Yleisurheiluvuosi 2020

[Lapajäähän]

Mutta maalaisjärjellä ajateltuna siinä ponnistusvaiheessa käytetään käsittääkseni valtaosin samoja lihaksia kuin rinnallevedon ns. kakkosvedon kohdassa, joten siihen tuosta voisi olla hyötyä

RV, penkki, kyykky ja tempaus on liikkeitä, jotka toimii yleisessä harjoittelussa, ja niillä on hyvä luoda pohjat kaikille. Ei RV:tä vetämällä kenestäkään parempaa seiväshyppääjää tule, mutta perusominaisuudet paranee.

Vähän sama, kun miesten kuulassa. Ei sitä 200 kilon penkillä kummasti pidemmälle työnnetä, mutta helpottaa kummasti.

Nää voimaharjoittelusta jeesustelut vois nyt sit loppua.

 

[Pavlikovsky]

Nää voimaharjoittelusta jeesustelut vois nyt sit loppua.

Se on kaukana jeesustelusta, jos täällä keskustellaan erilaisten harjoitteiden hyötysuhteista itse lajia ajatellen sekä niiden järkiperäisyydestä. Historia osoittaa, että tässäkään ei aina ole ihan perillä oltu.

 

[Lapajäähän]

Se on kaukana jeesustelusta, jos täällä keskustellaan erilaisten harjoitteiden hyötysuhteista itse lajia ajatellen sekä niiden järkiperäisyydestä. Historia osoittaa, että tässäkään ei aina ole ihan perillä oltu.

On se jeesustelua silloin, kun tehdään tikusta asiaa. Koulukuntia on monia. Maailmalla on juostu 100 metriä alle 10 sekunnin levytankoharjoittelulla ja ilman.

Ihmiset, jotka kritisoi ja kyseenalaistaa tietävät vain murto osan urheilijoiden harjoitteluista. Toisille sopii toiset jutut paremmin kuin toisille. Sen tiedän, että yhdestäkään yleisurheilijasta ei valmentaja ole painon- tai voimanostajaa rakentamassa.

Joskus saattaa jotkut harjoittelut ihmetyttää, mutta siinäkin on takana se, että pysytään suunnitelmassa ja luotetaan siihen.

Mutta esim. Matti Liimatainen teettää Maria Huntingtonilla vain sellasella fiiliksellä punttia, että se liikkuu joka kerta kovaa. Ei tehdä maksimivoimaa ollenkaan ja tuntuu toimivan.

 

[Pavlikovsky]

On se jeesustelua silloin, kun tehdään tikusta asiaa. Koulukuntia on monia. Maailmalla on juostu 100 metriä alle 10 sekunnin levytankoharjoittelulla ja ilman.

Lähtökohta on se, että harjoittelu perustuu kuormitusfysiologisiin lainalaisuuksiin ja lajianalyysin. Tulee siis perehtyä mitkä lihakset lajissa työskentelee, mitä ominaisuuksia tarvitaan, miten niitä harjoitetaan lajinomaisesti ja millä voimantuottoajoilla. Myös ymmärrys siitä, että miten palaudutaan ja valmistaudutaan harjoittelusta/harjoitteluun on erittäin olennainen seikka, koska kovaa harjoittelua ei siedetä alipalautuneena.

 

[Lapajäähän]

Lähtökohta on se, että harjoittelu perustuu kuormitusfysiologisiin lainalaisuuksiin ja lajianalyysin. Tulee siis perehtyä mitkä lihakset lajissa työskentelee, mitä ominaisuuksia tarvitaan, miten niitä harjoitetaan lajinomaisesti ja millä voimantuottoajoilla. Myös ymmärrys siitä, että miten palaudutaan ja valmistaudutaan harjoittelusta/harjoitteluun on erittäin olennainen seikka, koska kovaa harjoittelua ei siedetä alipalautuneena.

Nii, joskus urheilijat menee yli, koska treenaavat kovaa ja halu kehittyä on kova. Kyllä nuo koutsit sen handlaa yleensä. Suomessa suurin ongelma on monestikin liian kevyt harjoittelu tai sitten sen totaalinen yliveto.

 

[Lapajäähän]

Tulee siis perehtyä mitkä lihakset lajissa työskentelee, mitä ominaisuuksia tarvitaan, miten niitä harjoitetaan lajinomaisesti ja millä voimantuottoajoilla.

Lajinomaista voimaharjoittelua on urheilijoilla todella paljon. Ja se on mennyt monesti liian pahasti yli. Vanha määrä on myös se, että jokaista lihasta ei tarvitse harjoitella erikseen, kuten jotkut tekevät ja kuluttavat siihen tuhottomasti hyvää harjoitteluaikaa.

 

[King Jeremy]

RV, penkki, kyykky ja tempaus on liikkeitä, jotka toimii yleisessä harjoittelussa, ja niillä on hyvä luoda pohjat kaikille. Ei RV:tä vetämällä kenestäkään parempaa seiväshyppääjää tule, mutta perusominaisuudet paranee.

Juuri näin, eli yleiset voimatasot on joka tapauksessa hyvä olla tietyllä tasolla, ja noilla mainitsemillasi liikkeillä saadaan katettua koko kroppa.

 

[King Jeremy]

Mutta esim. Matti Liimatainen teettää Maria Huntingtonilla vain sellasella fiiliksellä punttia, että se liikkuu joka kerta kovaa. Ei tehdä maksimivoimaa ollenkaan ja tuntuu toimivan.

Ihan järkevää, kun huomioi Huntingtonin lajin, jossa tarvitaan monipuolisuutta, mutta lihaksen koko ei mielellään saisi olla kovin suuri, koska siellä on pidettävä kestävyysominaisuuksiakin yllä kasia varten. Oon myös täysin samaa mieltä sun kanssa siinä, että eri tavoin voidaan päästä "maaliin", joten kaikille ei siis sovi samanlainen harjoittelu.

 

[Lapajäähän]

Juuri näin, eli yleiset voimatasot on joka tapauksessa hyvä olla tietyllä tasolla, ja noilla mainitsemillasi liikkeillä saadaan katettua koko kroppa.

Eikä seiväshyppääjä tee koskaan syvistä kyykkyjä (ehkä huoltavana kevyellä painolla) tai penkkiä. Monesti tehdään yhden jalan liikkeinä. Kristiina Mäkelä tekee vastapenkkiä, koska haluaa yläkropastaan ryhdikkäämmän loikkiakseen paremmin etc.

 

[King Jeremy]

Eikä seiväshyppääjä tee koskaan syvistä kyykkyjä (ehkä huoltavana kevyellä painolla) tai penkkiä. Monesti tehdään yhden jalan liikkeinä. Kristiina Mäkelä tekee vastapenkkiä, koska haluaa yläkropastaan ryhdikkäämmän loikkiakseen paremmin etc.

Tämä on mielenkiintoista tietoa. Eikö siis edes peruskuntokaudella oteta syviä? Tarkoitan, että voisihan niitä tehdä rennon nopeina, jos painot vain ovat sopivat, jolloin ajatus on vähän sama kuin mitä mainitsit tuosta Liimataisen/Huntingtonin tavasta harjoitella. Toki vaatii sitten sen, että se liike on sen verran takaraivossa, että osaa liikuttaa painoa dynaamisesti.

 

[Lapajäähän]

Tämä on mielenkiintoista tietoa. Eikö siis edes peruskuntokaudella oteta syviä?

Mä olen nähnyt jonkin verran huippujen treenejä. Eivät minusta tee. Korkeaa boxikyykkyä. Kuten pikajuoksijat ja pituushyppääjät. Jotkut kolmiloikkaajat ovat kyykänneet takaa lähemmäs 300 kiloa. Jotkut eivät tee takakyykkyä taas lainkaan.

 

[King Jeremy]

Mä olen nähnyt jonkin verran huippujen treenejä. Eivät minusta tee. Korkeaa boxikyykkyä. Kuten pikajuoksijat ja pituushyppääjät. Jotkut kolmiloikkaajat ovat kyykänneet takaa lähemmäs 300 kiloa. Jotkut eivät tee takakyykkyä taas lainkaan.

Joo, toi hyppääjien korkea boxikyykky oli tiedossa, ja se on järkevääkin tietysti. Ja jos miettii noita lajisuorituksia, oikeastaan yleisurheilussa mitä tahansa lajia, niin eihän kyykyn alaosien voimatasoja noissa lajeissa varsinaisesti hyödynnetä, eli se on perusvoima-asia silloin lähinnä.

 

[Pavlikovsky]

Mä olen nähnyt jonkin verran huippujen treenejä. Eivät minusta tee. Korkeaa boxikyykkyä. Kuten pikajuoksijat ja pituushyppääjät. Jotkut kolmiloikkaajat ovat kyykänneet takaa lähemmäs 300 kiloa. Jotkut eivät tee takakyykkyä taas lainkaan.

Teholajin urheilijalle, jonka lajissa siis liikutaan korkeilla nivelkulmilla, tulisi about 70 % kyykyistä olla korkeita kyykkyjä isohkoilla romuilla ja vähäisillä toistoilla ja loput 30% ehkäpä noin karkeasti syvää, jotta ei ole heikkouksia eri nivelkulmilla. Helvetin tärkeää on se, että tanko liikkuu mahd. nopeasti. Hitaalla tuntumabodailulla ei tee mitään.

Ylipäätään kuitenkin harjoittelun tulisi olla mahd. lajinomaista, kuten juoksijalle kelkanvetoa ja loikkaajalle vastustettua loikkaa jne. Kuten aikaisemminkin todettu, niin suomalaiset yksilölajiyhteisöt ovat ominaisuus-kansaa. Määritellään lajisuoritus jonkun yksittäisen tasaloikkatuloksen kautta ja vedetään mutkia suoriksi aivan liikaa. Suomessa ollaan aina myös ”monipuolisuus edellä” - kansaa. Tehdään kaikkea, mutta ei olla missään hyviä oikeasti aivan nuorisovaiheesta alkaen. Ei joku kuulanheitto ole loikkaajalle sen auvoisemmaksi tekevä treeni kuin joku muu nopeusvoiman liike.

 

[Lapajäähän]

Ylipäätään kuitenkin harjoittelun tulisi olla mahd. lajinomaista, kuten juoksijalle kelkanvetoa ja loikkaajalle vastustettua loikkaa jne. Kuten aikaisemminkin todettu, niin suomalaiset yksilölajiyhteisöt ovat ominaisuus-kansaa. Määritellään lajisuoritus jonkun yksittäisen tasaloikkatuloksen kautta ja vedetään mutkia suoriksi aivan liikaa. Suomessa ollaan aina myös ”monipuolisuus edellä” - kansaa. Tehdään kaikkea, mutta ei olla missään hyviä oikeasti aivan nuorisovaiheesta alkaen. Ei joku kuulanheitto ole loikkaajalle sen auvoisemmaksi tekevä treeni kuin joku muu nopeusvoiman liike.

Sitähän urheilijat tekee jatkuvasti. 11-14 harjoitukseen saa aika paljon sopimaan.

Niin fysiikkaa, aerobista, kehonhuoltoa ja juoksuja/loikkia.

Jos juoksija tekee kaksi punttia viikkoon, niin se on 10-20% koko viikon harjoittelusta, eli aika vähäistä. Ja nämäkin arvot muuttuvat harjoitusajankohdan mukaan.

Kisakaudella keskitytään lepäämiseen ja kisaamiseen.

 

[Harzan]

Sellainen vain välillä ihmetyttää, että jos nämä tämän hetken suomalaiset yu-valmentajat ovat niin erinomaisia asiantuntijoita, että joidenkin mielestä tälläkin palstalla on turha kenenkään kyseenalaistaa mitään, niin miksi esim. eräs norjalaisperhe on 2010-luvun EM-mitalitilastossa koko Suomen edellä?

 

[El Gordo]

Sellainen vain välillä ihmetyttää, että jos nämä tämän hetken suomalaiset yu-valmentajat ovat niin erinomaisia asiantuntijoita, että joidenkin mielestä tälläkin palstalla on turha kenenkään kyseenalaistaa mitään, niin miksi esim. eräs norjalaisperhe on 2010-luvun EM-mitalitilastossa koko Suomen edellä?

Jos se on silleen, että norjalaisperheen valmennus (ja lahjakkuus, olosuhteet) on lähellä maailman huippua, suomalaiset yu-valmentajat on enimmäkseen kansallista tasoa, ja Jatkoajan asiantuntijat piirikunnallista tasoa (jos sitäkään)?

 

[Mängimies]

Sellainen vain välillä ihmetyttää, että jos nämä tämän hetken suomalaiset yu-valmentajat ovat niin erinomaisia asiantuntijoita, että joidenkin mielestä tälläkin palstalla on turha kenenkään kyseenalaistaa mitään, niin miksi esim. eräs norjalaisperhe on 2010-luvun EM-mitalitilastossa koko Suomen edellä?

Kertoo varmaan enemmän tästä poikkeuksellisesta norjalaisperheestä kuin suomalaisesta valmennusosaamisesta. Vai mitä se kertoo norjalaisesta valmennusosaamisesta, että yksi perhe pyyhkii lattiaa koko muulla Norjalla?

 

[Barnes]

Vaikka Harzan ehkä vähän kärjekkäästi asiansa esittää, on hänellä sinänsä pointti. Ingebrigtsenien lisäksi Warholm on ihan supertähti, Karoline Grövdal voitti pari mitalia esteistä ja kympiltä. Paljon (aiheesta tietysti) hehkutetuissa naisten pika-aidoissakin Isabelle Pedersen on tehnyt MM-kisojen yhdeksännellä sijallaan suorituksen, joka ainakin toistaiseksi on suomalaisten suorituksia parempi.

Kertooko se sitten siitä, että Suomessa tehdään jotain väärin? Tavallaan kyllä, mutta ei niinkään huippu-urheilun kannalta, vaan liikuntakulttuurissa se ero pohjimmiltaan tulee. Norjalaiset liikkuvat vauvasta vaariin monipuolisesti, mikä mahdollistaa laaja-alaisen menestyksen. Huippuvaiheessa kehiin tulee sitten se kuuluisa Olympiatoppen-systeemi, jota lienee helppo rahoittaa öljyvaroilla. Se tuskin on suomalaisten yleisurheilijoiden syy, ettei täällä ole öljyä tai että armeija ei enää maksakaan maajoukkueurheilijoille palkkaa.

 

[Pavlikovsky]

Suomalaisen yleisurheilun riippakivi on myös osittain loistelias menneisyys etenkin heitto- ja kestävyyslajeissa. Luullaan, että edelleen tiedetään modernien valmennusoppien mukaan miten tuotetaan maailman kärkeen urheilijoita ja selitellään jollain salibandyn vetovoimalla, kun ei löydy sopivia yksilöitä lajiin. Totuus on kuitenkin, että harjoittelun intensiteetti, volyymi ja jaksotus on aivan väärä yhdistettynä yhä heikompaan peruskansan liikunnallisuuteen, jossa ylä-asteelaiset eivät jaksa juosta 200 metriä putkeen.

Suomessa on liikuntatieteellinen tiedekunta, joka takoo nuoria osaajia uuden tutkitun valmennustiedon kanssa ulos, joita tulisi kuunnella + tähän tarvitaan oikeanlaista verkostoitumista ulkomailta sieltä missä tiedetään se vaatimustaso, mikä tarvitaan maailman kärkeen. Dopingit ynnä muut tottakai sotkevat kuvioita, mutta näin alkuun on hyvä hakeutua sellaisten ihmisten äärelle, jotka tietävätkin asioista jotain.

 

[Lapajäähän]

Sellainen vain välillä ihmetyttää, että jos nämä tämän hetken suomalaiset yu-valmentajat ovat niin erinomaisia asiantuntijoita, että joidenkin mielestä tälläkin palstalla on turha kenenkään kyseenalaistaa mitään, niin miksi esim. eräs norjalaisperhe on 2010-luvun EM-mitalitilastossa koko Suomen edellä?

Suomalainen yleisurheilu on elänyt tietynlaisessa alemmuustilassa tyyliin Arsi Harjun olympiavoiton jälkeen.

Lajia on tekohengitetty keihään menestyksellä. 1990-luvulla oli taloustilanne yleisurheilussa huomattavasti parempi, mitä esim. 2010-luvulla.

Yleisurheilussa alkaa Suomen sisällä olla taas suhteessa hyvä kansallinen taso. Kun puhutaan globaalista lajista, niin voidaanko menestymistä aina mitata mitalleissa? Esimerkiksi arvokilpailuiden finalistit on kaikki suhteessa yhtä hyviä urheilijoita. Marginaalit on pienet, mutta yleensä sieltä erottuu ne viisi massaa parempaa heppua, jotka ratkovat mitalit.

Suomella oli miesten keihäässä Tero Pitkämäki yli 10 vuotta tällainen, joka pystyi jokaisena vuotena käytännössä taistelemaan mitaleista ja olemaan se ykköstykki. Siinä rinnalla kävi sitten Ruuskasta, Manniota, Wirkkalaa ja kumppaneita.

Sama OP Karjalaisen kanssa.

Lajit heittelee. Pitkämäki ja Karjalainen oli suomalaisia yleisurheilun supertähtiä missä Karsten Warholm on Norjassa. Me saimme nauttia heistä sen hetken ymmärtämättä tilannetta.

Jos joskus kävisi säkä, että Suomesta ponnahtaisi jokaiseen lajiin sekä miehiin, että naisiin yksi arvokisafinaalisti esim. EM-kisoissa, niin sit me voidaan verrata itseämme Saksaan, kun sieltä tuleekin kolme finaalistia. Taas on asiat huonosti.

Tilanne on Suomessa käytännössä koko ajan sama, vuodet ja lajit vain vaihtelee.

 

[Beltran]

Vaikka Harzan ehkä vähän kärjekkäästi asiansa esittää, on hänellä sinänsä pointti. Ingebrigtsenien lisäksi Warholm on ihan supertähti, Karoline Grövdal voitti pari mitalia esteistä ja kympiltä. Paljon (aiheesta tietysti) hehkutetuissa naisten pika-aidoissakin Isabelle Pedersen on tehnyt MM-kisojen yhdeksännellä sijallaan suorituksen, joka ainakin toistaiseksi on suomalaisten suorituksia parempi.

Warholm on supertähti, Ingebrigtsenit eivät ole. Veljeksillä on yhteensä yksi mitali MM-tason arvokisoista, Filipin pronssi Lontoon MM-kisojen 1500 metriltä 2017. Tokihan veljesten tasoinen huippumenijä keltaisi meillekin, tuohon tasoon Topi Raitasella on vielä matkaa. Mutta Warholmin ja veljeskolmikon jälkeen Norjan yu-taso ei ole sen kummempi kuin Suomenkaan. Norja on kuten Suomikin, tasoa pidetään hyvänä jos on muutamia kovatasoisia urheilijoita.
Isabelle Pedersen ei ole saavuttanut MM-kisoissa sijaa 9, sellaista ei jaeta pika-aidoissa.

 

[Beltran]

Samuli Samuelsson avasi kisakautensa Sipoossa ja juoksi 100 metriä hyvään aikaan 10,37. Perässä Tuukka Huuskola sai ajan 10,45. Nämä ovat oikein mainioita aikoja, oletettavaa on että kauden parasta ei ole vielä nähty.

 

[Salama44]

Lisää suomalaisia maailmantilaston 10 kärkeen.

1. Sara Kuivisto 1000m (harvoin juostu matka)
2 Wilma Murto seiväs
7. Elina Lampela Seiväs
10. Sini Lällä korkeus
11 Joonas Rinne 1500 m

Raitanen putosi 1500 metrillä sijalle 7 ja Toni Kuusela keihäässä 9 sijalle.

Nyt odotetaan sitten Neziriä, Hursketta, Junnilaa, Raitasen esteitä, Ruuskasta, Etelätaloa, Heladeria, Lipsasta, Mäkelää ym. kaunistelemaan tilastoja enen kuin Timanttiliiga ja muut kansainväliset kisat alkavat jyrätä tilastoja uuteen uskoon.

 

[Hagi]

Samuli Samuelsson avasi kisakautensa Sipoossa ja juoksi 100 metriä hyvään aikaan 10,37. Perässä Tuukka Huuskola sai ajan 10,45. Nämä ovat oikein mainioita aikoja, oletettavaa on että kauden parasta ei ole vielä nähty.

Siinä on muuten kaksi täysin eri tyylistä pikajuoksijaa. Samuelsson on melko pienikokoinen ja hentorankenteinen. Huuskola vastaavasti on voimanpesä ja lihaksikas.

Huuskolan valmentajan Atte Pettisen mukaan Tuukan voimatasot ovat jo samaa luokkaa kuin Pöyhösellä huippuvuosinaan.

 

[Beltran]

Ja sitten perään 200 metriä: Huuskola 20,90, Samuelsson 21,21.