Jatkoajan leffakerho

[El Gordo]

Edit: Ja Yle Areenasta näemmä tuli myös katsottua Kurosawaa. Siellä on 7 Kurosawan ja Mifunen huikeaa samuraiklassikkoa. Esimerkiksi Seittien linnan loppu on etenkin näin CGI-aikakaudella edelleen huikea. Samoin Kazuo Miyagawan kuvaustyö mm. Yojinbossa ja Rashomonissa.

Kurosawan elokuvat on kyllä mahtavia. Historiallisten samuraiseikkailujen lisäksi helmiä löytyy myös moderniin Japaniin sijoittuvista draamoista kuten Kulkukoira ja Ikiru.

 

[Jussizip]

Hiljattain tuli aktivoitua Netflix tunnukset parin vuoden tauon jälkeen. Valikoimaa selaillessa vastaan tuli elokuva " Beasts of No Nation ". Mielenkiinnon herätti väkevä nimi sekä pääosissa näyttelevä Idris Elba, josta olen aina pitänyt.

Melko paljon on elokuvia tullut katseltua mutta voin oikeastaan laskea yhden käden sormilla ne elokuvat, jotka todella ovat iskeneet ja jääneet vahvasti mieleen. Beasts of No Nation on erittäin uskottavasti käsikirjoitettu ja ohjattu unohtamatta suorastaan erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Etenkin Idris Elba sekä ensimmäistä rooliaan tekevä lapsinäyttelijä Abraham Attah ovat käsittämättömän hyviä tässä. Elokuva on brutaali kuvaus siitä, kuinka lapsisotilaita värvätään ja miten karua elämä on maissa, jossa käydään jatkuvaa sisällissotaa.

Arvosanaksi tälle voi antaa täyden 10/10

Harmillisesti elokuva on nähtävissä ainoastaan Netflixissä mutta jostakin luin huhun, että tämä ilmestyisi vielä blu-raynä muidenkin saataville.

Beasts of No Nation | Final Trailer | Netflix - Youtube

 

[Buster]

Olihan tuo Dunkirk hyvä ja Oscar-ehdokkuuksia luulisi tippuvan. Se on sitten eri asia, tuleeko voittoja muualta kuin äänipuolelta. Pakko kyllä yltää Parhaan elokuvan ehdokkaaksi, mutta voittoon en näin kylmiltään millään usko. Ehtinee myös ilmestyä DVD:nä ennen Oscar-gaalaa, joten tulee varmasti hankittua ja arvioitua uudelleen. Silloin on hedelmällisempää arvioida ja keskustella palkintomahdollisuuksista. Nythän on ehdokkuuksienkin julkaisemiseen vielä jotain puoli vuotta.

Ei ollut ihan se perinteisin elokuva. Seurattiin Dunkirkin evakuointia ilmasta, mereltä ja rannalta käsin. Elokuva oli melko dialogiton ja kasvoton. Sen sijaan jännitys rakentui paljolti yksityiskohtien kautta. Onhan se vaikuttavaa kun heti alussa on ranta täynnä miehiä pitkälti täysin suojaamattomana kuin lampaat teuraalla. Kaikkien katse on veden yli kohti kotimaata ja jokainen sotilas on täysin alamaissa, koska he kokevat epäonnistuneensa ja pettäneensä kansansa. Enää ei olisi mitään estettä saksalaisjoukkojen ja Britannian välillä.

Elokuvaan oli rakennettu useita näyttäviä tapahtumaketjuja kuten torpedo-kohtaus ja näiden muutamien hahmojen tietkin ristesivät välillä jopa huomaamatta elokuvien aikana. En edes huomannut Cillian Murphyn olevan se mies, joka totesi Harry Stylesille ja Fionn Whiteheadille, ettei tässä veneessä ole enää tilaa.

Zimmerin taskukellomusiikki tikitti kohti tuhoa. Yleensä en ole tykännyt vastaavista tikittävistä, tai pulssin lailla jatkuvasti rummuttavista musiikeista, mutta nyt toimi ja sopi hyvin. Kamera oli aina tiiviisti kiinni hahmoissa ja toiminnassa luoden ahtautta ja tuoden katsojan intensiivisesti elokuvaan mukaan. Kovin oli nättiä ja elämys oli sitä luokkaa, että jopa vähän silmäkulma meinasi kostua pariin otteeseen. Kameroita oli lentokoneiden siivillä, ohjaamossa ja varmaan nokallakin. Tai en tiedä missä se kamera oli, kun lentokoneiden välistä ilmataisteluakin näkyi 1st personina. Jos olisi joku muu kuin Nolan ohjaajana, niin kuittaisin heti kompuutterihommiksi.

Oli muuten Elia Kazanin ohjaama ja Tennessee Williamsin käsikirjoittama legendaarinen Viettelysten vaunu maineensa arvoinen. Tarjolla oli kiehtova ristileikkaus kahdesta näyttelijäkoulukunnasta kahden suuren näyttelijän edustamana. Vivien Leigh edusti sitä vanhaa perinteistä ja teknistä teatterikoulukuntaa, jossa hahmo oli tarkkaan hiottu ja etukäteen mietitty kokonaisuus. Marlon Brando taas uutta metodisuuntausta, jossa mentiin paljolti vaistoilla yrittäen vangita hahmon syvin olemus. Seurattiin tunteita ja improvisointiin rohkaistiin ja eritoten Brandon tapauksessa mikään otos ei ollut koskaan täysin samanlainen.

Brandon näyttelemä alkoholisti ja vaimonhakkaaja Kowalski on sellainen hahmo, että enpä muista vanhemmissa elokuvissa koskaan törmänneeni tuollaiseen renttuun. Jumalaton kaappi, kovapäinen, julma ja jotenkin silti sympaattinen. Herättää sääliä. Välillä hahmoa rakastaa ja välillä vihaa. Elokuvan kohtaus, jotta Brandon katuva Kowalski ulvoo akkansa perään satutetun eläimen lailla väänsi sydäntä.

 

[vastaantulija]

It comes at night

Tunnustaudun kauhuelokuvien vahvaksi ystäväksi, ja sanon heti alkuun, että tämä elokuva jakaa taatusti mielipiteitä äärilaidasta toiseen äärilaitaan.

En spoilaa nyt juonesta mitään, vaan totean arvostavani omaperäisiä elokuvia, jotka ei etene aina perinteisiä kaavoja pitkin, vaan tavoittelevat jotain uutta näkökulmaa. Ymmärrän hyvin, että moni toteaakin tämän elokuvan nähtyään, että olipas paska leffa. Vähän samanlainen äärilaitojen efekti kuin vaikka Blair Witch Projectilla aikanaan, joka oli hyvin rajoja rikkova ja omaperäinen elokuva. Itse pidin siitä aikoinaan ja nyt pidin tästäkin. Nykypäivänä kauhuelokuvia riivaa usein se, että ne on täynnä toisiaan toistavia ja matkivia elementtejä, eli mennään usein sieltä missä aita on matalin. Pidän elokuvissa (ja varsinkin kauhuelokuvissa) siitä, että yritetään tehdä jotain vähän erilaista ja panostetaan tunnelman luomiseen, eikä pelkkään pelotteluun ja shokeeraamiseen. Jos sinäkin, niin voin suositella tätä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Alien Covenant. Double the Fassbender - triple the excitement? Kun tällaisen kaman päälle astuu kesäisellä nurmikolla paljain jaloin, se tirsuaa inhottavasti varpaiden välistä.

Elokuvan katseleminen herätti paljon ajatuksia, joista yksikään ei liittynyt elokuvaan.

Paitsi se että jos Alfred ja Alexis Cove antais lapselleen nimeksi Antti, se olisi Alien Coven Antti.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Mikähän on pointti tässä kummallisessa nykyajan tavassa jatkaa elokuvaa minuuttitolkulla vielä lopputekstien vihoviiimeisen logon jälkeen?

Esimerkkeinä viimeaikaisista tällaisista elokuvista Doctor Strange ja Kong: Skull Island.
Ihav vahingossa tuli nekih huomattua.

 

[pernaveikko]

Mikähän on pointti tässä kummallisessa nykyajan tavassa jatkaa elokuvaa minuuttitolkulla vielä lopputekstien vihoviiimeisen logon jälkeen?

Saadaan porukka katsomaan ne lopputekstit. Se on tietenkin eri asia miksi kenenkään niitä pitäisi nähdä. Samalla lailla kuin kaikenlaisissa mainospaskaohjelmissa on "tänään tässä jaksossa" tms tai "katkon jälkeen".

Ihan Ylen puoliysin uutisissakin on "tästä kerromme myöhemmin läheyksessä, mutta ensin..." Ja sitten tietenkin "tästä lisää verkkosivuillamme."

 

[heavy]

Esimerkkeinä viimeaikaisista tällaisista elokuvista Doctor Strange

Marvelin leffoissahan näitä on ollut "aina". Välillä herätetään mielenkiinto jatko-osaan, välillä joku huumoripläjäys kuten uusimmassa Hämähäkkimiehessä.

 

[Buster]

Tässä yhtäkkiä valkeni Autot 3:sta vielä mutustellessani, ettei tänä vuonna toistaiseksi ole länsimaisesta animaatiosta tullut vielä mitään "laatuteosta" kun ajatellaan Oscareita. Pixarilta on vielä tulossa mielikuvituksellinen Coco, jossa pieni poika haaveilee muusikon urasta huolimatta siitä, että hänen perheessään musiikki on ollut kiellettyä jo sukupolvien ajan. Eli se haisee hyvin vahvasti palkinnoilta. Sen lisäksi suurinpiirtein jokaisella elokuvallaan vähintään Oscar-ehdokkuuden pokanneelta Aardmanilta tulee tammikuussa Early Bird. En oikein tiedä miten tuo legoilu iskee lätäkön toisella puolella kun Lego Ninjago on tulossa ja Lego Batman on tullut, itsehän en niin mahdottomasti Batmanista lopulta välittänyt. Sony Picturesin animaatiot (Emoji elokuva) on perinteisesti katsomatta roskaa ja ei Dreamworksiinkaan (Ferdinand) ole tällä hetkellä luottoa.

Meinaan Your name. oli hemmetin kova elokuva Makoto Shinkailta, jonka cv muutenkin pursuaa mielikuvituksellisia ja kypsiä elokuvia, jotka ovat usein sidottuja todellisuuteen. Henkien kätkemä on edelleen ainoa japanilainen animaatio, joka Oscarin on onnistunut voittamaan. Osasyy on toki siinä, että animaation Oscaria alettiin jakaa vasta 2001. Lukuisat animen merkkiteokset ovat syntyneet kauan ennen tuota. Mene ja tiedä tosin kuinka iso Your namen teatterirundi oli jenkkilässä. Onhan se toki hypea kerännyt ja voivat vielä laittaa teattereihin uudelleen lähempänä gaalaa. Vain neljä japanilaiselokuvaa on ollut Oscar-ehdokkaina ja kaikki ovat Studio Ghiblin tuotoksia.

Kahtena viime vuotena voittaja on ollut jo tässä vaiheessa selvillä. Zootopia ilmestyi viime vuonna huhtikuussa ja Inside Out kaksi vuotta takaperin juuri näihin aikoihin. Molemmat olivat sen luokan täysosumia, etteivät jättäneet spekulaatioille juurikaan sijaa.

Nyt alkaa käynnistyä kotimaistenkin elokuvien sesonki jälleen. Tulee Tuntematonta, 95:sta, vuodessa pykättyä Napapiirin Sankarit 3:sta, 3D supersankariseikkailu Rendeliä, Iron Sky 2:sta ja Nokiasta dokkaria jne. Itseä kiinnostaa eniten ennakkoon Ikitie, jossa Ameriikasta Suomeen palannut Ketolan Jussi joutuu v. 1930 muilutetuksi. Mukaan on saatu Sidse Babett Knudsenkin.

 

[Tikiti]

Tuli käytyä katsomassa äsken Baby Driver ja voi morjens ku oli viihdyttävä pätkä. Edgar White kyllä ohjasi elokuvan hienosti! Elokuvassa musiikit on isotekijä ja ei elokuvassa kovin paljon kohtia ollut milloin ei musiikkia kuulunut. Tarina lyhyesti: Baby (Ansel Elgort, Melkoinen babyface) kuuntelee musiikkia koko ajan tinnituksen takia ja koittaa maksaa velkansa Docille (Kevin Spacey) Kaikki elokuvan ajokohtaukset tapahtuu Babyn kuunteleman musiikin säestämänä ja rytmissä. Jos tulee joku viivästys niin Baby kelaa musiikkia taaksepäin ja homma jatkuu. Takaa-ajo kohtaukset on tehty todella hienosti ja kuin toisesta maailmasta esimerkiksi Fast and furious leffoihin verraten. Jossain olikin arvostelu jossa sanottiin tämän olevan vuosikymmenen takaa-ajo leffa. Elokuvassa on toimintaa, vauhtia, musiikkia ja rakkaustarinaa (Aivan ihana ilmestys tuo Lily James!) Leffa piti kyllä otteessaan koko 2h ajan ja kotiin tultua piti laittaa leffan rock painotteinen soudtrack heti soimaan.

 

[Musta Nuoli]

Tarina lyhyesti: Baby (Ansel Elgort, Melkoinen babyface) kuuntelee musiikkia koko ajan tinnituksen takia

En ole elokuvaa nähnyt, mutta jo perusasetelma on ns. päin vittua: ei kukaan vakavasta tinnituksesta kärsivä kuuntele musiikkia koko ajan lujaa, pikemminkin päin vastoin. Tinnituksesta kärsivillä huonokuuloisilla kuulon alenema ei johdu tinnituksesta vaan tinnitus johtuu kuulon alenemasta. Mitä enemmän melualtistusta, sitä pahemmaksi tinnitus menee ja sitä huonommaksi kuulo menee.

Musiikin kuuntelu lujalla kun ei poista tinnitusta vaan pahentaa sitä ja lisää kuulovaurioita. Moni ammattimuusikkokin joutuu lopettamaan uransa kuulovaurioiden ja erityisesti tinnituksen takia. Jotkut jopa tappavat itsensä kun eivät kestä enää jatkuvaa korvien soimista, tästä oli esimerkki mm. Rumbassa.

Vain todellinen idiootti luukuttaisi nonstoppina kuulokkeilla musiikkia jos kuulo on jo vakavasti alentunut ja korvat soivat jatkuvasti. Hiljainen taustaääni kuten radion ääni tai tuulen humina voi auttaa esimerkiksi unen saamiseen öisin jos korvien vinkuna ja humina on tarpeeksi kovaa, mutta autokuskin hommat musan soidessa kuulokkeista on varma tapa menettää kuulonsa tykkänään. Eikä kuulovaurioinen enää edes erota kunnolla musiikin sävyeroja kuulokkeilla kuunnellessaan, ellei soita musiikkia niin lujaa, että se vie loputkin kuulosolut.

Leffa voi olla hyväkin kuten muutama muu Wrightin leffa aiemmin, mutta ainakin lähtökohta on hyvin vääristynyt ja kuulovaurioista tietämättömille jopa haitallinen.

 

[Mikke73]

En ole elokuvaa nähnyt, mutta jo perusasetelma on ns. päin vittua: ei kukaan vakavasta tinnituksesta kärsivä kuuntele musiikkia koko ajan lujaa, pikemminkin päin vastoin. Tinnituksesta kärsivillä huonokuuloisilla kuulon alenema ei johdu tinnituksesta vaan tinnitus johtuu kuulon alenemasta. Mitä enemmän melualtistusta, sitä pahemmaksi tinnitus menee ja sitä huonommaksi kuulo menee.

Musiikin kuuntelu lujalla kun ei poista tinnitusta vaan pahentaa sitä ja lisää kuulovaurioita. Moni ammattimuusikkokin joutuu lopettamaan uransa kuulovaurioiden ja erityisesti tinnituksen takia. Jotkut jopa tappavat itsensä kun eivät kestä enää jatkuvaa korvien soimista, tästä oli esimerkki mm. Rumbassa.

Vain todellinen idiootti luukuttaisi nonstoppina kuulokkeilla musiikkia jos kuulo on jo vakavasti alentunut ja korvat soivat jatkuvasti. Hiljainen taustaääni kuten radion ääni tai tuulen humina voi auttaa esimerkiksi unen saamiseen öisin jos korvien vinkuna ja humina on tarpeeksi kovaa, mutta autokuskin hommat musan soidessa kuulokkeista on varma tapa menettää kuulonsa tykkänään. Eikä kuulovaurioinen enää edes erota kunnolla musiikin sävyeroja kuulokkeilla kuunnellessaan, ellei soita musiikkia niin lujaa, että se vie loputkin kuulosolut.

Leffa voi olla hyväkin kuten muutama muu Wrightin leffa aiemmin, mutta ainakin lähtökohta on hyvin vääristynyt ja kuulovaurioista tietämättömille jopa haitallinen.

Leffaa näkemättä sanoisin, että et sinäkään nyt ihan kartalla ole siitä mistä puhut. Tinnitusta kun voidaan hoitaa mm. akustisella hoidolla:
"Potilas kuuntelee taustaääniä CD– tai MP3 –soittimesta päivittäin 2-3 tuntia kuuden kuukauden ajan. Taustaääninä käytetään musiikkia ja luonnonääniä. Äänihoidolla peitetään korvien soimista, stimuloidaan kuulorataa ja edistetään rentoutumista".

Veikkaisin että tuossa leffan tapauksessa kyse on tästä:
"Toisen asteen tinnitus on jatkuvaa , ja kuunnellessa se on aina havaittavissa. Se on kuitenkin helposti maskeerattavissa, ja esimerkiksi meluisassa työympäristössä se häiritsee vähemmän. Hiljaisessa ympäristössä tinnitus kuuluu kuitenkin häiritsevänä."
Eli musiikilla pyritään peittämään tinnitus.

 

[godofthunder]

Dunkirkista

Tuli tämä nähtyä myös itse eilen, ja pakko kompta täysin. Varsinkin tuo elokuvan äänimaailma oli ihan täydellinen, kirsikkana kakun pääle (imo) tuo lopun kohtaus rannalla, missä täysi hiljaisuus. Silmiin pisti myös Nolanin luoma synkkyys/harmaus koko elokuva ylle, mikä sinällään kuvaa hyvin brittiläistä säätä, sekä ihan aihetta noin yleisellä tasolla. Rannoilla muodossa jonottamiset kyllä kertoivat karua kieltä koko tilanteen absurdiudesta. Hieno elokuva kaikenkaikkiaan, jopa rouvakin piti tuotoksesta, vaikkei mikään sotakuvien ystävä olekaan. Teki poikkeuksen ihan Nolanin takia.

Well done, Lads.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta? Olen ihan kahden vaiheilla lähdenkö katsomaan..

Ei tarvitse hirveän yksityiskohtainen olla.

Itse en pitänyt Hacksawn näyttelijävalinnoista, enkä sen "me ollaan sankareita kaikki" meiningistä.

 

[Musta Nuoli]

Leffaa näkemättä sanoisin, että et sinäkään nyt ihan kartalla ole siitä mistä puhut. Tinnitusta kun voidaan hoitaa mm. akustisella hoidolla:
"Potilas kuuntelee taustaääniä CD– tai MP3 –soittimesta päivittäin 2-3 tuntia kuuden kuukauden ajan. Taustaääninä käytetään musiikkia ja luonnonääniä. Äänihoidolla peitetään korvien soimista, stimuloidaan kuulorataa ja edistetään rentoutumista".

Veikkaisin että tuossa leffan tapauksessa kyse on tästä:
"Toisen asteen tinnitus on jatkuvaa , ja kuunnellessa se on aina havaittavissa. Se on kuitenkin helposti maskeerattavissa, ja esimerkiksi meluisassa työympäristössä se häiritsee vähemmän. Hiljaisessa ympäristössä tinnitus kuuluu kuitenkin häiritsevänä."
Eli musiikilla pyritään peittämään tinnitus.

Aika kartalla minä tinnituksesta olen siitä kärsivänä ja keskivaikean kuulovaurion omaavana. Olen tässä asiassa valitettavasti asiantuntija.

Parannuskeinoa tinnitukseen ei sinänsä ole, ellei joku keksi miten regeneroida kuulosoluja. Kevyt taustaääni, oli se sitten luonnonääni, radio tai muu vastaava voi hetkellisesti peittää tinnituksen äänet, mutta mikään "hoito" se ei varsinaisesti ole, korkeintaan hetkellinen peiteääni jolla voi ohjata huomiota hetkeksi pois tinnituksesta ja saada esimerkiksi nukahdettua (ja tämähän toimii mainiosti, kuten Yöketjun aamuyön unettomia viestejäni lukeneet voivat varmentaa).

Kevyt peiteääni voi siis viedä huomion muualle, mutta isompi ääni rasittaa kuuloa ja vie voimavaroja. Se meluisa työympäristökin riittää tähän vallan mainiosti. Ei tarvitse olla mikään sirkkelipaja, ihan tavallinen avokonttorikin riittää rasittamaan huonokuuloista, ja tinnitukseen liittyy käytännössä aina huonokuuloisuus.

On siis hyvin eri asia kuunnella luonnonääniä taustaääninä hiljaa (minullakin on tarvittaessa kännykässä applikaatio siihen, suosittelen Oticon Tinnitus Sound -nimistä sovellusta, saatavilla niin Android-puhelimiin kuin Applenkin laitteisiin) kuin luukuttaa poppia ja rokkia niin lujaa, että se peittää jylisevän moottorin äänen.

Tosielämän babydrivereille suosittelisin kuulokkeisiin vastamelua sopivalla taajuudella tai vaikka linnunlaulua, reipas musan jytke saa vain korvat soimaan entistä pahemmin ja vaikka se hetkellisesti peittäisi korvien vinkunan se pitkällä aikavälillä (eikä niin pitkälläkään) heikentää kuuloa lisää - ja pahentaa tinnitusta.Erityisesti nappikuulokkeet ovat saatanasta kaikille, ja varsinkin huonokuuloisuudesta ja tinnituksesta kärsiville.

Baby Driver voi silti olla kelpo leffa, se vain ei vaikuta millään lailla todenmukaiselta mutta harvoinhan leffat sitä ovat muutenkaan.

 

[Numero66]

Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta? Olen ihan kahden vaiheilla lähdenkö katsomaan..

Ei tarvitse hirveän yksityiskohtainen olla.

Itse en pitänyt Hacksawn näyttelijävalinnoista, enkä sen "me ollaan sankareita kaikki" meiningistä.

Minusta tuntuu, että nämä on kuitenkin kaksi niin erilaista leffaa etten edes kauheasti vertailemaan lähtisi. Kun molemmat kertovat kahdesta onnistuneesta operaatiosta, on kohtuu luonnollista kertoa niistä sankareista.

Dunkirk sisälsi paljon vähemmän actionia kuin oletin ja mitä esim hacksaw ridge sisälsi (tai ainakin mitä siitä leffasta muistan). Tähän väliin täytyy vielä sanoa, että tykkäsin kovin hacksaw ridgestä ja odotin hieman Dunkirkin olevan erilainen leffa kuin mitä se lopulta oli. En ollut katsonut mitään arvosteluja tai trailereita ym spoilereita, kuten en ikinä muutenkaan leffaan mennessä. Dunkirk ei ole täyttä tykitystä alusta loppuun vaan se kertoo tarinaa välillä oman makuun jopa vähän verkkaisestikin. Itse ja avekki oltiin kuitenkin aivan tyytyväisiä Dunkirkin nähtyämme ja en ainakaan kokenut, että rahat olis menny hukkaan.

 

[Vanha Len]

Tähän väliin pitää sanoa, että pitää tehdä aika paljon jos kyseisen genren leffa menee band of brothersin edelle. Vaikka kyseessä on sarja niin vertaan jostain syystä näitä ww2 leffoja tuohon.

Ei muuta.

 

[Numero66]

Tähän väliin pitää sanoa, että pitää tehdä aika paljon jos kyseisen genren leffa menee band of brothersin edelle. Vaikka kyseessä on sarja niin vertaan jostain syystä näitä ww2 leffoja tuohon.

Ei muuta.

No eipä kyllä mennyt taistelutovereiden edelle. Liekkö sellaista pätkää enää edes tulee joka menisi.

 

[Vanha Len]

No eipä kyllä mennyt taistelutovereiden edelle. Liekkö sellaista pätkää enää edes tulee joka menisi.

No tämäpä onkin suuri kysymys. Niin täydellinen sarja kaikkinensa, että vaikea kuvitella tulevan jotain parempaa. Ärsyttää vaan kun itse vertaa kaikkia sotatekeleitä tuohon. Siis tokan ison rähinän.

 

[Buster]

Edellinen katsomani sotaelokuva oli Hacksaw ridge ja se oli niin surkea (subjektiivinen mielipide), että pahaa teki. Jos joku on katsonut sen ja Dundirkin, niin miten vertailisitte näitä kahta teosta?

Kuten ylempänä todettiin, niin nämä kaksi on rajusti erilaisia. Dunkirk keskittyy kuvaamaan kyseisen rannan evakuointia siihen osallistuneiden brittien näkökulmasta. Näitä näkökulmia on kolme. Sotilaat rannalla ja meressä, ne harvat lentäjät jotka osallistuivat suojaamaan evakuointia, sekä evakuoinnissa auttaneet brittiläiset siviilit aluksineen. Muutamat, hyvin kasvottomiksi jäävät hahmot on valittu edustamaan näitä ihmismassoja. Elokuva ei siis oikeastaan keskity mihinkään yksittäiseen hahmoon.

Tarinansa Dunkirk kertoo lähes yksinomaan pelkän toiminnan ja yksityiskohtien kautta. Sotilaat ovat vain ihmisiä, jotka haluavat jäädä henkiin. Kukaan ei nouse missään mielessä muiden yläpuolelle. Tarinassa ei ole sankareita, ei pelkureita. Ehkä jossain määrin lopuksi juhlistetaan brittiläistä periksiantamattomuutta, mutta eiköhän se ole ihan ansaittua. Ja niinhän siinä oikeastikin kävi, että Churchill muutti historian suurimman sotatappion kansan mielissä moraaliseksi voitoksi. Elokuvaa voisi väittää jossain määrin jopa dokumentaariseksi. Se vain kuvaa tuon suuren tapahtuman eri brittiläisnäkökulmista pyrkien vangitsemaan läsnä olleiden tunteet ja ajatukset. Ei ole oikeastaan edes varsinaisesti mitään tarinaa perinteisessä mielessä. Suoraan hypätään keskelle itse tapahtumaa, koko ajan tapahtuu jossain jotain jännää, eikä missään vaiheessa kokoonnuta iltahämärässä nuotion ympärille kertomaan, että minkälaisen elämän on kukin sotilas jättänyt taakseen. Tässä kun ei ole kyse yksittäisistä ihmisistä, vaan kokonaisuudesta.

Hacksaw Ridgen olen kolmasti nähnyt ja joka kerralla pitänyt siitä tasaisesti. Ehkä jopa ripauksen aina enemmän. Se keskittyy kertomaan yhden miehen uskomattoman sankaritarinan ja on ehtaa Hollywoodia tarinankerronnaltaan. Toki kyllähän tuollainen kaveri, jossain mielessä jopa 1900-luvun Jean D'Arc (?) oman tarinansa ansaitseekin. Siinä oli myös hyvinkin selkeää katsojan manipulaatiota läsnä, mutta en minä sitä vastaan ole silloin kun se tehdään hyvin ja tarina sen ansaitsee. Dunkirk oli ehkä tällä osastolla hieman hienovaraisempi.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kuten ylempänä todettiin, niin nämä kaksi on rajusti erilaisia.

Tämä jo riittää kallistamaan vaakakupin siihen suuntaan, että pitänee käydä katsomassa :)

Kiitos tarkemmasta kuvauksesta noin muutenkin.

 

[axe]

Oliskohan ollut eka kerta, kun omalla rahalla kävin katsomassa ensi-illassa olevan leffan koska halusin niin. Dark Tower - Musta torni käytiin tsekkaamassa ekojen joukossa ja ja ja... Halusin tykätä siitä enemmän kuin tykkäsin. Ei se umpipaska ole, mutta, no, ei se ole hyväkään. Kirjasarjan tuntijana pysyi nyt sentään kärryillä että mitä mikäkin on, mutta toista saattaa olla niillä, jotka eivät kirjoista ole kuulleet tai eivät tiedä mitä ne sisältää. Silloin tuo leffa on korkeintaan outo. Asioita tapahtuu outojen hahmojen kesken oudoissa paikoissa, silti kaikki tietää koko ajan miten hommassa käy, ja sitten niin käy. No tuskin monikaan ei-Kingiläinen käy edes katsomassa, että tuskin niiden takia tarvii yöuniaan menettää.

Isot roolit oli ihan kakkoja. Elba Rolandina oli juuri niin omituinen valinta kuin etukäteen pelättiinkin. Ei se vaan ole Roland, se on joku muu sinänsä kelpo pyssysankari, mutta ei Roland. Ilmeisesti tekijätkin olivat sen tajunneet jossain vaiheessa, kun olivat tehneet kahdeksan kirjan päähenkilöstä puolentoista tunnin leffan sivuhenkilön. McConaugheyn man-in-blackissä ei ollut mitään minkäänlaista tunnetta herättävää. Se nyt oli pahis, joka pystyi tappamaan tuosta vaan ja tappoikin. Big deal. Eihän se nyt mikään maailman pelottavin hahmo alunperinkään ole, mutta tässä se taisi yrittää olla mutta ei vaan ollut. Jake sentään oli ihan hyvä poitsu.

Kyllä tuon nyt ihan katsoo, jos Mustasta tornista pitää. Mutta jotenkin tämä vertautuu vähän niin kuin siihen kirjojen lisäosaan Tuulen avaimeen kuin varsinaiseen kirjasarjaan. Ihan kiva joo, mutta ilmankin oltaisiin sittenkin pärjätty. OIikeastaan tuo aiemmin mainittu on se pahin asia: koko leffa ei kirvota kyllä oikein mitään tunnetta ihmisestä irti. Tälläisenään hyvä, että oli lyhyt leffa... mutta olisiko se ollut parempi, jos olisi ollut pidempi ja paremmin taustoitettu?

Näin sentään Patrik Laineen Plevnassa elokuvan jälkeen.

 

[Musta Nuoli]

Olen pitkälti samoilla linjoilla kuin @arvee. Tunne puuttui Mustasta Tornista, ja simppeli tarina miehestä, pojasta ja pahiksesta jäi jotenkin typistetyn oloiseksi. Minäkin usein toivon nykyleffojen pituuksien olevan lyhyempiä mutta tämä olisi kaivannut jokusen lisäminuutin laajentamaan ja taustoittamaan avainkohtauksia.

Idris Elban kohdalla ihonväri ei minua lopulta haitannut vaikka olen mieltänyt ja miellän Rolandin kirjojen antaman mielikuvan perusteella ihan toisennäköiseksi eli Clint Eastwoodin näköiseksi vanhemmaksi mieheksi. Ihan hyvin Elba veti, mutta todella statistiksi Roland jäi omassa tarinassaan. Mustiin pukeutunut mies ei myöskään juuri hetkauttanut. Jake Chambersin esittäjän ansiosta elokuva kuitenkin rullasi maaliin asti ja nuorukainen piti paketin kasassa.

Noin kahden tähden elokuvakokemus ei ollut pelkäämäni floppi, mutta ei myöskään kovin kummoinen kokonaisuus. Tämä oli lähinnä vaisu häivähdys siitä, mitä kaikkea Mustan tornin tarinoihin sisältyy.

Rolandilla oli muuten ehkäpä maailmanennätys vakavasta infektiosta toipumisessa: pikku tovi sairaalassa, vähän antibiootteja ja kipulääkettä huiviin ja ei kun taas menoksi. Kanyylineulatkin voi vain kiskoa miehekkäästi suonista irti ja häipyä. Viimeksi kun minä jouduin antibiootteja ottamaan niin siinä tarvittiin 20 päivän kuuri, mutta minä en toki olekaan Revolverimies.

 

[Numero66]

Enpä tuota leffaa ole nähnyt, mutta IS:llä myös oli melkoisen murskaava arvostelu:

Stephen Kingin kirjasarjaan perustuva elokuva ei vakuuta.
Kuten Steven Kingin kahdeksanosaisen fantasiaromaanien sarjan lukeneet jo tietävät, universumissa on lukemattomia rinnakkaismaailmoja. Niitä kaikkia suojelee alati vaanivilta pimeyden voimilta mahtava musta torni, jota kutsutaan...öh, Mustaksi torniksi.

Kun 11-vuotias Jake-poika (Tom Taylor) uniensa johdattamana löytää portaalin Mid-Worldiksi kutsuttuun rinnakkaismaailmaan, hän tajuaa pian olevansa ainoa, joka voi estää Mustapukuista Miestä (Matthew McConaughey) tuhoamasta Mustaa tornia ja koko maailmankaikkeutta. Kumppanikseen vaaralliseen tehtävään Jake saa mustan Revolverisankarin (Idriss Elba).

Saattaahan olla, että johonkin rinnakkaismaailmaan pykätty torni pitää meidänkin maailmamme koossa. Mutta sellaista tornia ei universumista löydy, joka pitäisi koossa Nikolaj Arcelin ohjaaman Musta torni -elokuvan.

Tässä elokuvassa ei toimi kerrassaan mikään. Sen tarina on toivoton sekasotku, jota vain tahattoman koomiset käänteet hetkittäin piristävät. Sen henkilöt ovat käveleviä kliseitä, joita edes Elban ja McConaugheyn tasoiset näyttelijät eivät saa hengittämään. Katastrofin kruunaavat surkeat erikoistehosteet, jollaisia ei uskoisi nykypäivänä näkevänsä.

Tiettävästi elokuvan jatkoksi on suunniteltu kokonaista tv-sarjaa, jonka pitäisi valmistua ensi vuonna. Toivottavasti sellainen toteutuu vain jossain rinnakkaismaailmassa.

 

[Mikke73]

Enpä tuota leffaa ole nähnyt, mutta IS:llä myös oli melkoisen murskaava arvostelu:

Kun leffa on tarkoitettu niille jotka ainakin jossain määrin tuntevat kirjojen maailman, niin en paljonkaan laittaisi painoarvoa arvostelulle jossa edes Stephen Kingin nimeä ei osata kirjoittaa oikein, saati sitten pääosanesittäjän... Eihän tuo leffa nyt lähellekään sitä ole mitä odotettiin ja toivottiin, mutta Poussun arvostelu on kyllä yhtä surkea kuin ko. leffa hänen mielestään.