Mun rajusti aliarvostamakseni bändiksi menneisyydestä on viime viikkoina osoittautunut Cinderella, ja haluankin nyt pyytää heiltä anteeksi näin 35+ vuotta myöhemmin, että vaikka kuuntelin monia heidän aikalaisiaan ja muutenkin sellaista saman alan musiikkia, niin Cinderellalle en koskaan korvaani lotkauttanut. Niputin sen Poisonin, Wingerin ja sen mikä nyt kirsikkapiirakasta sitten lauloikaan kanssa samaan roskakategoriaan. Varmasti syynä on ollut sekä bändin vähän homo nimi että ensialbumin aikainen imago (kuva:
https://www.metalkingdom.net/album-photo/2024/05/69385-cinderella-night-songs.jpg). Valitettavasti bändin kannalta en ollut ilmeisesti ainoa samaan ongelmaan törmännyt.
Mutta täähän oli kaikkea muuta kuin roskaa. Puolivahingossa törmäsin yhteen piisiin (tapauksesta voi halutessaan lukea
toisessa ketjussa tässä), ostin levyn, toisen ja nyt kolmannenkin. Tää kolmas, Heartbreak Station, oli ensikuuntelemalla vähän outolintu että mitäs mitäs, mutta täähän on ihan ylivoimainen plätty. En muista koska on viimeksi pitänyt esim. autoa ajaessa väkisin usuttaa puhelin bluetoothilla autoradioon että voi kuunnella Shelter Men viidennentoista kerran saman päivän aikana.