Törmäsin feissariansaan. Kävin tuossa päivällä äänestämässä, sitten Stockalle, sieltä ulkokautta Akateemiseen hakemaan Natsimiljonäärit -kirjan ja jotain muita, joita olin ruksinut joulun pyhinä Kirja-alesta. No anyway, siinä Keskuskadun kävelykadulla oli feissariväijytys, muttei sellaisia risupartoja niinkuin ne yleensä ovat, vaan sellaisia ujonpuoleisia parikymppisiä tsiguja. Niinpä en kehdannut suoraan sitä kohdalle osunutta mimmiä työntää syrjään. Yleensähän feissari lähtee kun totean: "homo, mee parturiin ja aja partasi."
No joka tapauksessa tämä tyttö kertoi nyt juurtajaksaen toiminnasta, mutta minulla ei ollut hirveästi mielenkiintoa kuunnella. Se juttu jotenkin kierteli ja kaarteli, eikä menty asiaan. Sellaista hyvin epämyyntihenkistä ja epävarmaa toimintaa, mutta samalla hän oli erittäin ystävällinen. Jouduin siis itse kysymään, miten päästään asiassa eteenpäin eli mikä se kansion sisältö on. Sitten hän esitteli miten voi lahjoittaa. Itse tein muutaman exit strategian mukaisen heiton eli ehdotin, että tutustun internetissä. Hän pystyi hyvin tarttumaan siihen ja kertomaan, miksi päätös pitää tehdä nyt, eikä myöhemmin. Sitten sanoin, ettei minua kiinnosta Aasia yhtään tai heidän sademetsänsä eli jos sademetsissä ei satsata E-Amerikkaan niin en ole mukana eli hänen ehdottamistaan jutuista minua kiinnosti vain se Itämeri. Siihenkin hän pystyi tarttumaan ja sanoi, että voi valita, että tukee vain Itämerta. Eli hän on poissulkenut ne mahdollisuudet, miksen voisi lähteä siihen touhuun.
Tämän jälkeen otin puheeksi tilinumeron. Itse en mielelläni anna kenellekään tilinumeroani ja minua vähän hämää tuollainen suoraveloitusmeininki, vaikka summat olisivatkin pieniä. Siinä on ikäänkuin nalkissa. Paljon kivempaa toimia spontaanisesti ja nyt olisin esim. voinut mielummin maksaa suoraan lompakosta muutaman satasen kuin antaa tilinumeron. Niinpä yritin vedota siihen, etten muista numeroa, mutta hän ehti jo sitä ennen väliin kertomaan, että jos tilitietoja ei muista niin hän soittaa viikonlopun aikana ja tiedustelee ne. Eli hän hoiti sen myyntitilanteen aika hyvin. Se taustajohdanto ja kertominen olivat kuivaa, epädynaamista ja liian kauan kestävää, mutta hän osasi myydä ja closata diilin. Se on aina hienoa, jos näin on silloin, kun joku on jotain myymässä. Niinpä ihan tyytyväisenä laitoin nimen paperiin.
Olen paljon ollut Välimerellä ja kun aina sanotaan kuinka likaista vesi siellä muka on niin kyllähän siellä on monessa paikassa hyvin kirkasta vettä siihen verrattuna, mitä se on Suomenlahdella. Ei siellä näy sinilevää, happikatoa tai jumalatonta määrää maajussien lannoitteita. Nyt se on siis niin, että kun kepulaiset päästävät maatalouslannoitteet jokiin ja se tulee mereen niin hitto minä olen yksi laskun maksajista. Veneily ja uiminen ovat kuitenkin hauskaa puuhaa, joten kyllä sitä rahaa voi laittaa hölmömpiinkin kohteisiin kuin Itämeren suojeluun.