Olisiko ollut A-Studiossa vai Karpossa 90-luvulla, kun esitettiin ohjelma Neuvostoliiton romahduksen jälkeisestä rajantakaisesta Karjalasta. Liekö ollut Vuoksella tai sitten jossain toisella joella, mutta joen rannalla kuitenkin päivysti lossivahti kopissaan. Lossivahdin tehtävänä oli ajattaa lossia rannalta toiselle, vipuja väännellen kopistaan käsin siis.
Ongelma oli siinä, että lossi oli varastettu. Kerran lossivahti oli aamuvarhaisella töihin saapuessaan huomannut, että lauttaa ei näy missään. Ainoastaan vaijerit tai osa niistä lilluivat joessa, tosin ne varastettiin vasta myöhemmin.
Tunnollinen lossivahti soitti kaupunkiin ja kysyi viskaaleilta, kuinka menetellä. Kului aikaa. Sitten täytettiin paperi koskien lossin katoamista. Seuraavaksi viskaalit määräsivät, että lossivahti tulee töihin joka aamu klo 05:00 kuten ennenkin, riippumatta siitä onko kadonnut lautta saatu takaisin vaiko ei. Niukanpuoleinen palkka maksetaan kuten silloinkin maksettiin, kun lautta oli vielä vaijereissa.
Kun suomalaiset tv-toimittajat kävivät jututtamassa lossivahtia, niin tämä oli käynyt lossittomalla työpaikallaan jo 2-3 vuoden ajan, joka ainoa työpäivä. Miehen pääasiallisena ajankuluna oli jäkittää kopissa ja silmäillä jokimaisemaa odotellen, josko kadonnut lautta ilmestyisi paikoilleen. Ja ohessa saattoi tietysti informoida satunnaisia kyselijöitä, ettei joen yli pääse, kun lauttaa ei ole. Jossain vaiheessa kaveri oli kai älynnyt väsätä kai jonkin lossittomuudesta kertovan kyltin tien varteen, ettei hektistä kopissa päivystämistä tarvitsisi keskeyttää ns. asiakaspalvelutehtävien takia.
Lossivahti kertoi, että jotkut kyläläiset olivat nähneet varastetun lautan myöhemmin jossain Laatokalla. Kalastukseen sitä oli kai käytetty.
Tuossa voisi olla tehtävä, joka potee jonkinmoista arvostuspulaa. Tosin arvostuksen puute ei missään tapauksessa sikiä miehestä itsestään eikä miehen ammatista, vaan niin sanotuista institutionaalisista syistä.