Naisasiat

[Leelian Lepotuoli]

Eikai siitä toisen muistamisesta tartte mitään suurta numeroa tehdä. Mulla on aina tuoreita kukkia kotona. Saan niitä itsekin kaupasta, mutta mikäs sen mukavampaa jos mies välillä tuo kun tietää että tykkään. Ele siitä, että "ajattelin sinua tänään". En todella kaipaa mitään yllätysviikonloppua Pariisissa, suklaalevy riittää ihan hyvin :) Itsekin muistan miestä; olutta kylmään, pitsa uuniin, leffa valmiiksi, lapset hoitoon tai otan ne itse mukaani ja annan miehen olla omissa oloissaan.

Mun mielestä hyvän parisuhteen yksi kulmakivistä on toisen muistaminen ja huomioiminen. Oikeen paskamaisen työpäivän jälkeen tulee kotiin niin täällä onkin imuroitu ja ruoka uunissa. Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

 

[Joe Plop]

Kerran olen kukkia naiselleni tuonut ja kommentti ole legendaarinen "Mitäs olet tehnyt kun pitää anteeksi pyydellä???). No olen onneksi nopea oppimaan ja en ole sen koommin kukkia kotiin kantanut... Mutta muuten olen samaa mieltä LL:n kanssa toisen huomioimisesta... Se on aika iso osa parisuhdetta. Ja sikäli tilanne on omalla kohdalla perverssi kun tuo oma puolisoni ei ole muistanut meikäläistä mitenkään viimeiseen viiteen vuoteen sen kummemmin syntymäpäivänä kuin joulunakaan. Ja siihen mahtuu kuitenkin yhdet "pyöreätkin" syntymäpäivät... Ja ei, en ole haluamassa mitään sen erikoisempaa mutta olisihan se "ihan kiva" että lapseni äiti edes sen verran huomioisi että toivottaa hyvää syntymäpäivää mutta lienee liikaa vaadittu... No tänä vuonna naisellani on sitten tulossa "pyöreät" täyteen ja saattaa olla että "unohdan" ne. Katsellaan uudestaan sitten kymmenenvuoden päästä...

 

[Vaihtorotta]

Näinpä näin :) Teki pirun hyvää päästä poikien kanssa istumaan iltaa tänään, saatoin peräti pari kertaa hörähtääkin äijien hakatessa uutta änäriä verenmaku suussa. En pahemmin ajatellut edes koko neitiä, ennen kuin sitten laittoi viestiä siinä kympin maissa, kyseli kuulumisia ja valitteli ikävä-masennustaan. Oli kuulemma tupakatkin loppu. Hämmästyksekseni huomasin, etten edes halunnut oikeastaan kurvata hänen kauttaan kotimatkalla, vaikka aamulla vielä olisin ihan varmasti joutunut kunnolla tappelemaan sisäisesti jättääkseni sen väliin. Liekö sitten palstan vai kaverien terapia, mutta jotain on ilmeisesti tehty oikein :)

Nyt jos/kun vielä päätätte tavata, muista toden teolla keskittyä pitämään pääsi kylmänä. Neiti saattaa hyvinkin antaa sen suuntaista signaalia, että haluaisikin ehkä sinut jo takaisin, taas mietitään ja kärvistellään viikko-pari ja huomaat pian olevasi tässä samassa tilanteessa kuin nytkin. Jos hän ehdottaa jonkunlaista "katsotaan pikkuhiljaa miten tämä tästä kehittyy-suhdetta", niin muista, että se saattaa tarkoittaa aivan samaa asiaa, kuin tuo alkuperäinenkin ehdotus sinkkuelämän kokeilemisesta. Jos olisin sinun tilanteessasi, tekisin selväksi että haluan kaiken, tai en mitään.

Tilanteessasi tuntuu olevan niin paljon samaa, kuin omassani joitakin vuosia sitten, joten ainakin sen perusteella neuvoisin välttämään tuota kaveriksi/halinalleksi ryhtymistä. Todella raastavaa hommaa, eikä todennäköisesti koskaan tule päätymään siihen, että satunnaisen leffahalailun ja kädestäpitämisen jatkoksi päädyttäisiin heiluttelemaan peittoa ja palattaisiin pariskunnaksi. Luultavammin löydät hänen luota joku ilta ylimääräisen hammasharjan ja satiinibokserit ja itket verta pari kuukautta.

Jos hän ei kerran nyt ole valmis täysimittaiseen parisuhteeseen, niin mielestäni ainut mahdollisuus on jatkaa eri teillä. Jos joskus tulevaisuudessa törmäätte toisiinne ja kipinää on yhä, ei yhteinen tulevaisuus ainakaan heikommalla pohjalla olisi kuin nyt. Toki, jos hän nyt yhtäkkiä onkin valmis täysimittaiseen suhteeseen kanssasi, niin hieno homma! Varmistathan vain, että hän todella tarkoittaa sitä ja sitoutuu siihen sataprosenttisesti. Tsemppiä!

 

[Kantapäätorjunta]

kokemuksia

Juurikin näin. Eiköhän se tästä helpotu, kun päästään pikkuhiljaa eteenpäin ja tosiaan, vaikka alunperin meinasin, että se korkeintaan helpottaa, kun sillontällön leffailtoja yms. pitää, niin olen kyllä viimeisen vuorokauden aikana tajunnut, ettei se ihan niinkään mene.

Ei sillä, haluan edelleen jossain vaiheessa yhteisen tulevaisuuden neidin kanssa, mutta jotenkin tässä on kuitenkin tajunnut sen, että sen mahdollistamiseksi ei auta ryssiä nyt. Eilen kun hän angstasi tuota ikäväänsä viesteillä, niin totesin, että tottakai viestiä saa laittaa aina jos siltä tuntuu, mutta yritetään kuitenkin elää omia elämiä ja jättää ne kokkaukset sun muut pois.

Ja tosiaan selvää on myös se, että jos joskus tulevaisuudessa neiti tosiaan on saanut tarpeekseen sinkkuilusta, aion ehdottomasti tehdä selväksi, että siitä on oltava varma. Jees, nyt menee taas hiukan sen presentin momentin ohi nämä jutut, niin keskitytään tosiaan tähän hetkeen nyt ja jos jotain tulee myöhemmin niin murehditaan sitä sitten.

Kaikki tai ei mitään on loistavasti sanottu!

 

[Musta Nuoli]

Miehet eivät yleensä arvosta, jos heille ostaa kukkia. Olen sen sijaan välillä ostanut jääkaappiin olutta ja tehnyt jotain sopivaa syötävää jos tiedän, että tv:stä tulee jotain sellaista urheilua, jota tiedän miehen haluavan katsoa. Ihan yhtä skeidaa kuin kukkien ostaminen naiselle tai ylipäätään mikään parisuhteen toisen osapuolen ilahduttaminen.

Kumppanin ilahduttaminen asioilla joista tämä aidosti pitää ja jotka piristävät/mukavoittavat tämän arkea ovat ihan eri asia kuin teatraalinen kukkapuskan ostaminen kerran vuodessa sen takia, että "kukkia pitää ostaa". Ennemmin voi ilahduttaa joka päivä pienemmillä asioilla kuin yrittää äkisti leikkiä naistenlehtien lanseeraamien hömppäihanteiden italorakastajaa.

Asioita, jotka ovat todistetusti naista ilahduttaneet enemmän kuin se kukkapuska:
-aamupalan laittaminen ja kahvin keittäminen valmiiksi (vaikka minä en kahvia juo)
-lapsuudesta rakkaan mutta ammoin kadonneen kirjan hankkiminen nimipäivälahjaksi
-anopin kotisivujen fiksaaminen säälliseen kuntoon
-erään suosikkisarjan kausiboksien antaminen lahjaksi (nainen vei ne toki erossa kaikki mukanaan, hommasin sitten uudet)

Kukkapuskiakin olen siis antanut, niistä tuli viesti selväksi, ettei tarvitse tuoda kuin korkeintaan kissojen syötäväksi ja otin tästä opikseni. Suklaata voi tietysti antaa ja sen yhdessä syödä.

 

[Musta Nuoli]

Eilen kun hän angstasi tuota ikäväänsä viesteillä, niin totesin, että tottakai viestiä saa laittaa aina jos siltä tuntuu, mutta yritetään kuitenkin elää omia elämiä ja jättää ne kokkaukset sun muut pois.

Hyvä, juuri näin. Pidä vain linja tiukkana. Kaverituki eli eilisen kaltaiset kaveri-illat ovat parasta lääkettä tässä vaiheessa. Ei kannata mihinkään leffailtoihin, kokkauksiin tai muuhunkaan tässä vaiheessa lähteä, se on suora signaali siitä, että olet valmis mihin tahansa kunhan käsky käy, ja se on huono signaali toistaiseksi.

Ikäväntunne ja kaipuu ei ole toisessa päässäkään haitaksi. Aito yksinolo saa naisesi tosissaan miettimään tilannettanne sen sijaan, että hän voisi jatkaa lähes kuten ennenkin (mutta ilman parisuhdetta) ja kutsua sinut aina kylään kun hän seuraa kaipaa.

Ei kannata niihin tekstareihinkaan vastata saman tien. Varsinkin kaveriseurassa voi jättää vastaamattakin ja palata asiaan myöhemmin kun on aikaa, ja ihan vaikka ilmoittaa, että "ei ollut aikaa vastata aiemmin, olin pelaamassa pleikkaria/lätkäpelissä jne." Tällöin käy selväksi, että onhan sinullakin muuta elämää kuin vain odottaa kännykkä kourassa viestiä.

Kaikki tai ei mitään on tosiaan hyvä periaate tässä vaiheessa. Ns. kaverikortteja voit miettiä sitten myöhemmin jos sattuu lopullinen ero tulemaan ja aikaa on kulunut tarpeeksi paljon. Jos ei tule eroa vaan paluu yhteen, niin on silti hyvä tehdä se omilla ehdoillasi.

 

[Carlos]

Toveri Carlos on tavannut kummallisia naisia :)

Heh, en tiennyt että on olemassa jonkun muunkinlaisia naisia... ;-)

Suklaalevyn tai kukkakimpun ostamisessa on ihan yhtä paljon vaivaa kuin oluen ostamisessa. Jopa vähemmän, sillä suklaata saa huoltoasemalta 24 h, toisin kuin olutta.

Itse en ajatellut näitä ollenkaan sen vaivan kannalta, ihan vaan siltä pohjalta että miten toista voi miellyttää ja miten todennäköistä sen onnistuminen on. Itse kun olen tottunut siihen että hyvästä yrityksestä ei palkita.

 

[Charwin]

Kumppanin ilahduttaminen asioilla joista tämä aidosti pitää ja jotka piristävät/mukavoittavat tämän arkea ovat ihan eri asia kuin teatraalinen kukkapuskan ostaminen kerran vuodessa sen takia, että "kukkia pitää ostaa"

Jos sinun syy ostaa kukkia on tosiaan että "kukkia pitää ostaa", niin ehkä se silloin on tosiaan turhaa ja parempi jättää väliin. Kun välität tämän motivaatiosi kukkaostoksestaso naiselle, niin hänkin on varmasti samaa mieltä. Tämä tosin pätee kaikkiin naisen miellyttämistapoihin. Kun teet naisellesi aamiaista, niin tuskin silloin olet sitä mieltä, että "aamiaista nyt täytyy vaan tehdä". Tästä päästäänkin siihen mystiseen pointtiin, että nainen ilahtuu oikeastaan aika helposti mistä vaan, minkä mies tekee hyvää hyvyyttään tarkoituksena ilahduttaa naista. Nainen vaan jostain syystä tykkää siitä, että mies huomioi häntä ja osoittaa välittävänsä.

Toki yleistin nyt aika rankasti kaikki naiset näin "normaaleiksi", eli tiedän että poikkeuksiakin löytyy..

 

[Freya]

Tämä ei todellakaan kuulosta miltään ajattelemattomuudelta tai edes tyhmyydeltä. Päässä viiraa ja pahasti.

Tähän lopputulokseen munkin oli tämän ihmisen kohdalla valitettavasti päädyttävä. Jotenkin aika karu palautus tähän maailmaan että tuollaisia ihmisiä on olemassa jotka voisivat napata sinne pakettiautoon ja kuljettaa kotinsa kellariin vuosiksi. En nimittäin olisi yhtään ihmetellyt tämän tyypin kohdalla, senverran hämäriä juttuja alkoi olemaan. Sai tosiaankin miettiä omaa turvallisuuttaan kun summat senkun kasvoi sitä mukaa kun kieltäydyin.

Kukat on tosiaankaan ihania, eikä aina niinä perinteisinä päivinä vaan ihan keskellä arkeakin. Mut tosiaan tässä kohtaa ärsytti miehen tapa pöllähtää työpaikalleni kun olimme tunteneet sen kaksi päivää. Enkä muuten tosiaan edes ollut kertonut työpaikkaani. Enkä kyllä hei jotenkin osaa pitää kovin romanttisena sitäkään että autoni tuulilasissa jököttää -20 asteessa jäätynyt suklaapatukka. Vai onkohan se jonkun mielestä hirveän romanttista? :D

 

[Salama15]

Omasta tilanteesta sen verran päivitystä, notta 7.3. lyötiin leima eropaperiin (6kk lähti nakuttamaan siitä) ja eilen vedettiin nimet alle kämpän myyntisoppariin. Josko sitä lähtis kesälomille uudesta kämpästä ja "vapaana miehenä"?

 

[kananlento]

Eikai siitä toisen muistamisesta tartte mitään suurta numeroa tehdä.

Samaa mieltä koko viestistä. Yhden kerran olen tainnut vaimolle ostaa yhden ruusun ja sekin oli puhtaasti sen takia, että tämä oli todella masentunut sinä päivänä ja ajattelin kokeilla, josko se vähän nostaisi tunnelmia.

Tosiasiassa tulee osteltua ja tehtyä pikku juttuja ihan päivittäisessä elämässä. En minä ainakaan osta mitään sen takia, että "pitää" ostaa vaan ihan aidosti on mukava nähdä toinen iloisena kun jonkun pienen, yllättävän eleen jälkeen. Jo pelkkä sulkaapatukka voi olla mukava lahja, jos sen tietää olevan toisen herkkua. Samalla tavalla tulee itelle hyvä mieli, jos vaimo on ostanut kauppareissulla vaikka jonkun spesiaalioluen, jota pääsee illalla maistelemaan telkkarin ääressä.

 

[Kantapäätorjunta]

"When you're in the zone, it feels like the basket is three times bigger." -Michael Jordan

Tai jotain sinne päin. Ulkomuistista vedin, kun en suoraan ko. lainausta googlaamalla löytänyt. Mutta booyaa, että tunsin olevani zonessa kun käytiin tämä asioiden puiminen läpi muutamalla edeltävällä sivulla mainitun neitosen kanssa!

Meni aika pitkälle juuri niin kuin kuvittelinkin. Tulin paikalle, kerroin salkkarien, simpsonien ja kahvin yhteydessä, etten osaa ajatella häntä pelkästään kaverina ja nyt olisi viisainta molempien elellä omaa elämäänsä erillään, koska liika yhteiselo ei taatusti auta kumpaakaan eteenpäin. Muistin sohvalla varmistaa istuvani sopivan kaukana ja vaikka välillä kieltämättä teki mieli vanhasta tottumuksesta napata neiti kainaloon ja pussata otsalle, jätin molemmat tekemättä ja keskityin puhumiseen. Ei tarvinnut olla mikään mentalisti Noora Karma hoksatakseen, että vähän kun olisi liikahtanut niin neiti olisi malliin hypännyt kaulaan roikkumaan, enkä halua miltään paskiaiselta kuulostaa, mutta kyllähän se hyvältä tuntui kun väistin nuo maamiinat.

Loppuun vielä poltettiin tupakat, neiti pohti ääneen sitä, ettei ole taas illalla mitään tekemistä, jonka perään heitin vikkelästi, että "mää tairan täst melkke liikkuu", jossa kohtaa hän sitten hyppäsi kaulaan. Onneksi on noin kaksi metriä lyhyempi, joten vältin tilanteeseen sopimattomat pusut. Siinä sitten halaillessa totesin vielä, että "katsellaan nyt tosiaan ihan omillaan rauhassa ja jos joskus palataan yhteen ni sitten palataan ja jos ei ni sitte hankitaan se valkonen talo ja labradorinnoutaja jonkun muun kanssa". Kyllä, olen sen verran ylpeä nokkelasta heitostani, että kirjoitin sen sanasta sanaan vielä tännekin.

Hän sitten vielä lupasi laittaa paljon viestiä ja toivoi, että nähdään kuitenkin joskus vielä vaikka kahvin merkeissä, jonka jälkeen toivotettiin leppoisat illanjatkot ja suuntasin ooppelille. Siellä radio rock päälle ja fiilikseni sisältyyn seuraavaan videoon täydellisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=azziWE8BFUU

Että semmosta! Vähän on toki haikea olo edelleen, mutta verrattuna siihen mitä se oli kaksi päivää sitten kun hän erosta kertoi, niin ollaan tässä melkeen D-junnujoukkueesta muututtu pittsburgin pingiineiksi. Vieläkin toivon, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, mutta jos fiilis edes melkeen samanlaisena jatkuu, niin sitä päivää kohti, tuli se tai ei, on todella paljon helpompi lähteä porskuttamaan.

 

[Vaihtorotta]

Että semmosta! Vähän on toki haikea olo edelleen, mutta verrattuna siihen mitä se oli kaksi päivää sitten kun hän erosta kertoi, niin ollaan tässä melkeen D-junnujoukkueesta muututtu pittsburgin pingiineiksi. Vieläkin toivon, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, mutta jos fiilis edes melkeen samanlaisena jatkuu, niin sitä päivää kohti, tuli se tai ei, on todella paljon helpompi lähteä porskuttamaan.

Hieno homma! Palaatte sitten joskus yhteen tai ette, niin päätös oli mielestäni oikea. Kunpa olisi itse aikanaan osannut hoitaa asian samalla lailla, niin olisi paljolta säästynyt. Nyt vaan tosiaan positiivisena uutta kohti, varmasti osuu kohdalle vielä sellainenkin tapaus, ettei tarvitse miettiä ollaanko yhdessä vai erikseen. Kyllä se haikeus ja ikäväntunne siitä iloksi vaihtuu, kun ulkona alkaa aurinko paistamaan, ilmat lämpenemään ja mekot lyhenemään.

 

[Vanha Len]

Hyvä, juuri näin. Pidä vain linja tiukkana. Kaverituki eli eilisen kaltaiset kaveri-illat ovat parasta lääkettä tässä vaiheessa. Ei kannata mihinkään leffailtoihin, kokkauksiin tai muuhunkaan tässä vaiheessa lähteä, se on suora signaali siitä, että olet valmis mihin tahansa kunhan käsky käy, ja se on huono signaali toistaiseksi.

Ikäväntunne ja kaipuu ei ole toisessa päässäkään haitaksi. Aito yksinolo saa naisesi tosissaan miettimään tilannettanne sen sijaan, että hän voisi jatkaa lähes kuten ennenkin (mutta ilman parisuhdetta) ja kutsua sinut aina kylään kun hän seuraa kaipaa.

Ei kannata niihin tekstareihinkaan vastata saman tien. Varsinkin kaveriseurassa voi jättää vastaamattakin ja palata asiaan myöhemmin kun on aikaa, ja ihan vaikka ilmoittaa, että "ei ollut aikaa vastata aiemmin, olin pelaamassa pleikkaria/lätkäpelissä jne." Tällöin käy selväksi, että onhan sinullakin muuta elämää kuin vain odottaa kännykkä kourassa viestiä.

Kaikki tai ei mitään on tosiaan hyvä periaate tässä vaiheessa. Ns. kaverikortteja voit miettiä sitten myöhemmin jos sattuu lopullinen ero tulemaan ja aikaa on kulunut tarpeeksi paljon. Jos ei tule eroa vaan paluu yhteen, niin on silti hyvä tehdä se omilla ehdoillasi.

Yleisesti ottaen kykenet heittämään parisuhde- juttuihin pirun hyvin neuvoja ja vieläpä hyvin perusteltuja. Nyt herää eräs kysymys. Oletko nämä vastauksesi oppinut yleisesti vai ihan omaa kokemuspohjaa käyttäen neuvoit kaveria?

Sinkkuhan nyt kuitenkin olet?

 

[Musta Nuoli]

Yleisesti ottaen kykenet heittämään parisuhde- juttuihin pirun hyvin neuvoja ja vieläpä hyvin perusteltuja. Nyt herää eräs kysymys. Oletko nämä vastauksesi oppinut yleisesti vai ihan omaa kokemuspohjaa käyttäen neuvoit kaveria?

Sinkkuhan nyt kuitenkin olet?

Nuo mainitut perustuivat ihan omaan kokemuspohjaan ja myös yrityksiin/erehdyksiin. Eli olen siihen virheeseen itse sortunut yhdessä suhteessa, että en kyennyt olemaan tarpeeksi hyvin erossa ja olisin nöyrtynyt kaikenlaisiin ehtoihin jotta olisin voinut erään henkilön lähellä olla. Virhehän se toki oli.

Olen toki myös vuosien varrella seurannut eri ystävieni tilanteita. Tosin näistä tilanteista löytyy yksi ainoa poikkeus, joka vahvistanee säännön eli tapaus, jossa naisen tarve "omaan tilaan" kumma kyllä johti vielä yhteenpaluuseen ja edelleen jatkuvaan liittoon. Tämä pariskunta hetkeksi erosi opiskeluvuosinaan oltuaan yhdessä n. 14-vuotiaasta asti ja muutti omiin asuntoihinsa, mutta palasivat sitten yhteen ja ovat edelleen naimisissa. Kuten sanottua, tämä on ainoa tapaus jonka tiedän päättyneen näin sen jälkeen kun nainen on kaivannut "omaa aikaa", harkintaa yms yms. Kaikki muut ovat päättyneet perinteisemmin eli eroon tuon vaiheen jälkeen.

Sinkku olen nykyisin, aina en sitä ole ollut. Pisin suhde/avoliitto tosin vain vajaat viisi vuotta, eli ei sen pidempään, mutta on näitä muitakin ollut. Tosin viime vuosina olen monen muun kirjoittajan tavoin alkanut niin paljon arvostaa mukavuudentuntoisesti "omaa lupaa ja omaa tupaa", etten ole aktiivisesti jaksanut lähteä mihinkään Napakymppi-seuranhakuun tai muutenkaan ns. parisuhdemarkkinoille.

En ravaa yökerhoissa, en lähde vikittely- tai vokottelulinjoille enkä ole jaksanut kovin usein ylläpitää joskus perustettuja nettiprofiilejakaan. Jos jotain tulee, niin sitten tulee muuta kautta, en ole työnkään puolesta mitenkään eristyksissä maailmasta, mutta ei enää huvita millekään kilpasille lähteä.

Naista sentään olen ajoittain saanut, viime vuoden loppupuolella viimeksi. Eipä sekään niin kaksiselta tuntunut ilman emotionaalista yhteyttä, ilman sitä homma ei oikein ole vaivannäön arvoista. Ennemmin sitä viettää aikaansa vaikka TuTon matseissa (vajaat 30 kotimatsia tällä kaudella käytynä). Wham Bam, thank you Ma'am -osastolle se siis meni, mutta ei sentään luojan kiitos osastolle Wham Bam, Thank You Spaceman.

 

[Käärityt hihat]

En ole mikään ammattilainen naissuhteiden kanssa, koska olen viimeiset kahdeksan vuotta seurustellut saman naisen kanssa ja sitä ennen seurustelin "vakavasti" neljän naisen kanssa. Tai en tiedä voiko niitä aikaisempia tapauksia edes seurusteluksi kutsua, koska aiemmat suhteet kestivät jokainen n. puoli vuotta enkä asunut yhdenkään heistä kanssa edes yhdessä, ja melko untuvikkoja silloin vielä oltiin - puolin jos toisin. Eniveis, hauska lukea palstaveljiltä ja -siskoilta asiantuntevia vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia.

Noista mainituista kukista vielä sen verran, että se on empiiristen ja kaverien kokemusten perusteella hyvin yksilökohtaista tykkääkö nainen niiden saamisesta vai ei. Fakta lienee kuitenkin se, että keskimäärin nainen tykkää enemmän kukkien saamisesta kuin mies, ja keskivertomies taas tykännee juuri tuosta mistä TQoFE kertoi. Oma naiseni kuuluu siihen ryhmään, joka tykkää kukkien saamisesta ja välillä (hyvin harvoin) ostan niitä ihan muuten vain. Tuntuu piristävän häntä mukavasti arjen keskellä kun niitä niin harvoin jakelen.

Kantapäätorjunnalle littipeukku viimeisimmästä tapaamisesta exän kanssa ja tsemppiä jatkoon. Pysy vahvana ja elämä hymyilee! Voi kunpa olisin joskus itsekin osannut samalla tyylillä hoitaa asiani, vaikka mitenkään pahasti en olekaan mokannut tai ollut poljettuna. Joskus jälkikäteen on kyllä pistänyt miettimään, että turhat känniviestit olisi voinut jättää lähettämättäkin.

 

[Carlos]

Että semmosta! Vähän on toki haikea olo edelleen, mutta verrattuna siihen mitä se oli kaksi päivää sitten kun hän erosta kertoi, niin ollaan tässä melkeen D-junnujoukkueesta muututtu pittsburgin pingiineiksi.

Hieno juttu, onneksi olkoon vaan (jos tämmöisessä tilanteessa niin voi sanoa). Pidät vaan tiukan linjan itsesi kanssa niin hyvä tulee. Ja kuka tietää, ehkä ei mene edes montaa viikkoa kun nainen huomaa että haluaa oikeasti olla kanssasi, ja on sitten taas valmis "tositoimiin". Ja jos yhteenpaluu tapahtuu, et ole mikään tohveli-eläjä, vaan se alfauros joka antoi naiselle vapautta hänen sitä pyytäessään, ja osoitti että elää omaa elämäänsä täysillä naisen kanssa tai ilman -egal. Ja sitten se nainen tuli takaisin häntä koipien välissä, eikä niin että sinä olisit hänen perässään itkenyt. Vielä kerran; hienoa.

 

[Kantapäätorjunta]

Alkopa jännästi vituttamaan kun facebookin etusivulle ilmestyi exän linkittämänä Kaija Koon "Vapaa". En tie oonko yli-pikkumainen vai mitä, mutta perseestä vaan ku parin tosi hyvin menneen päivän jälkeen tänään on ollu aivan perhananmoinen ikävä (johtuneekohan siitä, että vielä viikko sitte juhlittiin naistenpäivää kahdestaan) ja sorruin peräti laittamaan sen johdosta päivällä viestiäkin, ihan kuulumisia kysellen.

Sen olen kyllä huomannu tässä ensimmäisellä sinkkuviikolla, että fiilikset heittelee kun naisella hilloviikoilla. Yhtenä päivänä on tosi hyvät fiilikset siitä, että kesä on tulossa ja varmasti joskus vielä tulee uusi tsäänssi neidin kanssa, kun taas seuraavana päivänä tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle ja ihmetellään, että onko tää ikävä oikeesti yksipuolista ja selataan, että millon viimeeksi neiti laittoi viestiä. Sitte taas seuraavana päivänä on parempi fiilis.

Nyt haen oluen.

Edit: Unohdin ostaa olutta. Ei vituta. Sen kunniaksi tässä kohtaa lupaan kirjallisesti, etten laita neidille viikkoon viestiä, ellen sitten vastaa hänen viestiinsä. Halleluja!

 

[Azteca]

ja varmasti joskus vielä tulee uusi tsäänssi neidin kanssa

Ensinnäkin, miksi antaisit neidille uuden tsäänssin? Onko hän kohdellut sinua kuten haluat että naisesi sinua kohtelee? Noh, ehkä tulevaisuudessa se voi olla vaihtoehto, mutta älä nyt ainakaan sitä hetkeä odota. Nyt sun on vaan tsemattava muutama viikko tai kuukausi, jotta unohdat tuon neidin ja löydät jotain uutta. Kunnes neiti unohdettu, niin ole aktiivinen, yritä pitää hauskaa ja kohta sulla on hauskaa taas, ihan aidosti.

Tsemiä :)

 

[Kantapäätorjunta]

Ensinnäkin, miksi antaisit neidille uuden tsäänssin? Onko hän kohdellut sinua kuten haluat että naisesi sinua kohtelee? Noh, ehkä tulevaisuudessa se voi olla vaihtoehto, mutta älä nyt ainakaan sitä hetkeä odota. Nyt sun on vaan tsemattava muutama viikko tai kuukausi, jotta unohdat tuon neidin ja löydät jotain uutta. Kunnes neiti unohdettu, niin ole aktiivinen, yritä pitää hauskaa ja kohta sulla on hauskaa taas, ihan aidosti.

Tsemiä :)

Se siinä niin erikoista ainakin meikäläisen pienessä mielessä ajateltuna onkin, että tuohon eroon asti neiti oli kirjaimellisesti kohdellut juuri niinkuin toivoin. Kenties siksi se on niin vaikeaa hyväksyä ajatusmallia, että pitäisi hänet kokonaan unohtaa.

Siitä olen ylpeä, etten ole alentunut itkemään perään tai mitään vastaavaa, mutta ei se siitä silti helppoa tee (ei sillä, että kukaan niin olisi väittänytkään), että pitäisi tähänastisen elämäni selkeä ykkösnainen pyyhkiä pois. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on tullut ajateltua, etten edes halua päästä hänestä yli, koska silloin jotenkin alitajuisesti heittäisi menemään mahdollisuuden yhteenpaluusta. Tämä sitten taas toki on vähän sama asia kuin, että odottaisin päivittäin korpossa neidin oven vieressä ja kysyisin töihin lähtiessä ja kotiin palatessa, että "joko jo?". Ymmärrän ironian. Ja komiikan. Ongelma on se, että vaikken siitä alkuperäisen erokeskustelun jälkeen mitään olekaan hänelle maininnut, niin halu palata yhteen neidin kanssa on noin 25x suurempi kuin halu todeta rehellisesti itselleni, että pääsin erosta yli.

Melkeen hävettää laittaa tällästä teiniangstiviestiä. Kiitoksia tsempeistä kuitenki, eiköhän tää tästä :D

 

[Janippa]

Se siinä niin erikoista ainakin meikäläisen pienessä mielessä ajateltuna onkin, että tuohon eroon asti neiti oli kirjaimellisesti kohdellut juuri niinkuin toivoin. Kenties siksi se on niin vaikeaa hyväksyä ajatusmallia, että pitäisi hänet kokonaan unohtaa.

Siitä olen ylpeä, etten ole alentunut itkemään perään tai mitään vastaavaa, mutta ei se siitä silti helppoa tee (ei sillä, että kukaan niin olisi väittänytkään), että pitäisi tähänastisen elämäni selkeä ykkösnainen pyyhkiä pois. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on tullut ajateltua, etten edes halua päästä hänestä yli, koska silloin jotenkin alitajuisesti heittäisi menemään mahdollisuuden yhteenpaluusta. Tämä sitten taas toki on vähän sama asia kuin, että odottaisin päivittäin korpossa neidin oven vieressä ja kysyisin töihin lähtiessä ja kotiin palatessa, että "joko jo?". Ymmärrän ironian. Ja komiikan. Ongelma on se, että vaikken siitä alkuperäisen erokeskustelun jälkeen mitään olekaan hänelle maininnut, niin halu palata yhteen neidin kanssa on noin 25x suurempi kuin halu todeta rehellisesti itselleni, että pääsin erosta yli.

Melkeen hävettää laittaa tällästä teiniangstiviestiä. Kiitoksia tsempeistä kuitenki, eiköhän tää tästä :D

Ei tuu yllätyksenä. Itsellä päättyi neljän vuoden parisuhde tuossa muutama viikko sitten. Suurin osa exän päivityksistä on sellasia, mistä vois ottaa itteensä, aivan kuten siullakin tuossa "vapaa" biisissä, mut ei vaan jaksa kiinnostaa. Hetken aikaa se vielä sieppaa sen lukemisen jälkeen, mut sit se alkaa helpottaa ja ei siihen jaksa ees kiinnittää huomiota. Vielä kun ois oma parisuhdekin päättynyt omasta tahdosta, nyt vaan niin ei ollut.

Vedin kyl aika hillittömät pultit muijalle, näin sen tanssimassa jonkun randomäijän kanssa baarissa viikko sen jälkeen kun se muutti muualle. En välttämättä oo kovin ylpee omasta käytöksestä. Tietääpä ainakin, et jonkinasteista kunnioitusta minua kohtaan saa esittää, varsinkin kun tiesi että oon sinne baariin tulossa. Kaiken huippu tossa oli sen kaveri, mikä tuli selittää: "Älä tuu tänne kiusaamaan itteäs, anna heidän olla tuolla rauhassa, ei siun pitäis eikä kannattais olla täällä" Vittu ihan oikeestiko sillä naisella on täysi lupa reilun viikon jälkeen hengailla muiden äijien kanssa ja se on miun vika ku suutun vielä siitä? Välillä tota naisten logiikkaa on vaikee ymmärtää, mut näiden kahden tapauksen (exän ja sen kaverinsa) kanssa lopetin ymmärtämisen siihen paikkaan.

Mut johan tästä alkaa itsekin päästä yli, reilu viikko ja pääsee täältä meidän vanhasta kämpästä muuttamaan muualle. Sit oma elämä kondikseen ja nenä kohti tulevaisuutta.

En tiiä onko tää mitenkään viisas vinkki, mutta itse en enää ota yhteyttä ensin. Jos ex haluaa jutella, ni kyl mie oon siihen valmis, en vaan ota ensimmäisenä yhteyttä sinnepäin. Sen verran oon sille sanonut, että haluaisin keskustella lopullisesti nää meidän asiat selväksi. Luultavasti annan vieläkin palautetta tosta samasta asiasta kun aikaisemminkin, mutta sillä ei oo mitään väliä. Sen verran pitää vaan hermot pitää kurissa, etten vaikuta epätoivoiselta, vaan just siltä et halveksun sitä ku toisella on noin kiire muiden luokse. Tästäkin asiasta aikaisemmin keskusteltiin parisuhteen aikana ja hänen vastauksensa oli "ei miulla ainakaan oo moneen kuukauteen mitään kiinnostusta ketään muuta kohtaan, jos meille ero joskus tulee". Noh, itellä on tuo lainauksessa oleva tilanne, ei mitään mielenkiintoa ettiä baarista pano-/muutakaan seuraa. Vois nyt kesän keskittyä vaan tekemään töitä ja sitten kesän jälkeen mietiskellä uudestaan, mitä oikein elämältä haluaa.

 

[Snakster]

Ja sitten on otettava sekin mahdollisuus huomioon, että ette koskaan palaa yhteen ja että siitä huolimatta et tule koskaan unohtamaan häntä. Voi olla, että tulet elämään elämääsi onnellisena jossain ihan hyvässä kuviossa ja että olet kaikin puolin onnellinen, mutta silti joskus liikutuksen hetkenä mieleesi muistuu tuo kadonnut hetki nuoruuden. Mutta sitten ei auta kuin elää ja jatkaa eteenpäin. Niitä juttuja, joiden jälkeen voi sanoa " entä jos" tulee elämässä väkisinkin ja sit vaan pitää jatkaa eteenpäin.

 

[chauron]

Toi on ihan normaalia, salli itsellesi ajatella noin ja tuntea – sitä ikävääkin. Eikä sen tarvitse olla mitenkään helppoa tai vastaavaa, eroaminen vaikka kuinka lyhyestä suhteesta voi olla joskus kova paikka, varsinkin jos suhteita ei ole taustalla vielä monta ja tunne on uusi. Anna ajan kulua niin palaset loksahtaa kyllä aivan paikalleen, tavalla tai toisella.

Ja jotkut naikkoset sitä vaan muistaa läpi elämänsä, varsinkin ensirakkauden tai sellaiset keissit joilta itse odottaa todella paljon. Se vaan on niin spesiaalia silloin joskus aivan alussa kun mennään täysillä ja toki silloin hajottaa, jos toinen ei tunne ihan samoin.

 

[pernaveikko]

Melkeen hävettää laittaa tällästä teiniangstiviestiä. Kiitoksia tsempeistä kuitenki, eiköhän tää tästä :D

Ei tässä ole mitään häpeämistä. Ihan aikuisiässäkin voi sydän särkyä ja murentua. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Kyllä tämä tästä.

 

[Azteca]

Ei tässä ole mitään häpeämistä. Ihan aikuisiässäkin voi sydän särkyä ja murentua. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Kyllä tämä tästä.

Näin juuri ja aikuisenakin ollaan yhtä sekaisin myös. Samat väärät valinnat tehdään myös. Meidän on vaan helppo antaa ohjeita, kun ei itse tuossa tilassa olla. Itsehän tehtäisiin täysin samat virheet ja mietittäisiin että kyllä tämä tästä, elämä voittaa kunhan neidin unohtaa, mutta kuitenkin aidot ajatukset olisivat vain siinä, miten neidin saisi takaisin. Se että esim. itse tekisin myös noin, ei tee siitä fiksua.. ehkei kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä? Ehkä tarttee?
Tietenkin pieni etu siinä on, jos nuo kokenut aikaisemmin. Tietää että selviää ;)