Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[JHag]

Voittaja ei kuitenkaan koskaan ole väärä. Tulos on aina lahjomaton.

Olen 90%:sesti samaa mieltä, meni torjunnat ja hallinta miten menivät. Kaikille, jotka aloitukseen kyyristyvät, on etukäteen tiedossa, että se joukkue voittaa, jolla on ajassa 60:00 enemmän tehtyjä maaleja. Ei se, joka laukoo enemmän kohti maalia, vaan se joka tekee enemmän maaleja. Piste. Puuttuva 10% tulee muuttuvasta tekijästä nimeltä tuomarit. Sinunkin on pakko myöntää, että pari-kolme hyytävää tuomarivirhettä, yksikin jos se tulee oikeaan paikkaan, antaa voiton sille, joka voittoa ei ole ansainnut. Tästä päästään siihen, että tuomaritkin ovat osa lajia, sisältäen heidän virheensä. Mutta en voi silti laskea heidän virheitään pelikuvioon kuuluvaksi. Muutenhan pelikirjoissakin pitäisi olla kirjanpidon tyyliin jonkunlainen tappiovaraus. Itse asiassa tuomarit ovat jääkiekossa välttämätön paha. Laji olisi täydellinen, jos se tarvitsisi tuomareita ollenkaan. Tämähän on puolestaan mahdottomuus.

 

[siffa]

Pääasia, että barcelonan syöttöketjuista päästiin edes jotenkin takaisin kynä-Petterin maailmaan.

Eikös se ollut juuri kynä-Petteri, joka oli ihastunut Barcelonen pallonhallintapeliin. Jääkiekossa termi on kiekonhallinta. Syöttöketjujen lukumäärää voitaneen pitää yhtenä merkkinä pallon- tai kiekonhallinnasta. Tilastoin sitten muutaman kansainvälisen huippupallojoukkueen syöttöketjujen sisältämien syöttöjen määrän. Barcelona osoittautui aivan omalla pelitavallaan pelaavaksi joukkueeksi näistä tarkasteluni kohteina olevista joukkueista. Barcelonan ja Leverkusenin osalta tilastoin molemmat puoliajat, mutta Napolin ja Chelsean pelistä minulle riitti 1. puoliajan tilastointi. Vertailuina ovat siis noiden joukkueiden 1. puoliajan syöttöketjujen määrät ja syöttöjen määrät/syöttöketju. Barcelona hyökkäsi 1. puoliajalla 59 kertaa antaen niissä yhteensä 445 syöttöä eli 7,54 syöttöä yhtä syöttöketjua kohti. Leverkusenin vastaavat luvut olivat 52 ja 59 sekä 1.14 syöttöä/syöttöketju. Napolin luvut olivat 78 ja 109 eli keskim. 1,4 syöttöä/syöttöketju. Chelsea luvut 74 ja 150 eli 2.03 syöttöä/syöttöketju. Barcelona syötteli yhdessä syöttöketjussa eniten 36 kertaa, Leverkusen 6 kertaa, Napoli 7 kertaa ja Chelsea 12 kertaa.

Jääkiekossa vertaisin Detroitia Barcelonaan (Suomessa KalPa) ja Tampa Bayta Leverkuseniin (Suomessa JYP). Pelejä voi pelata monella tavalla, mutta kulloinenkin päävalmentaja heiluttaa tahtipuikkoa sen suhteen, miten pelataan.

 

[J.Grönvall]

Olen 90%:sesti samaa mieltä, meni torjunnat ja hallinta miten menivät. Kaikille, jotka aloitukseen kyyristyvät, on etukäteen tiedossa, että se joukkue voittaa, jolla on ajassa 60:00 enemmän tehtyjä maaleja. Ei se, joka laukoo enemmän kohti maalia, vaan se joka tekee enemmän maaleja. Piste. Puuttuva 10% tulee muuttuvasta tekijästä nimeltä tuomarit. Sinunkin on pakko myöntää, että pari-kolme hyytävää tuomarivirhettä, yksikin jos se tulee oikeaan paikkaan, antaa voiton sille, joka voittoa ei ole ansainnut. Tästä päästään siihen, että tuomaritkin ovat osa lajia, sisältäen heidän virheensä. Mutta en voi silti laskea heidän virheitään pelikuvioon kuuluvaksi. Muutenhan pelikirjoissakin pitäisi olla kirjanpidon tyyliin jonkunlainen tappiovaraus. Itse asiassa tuomarit ovat jääkiekossa välttämätön paha. Laji olisi täydellinen, jos se tarvitsisi tuomareita ollenkaan. Tämähän on puolestaan mahdottomuus.

Minä en selittele ikinä tuomareilla. En koskaan, vihaan sitä tuomareiden mukaan vetämistä, vaikka on ihan taivaan tosi, että pahimmillaan he vaikuttavat peliin hirvittävän paljon. Mutta vaikka tuleekin tuomarivirheitä, niin olen aina sanonut, että on se maali edelleen tehtävä tai torjuttava. Jos se tapahtuu futiksessa niin, että tulee pilkku niin sitten pitää miettiä, että miten pallo annettiin pelata sinne. Ja pitäähän se pilkkukin laittaa sisään.

Ei asia tietenkään ihan noin mustavalkoinen ole ja varsinkin kentällä ollessa huonot tuomarit vituttavat ihan huolella ja saavat pelin täysin solmuun. Minusta tuomareista yleensä kuitenkin valitetaan aivan liikaa, tälläkin palstalla 3/4 muistaa aina matsin jälkeen kirjoittaa kuinka tuomarit olivat huonoja ja lällällää. En vaan jaksa sitä yhtään, sen vuoksi täytyy ottaa henkinen nollatoleranssi. Tuomari(t) ei ratkaise KOSKAAN yhtäkään ottelua. Pelaajien peli. Tuomari ja valmentaja tekevät omia hommiaan siinä vieressä.

Tietenkin on vaikkapa futiksen MM-kisat 2002 joista ei viitsi edes enää puhua, koska menee hermot sekunnissa, mutta voihan niistäkin sanoa, että sama mahdollisuus Espanjalla ja Italialla oli voittaa kuin korealaisilla :)

EDIT. Se olisikin ihan hauskaa, kun annettaisiin luonnon valinnan määrätä mitä kaukalossa tapahtuu, kunnon viidakon meininkiä. Ei tarvitsisi enää välittää edes kukkahattutädistä ja -sedästä, kun eivät uskaltaisi nostaa edes päätään sieltä poterostaan.

 

[Jone29]

En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.

Hyvä kommentti. Kyllähän ne tulokset suhteutettuna käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin pitkälle tähtäimellä ovat se ainut mittari verrata eri pelitapojen paremmuutta, mutta yhden turnauksen mittapuulla tällaisen vertailun tekeminen on mielestäni turhaa. Sihvonen totesi ehkä joskus ennen joulua nettiartikkelissaan jotain tyyliin, että "tulokset seurailevat pelikirjoja pitkällä aikavälillä" tms. Tässä olen samaa mieltä.

 

[Jone29]

Nyt ollaan vaarojen vesillä. Urheilussa paras voittaa aina. piste. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, ajatusta, mietintää, tuuria, filosofiaa. Paras voittaa. piste. Parempi joukkue voittaa aina. piste.

Peli päättyy 1-0, ja hävinnyt joukkue ei ole koskenut kertaakaan kiekkoon ja vastustaja on onnistunut jollakin ihmeellä tekemään oman maalin, voittava joukkue on ollut parempi. Ei mitään selityksiä.

Toki voidaan filosofisesti ottaa se ajattelukanta, että enemmän maaleja tehnyt on myös parempi.

Mutta: Onko joukkue parempi, jos se omaa hivenen paremmat pelaajat, hivenen paremman pelikirjan, onnistuu tätä pelikirjaan toteuttamaan hivenen paremmin ja yksinkertaisesti on vastustajaa edellä hivenen verran kaikilla pelin osa-alueilla? Mielestäni on. Silti ottelu voi päättyä tämän joukkueen tappioksi.

Muistaakseni joskus Jorma Vuoksenmaa (peräti Jatkoajan haastattelussa?) totesi, että sattuman osuutta rutkasti aliarvioidaan ylipäätään urheilussa. Vuoksenmaa sentään työkseen laskee todennäköisyyksiä.

Siihen, kuinka monta maalia kummallakin joukkueella valotaululla on pelin päätyttyä, vaikuttaa niin moni eri muuttuja, että en sen perusteella lähtisi joukkueiden paremmuutta julistamaan.

 

[J.Grönvall]

Barcelona hyökkäsi 1. puoliajalla 59 kertaa antaen niissä yhteensä 445 syöttöä eli 7,54 syöttöä yhtä syöttöketjua kohti. Leverkusenin vastaavat luvut olivat 52 ja 59 sekä 1.14 syöttöä/syöttöketju. Napolin luvut olivat 78 ja 109 eli keskim. 1,4 syöttöä/syöttöketju. Chelsea luvut 74 ja 150 eli 2.03 syöttöä/syöttöketju. Barcelona syötteli yhdessä syöttöketjussa eniten 36 kertaa, Leverkusen 6 kertaa, Napoli 7 kertaa ja Chelsea 12 kertaa.

Tässä on aika hyvin se futiksen skaala esillä. Barcelonan keskimääräinen syöttöketjun pituus on pyöristettynä kahdeksan syöttöä ja Napolilla yksi. Barcallakaan ei periaatteessa ole muuta syytä tuohon kuin, että se on Barcelona ja haluaa pelata noin. Napolikin voisi sen tehdä mutta se haluaakin olla äärimmäisen nopea vastaiskujoukkue. Futiksessa voi menestyä molemmilla tavoilla ja väliin jää vielä miljoona muuta tapaa. Lätkässä ei ihan vielä olla samaan päästy.

Toinen asia on esteettisyys vs. tehokkuus. Luis Enrique yritti tuoda Barcalaista pallonhallintaa AS Romaan mutta se ei istu italialaiseen kulttuuriin sitten yhtään. Italiassa ollaan tehokkaita, eikä näperrellä mitään ylimääräisiä. Aina sanotaan, että lädit ovat suoraviivaisia mutta se on sitten havumetsäjalkapalloa verrattuna Italiaan joka on oikeasti suoraviivaista ja tehokasta. Aivan kuten Napoli, joka on ehkä tämän hetken hienoin joukkue omasta mielestäni.

Meillähän on nyt mahdollisuus katsella SM-Liigan playoffit sekä perään MM-kisat ja suorittaa samanlaista vertailua jääkiekossa. KalPa ja Pelicans lienevät puhtaimmat kiekkokontrollijoukkueet ja toisaalta eilisen perusteella JYP ja Jokerit eivät peruuttele yhtään. MM-kisoissa meillä on sitten Suomi ja pitäisikö sanoa kaikki muut, kun tuntuu, että kukaan muu ei edes yritä samaa.

Perimmäinen kysymys tulee kun Barcelona kohtaa Napolin. Kumpi on vahvoilla? Napoli odottaa ja yrittää pakottaa virheisiin ja mikä onkaan otollisempi pelityyli sille kuin vastustajan pallokontrolli. Mutta jos vastustaja onkin niin naurettavan hyvä siinä, kuten Barcelona on, niin mitä tehdä? Kyse on pallopelin lainalaisuudesta, peliväline on vallan väline.

Jos joskus tulisi punakone joka pelaisi täydellistä kiekkokontrollia niin siinä olisi Kanadalla ja kavereilla sormi suussa. Aivan kuten f*cking lädeillä on Barcelonaa vastaan.

 

[Cobol]

Jos joskus tulisi punakone joka pelaisi täydellistä kiekkokontrollia niin siinä olisi Kanadalla ja kavereilla sormi suussa.

Pittsburgh ja Detroit ovat parhaimmillaan molemmat täydellisiä punakoneita. Joten kyllä kiekkokontrolli on tuttua kanadalaisillekin. Ja on ollut jo paljon ennen Suomea & J Jalosta :)

Olisi mielenkiintoista nähdä ottelu Detroit vs Jalosen Suomi.

 

[Chiesa di Totti]

Toinen asia on esteettisyys vs. tehokkuus. Luis Enrique yritti tuoda Barcalaista pallonhallintaa AS Romaan mutta se ei istu italialaiseen kulttuuriin sitten yhtään. Italiassa ollaan tehokkaita, eikä näperrellä mitään ylimääräisiä. Aina sanotaan, että lädit ovat suoraviivaisia mutta se on sitten havumetsäjalkapalloa verrattuna Italiaan joka on oikeasti suoraviivaista ja tehokasta. Aivan kuten Napoli, joka on ehkä tämän hetken hienoin joukkue omasta mielestäni.

Miten niin yritti? Edelleen Giallorossi pelaa samalla filosofialla (sopeutettu Italiaan kauden kuluessa), ja koko ajan pelaa myös paremmin, kun jengi ymmärtää systeemiä paremmin. Tällä hetkellä Daniele De Rossi on kapellimestari, joka ymmärtää LE:n systeemin täysin ja osaa johtaa sitä kentällä. Ongelma tulee sen jälkeen kun DDR on sivussa, ei ole tarpeeksi laadukasta korvaajaa. Ja puolustus on melkoisen paska, mutta tällä tahdilla CL-paikka tulee, joten ensimmäisen vuoden suoritus puoliksi vaihtuneella rosterilla, ja pallonhallinnalla on erinomainen.

Oma ajatukseni on pikemminkin niin, että LE tulee uudistamaan italialaista jalkapalloa omalta osaltaan, ja varmaan saa myös seuraajia kun Roman menestys paranee entisestään laadukkaammalla miehistöllä. Juve ja Milan juhlivat vielä tämän ja ensi vuoden, mutta sen jälkeen tulee vallankumous.

 

[J.Grönvall]

Pittsburgh ja Detroit ovat parhaimmillaan molemmat täydellisiä punakoneita. Joten kyllä kiekkokontrolli on tuttua kanadalaisillekin. Ja on ollut jo paljon ennen Suomea & J Jalosta :)

Olisi mielenkiintoista nähdä ottelu Detroit vs Jalosen Suomi.

No en minä meinaakaan, että Jalonen olisi sen keksinyt :)

Tarkoitin, että jos tulisi yhtä täydellisesti pelinsä hallitseva lätkäjoukkue, kuin Barca on futiksessa. Olisi se kiekkokontrolli ja neljä ketjua teknisesti aivan jäätäviä pelimiehiä, plus vielä pari tavallisen käsityskyvyn ylittävää yksilöä (Messi&Xavi).

NHL-asioissa minun täytyy tunnustaa, että olen pihalla kuin lintulauta. Yleensä siis nämä minun juttuni koskettavat suomalaista lätkää ja SM-Liigaa. Viimeksi näin Bostonin ja Detroit matsin joskus kuukausi tai kaksi takaperin, siinä ottelussa Red Wings piti kiekkoa ja Bruins pelasi ihan perinteistä "NHL-lätkää". Muuten se menee lähinnä Teemu Selänne jee jee-linjalla tuo minun NHL-seuraamisesni.

 

[J.Grönvall]

Miten niin yritti? Edelleen Giallorossi pelaa samalla filosofialla (sopeutettu Italiaan kauden kuluessa), ja koko ajan pelaa myös paremmin, kun jengi ymmärtää systeemiä paremmin. Tällä hetkellä Daniele De Rossi on kapellimestari, joka ymmärtää LE:n systeemin täysin ja osaa johtaa sitä kentällä. Ongelma tulee sen jälkeen kun DDR on sivussa, ei ole tarpeeksi laadukasta korvaajaa. Ja puolustus on melkoisen paska, mutta tällä tahdilla CL-paikka tulee, joten ensimmäisen vuoden suoritus puoliksi vaihtuneella rosterilla, ja pallonhallinnalla on erinomainen.

Niin joutui sopeuttamaan, kun ei sellaisenaan homma toiminut. Jos se nykyisellään toimii, niin sitten olen väärässä, ei mahda mitään. En ole Romaa nähnyt pitkään aikaan syksyn jälkeen, silloin siitä hommasta ei ainakaan tullut yhtään mitään.

 

[Cobol]

NHL-asioissa minun täytyy tunnustaa, että olen pihalla kuin lintulauta. Yleensä siis nämä minun juttuni koskettavat suomalaista lätkää ja SM-Liigaa. Viimeksi näin Bostonin ja Detroit matsin joskus kuukausi tai kaksi takaperin, siinä ottelussa Red Wings piti kiekkoa ja Bruins pelasi ihan perinteistä "NHL-lätkää". Muuten se menee lähinnä Teemu Selänne jee jee-linjalla tuo minun NHL-seuraamisesni.

Ymmärsin kyllä Barcasi :)

Otin tuon Detroitin ja Pittsburghin vain siksi esille koska joku NHL-peliin perehtymätön voi vahingossa kuvitella Urheilulehden ja Jatkoajan keskustelusta, että jääkiekon pelitapahautomo on Suomessa ja NHL:ssä seurataan henkeä pidätellen mitä täällä seuraavaksi keksitään...

Tuosta perinteisestä "NHL-lätkästä" sen verran, että sitä pelaa jokainen joukkue tilanteen ja tarpeen mukaan. Playoffeissa tultaneen näkemään esim Detroitilta yksi tai kaksi vieraspeliä jossa joukkue pelaa pääosan ottelusta erittäin nopeaa pystylätkää vain siksi, että vastustaja on varautunut Detroitin kiekkokontrolliin.

 

[Chiesa di Totti]

Niin joutui sopeuttamaan, kun ei sellaisenaan homma toiminut. Jos se nykyisellään toimii, niin sitten olen väärässä, ei mahda mitään. En ole Romaa nähnyt pitkään aikaan syksyn jälkeen, silloin siitä hommasta ei ainakaan tullut yhtään mitään.

Totta, oli ihan kauheaa sontaa koko syksyn, mutta alkoi toimimaan joulukuussa. 27 Roman matsia tällä kaudella nähneenä myönnän kyllä, että homma ei toimi täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin, että sitä kannattaa jatkaa. Pallonhallinnalla mennään ja siitä puhuu myös kolmen vuoden jatkosopimustarjous Mister Enriquelle.

Sopeutus oli sitä, että DDR pelaa kolmannen topparin ja DMC-roolin välimuotoa, jossa on parhaimmillaan, ja toimiikin Roman playmakerina ankkurin roolissa.

 

[J.Grönvall]

Tuosta perinteisestä "NHL-lätkästä" sen verran, että sitä pelaa jokainen joukkue tilanteen ja tarpeen mukaan. Playoffeissa tultaneen näkemään esim Detroitilta yksi tai kaksi vieraspeliä jossa joukkue pelaa pääosan ottelusta erittäin nopeaa pystylätkää vain siksi, että vastustaja on varautunut Detroitin kiekkokontrolliin.

Kyllähän sen kyseisen matsinkin alussa Milan Lucic sanoi, että Bruinsin olisi itse pidettävä kiekkoa enemmän ja siten vietävä Red Wingsiltä sen vahvuuksia pois. Jostain syystä se ei sitä kuitenkaan tehnyt vaan veti ihan perinteistä pystysuunnan jääkiekkoa.

Onko NHL:ssä kaikilla käytössä viisi rytmiä kiekollisessa pelissä? Tai niin, että ottavat niitä mukaan jos peli sitä vaatii.

 

[Cobol]

Onko NHL:ssä kaikilla käytössä viisi rytmiä kiekollisessa pelissä? Tai niin, että ottavat niitä mukaan jos peli sitä vaatii.

Ei ole. Osa pelaa 5vs5 hyökkäyksiin lähdöt mielellään pääosin pystysuunnan lätkää jossa esim taakse ei juuri syötellä. Esimerkkinä vaikka Tampa Bay. Osalla taas peli on muuttunut kauden aikana aivan hirveäksi "väsyneen AHL-joukkueen vierasturneen viimeisen ottelun" kaltaiseksi: seisovat äijät seuraavat katseella mihin joku kiekko kuljettaa ja yrittävät vähän reagoida sen mukaisesti. Esimerkkinä vaikka Montreal, Columbus ja pahimmillaan Washington.

 

[siffa]

Mutta millä perusteella joku luku 7 olisi jotenkin optimaalinen määrä? Saa vaikka Jukka Jalonen itse selvittää, jos on sellaisen ilmoille päästänyt.

Tuota jo kuuluisaksi tullutta viivelähtöjen optimaalista määrää erää kohti kannattaa tarkkailla seuraamalla pelejä. Juuri käynnissä olevassa Kärpät-Pelicans ottelussa Aravirta oli käskyttänyt selvästi pelaamaan vivelähtö silloin, kun se on järkevää. Kärpät lähti 1. erässä kuusi kertaa omista ylös viiveellä pakin seisahduttua maalin taakse. Neljästi viivelähtö tehtiin oman viisikon vaihtotilanteessa ja kaksi kertaa Pelicansin vetäydyttyä ohjauspeliin. Viivelähdöt jäivät Kärpillä kuuteen sen takia, että erässä pelattiin noin 6,5 minuuttia yv/av/tv-peliä. Eli, kun valmentajan käsky käy pelata viiveellä aina, kun se on järkevää, niin niitä viivelähtöjä tulee se noin 7/erä. Hyvä kysymys kuitenkin sinulta, koska se "pakotti" seuraamaan viivelähtötilanteet tarkemmin.

 

[msg]

Olen seurannut Ilves-Blues ottelua Yle puheelta ja Blues pelaa täydellistä Meidän peliä. Olen tehnyt samaisesta radiolähetyksestä tarkan Meidän peli -analyysin kaikista muistakin illan otteluista. Analyysini perusteella kenkää pitäisi antaa Pekka Virralle, Erkka Westerlundille, Hannu Aravirralle ja Karri Kivelle. Nämä valmentajat eivät peluuta meidän peliä. Tämän viiltävän analyysin pystyin tekemään radiolähetyksestä, koska olen johtavaakin johtavampi analyytikko.

 

[siffa]

Ei ole. Osa pelaa 5vs5 hyökkäyksiin lähdöt mielellään pääosin pystysuunnan lätkää jossa esim taakse ei juuri syötellä. Esimerkkinä vaikka Tampa Bay. Osalla taas peli on muuttunut kauden aikana aivan hirveäksi "väsyneen AHL-joukkueen vierasturneen viimeisen ottelun" kaltaiseksi: seisovat äijät seuraavat katseella mihin joku kiekko kuljettaa ja yrittävät vähän reagoida sen mukaisesti. Esimerkkinä vaikka Montreal, Columbus ja pahimmillaan Washington.

Nyt oli tilaisuus katsoa Tampa Bayn peli, kun on sanottu, että se on muuttanut pelitapaansa kiekkokontrollin suuntaan. Pittsburgh murskasi puhtaalla nopealla pystysuunnan jääkiekolla Tampan 8-1. Peli oli sitä J.Grönvallin mainostamaa NHL-kiekkoa pahimmillaan. Molemmat joukkueet pelasivat nopeasti pystyyn ja kiekko eli flipperissä. Syöttöketjuista ei ollut tietoakaan. Tuon sekamelskan keskellä oli Evgeni Malkin elementissään ja iski 3+1 tehot yksilötaidolla. Tampa pelasi kolmannessa erässä muutaman kiekkokontrollilähdön ilmeisesti harjoittelumielessä. Pittsburgh pelasi 2. ja 3. erän pelkästään nopeasti pystyyn ja 1. erässäkin sillä oli vain 4 kiekkokontrollilähtöä omista. En ennusta kummallekaan joukkueelle menestystä tällä kaudella. Jukka Jalonen on oikeassa siinä, että EHT-pelit ovat kovatasoisempia pelejä kuin tämän illan kaltaiset NHL:n runkosarjaottelut, siitä ei ole epäilystäkään.

 

[Sambody]

En ennusta kummallekaan joukkueelle menestystä tällä kaudella. Jukka Jalonen on oikeassa siinä, että EHT-pelit ovat kovatasoisempia pelejä kuin tämän illan kaltaiset NHL:n runkosarjaottelut, siitä ei ole epäilystäkään.

1. Mihin perustat ennustuksesi näiden joukkueiden menestys mahdollisuuksista?
2. Miten perustelet, että EHT-pelit on kovatasoisempia kuin esimerkiksi tämän iltainen matsi Penquinsin ja Lightingin välillä?

 

[Cobol]

Nyt oli tilaisuus katsoa Tampa Bayn peli, kun on sanottu, että se on muuttanut pelitapaansa kiekkokontrollin suuntaan. Pittsburgh murskasi puhtaalla nopealla pystysuunnan jääkiekolla Tampan 8-1. Peli oli sitä J.Grönvallin mainostamaa NHL-kiekkoa pahimmillaan.

No ei ollut. Kannattaa katsoa niitä otteluita hieman enemmän niin ymmärrys lisääntyy. NHL:ssä parhaat joukkueet pelaavat - kuten olen monta kertaa todennut - sekä kiekkokontrollia että pystysuuntaa. Tässä ottelussa Pittsburghin valmennus päätyi siihen että Tampa kaatuu parhaiten sen omilla aseilla. Kun numerot ovat 8-1 niin sanoisin valinnan onnistuneen. Toki Tampan veteraanimaalivahti hieman auttoi alussa.

En ennusta kummallekaan joukkueelle menestystä tällä kaudella. Jukka Jalonen on oikeassa siinä, että EHT-pelit ovat kovatasoisempia pelejä kuin tämän illan kaltaiset NHL:n runkosarjaottelut, siitä ei ole epäilystäkään.

En tiedä onko JJalonen moisia sanonut mutta jos on, sääli. Taas kerran: NHL:ssä parhaiden joukkueiden (jollainen Pittsburgh on) voiton mahdollisuudet pyritään maksimoimaan pelaamalla juuri sellaista kiekkoa jolla voitetaan. Voi tulla yllätyksenä, mutta Pohjois-Amerikassa tarkoitus on päästä playoffeihin, saadan kotietu ja voittaa playoffit. Tällöin osassa otteluita pelataan eri pelitavalla kuin toisissa. Katsomalla yksittäisen ottelun sieltä täältä silloin tällöin kokonaisuus jää ymmärtämättä.

Mitä se tarkoittaa suomeksi? Pittsburgh löisi ottelussa jossa olisi todellista panosta ja molempien ottelutuntuma hyvä JJalosen EHT-joukkueen puhtaasti noin 6-0 lopputuloksessa ja pelitemmossa. Ja tekisi sen joko kiekkokontrollilla, pystykiekolla tai niiden yhdistelmällä. Joskus vuosia sitten - oisko sellaiset viitisen vuotta - osoitin Jatkoajassa nimimerkki P.Sihvoselle yksittäisen ottelun playoff-sarjassa Anaheim vs Detroit, jossa radikaali pelitapamuutos juuri siihen otteluun toi voiton. Kannattaa kaivaa tuo keskustelu jos haluat oppia uutta NHL:stä.

Otin tämän esille vain siksi, että tietyt NHL-joukkueet ovat jo vuosikausia perustaneet pelinsä joko kiekkokontrolliin, pystysuuntaan tai niiden yhdistelmään tilanteen ja vastustajan mukaan. NHL:ssä valmentaja ei voi sanoa hävitessään playoffeissa että pelattiin hyvää kiekkokontrollia mutta vihollinen vei 0-5. JJalonen voi sanoa näin, mutta se ei käy Pohjois-Amerikassa. Siellä parhaiden joukkueiden valmentajat ovat jo vuosia ymmärtäneet sen, että yksi pelitapa ei ole se ainoa pelitapa kaikissa tilanteissa ja että voitto on tärkein asia.

 

[Johannes]

Jukka Jalonen taitaa olla niin kiltti persoona, että puhuu aina vähän niitä totuuksia, mita kuulijakunta haluaa kuulla ja tekee sitten Leijonien kanssa vakavaa työtä, eikä tee kompromissejä työssään, joka on ainoa tärkeä asia. Cobolin kirjoitukseen ei lisättävää. NHL-kiekon tuntijan erottaa kauas, kiitos osallistumisesta keskusteluun. Taas nämä halkopinojen asiantuntijat rönsyilevät nyt tietämyksensä kanssa sinne ja tänne, vaikka kannattaisi keskittyä oman ydinosaamisen kanssa operoimiseen, jos sellaista on.

 

[Fordél]

Tuosta perinteisestä "NHL-lätkästä" sen verran, että sitä pelaa jokainen joukkue tilanteen ja tarpeen mukaan. Playoffeissa tultaneen näkemään esim Detroitilta yksi tai kaksi vieraspeliä jossa joukkue pelaa pääosan ottelusta erittäin nopeaa pystylätkää vain siksi, että vastustaja on varautunut Detroitin kiekkokontrolliin.

Tämän uskon olevan suuntauksen myös Suomessa. Tästä yhden pelitavan totuudesta tullaan varmasti seuraamaan NHL:ää ja siirrytään monien pelitapojen pelaamiseen. Ei riitä, että hallitse yhden pelitavan hyvin, koska vastustajan oppivat nopeasti iskemään sitä vastaan. Näin alkaa mielestäni käymään tällä kaudella KalPalle, kun vastustajat alkavat pikku hiljaa löytää aseita KalPan pelitapaa vastaan. Jatkossa täytyisi olla muuntautumiskykyisempi. Ei riitä se, että osataan reagoida yksilöiden tasolla pelitapahtumiin yhden pelitavan mukaisesti vaan täytyy myös osata reagoida pelitapojen tasolla.

 

[J.Grönvall]

Otin tämän esille vain siksi, että tietyt NHL-joukkueet ovat jo vuosikausia perustaneet pelinsä joko kiekkokontrolliin, pystysuuntaan tai niiden yhdistelmään tilanteen ja vastustajan mukaan. NHL:ssä valmentaja ei voi sanoa hävitessään playoffeissa että pelattiin hyvää kiekkokontrollia mutta vihollinen vei 0-5. JJalonen voi sanoa näin, mutta se ei käy Pohjois-Amerikassa. Siellä parhaiden joukkueiden valmentajat ovat jo vuosia ymmärtäneet sen, että yksi pelitapa ei ole se ainoa pelitapa kaikissa tilanteissa ja että voitto on tärkein asia.

Miten Suomessa on sitten voitu olla niin helvetin tyhmiä, että on menty aina yhden totuuden mukaan? Eikä vieläkään ole oikeastaan kuin viime kauden HIFK, joka osasi ja pystyi muuttamaan pelitapaansa kesken kaiken. On se nyt jumalauta jos kerran NHL:ssä on jo vuosikausia tiedetty nämä asiat niin täällä vedetään laput silmillä huipputasolla asti.

Minun NHL-kuvani on ollut tähän päivään asti se, että Red Wings ja vaihdellen joku muu joukkue pelaavat välillä kiekkokontrollia, sitten on niitä vanhan liiton Mike Keenaneita jotka roiskivat sitä limppua laitaa pitkin ylös ja sitten on vielä niitä ihan dinosaurusajan koutseja kuten Ken Hitchcock (joka kait on päivittänyt pelikirjansa Starsin ajoilta). Ja unohtui vielä ne superstaravetoiset joukkueet jotka ovat kuin NBA-jengejä, tähdet tekevät mitä tähdet tekevät ja muut koutsia myöten nyökkäilevät perässä (moi, Anaheim Ducks).

Vuosikymmenen alusta en vielä muista kiekkokontrollia NHL:stä, jos kohta en osannut sitä silloin etsiäkään. 90-luvun lopulla silloin Red Wingsin ja Starsin huippuaikoina taisi kuitenkin vastaiskulätkä olla se homma myös NHL:ssä. Ainakin Starsin joukkue oli rakennettu suurin piirtein siten, että Modano syöttää, Hull tekee maalin ja 20 muuta puolustavat 1-0-johtoa loput 59 minuuttia.

Miten muuten nykyään sellainen asia, kun perinteisesti NHL:ssä, ja muissakin P-Amerikan ammattilaissarjoissa, idästä on tullut puolustusjoukkueet ja lännestä hyökkäysjengit, onko se muuuttunut?

EDIT. Kun tarkemmin miettii, niin eipä ole ihme, että meidän pelaajammekin jäävät tusinarooleihin, kun eivät osaa pelata kuin yhdellä tavalla.

 

[Cobol]

Miten muuten nykyään sellainen asia, kun perinteisesti NHL:ssä, ja muissakin P-Amerikan ammattilaissarjoissa, idästä on tullut puolustusjoukkueet ja lännestä hyökkäysjengit, onko se muuuttunut?

Lännessä hyvin menestyviä "puolustusjoukkueita" ovat St.Louis, Nashville ja Phoenix. Kaikki menossa playoffeihin. Idässä hyvin menestyviä "hyökkäysjoukkueita" ovat Boston, Philadelphia ja Pittsburgh. Kaikki menossa playoffeihin. Tällä hetkellä Idän ykkönen NY Rangers on eräänlainen välimuoto.

NHL:ssä kaukalo on merkittävästi kapeampi kuin Euroopassa ja peli jo siksi pelitapamielessä erilaista. Esimerkiksi sentteripelaaminen eroaa Euroopasta, samoin avaus- ja kulmapelaaminen sekä laitojen käyttö. Suomalaisjoukkueista Jokerit pelasi kotiottelut viime ja kuluvan kauden alun NHL-mittaisessa kaukalossa ja monet olivat sitä mieltä, että Jokerien peli ei ole aikoihin näyttänyt yhtä hyvältä kuin kauden alussa.

Jotta suomalaispelaajat olisivat valmiimpia Pohjois-Amerikkaan ja SM-liigan pelit olisivat intensiivisempiä, olisiko SM-liigan syytä lähteä ajamaan vapaampia kaukalon mittoja Eurooppaan? Tällöin SM-liigaa, Mestistä sekä juniorisarjoja voitaisiin pelata NHL-mittaisessa kaukalossa ja kehityksen tuloksena SM-liigassa nähtäisiin mahdollisesti pelitapamielessä joukkueita, jotka hallitsisivat hyvin kaksi erilaista peruspelitapaa.

Tämä taas palvelisi niin tulevien NHL-ammattilaisten henkilökohtaista kehitystä kuin jääkiekon yleistä kehitystä Suomessa. Minun silmin eurooppalainen "lentokenttä" mahdollistaa laiskanpulskean pelailun joka ei kehitä joukkueita tai pelaajia, vaadi riittävästi pelitavalta eikä sytytä katsojiakaan.

 

[J.Grönvall]

NHL:ssä kaukalo on merkittävästi kapeampi kuin Euroopassa ja peli jo siksi pelitapamielessä erilaista. Esimerkiksi sentteripelaaminen eroaa Euroopasta, samoin avaus- ja kulmapelaaminen sekä laitojen käyttö. Suomalaisjoukkueista Jokerit pelasi kotiottelut viime ja kuluvan kauden alun NHL-mittaisessa kaukalossa ja monet olivat sitä mieltä, että Jokerien peli ei ole aikoihin näyttänyt yhtä hyvältä kuin kauden alussa.

Kyllä. Olen sitä itsekin miettinyt, että paljonko esimerkiksi Leijonien Vancouverin pannukakku johtui juuri siitä asiasta, ettei Jalonen osannut ottaa huomioon pienen kaukalon lainalaisuuksia. Olisiko esimerkiksi NHL-tähdillemme pitänyt tosiaan antaa ihan tosissaan sitä vastuuta myös pelitapa-asioissa, koska he tuntevat ne kaukalon säännöt? Antaa vaikka Joni Pitkäsen kuskailun mennä läpi sormien välillä. Pelaajien peli ja kun käytössä on Timosen, Selänteen ja Jokisen tasoisia NHL-pelaajia, niin tuskin siinä kauheasti olisi menty metsään jos heille olisi annettu enemmän sananvaltaa.

 

[Cobol]

Vuosikymmenen alusta en vielä muista kiekkokontrollia NHL:stä, jos kohta en osannut sitä silloin etsiäkään.

Se mihin itse viittasin oli noin viisi vuotta sitten. Tuohon aikaan NHL:ssä Detroit pelasi keskustan kautta lyhyin syötöin ja vyörytti hyökkäyksiä kolmelta kaistalta joita tuki neljänneltä kaistalta toinen puolustajista. Voidaan puhua lyhysyöttöpelistä, pelaamisesta keskustan kautta ja rintamahyökkäyksistä sekä siitä, kuinka hyvin sentteri haki kiekkoa alhaalta. Mutta Detroit hallitsi myös pelaamisen siten, että puolustaja joko avasi yhdellä pitkällä syötöllä laiturille joka löi kiekon vastustajan kulmaan tai ristikulmaan ja josta kiekko pyrittiin sitten riistämään takaisin ja rakentamaan maalitilanne. Toinen variaatio oli se, että pakki purki kiekon omalta alueelta keskialueelle tai mieluimmin yhden syötön kautta vastustajan päätyyn jonka jälkeen siirryttiin ohjauspeliin.