Seuraavaksi keski-ikäisiä amerikkalaisia miehiä perusasioiden ääressä.
En oikein tiedä, mitä tästä voisi sanoa. Biisissä ei ole mitään sellaista, että sitä moitittua tulisi. Mutta ei siinä ole myöskään mitään sellaista, joka positiivisessa mielessä koukkuna jäisi mieleen. Rauhallinen, toteutukseltaan peruslaadukas biisi, joka voisi oikeassa mielentilassa iskeä vahvemminkin. Nyt sinänsä laadukas soitanta, mukavat lauluäänet jäävät hieman mitäänsanomattomaksi. Kuunteleehan tämän Diamonds -biisin, mutta en minä tähän palaamassa ole. Tarjotaan pisteinä 5/10.Seuraavana sitten perjantaihin sopivaa vähän rauhallisempaa tuoretta musaa belgialaiselta Fish On Friday -yhtyeeltä.
Siirrytään Belgiasta vaikkapa Saksan suuntaan. Lindemann - Steh auf:
Sitten nainen ja kitara
Tämä oli kaunis biisi power metallia soittavalta jenkkiduolta. Tykkäsin siitä ihan oikeesti, vaikka en ihan hirveesti kuuntele metallimusaa. Naislaulajalla oli hyvä ääni ja esitys erinomainen. Annan tälle biisille pisteitä 9/10.
Lisää naislaulajia tulossa seuraavaksi uudella biisillä brittiläiseltä Karnataka-yhtyeeltä.
Seuraavaksi Toton Africa norjalaiselta coverautomaatilta. Mainittakoon, että varsinainen biisi loppuu 4min kohdalla. Sen jälkeenkin on varmasti johonkin makuun sopivaa riffittelyä.
Silloin, kun alkuperäinen Toton Africa ilmestyi, biisi ei loksahtanut mulle. Olihan se aikamoista AOR:ää se originaali versio. Norjalaispoppoo oli saanut biisiin aikamoista rääkkäystä, joka alussa kuullosti ihan OK-kamalta, mutta loppua myöten huononi, kun ne örinät alkoivat. Sitä en osaa sanoa, oliko tämä cover-versio parempi kuin alkuperäinen. Kasarilla kun se ilmestyi, sitä soitettiin jokaisessa mahdollisessa tuutissa niin paljon, että meikä sai siitä kuuntelusta tarpeeksi. Annan coverille pisteitä 5-/10.
Laitetaanpa seuraavaksi progemetallia jenkkibändiltä Psychotic Waltz.
Hienon biisin laitoit, joka on minulle tuttu nuoruudestani. Tosin tykkään enemmän samalla älppärillä olevasta Firth Of Fifthistä, jolle olisin suoralta kädeltä antanut täyden kympin. Laadukas oli Genesis Peter Gabrielin aikana. Onhan tämäkin biisi ihan epic-laatua, joten annan sille pisteitä 10-/10.
Seuraavaksi laitetaan raskaanpuoleista crossover-progea USA:sta.
Seuraavaksi sitten vähän rauhallisempaa norjalaista kitaraprogea vuodelta 2011.
Varmaan klassikko omassa mielessä, mutta muuten 5-, ei tarvinne edes selittää.Tämä klassikko on meikäläisen kouluvuosilta.
Ihan mukavan melodista kasarirokkia oli laittamassasi biisissä. Kyllä mä siitä tykkäsin niin paljon, että 8/10 tulee pisteitä.
Tämä taas on 70-luvun alkupuolella tehty biisi, ja toivottavasti se arvioidaan vitosta paremmaksi.
Minulta tulisi arvioitavaksi uutta tuotantoa vanhalta konkarilta.
Onhan tämä klassikko ja voi pisteet antaa jo ekalla rivillä. 10/10
Itse olen sua jonkun verran nuorempi ja tuolta aikakaudelta meillä soi himassa lähinnä CCR ja Who on askeleen tiukempaa settiä mutta kuuluu näihin rockin uranuurtajiin jotka siivitti tien raskaampaan rockiin.
Tässä biisissä on kaikki klassisen rock biisin välineet, eikä jauha ollenakan paikallaan vaan rytmikuviot menee hienosti läpi biisin ja aina välillä palataan Peten tiukkaan kitaraan joka soi kun muut on hiljaa. Rogerin rock huudot, se oli jotain uutta varsinkin kesymmän CCR:n jälkeen.
Kiistatta maailman top5 rock-kitaristi ja laulaja niin ei siitä voi muuta kuin timanttia syntyä. Lyriikoihin en ota kantaa, kuuntelen musiikin musiikkina.
Seuraavaksi jotain kornia muttei Kornin vetoa. Katsotaan video ajatuksella.
Seuraavaksi arvosteltavaksi prime time -viihdettä.
Laitetaan vaikka tämä arvosteluun:
Arvostelussa oli brittibändi Nothing But Thieves ja heidän biisinsä Can You Afford to Be An Individual? Bändi ilmoittaa musansa kuuluvan genreihin: vaihtoehtorock, indie rock ja hard rock. Hieman oli musiikki jollain tavalla melodiatonta, mikä valitettavasti näkyy jonkin verran antamissani pisteissä 6½/10.
Laitetaan tänne nyt melodisempaa musaa yhdeltä lempibändiltäni.