huippukokit ovat persoonia ja tässä se tuli monella tasolla hyvinkin esille. Hieno elokuva.

Laajenna klikkaamalla

Burnt yllätti erittäin positiivisesti, sekä visuaalisesti että sisällöltään suositeltava elokuva kaikille Option ruokaosaston lukijoille ja myös muille kokkauksesta kiinnostuneille:).

Get Out myös ihan viihdyttävä elokuva, ellei mitään mestariteoksia ole saatavilla. Aika lailla samaa sarjaa omissa silmissäni kuin Cabin in the woods, eli piristävä näkökulma kovin koluttuun genreen.

Aika lailla samoilla linjoilla olen SE-elokuvasta monen muunkin kanssa. Minulle tuo Kingin kirja on ollut lapsesta asti iso juttu ja edelleenkin yksi suosikkikirjoistani joten en pysty ehkä katsomaan tätä ihan irrallisena kauhuelokuvana vaan vertaan sitä aina automaattisesti kirjaan. Sen takia tämä uusin elokuvaversio oli minulle todella massiivinen pettymys, koska vaikka tuo nyt sinänsä ehkä ihan OK-tason säikyttelyelokuva olikin niin kirjaversiointina se oli minusta totaalisen epäonnistunut. En kovin paljoa pitänyt tuosta ensimmäisestäkään filmatisoinnista (se 90-luvun minisarjaversio) mutta yllättäen tämä uusi versio meni jopa sen alapuolelle. Minusta tekijät oli ensinnäkin ottaneet ihan liikaa taiteellisia vapauksia ja tarinaa oli muokattu aivan liikaa, ja sellaiset asiat mitä minä pidän tuossa SE-kirjan tarinassa olennaisina asioina oli nyt jätetty aika taka-alalle ja menty tuollaiseen perussäikyttelyyn kovan äänen ja nopeiden leikkauksien avulla.

SE-kirjan tarinassa minusta yksi olennaisin juttu on se miten SE käyttää hyväkseen ihmisten pahimpia pelkoja ja miten se pelko on kaiken A ja O, ja se jäi minun mielestäni tässä elokuvassa aivan liian pieneen rooliin vaikka lopussa selitettiinkin miten he pystyvät voittamaan pellen silloin kun ovat pelkäämättä. Mutta esim. näissä päähenkiköiden henkilökohtaisissa kohtaamisissa Pennywisen kanssa jäi täysin selittämättä mistä nuo heidän pahimmat pelkonsa tulivat, oikeastaan Beverly oli ainoa henkilö jonka kohdalla tämä saatiin selitettyä tyydyttävällä tavalla. Ja noista säikyttelykohtauksista olisin toivonut enemmän psykologista kauhua koska siitä minun mielestäni SE:n kohdalla on enemmän kyse, kun nyt oltiin menty enemmän sinne fyysisen puolelle ja säikyttelyt oli aika lailla perus-kauhukuvastosta otettuja kaikin puolin. Skarsgård Pennywisena oli periaatteessa OK mutta vähän yksipuoliseksi tämä pelle oli minusta jätetty, se hulluttelija-Pennywise oli unohdettu kokonaan ja tehty pellestä enemmän psykopaatin oloinen pelkästään pelottava hahmo.

Ymmärrän sen että tuo tarinan tuominen 80-luvulle oli varmaan tuotannon kannalta helpompi ratkaisu mutta sekin osaltaan muutti minusta tarinaa aika paljon, esimerkiksi Miken kohdalla. Ja se lienee syynä myös sille miksi noita päähenkilöiden kohtaamisia Pennywisen kanssa oli muutettu niin paljon koska 50-luvun kauhukuvasto on aika erilainen kuin mitä se oli 80-luvulla ja mitä se on nyt tämän päivän nuorille. Ja yksi asia vielä mikä minua oikein erityisen paljon häiritsi, oli se miten Nummi (The barrens) oli jätetty elokuvasta käytännössä kokonaan pois paria lyhyttä kohtausta lukuunottamatta. Nummi oli kuitenkin se paikka joka toi luuserijengin yhteen, se oli se paikka jossa he hitsautuivat yhteen joukoksi joka pystyi laittamaan hirviölle vastaan, se oli paikka joka oli luusereiden turvapaikka ja minun mielestäni Nummi oli kirjassa melkeinpä yksi "päähenkilöistä" ja tiivis osa luuserijengiä. Sen osuuden jättäminen käytännössä pois elokuvasta kokonaan oli minusta siksi aika käsittämätön juttu.

Niin iso pettymys tämä elokuva oli että saas nähdä viitsinkö mennä enää kakkososaa edes katsomaan. Harmi, koska odotin tältä uusintaversiolta todella paljon ja toivoisin että upea kirja saisi lopultakin arvoisensa elokuvaversion. Mutta ilmeisesti se on niin että kun on itse nostanut jonkun kirjan korkealle jalustalle niin tulee aina pettymään näihin elokuvaversioihin, samaan ongelmaanhan minä olen törmännyt esim. Tuntemattoman Sotilaan kanssa että molemmat tähän saakka julkaistut elokuvat on olleet heikkoja esityksiä jotka eivät ole tehneet kirjalle oikeutta, ja pelkään että myös tämä kolmas tulee tuottamaan pettymyksen.

Tuli käytyä tyttöystävän kanssa katsastamassa mother! kun Napapiirin Sankarit 3:sen näytös oli loppuunmyyty. Täytyy kyllä sanoa, että empä ole koskaan nähnyt sekavampaa elokuvaa - eikä millään positiivisella tavalla. Ehkä olen vain liian tyhmä leffan hienouksille, mutta enpä oikein löytänyt koko rainasta päätä enkä häntää - En ainakaan siinä määrin, että se olisi ansainnut noin perkeleen hyvät arvostelut kuin se nyt on saanut. Teatterimyyjäkin kehui teoksen maasta taivaisiin...

Hyvät näyttelijät oli leffaan valittu ja idea kaiketi jotenkin aukeni myös, mutta kun tuo meno on aivan saatanan sekavaa eikä mitään selitetä millään teoilla, niin kyllä se torppaa koko leffan meikäläisen silmissä ihan täysin. Elokuva jätti jälkeensä vain helvetisti kysymysmerkkejä ja ahdistuneisuutta - Eikä se ahdistuneisuus johtunut mistään pelosta vaan leffasta esiintyneistä yököttävyyksistä ja sekavuudesta. IMDB:ssä eräs käyttäjä oli kirjoittanut aika osuvan sepostuksen:


Ainoa hyvä asia leffassa oli, että Jenniferin tissit näkyvät. Ja vielä seksikkäämmältä näyttivät kun näkyivät paidan läpi.

Ikitie oli kyllä aivan loistava! Yksi parhaita kotimaisia koskaan ja ei kyllä Episodin arvostelija liioitellut yhtään kun kuvaili että "klassikko jo syntyessään". Karu ja tyly tarina, Annila tekee jälleen takuuvarmaa ja komeaa jälkeä ohjauksessa, puvustus, lavastus ym. on aivan loistavaa ja näyttelijävalinnat sekä näyttelijöiden roolisuoritukset kautta linjan onnistuneita. Tommi Korpela ja HP Björkman harvoin pettävät, ja myös Sampo Sarkola on lähes aina loistava. Elokuva piti kyllä koko kestonsa otteessaan eikä tarvinnut kelloa vilkuilla missään vaiheessa. Minulle ei tullut mieleen oikein mitään mitä tuossa olisi voinut tehdä merkittävästi paremmin.

-OO- kirjoitti:

Niin iso pettymys tämä elokuva oli että saas nähdä viitsinkö mennä enää kakkososaa edes katsomaan. Harmi, koska odotin tältä uusintaversiolta todella paljon ja toivoisin että upea kirja saisi lopultakin arvoisensa elokuvaversion. Mutta ilmeisesti se on niin että kun on itse nostanut jonkun kirjan korkealle jalustalle niin tulee aina pettymään näihin elokuvaversioihin, samaan ongelmaanhan minä olen törmännyt esim. Tuntemattoman Sotilaan kanssa että molemmat tähän saakka julkaistut elokuvat on olleet heikkoja esityksiä jotka eivät ole tehneet kirjalle oikeutta, ja pelkään että myös tämä kolmas tulee tuottamaan pettymyksen.

Laajenna klikkaamalla

Itsekin olen kovasti odottanut tätä leffaa. En ole vielä ehtinyt käydä katsomassa, mutta yleisesti kommentoin, että on kyllä melkein toivotonta, että jostain itselle tärkeästä kirjasta koskaan onnistuttaisiin tekemään sen veroista elokuvaa. Melkoisen mahdoton tehtävä itseasiassa, kun kirjaa joutuu aina täydentämään omilla visuaalisilla mielikuvilla ja elokuva on myös esitysmuotona niin paljon kirjaa tiiviimpi, että väkisin se jää jollakin tavalla vajaaksi. Toki niissä toteutuksissa on erikseen vielä isoja eroja.

Olen lukenut melkein kaikki Kingin kirjat, mutta tämä kyseinen teos on sellainen, jonka olen lukenut vasta vuosia myöhemmin, kun olin jo aikaisemmin monet kerrat nähtyt sen vanhan TV-elokuvan. Siksi se varmaan onkin omassa päässäni yksi parhaista Kingin kirjoihin perustuvista filmatisoinneista.

Täytyypi käydä nyt katsomassa tämä uusi leffa joku päivä.

Tuo on muuten hassua, että oikeastaan mitään kirjaa ei saada filmatisoitua oikein. Oikeastaan ainoa joka itselle tulee mieleen, on Jack Higginsin 'Kotka on laskeutunut'. Se on muistin varaisesti lähimpänä kirjaversiota.

Olisin "SE"-elokuvassa halunnut myös nähdä alkuperäistä ideaa enemmän ja minusta olisi kyllä toiminut tarinan vieminen 50-luvulle. Olisi sitten vaikka muuttanut otuksen ilmestymisväliä 60-vuoteen, kerran pitää olla taiteellisesti vapaa :) Joka tapauksessa oma onneni oli, etten lähtenyt vertaamaan leffaa kirjaan, vaikka se jälleen kesken yöpöydällä onkin... :)

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:

Tuo on muuten hassua, että oikeastaan mitään kirjaa ei saada filmatisoitua oikein. Oikeastaan ainoa joka itselle tulee mieleen, on Jack Higginsin 'Kotka on laskeutunut'. Se on muistin varaisesti lähimpänä kirjaversiota.

Olisin "SE"-elokuvassa halunnut myös nähdä alkuperäistä ideaa enemmän ja minusta olisi kyllä toiminut tarinan vieminen 50-luvulle. Olisi sitten vaikka muuttanut otuksen ilmestymisväliä 60-vuoteen, kerran pitää olla taiteellisesti vapaa :) Joka tapauksessa oma onneni oli, etten lähtenyt vertaamaan leffaa kirjaan, vaikka se jälleen kesken yöpöydällä onkin... :)

Laajenna klikkaamalla

Ei mitään kirjaa kuulukaan saada filmatisoitua "oikein", jos tarkoitat oikealla täsmälleen samanlaista ja kirjan kanssa identtistä versiota. Kirjat ja elokuvat ovat kaksi erillistä taidemuotoa.

Sen sijaan monestakin kirjasta on tehty kirjalle ja sen hengelle uskollinen ja sitä kunnioittava elokuvaversio, joka tavoittaa paitsi kirjan tarinan, myös sen, mistä kirjassa oli kysymys. Shawshank Redemption on aika lähellä tätä, nyt kun King-filmatisoinneista tuli puhetta.

Lisäksi on tehty elokuvaversioita, jotka eivät takerru kirjan joka detaljiin vaan soveltavat sitä osittain ja taivuttavat alkuperäistekstiä/hahmoa reilusti sen mukaan mitä elokuvallinen ilmaisu vaatii. Esimerkkinä vaikkapa Hohto jonka Kubrick-versiota King vihaa edelleen, vaikka elokuva on kiistaton klassikko.

Sitten on myös versioita, jotka ottavat vain alkuperäisteoksen raakaidean tai lähinnä vain vaikutteita siitä. Valitettavan monet King-filmatisoinnit ovat tätä, kuten tuorein Musta Torni. Toisaalta esimerkiksi Hearts In Atlantis oli elokuvana aika hyvä, vaikka elokuva käytti vain yhden pätkän Pedon Sydän -novellikokoelmasta ja siitäkin karsittiin viittauksia pois Kingin Musta Torni -saagaan.

SE-leffassa ilmestymisvälin siirtäminen 60 vuoteen olisi tehnyt tarinan jatkosta hieman hankalan, koska päähenkilöt olisivat sitten olleet jatko-osassa noin 73-vuotiaita. Tosin ovathan monet vanhemmat näyttelijät nykyisin kovassa vedossa iäkkäämpinäkin, mutta alkuperäisidea olisi kärsinyt eläkeläiskerhon seikkailuista Derryn viemäreissä.

Musta Nuoli kirjoitti:

Ei mitään kirjaa kuulukaan saada filmatisoitua "oikein", jos tarkoitat oikealla täsmälleen samanlaista ja kirjan kanssa identtistä versiota. Kirjat ja elokuvat ovat kaksi erillistä taidemuotoa.

Laajenna klikkaamalla

Tarkoitan juurikin keskeisiä teemoja, hahmojen motiiveja ja niin edelleen. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse saada oikein, mutta jos esimerkiksi Draculan motiivit saadaan kuvailtua rakkaudella niin aika kaukana ollaan alkuperäisestä tarkoituksesta :)

Pula-ajan Tretjak kirjoitti:

Tarkoitan juurikin keskeisiä teemoja, hahmojen motiiveja ja niin edelleen. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse saada oikein, mutta jos esimerkiksi Draculan motiivit saadaan kuvailtua rakkaudella niin aika kaukana ollaan alkuperäisestä tarkoituksesta :)

Laajenna klikkaamalla

Tästä huolimatta Francis Ford Coppolan versio Draculasta on parhaita ellei paras Dracula-filmatisointi, ja se saavuttaa loistavasti viktoriaanisen ajan tunnelmia. Erinomainen roolitus, hieno puvustus ja lavastus ja pääosin kirjan rakenteelle uskollinen tarina. Draculan kohdalla on tietysti makuasia onko kyse varsinaisesta rakkaudesta vai pikemminkin pakkomielteestä ja himosta. Kaikki miehethän tarinassa himoitsevat päähenkilöinä olevia naisia tavalla tai toisella. Miesporukankin suojeluhalu on varsin omistavaa Mina Murrayta kohtaan.

Myös Stokerin kirjassa oli lähtökohtaisesti kyse seksistä ja vallasta, joita kumpaakin Dracula käyttää ja edustaa samalla uhkaa aikalaisten jähmeälle maailmanjärjestykselle. Vampyyrin purema on vähän kuin tarttuvan sukupuolitaudin saaminen, siitä ei niin vain selvitä ja sen jälkeen voi olla jo ns. pilalla, eli ei kun vaarnaa rintaan ja menoksi.

-OO- kirjoitti:

Ikitie oli kyllä aivan loistava! Yksi parhaita kotimaisia koskaan ja ei kyllä Episodin arvostelija liioitellut yhtään kun kuvaili että "klassikko jo syntyessään". Karu ja tyly tarina, Annila tekee jälleen takuuvarmaa ja komeaa jälkeä ohjauksessa, puvustus, lavastus ym. on aivan loistavaa ja näyttelijävalinnat sekä näyttelijöiden roolisuoritukset kautta linjan onnistuneita. Tommi Korpela ja HP Björkman harvoin pettävät, ja myös Sampo Sarkola on lähes aina loistava. Elokuva piti kyllä koko kestonsa otteessaan eikä tarvinnut kelloa vilkuilla missään vaiheessa. Minulle ei tullut mieleen oikein mitään mitä tuossa olisi voinut tehdä merkittävästi paremmin.

Laajenna klikkaamalla

On kyllä lähellä parasta kotimaista ikinä.

Musta Nuoli kirjoitti:

Tästä huolimatta Francis Ford Coppolan versio Draculasta on parhaita ellei paras Dracula-filmatisointi, ja se saavuttaa loistavasti viktoriaanisen ajan tunnelmia. Erinomainen roolitus, hieno puvustus ja lavastus ja pääosin kirjan rakenteelle uskollinen tarina. Draculan kohdalla on tietysti makuasia onko kyse varsinaisesta rakkaudesta vai pikemminkin pakkomielteestä ja himosta. Kaikki miehethän tarinassa himoitsevat päähenkilöinä olevia naisia tavalla tai toisella. Miesporukankin suojeluhalu on varsin omistavaa Mina Murrayta kohtaan.

Laajenna klikkaamalla

Minusta Ford Coppolan versio Draculasta on hienoimman näköistä, mutta heikointa oikeastaan kaikessa muussa. Valtaosa näyttelijäsuorituksista ei uppoa ollenkaan itselleni ja näyttelijäkaarti oli väärä. Minusta kuitenkin oli erittäin väärä tulkinta puhua Stokerin Draculan kohdalla rakkaudesta, kun se oli yksi harvoja tunteita mitä hänellä ei olut. Draculan motiivit kumpusivat mustasta sielusta, eikä siellä ollut kuin vihaa, katkeruutta ja kostoa. Tämä häiritsi minua tuossa elokuvassa eniten ja vaikka olisin tietyllä tapaa Coppolan lähestymisen ostanut, niin tuossa mentiin jo niin sokeri-karkki puolelle, että koko alkuperäinen teos vesittyy. Ja tämän takia se on minusta huono filmatisointi, vaikka siinä ei sinällään elokuvan hirveitä vikoja olekaan. Tämä sama muuten koski elokuvaa "Se", jossa myöskin mentiin kirjan tunnelmasta pieleen ja vaikka siinäkään ei sinällään isoja vikoja ole, niin voiko siitä puhua onnistuneena kirja filmatisointina? Noh, siitä tosin pidin, kuten myös melkein kaikista muista paitsi Coppolan Draculasta. Coppolan Draculasta ei itselläni tule kauhuelokuva mieleen, vaan lähinnä vikrtoriaaninen draama.

Myös Stokerin kirjassa oli lähtökohtaisesti kyse seksistä ja vallasta, joita kumpaakin Dracula käyttää ja edustaa samalla uhkaa aikalaisten jähmeälle maailmanjärjestykselle. Vampyyrin purema on vähän kuin tarttuvan sukupuolitaudin saaminen, siitä ei niin vain selvitä ja sen jälkeen voi olla jo ns. pilalla, eli ei kun vaarnaa rintaan ja menoksi.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä tulkinta. En ole kuitenkaan itseni kanssa päässyt vielä sinuiksi siitä, että oliko kirjoittajan tarkoitus tuo vai kuten kovin usein tuohon aikaan, pelottavan tarinan rakentaminen. Tulkinta sitten jälkeen päin :)

Musta Nuoli kirjoitti:

Lisäksi on tehty elokuvaversioita, jotka eivät takerru kirjan joka detaljiin vaan soveltavat sitä osittain ja taivuttavat alkuperäistekstiä/hahmoa reilusti sen mukaan mitä elokuvallinen ilmaisu vaatii.

Laajenna klikkaamalla

Vähän OT:n puolelle menee, mutta Forrest Gump lienee jonkinlainen esimerkki tähän. Tosin kirjan lukemisesta on jo aika pitkä siivu aikaa, jotta ihan tarkkaan muistaisin. Kirjassa monet kohtaukset oli ihan hauskoja, mutta elokuvassa sitten jo silkkaa tykitystä. Yhtenä esimerkkinä vaikka se, miten Forrest värvättiin jefu-joukkueeseen; kirjassa hänet vain bongattiin kadulta, koska FG oli kirjoitettu alkuperäsiversiossa hyvin kookkaaksi hahmoksi. Elokuvassa miehen kokoa ei ylipäätään tuotu esiin, vaan tuo samainen signaus perustui nopeuteen, kun hän juoksi satumalta treenikentän läpi ihan jumalatonta vauhtia.

FG on omasta mielestäni ainoa tapaus, jossa elokuva on onnistunut kirjaa paremmin. Tosin taisin nähdä elokuvan ensin, joka aina vähän vääristää arviota.

Ikitie tuli katsottua tänään elokuvateatterissa. Suoraan sanoen, en kyllä osaa sanoa yhtään parempaa kotimaista elokuvaa mitä olen ikinä nähnyt. Klassikko jo nyt ja ansaitsee kyllä kasan Jusseja. Karmea vääryys miten tätä ei ole laitettu Oscar-ehdokkaaksi vaan joku Tom of Finland.

Rendel tuli katsottua. Elokuva ei ole niin huono kuin mitä iltapäivälehtien raivokkaat lyttäykset antaisivat ymmärtää, mutta ei se mikään klassikkokaan ole. Onpahan kuitenkin pelinavaus suomalaisten supersankarileffojen saralla. Tosin elokuvan "tulevaisuuden Mikkeli" Gotham-miljöineen, villinä ampuvine asemiehineen ja zacksnyder-tyyppisine sateineen ei ole visuaalisesti erityisesti suomalaista. Eipä tietysti tarvitsekaan olla, eihän Kaurismäen elokuvillakaan ole mitään tekemistä suomalaisuuden tai suomalaisen ympäristön kanssa. Sarjakuvamainen yliampuva ylikorostus kuuluu asiaan, ja visuaalisesti Rendel on yllättävän hyvää jälkeä kun miettii, että budjetti on ollut pieni ja asialla täysi ensikertalainen ohjaaja.

Juonellisesti leffa on kauniisti sanottuna "ottanut vaikutteita" Tuomarin, Batmanin yms. syntytarinoista ja Rendel-hahmo on sitä mitä voikin kuvitella kun 15-vuotias koululainen lukee Spawnia ja vaikuttuu Spawnin maskista ja ulkoasusta. Rendel on periaatteessa Spawn-maskinen Tuomari, joka kokee kovia ja pistää sen jälkeen konnaa kylmäksi kiitettävällä prosentilla.

Raakaa väkivaltaa, psykopaattikonnia Suomesta ja ulkomailta, sadetta, mätkintää ja takautumilla kerrottu syntytarina nykyhetkeen sijoittuvan kostoretken lomassa. Omaperäisyysaste ei ole kummoinen, mutta eipä se sitä ole aina amerikkalaisissa sarjakuvissakaan tai amerikkalaisissa leffoissa. Sopivan napakka kestoltaan, tosin 105 minuutin mitasta trimmaisin vielä kymmenisen minuuttia pois eli muutaman perusmätkinnän lyhentäisin tai leikkaisin pois ja säästäisin paukut loppupuolen käsikähmään.

Kahden tähden leffaksi tämän luokittelisin, vaikka onhan se aina mukavaa katsella valkokankaalta kun fiktionaalinen vigilantti pistää rikollisia kylmäksi silloin kun oikeuslaitos ei sitä halua tehdä ja virkavalta on liian korruptoitunutta puuttuakseen asioihin tai on itse mukana touhuissa (siinähän ei sinänsä mitään epärealistista ole, reaalimaailmassakin on jo tapaus Aarnio).

Noin tunti sitten rantauduin takaisin tuttuun ja turvalliseen Hervantaan Helsingin-reissulta, olin viisi päivää Rakkautta & Anarkiaa -festareilla ja näin 15 festarielokuvaa (plus kolme Finnkinon normaaliohjelmistosta) ja yhden lyhytelokuvakokoelman.

Juuri edesmenneen Harry Dean Stantonin tähdittämä Lucky veti aika tehokkaasti maton alta, tuli sama fiilis kuin Bowien viimeistä levyä kuunnellessa. HDS taisi tietää kuolevansa ja teki Lucky-elokuvan eräänlaiseksi testamentiksi, aivan kuten Bowie Blackstarin. Leffa kertoo 90-vuotiaasta ateistista kamppailemassa kuolemanpelkonsa kanssa, ja jättää jälkeensä ajatuksia ja lopulta hyvän mielen. Mainio sivurooli David Lynchilta.

The Party on kestoltaan 71 minuuttia, mustavalkoinen, koko elokuvassa on vain seitsemän näyttelijää ja se sijoittuu kokonaan yhteen taloon. Näistä aineksista saatiin aikaan loistava musta komedia, jossa brittiläisen yläluokan kulissit pikkuhiljaa murenevat.

Ranskalaisessa kauhuleffassa Raw nuori kasvissyöjätyttö pakotetaan eläinlääkärikoulun mopokasteessa syömään ensimmäistä kertaa elämässään lihaa, ja sen seurauksena tytölle alkaa kehittyä enenevässä määrin outoja mielihaluja. Pääosanäyttelijät heittäytyvät täysillä rooleihinsa ja tarina nappaa kiinni raivelista eikä hellitä sataan minuuttiin. Jossain näytöksissä uutisoitiin katsojien pyörtyilleen tai juosseen vessaan oksentamaan. Tuohan on tietysti markkinamiesten puhetta, mutta en minä tätä kaikkein herkkänahkaisimmille ja -vatsaisimmille silti suosittelisi.

The Road Movie on dokumenttielokuva, joka on koostettu pelkästään venäläisautojen kojelautakameroiden kuvaamasta ja äänittämästä materiaalista. Viihdyttävä kokoelma outoja, hauskoja ja pelottavia tapahtumia, jotka eivät 67 minuutin keston ansiosta ala maistua puulta.

Ainoa vanhempi leffa, jonka kävin katsomassa, oli George A. Romeron muiston ja Stephen Kingin 70-vuotispäivän kunniaksi näytetty Creepshow, joka on edelleen ehdottomasti yksi parhaista kauhuepisodielokuvista. Tom Atkinsin "That's why God made fathers, babe" naurattaa joka kerta.

Tuo taitaa olla näkemieni leffojen parhaimmisto. Suosittelen lämmöllä jos kohdalle sattuvat.

Linkit elokuvien trailereihin.

EDIT: Niin näin mä Rendelinkin. Se ei järin hyvä ollut, mutta ei myöskään mikään maailman paskin, kuten jotkut arvostelut antavat ymmärtää. Lähinnä vain sataan kertaan nähty ja mielikuvitukseton Punisher/Daredevil/Batman-kopio Frank Miller -mausteella.