Uskotko Jumalaan?

[Breeze Harbour]

Suhtautumiseni Jumalaan sekä uskontoon on ollut jo vuosia vaikesti selitettävissä. En pidä Raamattua minään "satukirjana", kuten ateistit tekevät mutta siinä olen samoilla linjoilla palstaveli @Blöö kanssa, että tieteen kehittyessä uskonto ei oikeastaan kehity mihinkään vaan jummaa paikallaan. Raamatussa on paljon tuhansia vuosia vanhoja uskomuksia sekä käsityksiä, jotka tiede on tutkimuksillaan onnistuneesti kumonnut.

Siispä en kuulu niihin, jotka uskovat kaiken Raamatussa olevan sanasta sanaan. Uskon kuitenkin Jumalan tärkeimpään oppiin - rakkauteen. En liene voida sanoa itseäni sataprosenttisen puhtaaksi kristityksi, koska olen vahvasti sitä mieltä että kaikilla on oikeus rakastaa sukupuolesta riippumatta. Homojen ei todellakaan kuuluisi tuntea oloaan ahdistetuksi, koska kristinuskon mukaan rakkaus on miehen ja naisen välinen tunne, ja jos tunnet toisin, olet pahan riivaama!

Se mitä Raamatun kirjoittamisvaiheessa ei ihmiskunta vielä käsittänyt, on ihmisten yksilöllisyys Se miten paljon maailmasta löytyy erilaisuutta ihan luonnostaan. Se, että toisten ihmisten aivot ovat luonnostaan kemiallisesti kiinnostuneet samasta sukupuolesta tai ehkä jopa molemmista. Tekeekö se näistä ihmisistä olentoja tai "vääräoppisia"? Ei todellakaan!

Kenenkään ei tulisi joutua tuntemaan olevansa outolintu sen takia, mitä tuntee sydämessään. On tieteellisesti ja psykologisesti aivan mahdotonta saada jonkin sortin muutos aikaan homon ajattelussa sanomalla tälle että että "Hei! Lopeta se miesten deittailu. Sun kuuluu olla kiinnostunu naisista!"

Uskonnon merkitys on minulle silti suuri. Paras sekä pitkäaikaisin ystäväni tulee vahvasti uskovaisesta perheestä. Hänen kanssaan olen hengannut lähes koko elämäni ja ajan mittaan omaksunut sen, että vaikka emme sitä pysty aisteilla käsittämään, niin jossain tuolla on Jumala olemassa. Kaikella on tarkoituksensa ja ilman uskoa ja toivoa ei voi ikinä aidosti rakastaa. Lisäksi kymmenessä käskyssä kiteytyy osuvasti ne moraaliset ohjenuorat, joita seuraamalla ihminen pysyy ns. oikealla tiellä eikä muutu pahaksi. Uskon, että kukaan ei synny pahaksi, mutta ihminen joka ei lapsuudessa saa osakseen minkään sortin rakkautta, on erittäin altis kasvamaan pahaksi. Jos opetat lapsesi vihaamaan, tämä tulee mitä todennäköisimmin vihaamaan ihmisiä ja olemaan tunteeton aikuinen. Jos opetat lapsesi rakastamaan, tämä oppii ymmärtämään niin omia kuin muiden tunteita ja sen mistä rakkaudessa on pohjimmiltaan kyse.

Uskon siis rakkauden voimaan ja koen, että uskoni kautta minun on helpompi yrittää ymmärtää rakkautta. Mutta uskon myös siihen faktaan, että rakkaus on paljon monimutkaisempi asia, millaisena Raamattu sitä käsittelee. Mielestäni koen kuitenkin uskovani oikeaan asiaan. Se riittää mulle.

 

[BileTooth]

Uskon siis rakkauden voimaan ja koen, että jos en usko Jumalan olemassaoloon, en voi uskoa rakkauteen. Mutta uskon myös siihen faktaan, että rakkaus on paljon monimutkaisempi asia, minä Raamattu sen käsittää. Mielestäni koen kuitenkin uskovani oikeaan asiaan. Se riittää mulle.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, miksi et voi uskoa rakkauteen ilman jumaluskoa? Itse en näe mitään syytä pitää jumalaa todennäköisenä hypoteesina (varsinkaan minkään tietyn uskonnon tiettyä jumalaa), mutta silti mielestäni uskon rakkauteen. Toki myös tiedostan osittain ne biologiset ja evolutionääriset seikat, joista se syntyy, mutta on se silti mielestäni ihmisten kokemana jotain abstraktia, mikä ylittää muiden luontokappaleiden kokemukset selvästi, sekä asia, jonka tulisi ohjata ihmisten toimintaa paljon nykyistä enemmän.

Tiivistettynä: sinä uskot jumalaan, minä en, silti molemmat uskovat todennäköisesti ainakin suurin piirtein samaan rakkauden käsitteeseen. Onko mahdollista, että rakkautta voi olla ilman jumaliakin vai onko mielestäsi niin, että minunkin käsitykseni rakkaudesta on jostain jumaluudesta lähtöisin, mutta minä en vain ymmärrä asian olevan näin?

Tätä yhtä kohtaa lukuunottamatta allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. Tuo yksilöllisyysnäkökulma raamatun kirjoittamisen yhteydessä on mielenkiintoinen.

 

[Breeze Harbour]

Ihan mielenkiinnosta kyselen, miksi et voi uskoa rakkauteen ilman jumaluskoa? Itse en näe mitään syytä pitää jumalaa todennäköisenä hypoteesina (varsinkaan minkään tietyn uskonnon tiettyä jumalaa), mutta silti mielestäni uskon rakkauteen. Toki myös tiedostan osittain ne biologiset ja evolutionääriset seikat, joista se syntyy, mutta on se silti mielestäni ihmisten kokemana jotain abstraktia, mikä ylittää muiden luontokappaleiden kokemukset selvästi, sekä asia, jonka tulisi ohjata ihmisten toimintaa paljon nykyistä enemmän.

Tiivistettynä: sinä uskot jumalaan, minä en, silti molemmat uskovat todennäköisesti ainakin suurin piirtein samaan rakkauden käsitteeseen. Onko mahdollista, että rakkautta voi olla ilman jumaliakin vai onko mielestäsi niin, että minunkin käsitykseni rakkaudesta on jostain jumaluudesta lähtöisin, mutta minä en vain ymmärrä asian olevan näin?

Hyvä kysymys. Mut siis mulle siinä on vaan järkeä, että rakastan uskoni kautta. Mielestäni siinä on vaan jotain aitoa ja se vaan tuntuu oikeelta.
En ole täällä tuomitsemassa ateisteja tai puoliateisteja. Varmasti voit olla uskomatta Jumalan olemassaoloon ja silti rakastaa ja elää tunteella. Itselleni se usko on vaan sellanen tietty suojakilpi ja turva. Uskon kautta tiedän, että pystyn mihin vaan ja että elämäni on hyvissä käsissä. Lisäksi se auttaa minua ymmärtämään elämää ja olemassaolon merkitystä. Vaikkei kukaan meistä ei todellisuudessa pysty ymmärtämään täydellisesti Jumalan olemassaoloa, niin minulle se on sellainen tunnetila ja sisäinen ääni, joka ohjaa mua oikeaan suuntaan silloin kun en itse tiedä miten toimia.

En edelleenkään pilkkaa ateisteja. Toin vain oman elämännäkemykseni esille.

 

[Salt]

Olisiko tämä Jeesuksen "neitseellinen" syntymä selitettävissä sillä, että Hän oli äpärälapsi? Näin Jeesuksen todellinen syntymä olisi hienosti selitetty neitseellisellä syntymällä, koska tällöinhän Marialla ei ole voinut olla (tuntemattomaksi jäänyttä) miespuolista kumppania, joka olisi siittänyt Jeesuksen. Näitä selityksiähän on ovelasti keksitty Raamattuun kristinuskon syntymästä lähtien ja väärinperustein ilman faktatietoja. Esimerkkinä Magdalan Maria, joka leimattiin muistaakseni jonkin Paavin toimesta portoksi, jolle Jeesus antoi syntinsä anteeksi. Myöhemminhän on löydetty Magdalan Marian evankeliumeita, jotka todistavat hänet Jeesuksen opetuslapseksi. Tällaistahan oli vaikea hyväksyä miesvaltaisessa uskonnossa vuosituhannen alussa, että NAINEN olisi voinut olla yksi Jeesuksen seuraajista ja vielä mahdollinen rakastajatar.

 

[Breeze Harbour]

Hah! Arvuuttelu on aina hauskaa :D Pakko tunnustaa et saitte hymyn mun kasvoille noilla teorioillanne.

 

[jussi_j]

Hyvä kysymys. Mut siis mulle siinä on vaan järkeä, että rakastan uskoni kautta. Mielestäni siinä on vaan jotain aitoa ja se vaan tuntuu oikeelta....

Tämähän on sama argumentti mikä uskovaisten toimesta usein esitetään. Ei voi rakastaa, ei ole moraalia, ei elämän tarkoitusta, ei ole mitä milloinkin. No kyllä on, mutta minä rakastan lähimmäisiäni siksi, että olen sellainen ihminen ja se on mielestäni kaikin puolin hyvä asia. Minun ei tarvitse lukea sitä kirjasta, eikä varsinkaan kirjasta mikä kategorisesti sulkee osan ihmisistä hyvän ulkopuolelle.

 

[Salt]

Tämähän on sama argumentti mikä uskovaisten toimesta usein esitetään. Ei voi rakastaa, ei ole moraalia, ei elämän tarkoitusta, ei ole mitä milloinkin. No kyllä on, mutta minä rakastan lähimmäisiäni siksi, että olen sellainen ihminen ja se on mielestäni kaikin puolin hyvä asia. Minun ei tarvitse lukea sitä kirjasta, eikä varsinkaan kirjasta mikä kategorisesti sulkee osan ihmisistä hyvän ulkopuolelle.

Näinpä. Riittää, että uskoo totuuteen isolla T-kirjaimella. Mikä on totuus, sitä varmasti jokainen etsii ja ehkä joskus löytääkin. Mielestäni siihen ei tarvita muiden ihmisten kirjoittamia kirjoja, vaan omia havaintoja maailmasta ja maailmankaikkeudesta.

 

[Breeze Harbour]

Näinpä. Riittää, että uskoo totuuteen isolla T-kirjaimella. Mikä on totuus, sitä varmasti jokainen etsii ja ehkä joskus löytääkin. Mielestäni siihen ei tarvita muiden ihmisten kirjoittamia kirjoja, vaan omia havaintoja maailmasta ja maailmankaikkeudesta.

No tää ehkä kuvaa sitä omaa uskoanikin eniten. En mäkään Raamattua varsinaisesti lue, mutta noudatan silti elämässäni sen tärkeimpiä elämänohjeita. Nimenomaan totuuteen mäkin haluan uskoa. Mikä se totuus sitten on? Se on jokaisen ihmisen omakohtainen näkemys ja nimenomaan aistien ja kokemusten, enkä suinkaan pelkästään Raamatun kautta yritän ymmärtää uskoa, rakkautta sekä elämän perimmästä tarkoitusta. Uskoa voi monella tavalla.

@jussi_j johan mä sanoin että rakastaa voi toki myös ilman uskoa. Mulle henkilökohtasesti se usko vaan tukee ja vahvistaa sitä rakkautta.

 

[Vintsukka]

Lisäksi kymmenessä käskyssä kiteytyy osuvasti ne moraaliset ohjenuorat, joita seuraamalla ihminen pysyy ns. oikealla tiellä eikä muutu pahaksi.

Kun nyt nuo käskyt otit puheeksi, kuuluvatko niistä kolme ensimmäistä tuohon mainitsemaasi moraaliseen ohjenuoraan? Mielestäni ne kuulostavat pikkumaisen ja pelokkaan jumalan turinoilta. Entä lepopäivän pyhittäminen, muutunko pahaksi jos teen joskus töitä sunnuntaina? Enkä minä himoitsemisessakaan näe mitään pahaa jos pysytään kohtuudessa.

Tuossa tuli mainittua puolet noista käskyistä. Se toinen puoli toki on hyvää opetusta, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut kirjasta lukea, että varastaminen, tappaminen ja valehtelu on väärin. Tuskin on sinunkaan.

 

[Breeze Harbour]

Kun nyt nuo käskyt otit puheeksi, kuuluvatko niistä kolme ensimmäistä tuohon mainitsemaasi moraaliseen ohjenuoraan? Mielestäni ne kuulostavat pikkumaisen ja pelokkaan jumalan turinoilta. Entä lepopäivän pyhittäminen, muutunko pahaksi jos teen joskus töitä sunnuntaina? Enkä minä himoitsemisessakaan näe mitään pahaa jos pysytään kohtuudessa.

Tuossa tuli mainittua puolet noista käskyistä. Se toinen puoli toki on hyvää opetusta, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut kirjasta lukea, että varastaminen, tappaminen ja valehtelu on väärin. Tuskin on sinunkaan.

Se on ihan miten niitä käskyjä itse tykkää tulkita ja soveltaa. Raamatun julkistamishetkellä lepopäivän pyhittäminen tarkoitti todellakin että et saa tehdä töitä sunnuntaisin; nykypäivänä koen että tuo käsky on muuttanut jossain määrin merkitystään. Nykyisin kun työviikko kestää tietenkin normaalisti vain viisi päivää. Tuo on ehkä se kiistanalaisin käskyistä, koska sen käyttötarkoitusta voi olla kovin vaikea soveltaa nyky-yhteiskuntassa. Mulle se merkitsee sitä, että ei saa rehkiä liikaa, että työviikon jälkeen lepo on välttämätöntä. Muissa käskyissä en näe mitään sellaista, joka tekisi niiden oikein noudattamisesta jotenkin kiistanalaista.

Uskonto on sinänsä kyllä tosi vaikea aihe puheenaihe, koska ateistien ja uskovaisten välille syntyy helposti erimielisyyksiä, kun ei olla asioista lainkaan samalla aaltopituudella. Ei saisi puhua liikaa ettei vaan joku tule kyseenalaistamaan uskomuksiasi...

Noudatan kristinuskoa omalla tavallani, en sillä kaikista perinteisimmällä. Minusta kuitenkin sitä uskon noudattamistapaa paljon tärkeämää on se, että osaa uskon avulla toimia arkielämän haasteissa oikein muiden kannalta, eikä vain itsensä. En toki silti sano, etteikö muutenkin voisi kyetä toimimaan oikein.

Mutta mulle se usko on sellanen elämän tukipilari, josta saan voimaa jatkaa eteenpäin myös vaikeimpina aikoina ja joka vahvistaa sitä voimakkainta tunnetta; rakkautta elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Rakkautta voi olla välillä mahdotonta ymmärtää ja joskus se runtelee meitä sisältä, mutta niin kauan kun et menetä uskoa parempaan ja toivoa huomisesta, ei myöskään rakkaus sisältäsi katoa. Siitä mä pidän kii ja siksi mä uskon. Mun päätä on aivan yhtä mahdoton kääntää kuin ateistin päätä on kääntää uskomaan Jumalaan.

Usko on sellainen asia jonka jokainen itse elämänsä varrella jossain kohtaa oivaltaa ja löytää sisältään tai sitten ei. Enkä mä oo täällä kenenkään päätä kääntämässä tai elämänkatsomusta paheksumassa. Kunhan nyt ei kirjaimellisesti palvo saatanaa, niin muuten en tuomitse ketään sen mukaan, mihin uskoo tai ei usko. En oo täällä hieromassa mun uskomuksia muiden naamalle, tuon ne vain ilmi, koska miksi häpeisin niitä?

Voit olla ateisti, ja silti olla hyvä ihminen ja tosi mahtava tyyppi. Olen mieleltäni avoin ja tutustun mielelläni erilaisiin ihmisiin ja kuuntelen heidän tarinoitaan. Erilaisuus ja se yksilöllisyys tekee ihmisistä niin kovin kiehtovia. Vaikka kuinka yrittäisit, et koskaan tule tapaamaan kahta täysin samanlaista ihmistä. Jokaisella on oma tarinansa, uniikki luonteensa ja mielenkiintoiset oikkunsa.

Jos ei halua uskoa Jumalaan, niin suosittelen vähintään uskomaan rakkauteen, koska viha ja katkeruus eivät johda mihinkään.

 

[mikko600]

Usko on sellainen asia jonka jokainen itse elämänsä varrella jossain kohtaa oivaltaa ja löytää sisältään tai sitten ei. Enkä mä oo täällä kenenkään päätä kääntämässä tai elämänkatsomusta paheksumassa. Kunhan nyt ei kirjaimellisesti palvo saatanaa, niin muuten en tuomitse ketään sen mukaan, mihin uskoo tai ei usko. En oo täällä hieromassa mun uskomuksia muiden naamalle, tuon ne vain ilmi, koska miksi häpeisin niitä?

Mitä väärää on Saatanan palvomisessa? Minkälainen ihminen palvoo saatanaa? Miten palvotaan saatanaa? Entä satanismi?

 

[Breeze Harbour]

Mitä väärää on Saatanan palvomisessa? Minkälainen ihminen palvoo saatanaa? Miten palvotaan saatanaa? Entä satanismi?

Usko saatanaan = usko pahuuteen. Enkä mä haluu olla sellasten ihmisten kanssa missään tekemisissä, jotka uskoo siihen että on oikein vahingoittaa muita oman edun saavuttamiseksi. Se joka on mieleltään paha, kykenee vaikka mihin hirveyksiin. Sellainen ihminen on menettänyt ihmisyytensä ja sielunsa. Voiko sellainen ihminen arvostaa omaa tai kenenkään toisen elämää, joka ei edes usko siihen? Kysynpä vaan.

Jos ei halua kuulua mihinkään uskontoon, niin fine. Tärkeintä on se, että arvostat kaikkea elävää ja pyrit toimimaan oikein sekä hyvin. En usko, että yhdenkään satanistin mielessä on tuottaa kenellekään vilpittömästi hyvää. Jos sinä hyväksyt sellaisen ihmisen elämääsi, niin onnea matkaan.

Ihminen voi olla hyvä uskomatta Jumalaan tai paha uskomatta saatanaan. Katkeruus ja kostonhimo voi ajaa hyvänkin ihmisen pahaksi. Tunteiden vallassa oleva ihminen saattaa menettää järkensä. Uskomuksista riippumatta on tärkeää pitää järki kädessa ja muistaa, että rakkaus ja viha ovat molemmat yhtä vahvoja tunteita. Toisesta seuraa hyvää, siinä missä toisen seuraukset voivat olla järkyttävät. Kumman sinä valitset?

 

[vetti]

Usko saatanaan = usko pahuuteen. Enkä mä haluu olla sellasten ihmisten kanssa missään tekemisissä, jotka uskoo siihen että on oikein vahingoittaa muita oman edun saavuttamiseksi. Se joka on mieleltään paha, kykenee vaikka mihin hirveyksiin. Sellainen ihminen on menettänyt ihmisyytensä ja sielunsa. Voiko sellainen ihminen arvostaa omaa tai kenenkään toisen elämää, joka ei edes usko siihen? Kysynpä vaan.

Jos ei halu kuulua mihinkään uskontoon, niin fine. Tärkeintä on se, että arvostat kaikkea elävää ja pyrit toimimaan oikein sekä hyvin. En usko, että yhdenkään satanistin mielessä on tuottaa kenellekään vilpittömästi hyvää.

Miken määrittelet pahan? Mites juutalaiset, muslimit, budhhalaiset, shinot jne jne? Joo, ateistina ei pitäisi lähteä tähän keskusteluun, me olemme se pahan alku ja juuri.

 

[Breeze Harbour]

Miken määrittelet pahan? Mites juutalaiset, muslimit, budhhalaiset, shinot jne jne? Joo, ateistina ei pitäisi lähteä tähän keskusteluun, me olemme se pahan alku ja juuri.

Enkä mä oo täällä kenenkään päätä kääntämässä tai elämänkatsomusta paheksumassa. Kunhan nyt ei kirjaimellisesti palvo saatanaa, niin muuten en tuomitse ketään sen mukaan, mihin uskoo tai ei usko. En oo täällä hieromassa mun uskomuksia muiden naamalle, tuon ne vain ilmi, koska miksi häpeisin niitä?

Vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?

Ja johan mä sanoin, ettei ateismissakaan ole mitään paheksuttavaa. Se uskooko Jumalaan, on ihan jokaisen oma päätös. Jos ateisti kykenee tuomaan vakuuttavasti oman elämänfilosofiansa esille pilkkaamatta minun, saatan vaikka saada uusia näkökulmia elämää kohtaan ja sehän on pelkästään hyvä asia, sillä tieto rikastaa mieltä :) Usko mihin uskot, kunhan perimmäiset tarkoitusperäsi on hyvät. Muulla ei ole väliä. Se etten allekirjoita jotain uskomusta, ei tarkoita ettenkö silti pystyisi ymmärtämään ja hyväksymään sitä.

Ja vastatakseni vielä kysymykseesi miten määrittelen eron hyvän ja pahan välillä, niin ihan sen perusteella, kuinka kohtelet muita eläviä olentoja.

 

[julle-jr]

Ja vastatakseni vielä kysymykseesi miten määrittelen eron hyvän ja pahan välillä, niin ihan sen perusteella, kuinka kohtelet muita eläviä olentoja.

Eli ei esimerkiksi osallistu kuluttamalla ilmastonmuutoksen syventämiseen, eli miljoonien ihmisten ja miljardien muiden elävien olentojen elinolojen tuhoamiseen.

Tai toisaalta, jos kadotamme elinolot ihmisiltä ja suurimmalta osalta nykyisiä eläimiä, saavat kenties jotkin tuholaiset, levät ja muut erittäin hyvät kasvulähtökohdat. Eli olemmeko sitten kuitenkin hyviä ainakin niiden olentojen kannalta? Kuka määrittelee mitkä ovat ne elävät olennot, joita pitää kohdella hyvin?

 

[vetti]

@Smitty#41 ei ole, kiitoksia kun kysyit. Määrittele hyvä/paha ja mitä kohtaan, niin ehkä pääsen jyvälle. Useille kun nuo ovat hyvinkin eri asioita.

 

[Breeze Harbour]

Tai toisaalta, jos kadotamme elinolot ihmisiltä ja suurimmalta osalta nykyisiä eläimiä, saavat kenties jotkin tuholaiset, levät ja muut erittäin hyvät kasvulähtökohdat. Eli olemmeko sitten kuitenkin hyviä ainakin niiden olentojen kannalta? Kuka määrittelee mitkä ovat ne elävät olennot, joita pitää kohdella hyvin?

Tää on oikeesti tosi vaikee aihe. Jotkut ei syö lainkaan lihaa, koska eivät tahdo pahaa eläimille. Toiset siirtyy luonnonmukaisiin polttoaineisiin säästääkseen ympäristöä. Mut itse en oo niin pikkutarkka sen suhteen, miten näissä asioissa kuuluu toimia. Kunhan kannat kortesi kekoon, etkä tarkoituksellasi vahingoita ympärillä olevaa kauneutta. Keinoja ja toteutustapoja siihen on monia ja ero oikean ja väärän välillä on siksi häilyvä. Jos vastustaa syömästä eläimiä, jotka on tapettu kiduttamalla ja teurastamalla, jo se on ihan hyvä alku.

@Smitty#41 ei ole, kiitoksia kun kysyit. Määrittele hyvä/paha ja mitä kohtaan, niin ehkä pääsen jyvälle. Useille kun nuo ovat hyvinkin eri asioita.

Hyvyys = Kohtele muita niin kuin haluisit itsekin tulla kohdelluksi, ole empattinen, ymmärrä, välitä, rakasta, tunne.

Pahuus = Kohtele ihmisiä kuin roskaa, ajattele aina vain omaa etuasi, tunne vain ahneutta ja vihaa, ole kyvytön tuntemaan katumusta tekemiäsi vääryyksiä kohtaan.

Siinä nyt karkeasti hyvyyden ja pahuuden väliset erot lueteltuna. Aukesiko yhtään?

 

[Vintsukka]

Jos ei halua uskoa Jumalaan, niin suosittelen vähintään uskomaan rakkauteen, koska viha ja katkeruus eivät johda mihinkään.

Se uskooko Jumalaan, on ihan jokaisen oma päätös.

Ei uskominen tai uskomatta jättäminen ole (ainakaan minulle) päätös tai kiinni haluamisesta, uskon siihen jonka olemassaolo on näytetty toteen minulle riittävän hyvin perustein. Yhdenkään esitetyn jumalan olemassaolosta en ole nähnyt hyviä todisteita, joten en usko niihin.

Oletko sinä siis vain päättänyt uskoa ilman todisteita? Millä muilla elämänaloilla käytät yhtä löperöitä kriteerejä päätöksenteossa?

Mun päätä on aivan yhtä mahdoton kääntää kuin ateistin päätä on kääntää uskomaan Jumalaan.

Ei ateistia ole vaikea käännyttää, ei se vaadi kuin todisteita. Toisin kuin näköjään sinä, minä en ole kaivautunut poteroon ja olen avoin uudelle tiedolle ja valmis muuttamaan mieltäni jos näen siihen aihetta.

 

[Petri1981]

Ei uskominen tai uskomatta jättäminen ole (ainakaan minulle) päätös tai kiinni haluamisesta, uskon siihen jonka olemassaolo on näytetty toteen minulle riittävän hyvin perustein. Yhdenkään esitetyn jumalan olemassaolosta en ole nähnyt hyviä todisteita, joten en usko niihin.

.

Sen takia nämä ovatkin nimenomaan uskon asioita ja niitä kutsutaan uskonnoiksi. Jos nämä olisi tieteellisesti todistettavia faktoja niin meillä ei olisi olemassa uskontoja.

Jatkakaa. Minun puolesta uskokoon kukin mihin tahtoo.

 

[Breeze Harbour]

Ei uskominen tai uskomatta jättäminen ole (ainakaan minulle) päätös tai kiinni haluamisesta, uskon siihen jonka olemassaolo on näytetty toteen minulle riittävän hyvin perustein. Yhdenkään esitetyn jumalan olemassaolosta en ole nähnyt hyviä todisteita, joten en usko niihin.

Ymmärrän kyllä näkökantasi. Vaikutat olevan niitä ihmisiä, jotka uskovat ainoastaan todistettuihin faktoihin ja elät niiden mukaan.

Oletko sinä siis vain päättänyt uskoa ilman todisteita? Millä muilla elämänaloilla käytät yhtä löperöitä kriteerejä päätöksenteossa?

Tätä mä juuri tarkoitin, kun aiemmassa viestissäni mainitsin miten helposti uskovaisten ja ateistien välille syntyy ristiriitoja, kun ei olla ajatuksen tasolla samalla aaltopituudella. Minä eikä kukaan muukaan pysty sinulle Jumalan olemassaoloa selittämään. Sun on itse löydettävä se katsomalla sisällesi. Kun tarpeeksi itsetutkiskelua harrastaa, saattaa sen joku päivä yllättäen tajuta ja sen jälkeen kaikki on yhtäkkiä kirkkaampaa kuin ennen.

Ei ateistia ole vaikea käännyttää, ei se vaadi kuin todisteita.

Tässä tullaan ongelman ytimeen.
>ateisti ei voi uskoa Jumalaan, koska Hänen olemassaolostaan ei ole heidän mielestään vedenpitäviä todisteita
>uskovainen ei pysty todistamaan ateistille Jumalan olemassaoloa, koska se on ymmärrettävä itse ajan kanssa

Ja tämän takia uskovaiset ja ateistit eivät tule koskaan ikinä pääsemään täydelliseen yksimielisyyteen uskoon liittyvistä asioista.

Sen takia nämä ovatkin nimenomaan uskon asioita ja niitä kutsutaan uskonnoiksi. Jos nämä olisi tieteellisesti todistettavia faktoja niin meillä ei olisi olemassa uskontoja.

Jatkakaa. Minun puolesta uskokoon kukin mihin tahtoo.

Tällaisten kirjotusten takia mua ärsyttää, että jatkiksessa ei oo vieläkään tykkäysnappulaa viesteille.

 

[jussi_j]

Usko saatanaan = usko pahuuteen. Enkä mä haluu olla sellasten ihmisten kanssa missään tekemisissä, jotka uskoo siihen että on oikein vahingoittaa muita oman edun saavuttamiseksi....

Vanha testamentti käynee tästä esimerkistä, mutta sitähän ei kai lasketa koska Jeesus kävi.

 

[Breeze Harbour]

Vanha testamentti käynee tästä esimerkistä, mutta sitähän ei kai lasketa koska Jeesus kävi.

Haluatko avata hieman?

 

[Vintsukka]

Tätä mä juuri tarkoitin, kun aiemmassa viestissäni mainitsin miten helposti uskovaisten ja ateistien välille syntyy ristiriitoja, kun ei olla ajatuksen tasolla samalla aaltopituudella. Minä eikä kukaan muukaan pysty sinulle Jumalan olemassaoloa selittämään. Sun on itse löydettävä se katsomalla sisällesi.

Mitä jos katson sisälleni ja löydän sieltä eri totuuden kuin sinä olet löytänyt? Kumpi meistä on oikeassa? Onko mahdollista, että olet erehtynyt?

Kun tarpeeksi itsetutkiskelua harrastaa, saattaa sen joku päivä yllättäen tajuta ja sen jälkeen kaikki on yhtäkkiä kirkkaampaa kuin ennen.

Tuhannet eri uskonnot ja uskomusjärjestelmät osoittavat, että itsetutkiskelulla voi päästä moneen eri lopputulokseen. Kaikki ne eivät voi olla totta, joten tästä päättelen että itsetutkiskelu ei ole luotettava tie totuuden löytämiseen.

 

[Breeze Harbour]

Mitä jos katson sisälleni ja löydän sieltä eri totuuden kuin sinä olet löytänyt? Kumpi meistä on oikeassa? Onko mahdollista, että olet erehtynyt?

Totta kai totuus, jonka löydät on aivan erilainen kuin minun löytämäni totuus. Ei ole olemassa yhtä ainoaa käsitystä totuudesta. Totuus piilee syvällä meidän tietoisuudessa ja koska jokaisen ihmisen aivot toimivat eri tavalla, olisi psykologisesti täysin mahdotonta, että käsityksesti löytämästäsi totuudesta olisi täysin sama kuin mulla.

Ei siis ole olemassa vain yhtä ja ainoaa totuutta, vaan monia eri näkemyksiä siitä, mikä on totta. Ja juuri siitä tieteen ja uskonnon välisissä vastakkaisuuksissa on kysymys. Tieteen näkökulmasta vain varmana pidettävät faktat ovat totuuksia, kun taas uskontojen mielestä kaikki totuus ei perustu vain siihen mitä tiedämme, vaan myös siihen mitä koemme ja aistimme.

Ei, ei ole mahdollista että olen erehtynyt. "Älä kyseenalaista mitä tunnet syvällä sisimmässäsi". Mutta sekään ei tee sinun totuutta vääräksi. Vaikea selittää, mutta koita ymmärtää.

Tuhannet eri uskonnot ja uskomusjärjestelmät osoittavat, että itsetutkiskelulla voi päästä moneen eri lopputulokseen. Kaikki ne eivät voi olla totta, joten tästä päättelen että itsetutkiskelu ei ole luotettava tie totuuden löytämiseen.

Tämä on ihan puhtaasti sinun mielipiteesi.

 

[mikko600]

Usko saatanaan = usko pahuuteen. Enkä mä haluu olla sellasten ihmisten kanssa missään tekemisissä, jotka uskoo siihen että on oikein vahingoittaa muita oman edun saavuttamiseksi. Se joka on mieleltään paha, kykenee vaikka mihin hirveyksiin. Sellainen ihminen on menettänyt ihmisyytensä ja sielunsa. Voiko sellainen ihminen arvostaa omaa tai kenenkään toisen elämää, joka ei edes usko siihen? Kysynpä vaan.

Jos ei halua kuulua mihinkään uskontoon, niin fine. Tärkeintä on se, että arvostat kaikkea elävää ja pyrit toimimaan oikein sekä hyvin. En usko, että yhdenkään satanistin mielessä on tuottaa kenellekään vilpittömästi hyvää. Jos sinä hyväksyt sellaisen ihmisen elämääsi, niin onnea matkaan.

Ihminen voi olla hyvä uskomatta Jumalaan tai paha uskomatta saatanaan. Katkeruus ja kostonhimo voi ajaa hyvänkin ihmisen pahaksi. Tunteiden vallassa oleva ihminen saattaa menettää järkensä. Uskomuksista riippumatta on tärkeää pitää järki kädessa ja muistaa, että rakkaus ja viha ovat molemmat yhtä vahvoja tunteita. Toisesta seuraa hyvää, siinä missä toisen seuraukset voivat olla järkyttävät. Kumman sinä valitset?

Tuota... mitenhän tämän nyt sanoisi. Mutta teikäläinen ei nyt selvästi edes ymmärrä mitä on saatananpalvonta tai satanismi, tai mitä eroa näillä on. Jos tosiaan luulot ja uskot noista perustuu joko uskovaisten pelotteluun tai 12-vuotiaana leikittyihin roolipeleihin niin kannattaa myös olla heittämättä sitä ensimmäistä kiveä.

Ja ”kysymykseesi”, kyllä tunnen useita ihmisiä jotka joko uskovat saatanaan, hengellisen saatanaan jne. harjoittavat/ovat satanismia/satanisteja. Toisin kun tuntemani uskovaiset (Jeesusjumalapyhähenki jne.), nämä ihmiset eivät tuputa uskoaan, ovat avarakatseisia, eivät tuomitse muita ilman syytä jne.. kaiken kaikkiaan miellyttävämpää seuraa kuin teikäläiset. Syitä voit siihen miettiä itseksesi ja etsiä vaikka niitä myös viesteistäsi.