Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 649 654
  • 5 561

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Wibke Bruhns: Isäni maa - saksalaisen perheen tarina.

Käytännössä kyseessä on saksalaisen Klamrothin suvun tarina 1800-luvun puolelta aina toisen maailmansodan aikaan saakka ja siihen kuinka Wibke Bruhnsin isä Hans Georg Klamroth lopulta todettiin syylliseksi ja teloitettiin Hitleriä vastaan tehden murhayrityksen jälkimainingeissa loppukesästä 1944. Mutta tätä ennen HG. Klamroth oli ajautunut 30-luvulla kritiikittömään Hitlerin hallinnon myötäilyyn, kuten niin monet miljoonat muut saksalaiset noihin aikoihin tekivät, kuitenkin HG. Klamroth ainakin jollain tasolla kääntyi hallintoa vastaan tai ei ainakaan välittänyt tietojaan murhayrityksestä eteenpäin viranomaisille ja näin pettänyt salaliittolaisia, joihin HG käytännössä hyvin tiiviisti nivoutui kaukaisen sukulaisensa ja samalla tyttärensä aviomiehen myötä.

Mutta palataan kirjassa varhaisempaan aikaan.

Bruhns käy teoksessa läpi suvun historiaa hänen ja isänsä HG. Klamrothin esi-isien kautta, pääasiassa kuitenkin HG:n isän Kurt Klamrothin ajoista lähtien eli 1800-luvun loppupuolelta, takautumien kautta käydään läpi suvun menestyksiä aina 1700-luvulle saakka ja siitä kuinka Klamrothit rakensivat määrätietoisesti arvossapidettyä ja arvostettua sukuimperiumiaan sen ajan Saksassa ja kuinka imperiumi sitten lopulta romahti toisen maailmansodan myötä.

Koska Klamrothit eivät olleet taustaltaan aatelisia vaan kauppiassukua sotilaskoulutuksella oli merkittävä rooli, Kurt Klamroth oli ratsuväenkoulutuksen saanut upseeri - se avasi aivan toisella tapaa ovia ja niinpä oli luonnollista, että poikansa HG Klamroth hankki myös itselleen upseerin koulutuksen. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä isä-Kurt joutui sotaan, ollen kuitenkin selustassa erinäisissä huolto ja muissa tehtävissä (ja samalla hän kykeni pitämään perheyritystä yllä), poikansa-HG ehti myös ensimmäiseen maailmansotaan "märkäkorvana" ja oman sotansa hän kävi itärintamalla, ensin Baltian suunnalla tsaarin armeijaa vastaan ja tämän jälkeen vielä etelässä Ukrainassa sodan kaaottisen lopun aikana.

Sodan jälkeen sukuyritys kävi läpi suuret myllerrykset Saksan kaaottisina aikoina, tiiviit verkostot ja upseerinkunnia olivat varmasti eräs tekijä, joka pelasti suvun yrityksen sodanjälkeisen kaaoksen aikana, kuin myös 30-luvun lamasta.

Teoksessa Bruhns pureutuu varsin hyvin etenkin isänsä-HG:n olemukseen unohtamatta kuitenkaan äitiään Elseä, tai muitakaan suvun jäseniä. Isä HG on hyvin kaksijakoinen persoona, toisaalla uuttera ja rakastettava, toisaalla sitten vaimonsa kannalta vastenmielinen rakastajia ja naisystäviä pyörittävä "liero", joka kerta toisensa jälkeen valheilla pyrki pelastamaan toimensa. Mies jolla oli kunniaa, mutta joka unohti kunnian tietyissä asioissa. Persoonana siis ristiriitainen ja sen myötä on tavallaan ymmärrettävää miksi hän 30-luvulla lähti johdattamaan sukuaan tiiviimpään yhteistyöhön natsien kanssa, kuitenkaan koskaan viemättä perhettään suoranaisesti sisäpiiriin. Eräänlainen opportunisti siis, siirtyi olettamansa voittajan puolelle mutta pitäen tietyn etäisyyden Hitlerin hallinnon sisäpiiriin. Toisaalta olettaen suvunkunnia ja yritys oli sellainen tekijä, mikä esti HG:tä astumasta aivan sisäpiiriin - hänelle yritys oli tärkeä ja suku, 30-luvulla oli tehtävä valinta. Kumpaakaan ei voinut palvella hyvin, joten HG:n valinta näyttää olevan perheyritys ja sen jälkeen hyvin myötämieliset suhteet hallintoon ja kohtuullisen runsas toiminta itsensä ja perheensä kautta erilaisissa liikkeissä ja organisaatioissa.

Etenkin näissä kohdin minua alkuun häiritsi se, että kirjoittaja Wibke Bruhns niin voimakkaasti otti kantaa isänsä valintoihin ja siihen, että miksi Klamrothit nivoutuivat niinkin voimakkaasti hallintoon. Lopulta minun oli ymmärrettävä, että kirja on sukukroniikka ja samalla oman perheen ja suvun ruotimista, ei siis tietokirja, jossa kirjoittajalla on oltava analyyttisempi ote. Kirjoittaja kävi samalla läpi sukunsa traumaa että Saksan traumaa ja tämä johti voimakkaisiin näkemyksiin ja kannanottoihin.

Toisaalta sodan ajan tapahtumissa ymmärrystä on enemmän, vaikka toimintaa ihmetellään kirjoittajan taholta, HG saa jo enemmän ymmärrystä ja kohtelu on luontevampaa, joskin tiettyjä HG:n valintoja hän joutuu ihmettelemään. Kuten sitä miksi HG halusi siirtyä Tanskan miehitysalueelta itärintamalle - näihin kysymyksiin ei saada vastausta, koska Gestapo on veinyt osan HG:n päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa salamurha-attentaatin jälkimainingeissa. Samoin äidin Elsen taholta ei löydy vastausta, koska hän oli tuhonnut päiväkirjojaan niiltä osin jotka käsittelivät HG:ta sodan ajalta ja jo ajalta ennen sitä. Kysymyksiä - ihmetystä - mutta ei riittävästi vastauksia.

Kaikkiaan kiinnostava kirja yhden suvun tarinasta!

Hans George Klamrothista löytyy wikipediasta suomeksi hiukan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth

Saksaksi enemmän: https://de.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth

vlad
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Gordon Williamson: Etulinjassa Ritariristinkantaja Hans Sturm

Sotamiehestä luutnantiksi ja vuosiksi Neuvostoliittoon vangiksi. Kirjan alkupuoli on ihan luettavaa, mutta nyt puolivälin jälkeen kaikki lomailut ja puhekiertueet hiukan ryydyttävät.

Tämän jälkeen onkin oikea makupala.

George H. Stein: Waffen SS Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945
Kertoo koko Waffen SS:n tarinan, kääntäjä on lisännyt luvun suomalaisista SS-miehistä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Aloitetaan lainauksella kirjasta:

"Mannheimin Rheinbrücke-sillalla he joutuivat alistumaan ranskalaisen, jostain siirtomaasta peräisin olevan sotilaan tarkastukseen ja kävelemään ajotiellä, sillä saksalaisilta oli kielletty jalkakäytävän käyttö".

Kyseinen lainaus on Florian Huberin teoksesta "Lupaathan tappaa itsesi".

Kyseinen teos on monellakin tapaa kaksiosainen, alkupuolella kuvataan etenkin Saksan itäisistä osista liikkeelle lähtenyttä laajamittaista itsemurhien aaltoa, joka eteni etenevien puna-armeijan joukkojen edellä, näitä laajamittaisia itsemurhia tehtiin myös miehityksen alettua ja sitä jatkuin pitkälle miehityskaudella - reilun vuodenkin kuluttua tehtiin itsemurhia, jotka johtuivat syystä tai toisesta hävitystä sodasta ja miehityksen aiheuttamasta psykologisesta ilmiöstä.

Monesta syystä johtuen etenkin idässä tämä itsemurha-aalto oli voimakkaampi ja merkittävällä tapaa laajamittaisempi, mutta hävittyyn sotaan liittyviä saksalaisten tekemiä itsemurhia tai laajennettuja itsemurhia tehtiin myös läntisten liittoutuneiden miehityssektoreilla. Idässä mukana oli konkreettisemmalla tapaa myös pelko ja häpeästä johtuvat itsemurhat, kuin myös puna-armeijan kostoaallosta johtuvat itsemurhat.

Tätä teemaa ei ole tässä laajuudessa, ainakaan suomennetuissa teoksissa, käsitelty - tavallaan hyvin mielenkiintoinen tutustua sodan ja sodan jälkeisen ajan tähän puoleen. Toisaalta tuhotun Saksan kaaottisesta tilanteesta johtuen ei ole tarkkaa tietoa siitä kuinka suuri joukko päätyi itsemurhaan tai laajennettuun itsemurhaan, jotka koskettivat kokonaisia perheitä tai kollektiivisesti huomattavaa osaa pienistä paikkakunnista. Jos pienessä kaupungissa useampi sata tai jopä lähelle tuhat ihmistä päätyy sodan jälkeisinä kuukausina itsemurhaan/laajennettuun itsemurhaan voidaan puhua jo melkoisen merkittävistä lukemista.

Mutta yhtälailla mielenkiintoinen teema Huberin teoksessa oli osio, johon alun lainaus liittyy. Tässä osassa Huber käsitteli sitä murrosaikaa joka seurasi hävittyä ensimmäistä maailmansotaa ja sitä seurannutta kaaosta ja nöyryytystä, jonka kohteeksi saksalaiset joutuivat esim. Reininmaalla. Tämä kattaus on hyvin kiintoisa ja siinä lähestyttiin teemaa myös yksittäisten ihmisten kautta, sellaisten joka syystä tai toisesta liukuivat Hitlerin kannattajiksi tai heitä, jotka pyristelivät vastaan tai lähtivät Saksasta maan muututtua 30-luvulla Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Aiemmin olen lukenut paljonkin teoksia Saksasta joko sodan aikana tai sitten yleisluonteisia teoksia joissa käsiteltiin Saksaa sodan aikana tai ennen sitä. Viimeaikoina olen lueskellut myös teoksia, joissa on käyty läpi yksittäisten ihmisten tai sukujen kokemuksia - ne avaavat aivan toisella tapaa kuviota ja sitä kautta on monella tapaa helpompi ymmärtää niitä syitä miksi niin moni saksalaisista ajautui erilaisten "saarnaajien" lähelle ja tällainen Hitlerin alkujaan oli, kunnes kannatuksen myötä pyristeli tästä eroon leimasta nousten varteenotettavaksi poliittiseksi tekijäksi ja lopulta valtaan.

Tietenkään tämä ymmärrys ei syistä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin saksalaisten valinnat, mutta minulla on apuna historian näkemys ja tiedän tapahtumien kulun - en elänyt aikaa, joka nöyryyttävän tappion ja kärsimysten jälkeen oli kaaottista ja sellaista, joska oli otollista maaperää kunnian palautukselle ja sitä moni viljeli puheissaan - Hitler ei ollut ainoa laatuaan.

Moni saksalainen totesi sodan jälkeen - minä tein vain työni. Hyvin suurella todennäköisyydellä minäkin olisin vastannut samaa jos olisin elänyt tuona aikana ja päätynyt osaksi kansallissosialistista liikehdintää.

Teoksen toinen osio käsittelee aijan aina sodan viimehetkiin ja sodan jälkeisiin aikaan saakka, mutta myös hiukan toisessa kontekstissa kuin kirjan alkupuolella.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

vlad
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Viimeisimmän Game of thrones eli Song of ice and firen puolessavälissä menossa. Kohta saan minäkin liittyä tuonne kirjarunkkareiden ketjuun, ihana asia. Ovathan nuo nyt olleet ihan huikeita kirjoja, tarkoitus olisi saada luettua loppuun nyt ennenkun alkaa uusi kausi sarjaa. Muuten ei ole hetkeen tullut luettua, kesällä saa sitten luettua enempi taas.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.
Isältäni ja äidiltäni kuultuna melko Eurooppa keskeistä ja pakostakin osittain vanhentunutta tietoa. Tuolla vanhempien kirjahyllyssä ne näkyvät olevan kaikki olevan. Itse en ole jaksanut juurikaan lukea kuin katkelmia, mutta hyvin pinnallisella tasolla tunnutaan liikkuvan. Mutta lue toki kaikki, ei tieto ikinä pahasta ole! Josko joskus saisi itsekin nuo luettua läpi.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.

Mä luin kanssa näitä joskus huvikseni koulun jälkeen ala-asteella. Voi käydä ihan työstäkin.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Viimeksi lukaisin ranskalaisen Pierre Lemaitren trillerin "Alex". Ihan hauska kirja, ei aivan kaavan mukainen trilleri, vaikka jossain kohtaa uskottavuus yhdessä hahmossa olikin vaa'an kielellä. Silti, ennalta arvaamattomuus jollain tasolla miellytti. Ainut mikä ärsytti, oli se, että kirjailija tuntui tuovan omaa persoonaansa hiukan liikaa tarinan ja tapahtumien päälle.

Tällä hetkellä menossa Charles Willefortin "Miami Blues", vaikuttaa alun perusteella hyvinkin mielenkiintoiselta. Bukowski goes rikoskirjallisuus, vaikka olihan silläkin se Pulp, joka oli yksi tylsimmistä Bukowskin kirjoista.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Lueskelen tässä hiljakseen Pynchonin Gravity's Rainbow'ta. Välillä on kyllä vaikea pysyä juonessa kärryillä, mutta kieli on mukavan soljuvaa. Ajoittain meno äityy aivan mahtavaksi niin kuin hiljattain, kun päähenkilö pakeni saksalaisen matematiikan professorin kanssa junatakaa-ajossa maanalaisessa tunnelissa jenkkisotilaita, jotka huutelivat pikkutuhmia limerikkejä rakettien kanssa sekstailevista miehistä, ja samalla ympärillä suhahtelee ilkikurisia kamikazepommittajia esittäviä maahisia.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Lueskelen tässä hiljakseen Pynchonin Gravity's Rainbow'ta. Välillä on kyllä vaikea pysyä juonessa kärryillä, mutta kieli on mukavan soljuvaa.

Luet nähtävästi englanniksi vai? Itselläni on molemmat versiot (siis eng ja suo), mutta englanninkielistä en ole edes yrittänyt lukea. Loistava teos. Näitä teoksia, joissa ei "juonesta" ja sen seuraamisesta kannata ottaa stressiä...
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Luet nähtävästi englanniksi vai? Itselläni on molemmat versiot (siis eng ja suo), mutta englanninkielistä en ole edes yrittänyt lukea. Loistava teos. Näitä teoksia, joissa ei "juonesta" ja sen seuraamisesta kannata ottaa stressiä...
Juu, englanniksi luen. Yleensäkin pyrin lukemaan englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, kun käännösten tasosta ei aina varmuutta ole. Mielestäni kieli ei ole hirveän vaikeata tässä kuitenkaan. Välillä on teknistä termistöä, mutta ei siitä tajuaisi sen enempää suomeksikaan, jos aihepiiri ei ole muuten tuttu. Sen sijaan tapahtumissa ei aina ole sitä kuuluisaa päätä eikä häntää.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Juu, englanniksi luen. Yleensäkin pyrin lukemaan englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, kun käännösten tasosta ei aina varmuutta ole. Mielestäni kieli ei ole hirveän vaikeata tässä kuitenkaan. Välillä on teknistä termistöä, mutta ei siitä tajuaisi sen enempää suomeksikaan, jos aihepiiri ei ole muuten tuttu. Sen sijaan tapahtumissa ei aina ole sitä kuuluisaa päätä eikä häntää.

Itsellä englanniksi lukeminen onnistuu ihan ok, mutta ongelmana on se, että tulee kuitenkin sen verran harvoin luettua kaunokirjallisia teoksia englanniksi, että siitä häviää tatsi. Eli alussa on työläämpää kun sitä kääntää jotenkin joka lauseen mielessään, ennen kuin pääsee siihen rytmiin ja se lukeminen muuttuu automaattiseksi, eikä siihen "kääntämiseen" kiinnitä huomiota. Sitä vain lukee.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
En edes tiennyt että kyseistä tarinaa on julkaistu muuten kuin peleinä, mutta tästä tiedosta intoutuneena kipaisin paikallisesta kirjastosta Witcher -sarjan ensimmäisen kirjan testiin. Samalla tarttui mukaan Peter Englundin Pultava, jonka suhteen on melko kovat odotukset johtuen muutama viikko sitten valmiiksi kahlaamastani Suuren sodan vuodet -teoksesta.

Pratchettejakin luen edelleen, tällä hetkellä menossa Maskerade (aloitin sarjan alusta ja tilasin vielä muutaman puuttuneen alkukielisen teoksen, kyseessä Discworld novelli 18/41).
Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.
 
Olen tässä sairaslomallani lueksinut jo pitkälle yli puolenvälin Olavi Paavolaisen sotapäiväkirjaa "Synkkä yksinpuhelu". Pakko sanoa, että olen tykännyt ja kirja antaa ihan uudenlaisen kuvan TK-miesten arjesta jatkosodan aikana. Paavolainen osaa kuvata erityisen hyvin yleisiä mielialan muutoksia sodan alun menestyksestä ja Suur-Suomi -hurmoksesta tasaiseen laskuun, joka alkaa sakujen tappiosta Stalingradissa ja johtaa lopulta täyteen hysteriaan, kun harhat lopullisesti romahtavat CCCP:n rynnistäessä pitkin Karjalaa panikoivien suomalaisten perässä 1944. Ainoa mikä vähän häiritsee on adjektiivien määrä tekstissä, kun jokaista hiton asiaa pitää kuvailla niin maan perusteellisesti. Karjalainen harmaa tölli on harmaa ja tölli, se siitä. Lienee tosin ollut vähän jokin aikalaisilmiökin tuo kielen rönsyily.
 

Aurinkotuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
Lueskelin äsken uudestaan Robert Gravesin (I Claudius, Claudius God -romaanien kirjoittajan sekä antiikin Kreikan myyteistä kirjoittaneen kirjailijan ja runoilijan) omaelämäkertaa Good-Bye to All That, joka ilmestyi kirjoittajansa ollessa 34-vuotias. Mielenkiintoinen kehityskertomus ja myös hieno kirja siitä, minkälaista elämä ensimmäisen maailmansodan englantilaisissa jalkaväkiosastoissa oli. Tämänkaltaisten kirjojen lukeminen yhä uudelleen auttaa sekä ymmärtämään brittiläistä luokkayhteiskuntaa että tajuamaan sen, millaista kauheaa paskaa sodan todellisuus on. Toinen aiheeseen liittyvä, aina uudelleen luettava teos on saksalainen pseudonyymillä Erich Maria Remarque julkaistu Länsirintamalta ei mitään uutta. Linkkejä teosten taustoihin wikipediassa as follows.

Ihmettelen todella sitä, että Good-Bye to All That -teosta ei ilmeisesti ole koskaan suomennettu.

Good-Bye to All That - Wikipedia, the free encyclopedia

Erich Maria Remarque – Wikipedia
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Luin Derek Sandersonin kaikki pelissä - kirjan. Mielenkiintoista luettavaa 60-70 luvun Bruinseista. Suomalaisesta tarttui mukaan Bobby Orrin kirja, jonka luen seuraavaksi. Nämä ovat Minerva-kustantamon kirjoja. Minervalta on tulossa ainakin Ken Drydenin kirja syksyllä. Suosittelen näitä kiekkohistorian kirjoja.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.
Fanikäännöksiä englanniksi löytyy netistä muuten aika hyvin. Tämä vinkkinä jos lukuhimo ylittää moraalin. Pelit ovat kyllä loistavia, mutta ne kannattaa pelata vasta kirjojen lukemisen jälkeen.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Todella vähiin on jäänyt lukeminen viime vuosina, mutta jokin aika sitten sain lahjaksi Lars Keplerin Nukkumatti -kirjan. Todella nopeatempoinen ja viihdyttävä kirja joka tuli kahlattua nopeasti loppuun. Sitten bongasin tuollaisen pokkaripaketin jossa oli edullisesti kolme Keplerin kirjaa. Hypnotisoija tuli jo luettua ja Tulitodistaja on juuri nyt "työn alla". Paganini ja paholainen odottaa vuoroaan.

Erittäin hyviä kirjoja kaikille dekkareiden ystäville, suosittelen!
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Oman kirjan jotain vitun sadannetta versiota. Piti valmistua viime syksynä, ei valmistu ihan heti.

Marko Hautalan jonkun kirjan luin tässä vähän aikaa sitten. Toki kirjoitettu paskasti, mutta olihan siinä jännitystä. Torajyvät oli kirjan nimi. Tsvetajevaa olen viime aikoina lukenut englanniksi, kun ryssää en osaa. Vähän tulee nykyisin luettua, ehkä joskus taas enämpi.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Onkohan tässä sukupuolella ja äitiydellä osansa, koska en kykene lukemaan Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa. Jossain menee dekkareissa raja ja mulla siinä, kun aletaan yksityiskohtaisesti kuvaamaan pienen lapsen kidutusta. Jäi kesken tuon sarjan eka kirja jo. Mitä mieltä muut tuosta sarjasta ovat?

Luin joskus Klavanin Lapsenne on minulla, jos muistan nyt nimen ihan oikein. Näin siitä painajaisia hetken aikaa ja päätin, etten enää koskaan lue sellaista tekstiä. Ei meinannut millään esim.lähteä mielestä sen pienen kissanpennun kohtalo. Karmeahan se Kingin Se 1 ja 2 oli myös, mutta kun menee tietyllä lailla överiksi, ei se vaikuta samalla tavoin.Psykologiset dekkarit voivat olla parhaita, mutta myös pahimpia.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viimeksi tuli luettua Jari Tervon Troikka. Pidin kyllä kovasti. Aiemmin olin lukenut Tervolta vain Ohranan, joka sekin oli oikein pätevä teos. Joku kriitikko kirjoitti aikanaan osuvasti todeten Tervon naaman jatkuvan näkemisen saavan ihmiset unohtamaan, kuinka loistava kirjailija hän oikeasti onkaan.

Nyt paikkaan yhtä pahimmista aukoista sivistyksessäni. Luvussa on ensimmäistä kertaa Milan Kundera, teoksena Kuolemattomuus - yksi noin kahdestakymmenestä romaanista, jonka ostin suljettavasta lähikirjastostani. Kaikki hintaan 50 senttiä kappaleelta. Kunderaa, Joycea, Grassia ja Steinbeckiä löytyy hyllystä tämän vuoksi odottamassa vuoroaan. Niin, miltä Kuolemattomuus on vaikuttanut? Raskasta, mutta komeaa tekstiä. Suosikkikirjailijaani Grassiin verrattuna kuitenkin kevyehköä, mutta ei tätäkään kannata puoliunessa lukea...
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Onkohan tässä sukupuolella ja äitiydellä osansa, koska en kykene lukemaan Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa. Jossain menee dekkareissa raja ja mulla siinä, kun aletaan yksityiskohtaisesti kuvaamaan pienen lapsen kidutusta. Jäi kesken tuon sarjan eka kirja jo. Mitä mieltä muut tuosta sarjasta ovat?
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.

Dekkariosastolta tykkäsin kovin Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt -teoksesta.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.

Dekkariosastolta tykkäsin kovin Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt -teoksesta.

Olen itsekin lukenut tuon Ahnhemin esikoisdekkarin. Jännästi kulki rinnan se toinen juttu, jonka kirjan lukeneena tiedätkin, mutten tässä paljasta, jos joku haluaa lukea ilman paljastuksia. Lukemiskelpoinen todellakin.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Olen itsekin lukenut tuon Ahnhemin esikoisdekkarin. Jännästi kulki rinnan se toinen juttu, jonka kirjan lukeneena tiedätkin, mutten tässä paljasta, jos joku haluaa lukea ilman paljastuksia. Lukemiskelpoinen todellakin.
Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.

Yhdeksäs hauta on uusi teos Ahnhemilta ja löytyi joku kerta alesta Elisan e-kirjakaupasta ja pitihän siihen tarttua, on vielä lukematta mutta sijansa saa sekin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös