Tulihan tuossa viime kauden päätteeksi tosiaan sellainen neljän vuoden kasvutarina päätökseensä. Valitettavan paljon tästä neljä vuotta kestäneestä suht positiivisesta ja hyvästä värinästä sekä kasvusta sitten loppujen lopuksi kuitenkin vaikuttaa henkilöityneen vain ja ainoastaan Tommi Niemelään.
En missään nimessä sano, että Yli-Junnilan pitäisi olla joku suora copy-paste versio Niemelästä, koska se ei olisi aitoa eikä varmasti menisi pelaajillekaan läpi, mutta onhan noilla kahdella nyt kuitenkin eroa kuin yöllä ja päivällä persoonina. Itse nostin jo heti alussa esiin sen Yli-Junnilan kovin ujolta, vaivautuneelta ja epämukavalta vaikuttaneen ensimmäisen esiintymisen päävalmentajana joukkueen edessä pukukopissa kauden ensimmäisessä tapaamisessa toukokuussa, missä mies lippis päässä tuijotteli kädet taskussa lähinnä omien lenkkitossujensa nauhoja ja kärkiä sekä lattiaa puhuessaan. Samalla kun tiesi, miten Hölö otti puhuessaan aina katsekontaktin jokaiseen pelaajaan. Mitä pidemmälle kausi menee, ja mitä enemmän ja enemmän tulos sekä peli sakkaa, niin sitä enemmän vain vahvistuu se valitettava tosiasia siitä, että Yli-Junnila ei kuitenkaan ollut vielä valmis liigajoukkueen päävalmentajaksi. Ei siis ainakaan näillä panoksilla, tässä käymistilassa ja tällaisella karvaperseiden kokoonpanolla operoivan liigajoukkueen päävalmentajaksi.
En myöskään sano sitä, etteikö Yli-Junnilasta voisi vielä kasvaa erinomainen päävalmentaja Liigaan tai vaikka vielä pidemmällekin. Tietoa ja taitoahan Yllillä on lajista, ja nimenomaan siellä paljon puhutulla taktisella puolella. Niemelälläkin oli ne omat kasvukipunsa kahden ensimmäisen kauden aikana, ja no vielä viimeisenkin kauden aikana. Kahdella ensimmäisellä kaudella Niemelällä oli tukenaan kokeneempi apuvalmentaja Jesse Welling. Kenties Yli-Junnila olisi tarvinut samanlaisen useamman kauden liigakokemusta omaavan valmentajan apurikseen tähän päävalmentajauransa alkutaipaleelle, näiden kahden kokemattomamman herran sijaan. Ehkä Yli-Junnila olisi saanut tässä vaiheessa revittyä Pelicansista enemmän irti, jos karvaperseisten varmojen tähtipelaajien sijaan joukkueessa olisi enemmän nuoria, potentiaalisia lupauksia, keiden olisi helpompi ostaa nuorehkon ja tuoreen päävalmentajan ideat ja sapluunat. Samasta ongelmastahan Niemeläkin kärsi kokeneempien pelaajien kanssa alkuun.
Olen myös miettinyt viime aikoina tuota, että minkä takia päävalmentaja Yli-Junnilalla on nyt tuo korvanappi korvassaan, eikä yhdellä apuvalmentajista? Koska en muista aiemmin nähneeni päävalmentajan olevan suorassa yhteydessä katsomovalmentajaan (tässä tapauksessa Taipaleeseen). Luulisi helpottavan päävalmentajan keskittymistä kokonaiskuvan hallitsemiseen, kun joku apuvalmentajista hoitaisi tuon puolen. Nyt tuosta taas saa sellaisen kuvan vähän, että Ylli ikään kuin tekee pariakin asiaa samaan aikaan tuolla.
