La La Landin perään samoissa fiilareissa on hyvä katsoa Woody Allenin Cafe Society.
Menee Allen lähivuosien elokuvien kärkeen ja muutenkin Allen on taas onnistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana useammankin kerran. Tämä tarina kulkee jopa yllättävnkin lähellä La La Landin tarinaa, toki sillä poikkeuksella että on vahvasti Woody Allen elokuva kuitenkin, eli päänäyttelijä on Woody Allen -maisesti kömpelö ja suulas, rakastuu kauniiseen naiseen jne. Musascore on vahvasti jazz ja miljööt hienot, toimii, etenkin kun ymmärtääkseni Allenin elokuvien budjetit eivät ole mitään aivan utopistisia niin siihen nähden saa täydellisen elokuvan tehtyä ja valovoimaisia tähtiä mukaan.
Tykkäsin tunnelmasta ja tarinasta, Allenin leffoissa ollaan aina hyvin jalat maassa, paljon hyviä arkisia hahmoja joihin samaistua. Kelpo viihdettä aikuisempaan makuun 8- / 10 .
Kauankohan tahti jatkuu, edelleenkin elokuva per vuosi tahtia näitä Woody Allenin leffoja valmistuu. Vuodesta 1982 lähtien ei ole vuottakaan jäänyt välistä ja vuodesta 1977 eli Annie Hallista lähtien vain vuosi 1981 ei ilmestynyt elokuvaa. Tämä on yksi asia minkä vuoksi itse näistä pidän, tulee kevyttä takuuvarmaa viihdettä, harva on ollut iso pettymys. Nyt tietysti aikakautena kun itse ei ole enää päästarana niin elokuvat hakee vähän muotoaan, Cafe Societyssä Jesse Eisenberg oli kuin nuori Allen, selvästi tarkoituksella kirjoitettu näin, Allen itse vain luki kertojan ääntä. Taas esim Whatever Worksin Larry David oli taas kuin se kärttyinen vanha Allen. Jotkut tälläiset Allen:maisuudet toimii jotkut ei.
_