Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Yleisurheiluvuosi 2019

  • 198 822
  • 1 085

Vode

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lähettääkö Gävlen kisoista mikään kanava mitään lähetystä?

Telkku.comin mukaan Eurosport kakkosella on torstaina ja perjantaina lähetykset 17.30-21.00, joten eiköhän ne kaikki päivät tuolta suorana tule. Tosin ihan aina ei nuo telkku.comin ohjelmatiedot Eurosportin osalta pidä paikkaansa. Mahdollisesti siis myös Eurosport playeriltä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ella huseeraa Noora Toivon kanssa niin en tiedä tuleeko hän koskaan kilpailukykyiseen kuntoon pääsemäkään. Koska onhan hän ylipainoinen varttimaileriksi (en ole ilpo).

Anteeksi, mutta mikä tämä nuorten naisten(?) trendi nykyään näissä lajeissa on viedä kaikki keskustelu elopainoon ja ikään kuin tehdä itsestään keskustelussa marttyyri jo valmiiksi jollain kehopositiivisuus - ideologialla ja sen jälkeen hyökätä kaikkia arvostelijoita kohtaan, ketkä vertailevat aikoja sinne oikeasti maailman kärkeen, jonne tämä Ellakin ilmoitti yhä tähtäävänsä hesarissa.

Vittu ei mitkään riittasalinit ja johannahalkoahot olleet otsikoissa mistään vyötärökilojen spekuloinneista. He juoksivat. Ihan hyvin meni silläkin taktiikalla.
 
Viimeksi muokattu:

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ella Räsänenkin palasi radalle ja juoksi lauantaina ihan maaliin asti ruotsinkielisten kisoissa. Matkasta tai ajasta ei havaintoa.
Ellan somesta on nyt saanut lukea jo pari päivitystä joissa kommentoi/puolustaa painoaan. Pari pointtia: Ilmeisesti on olemassa jotain ilpoja jotka ovat kokeneet oikeudekseen arvostella Ellan ulkonäköä.
Ja toisaalta, kun on pannut merkille paljonko Ella huseeraa Noora Toivon kanssa niin en tiedä tuleeko hän koskaan kilpailukykyiseen kuntoon pääsemäkään. Koska onhan hän ylipainoinen varttimaileriksi (en ole ilpo).

Sehän on ollut yli 4 vuotta poissa masennuksen, aineenvaihdunnan häiriöiden ym. vuoksi. Satunnaiselle seuraajalle peli alle kaksikymppisenä juostujen ennätyksien suhteen vaikuttaa menetetyltä, mutta jos urheilija itse uskoo että parhaat juoksut on vielä edessä, niin mitä siihen muuta voi sanoa kuin toivottaa tsemppiä.

Ja tuohan on hieman valheellista informaatiota, että puolustelisi kokoaan. Kun twitterissä nimenomaan sanoo että rasvaprosentin pudotus on osa prosessia paluussa kilpakentille tjms.

Tietysti se on yksi näitä nykyajan vitsauksia, että some-kanavat kuhisee näitä ilpoja ym. saatanan idiootteja, joiden on aivan pakko päästä sanomaan ilmeisen hauraalle ja syömishäiriöistä kärsineelle ihmiselle kaikenlaisia "totuuksia", jotka olisi parasta pitää omana tietonaan.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Huomenna TV5 lähettää klo 20.30 EA Premium Luzern - yleisurheilulähetyksen, mukana ainakin kisassa Elmo Lakka aidoissa. Juhani Henriksson selostaa ja Kristiina Mäkelä kesken kiivaan kisakauden on ehtinyt täpärästi lähetykseen kommentoimaan.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Huomenna TV5 lähettää klo 20.30 EA Premium Luzern - yleisurheilulähetyksen, mukana ainakin kisassa Elmo Lakka aidoissa. Juhani Henriksson selostaa ja Kristiina Mäkelä kesken kiivaan kisakauden on ehtinyt täpärästi lähetykseen kommentoimaan.
Oskari Mörökin taitaa olla kisaamassa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Voi voi kun kuultaisiin vaikka näissä pienemmissä lähetyksissä legendaarista Mauri Myllymäkeä. Se mitä Henriksson lajista tietää, on pitkälti Maurin ansiota nelosen yu-lähetysten ajoilta. Kukaan selostaja ei ole koskaan tiennyt lajiteknisiä asioita sekä hengittänyt lajia samalla tapaa yhdistettynä uniikkiin äänenpainolliseen tunnelmanluontiin ja lähetyksen rytmittämiseen kuin ikoni-Myllymäki.
 

SouthernSun76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Liverpool, Juventus, Azzuri, Leijonat
Onkohan Samuli Samuelssonilla aikomus kilpailla tämän kauden aikana? Entäs Robin Ryynänen? Eikä Arttu Vattulainenkaan ole kesäkaudella pahemmin kisaillut, jos lainkaan.
YLE uutisoi juuri tänään, että Vattulaiselle harjoituskaudella iskenyt ylirasitustila estää kilpailemisen tänä kesänä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
YLE uutisoi juuri tänään, että Vattulaiselle harjoituskaudella iskenyt ylirasitustila estää kilpailemisen tänä kesänä.

Suomalaisen kestävyysurheilun kansantauti. Ei ymmärretä/ hallita valmennuksellista kokonaisuutta. Levon, harjoittelun, ruokavalion ja kokonaiskuorman hallinta. Yleensä ei uskalleta levätä koska pelätään, että kunto katoaa. Vattulaisellakin oli jo nuoli ylöspäin, joten ikävää että näin kävi taas.
 
Viimeksi muokattu:

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Minä uskon, että tuo Kukkoahon ennätys alitetaan ihan lähivuosikymmeninä. Aika 45.49 ei ole edes Euroopan tasolla kovin kummoinen nykyisin. Viime vuonna siihen tai alle juoksi parisenkymmentä ukkoa Euroopassa ja 75 koko maailmassa.

Varttimailille ei ole Suomessa päätynyt riittävän nopeita lahjakkuuksia pitkään aikaan, mutta kun sellainen saadaan, niin tuo aika on ihan lyötävissä.

Ai ei kummoinen edes Euroopassa? Kyseisellä ajalla oltaisiin Euroopan tilastossa tänä vuonna sijalla 4. Maailmantilastossa se oikeuttaisi sijaan 50. Esimerkiksi 100 metrillä sama sijoitus vaatisi ajan 10,10 ja 200 metrillä 20,37.

Ainut mahdollisuus Kukkoahon SE:n rikkoutumiseen on se, että ulkomailta ostetaan/naitetaan Suomeen joku valmis urheilija. Syntyperäinen suomalainen ei tule rikkomaan kyseistä tulosta seuraavaan 50 vuoteen, ellei geenidoping tai joku muu tekninen kehitysaskel tee yleisurheilusta jotakin aivan muuta kuin mitä se tänä päivänä on.

400 metrin tärkein vaatimus on maksiminopeus. Sen päälle on sitten rakennettava (usein helvetin epämukavalla treenillä) nopeuskestävyys. Meillä 400 metrin kansallinen kärki on armottoman hidasta porukkaa. Satasen ennätykset pyörivät jossain 11 sekunnin tienoilla. Sellaisen hitauden päälle on paha rakentaa kovaa rundin juoksijaa.

Suomessa sellaiset 10,60/100 metrin kaverit juoksevat tyytyväisenä 100 metriä ja nautiskelevat kansallisen tason pikajuoksuglooriasta, kun heidän pitäisi välittömästi siirtyä neloselle. 45 sekunnin ratakierros vaatii tyypistä riippuen n. 20,5-20,8 sekunnin 200 metrin ennätystä.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Näinhän se menee. Viimeisen 10 vuoden aikana meidän miespuolisista varttimailereista ainoastaan Matti Välimäellä oli eväät ja asennetta 46 sekunnin alitukseen, mutta torsoksi jäi hänenkin uransa loukkaantumisten takia. Ehkä se vaan on meidän urheilijoille liian kova laji, jossa treenit ja kisaaminen vaatii kipua, tuskaa ja oksentamista satasen treenin kevyen pintahien ja punttitreenin sijaan. Ymmärtäähän sen. Aiemminhan virta vei jopa toiseen suuntaan kun nuorina 400 metrillä loistaneista juoksijoista tulikin satasen menijöitä (Tommi Hartonen, Kari Louramo).

Kuten aiemminkin olen maininnut, niin yhtä selkeästi sama asia näkyy uinnin puolella, jossa lähes kaikkien meidän edustusuimareiden päämatka on 50 metrin matka, joka ei ole edes olympialaji muuten kuin vaparissa. Toista oli Ormon aikana.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
@Harzan ja @L. Paraske näin on asian laita. Nelonen on myös asennelaji ja se vaatii psyykkistä kestävyyttä ja sellaista itsensä jatkuvaa ylittämistä ja kivun sietoa sekä siitä pitää vielä nauttia. Joku vanha Suomen tappaja Johan Wissman oli erittäin hyvä tekijä lajiin ja oikein malli-esimerkki siitä, että kun satanen on kunnossa nopeuden suhteen, niin vanhemmilla päivillä voi ajautua ratakierrokselle pitäen perusnopeutta yllä ja satsaten kovaan maitohapolliseen nopeuskestävyyteen. Wissman piti kaikkia lajeja ohjelmistossa mukana loppuun saakka ja oli muutenkin monipuolinen urheilija joka piti juoksun keskiössä eikä mitään yliolan kuulanheittoja.

Meillä on vähän sellaista anteeksi, että olen olemassa - nöyryyttä ratakierroksen juoksijoilla, vittu ei hempeilyllä tehdä mitään arvokisatason suorituksia. Katsokaa Karsten Warholmia ennen lähtöä, se olisi valmis potkaisemaan telineetkin katsomoon.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Ratakierrosta sivuten, onko joku seurannut tarkemmin miten Karsten Warholmin valmistautuminen kohti Dohan kisoja on sujunut?
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Ai ei kummoinen edes Euroopassa? Kyseisellä ajalla oltaisiin Euroopan tilastossa tänä vuonna sijalla 4.

Ainut mahdollisuus Kukkoahon SE:n rikkoutumiseen on se, että ulkomailta ostetaan/naitetaan Suomeen joku valmis urheilija. Syntyperäinen suomalainen ei tule rikkomaan kyseistä tulosta seuraavaan 50 vuoteen, ellei geenidoping tai joku muu tekninen kehitysaskel tee yleisurheilusta jotakin aivan muuta kuin mitä se tänä päivänä on.

Tänä vuonna Euroopassa on ollut poikkeuksellisen vaisu alkukausi 400 metrillä. Taso tulee paranemaan. Viime vuonna Kukkoahon ajalla olisi päässyt Euroopan tilastossa jaetulle sijalle 19. Sitä edellisenä vuonna aika olisi oikeuttanut sijaan 16 jne. Kovempaa juosseet ovat lähes poikkeuksetta syntyperäisiä eurooppalaisia useasta eri maasta.

Siten en osta ajatusta, ettei Suomeenkin voisi syntyä Kukkoahon aikoihin kykenevä mies. Esimerkiksi Warholmin tasolle tuskin hänkään pääsee, mutta aika 45,49 voidaan lyödä ihan supisuomalaisen puolesta jossain vaiheessa.

Matkan vaatimuksista ja harjoittelusta olen aIvan samaa mieltä.
 

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Nyt kun Purolan 100-200 m on alkanut takkuamaan, näkisittekö asiantuntijat hänellä olevan eväitä siirtymiseen 400 metrille? Vai onko liian skrode kaveri?
 

Turkoosisalpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Purolalla on liikaa massaa jo kakkosellekin.
Tosin Juha Pyykään ei ollut mikään kevytrakenteinen menijä, mutta rasvaprosentti oli puolet Purolan vastaavasta. Ehkä asennekin hieman Purolaa kovempi...

Samuli Samuelsson olisi loistava nelosen tyyppi. Samoin Oskari Lehtosella olisi mielestäni mahkuja koviin nelosenkin aikoihin.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Maailmassa on läjäpäin 10,60 100 metrin juoksijoita, miksi eivät siirry 46 sekunnin juoksijoiksi 400 metrille? Näissä Suomessa järjestettävissä yu-kisoissa näkyy aina 10,20 tuloksiin kykeneviä jenkkejä ja brittejä jotka eivät sovi oman maansa edustusjoukkueeseen, perusnopeutensa riittäisi 45 sek tuloksiin nelosella, mikseivät siirry sinne?
Meidän omilla nelosen juoksijoille kuten Erik Back ja Eljas Aalto perusnopeus ei riitä hyviin tuloksiin, alkaisivat juosta keskimatkoja. Ja keskimatkojen juoksijamme vastaavasti kestävyysmatkoja. Elmo Lakan pitäisi alkaa juosta 400 metrin aitoja ja Oskari Mörö voisi siirtyä 3000 metrin estejuoksuun.
 

Turkoosisalpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Tuossa oli paljon perää, mitä toveri Beltran kirjoitti.

400m juoksuun saataisiin kyllä Suomeenkin huippu, jos tietyt osa-alueet saataisiin kuntoon.
1. Huippu-valmentaja (esim. edesmennyt Seppo Haavisto kuului tähän luokkaan), joka tietää, millaista todellinen 400metrin harjoittelu on.

2. Lahjakas urheilija, joka on tehnyt valtavat perusliikuntapohjat koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Urheilijan pitäisi olla nopea, kovapäinen, ei vammoihin taipuvainen ja Asenteeltaan terästä.

Aika harva nykypäivän liikunnallisesti huippulahjakas nuori valitsee sen tien, että lähtisi tavoittelemaan 400m juoksijan uraa. Sehän on myös taloudellinen itsemurha. Kyllä salibandy, jääkiekko ja muu palloilu vie tällaiset lahjakkuudet helpompaan tiehen glooriaan. Ne, joita yksilölajit viehättävät, valitsevat helpommin harjoiteltavat lajit.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Alle 23-vuotiaiden EM-kisat Gävlessä alkavat huomenna. Kuten mediastakin on saanut lukea, niin Suomella on pitkästä aikaa ihan varteenotettava joukkue. Itse laskeskelin, että mitalimahdollisuudet on kaikkiaan seitsemällä urheilijalla, joista kuusi (Junnila, Murto, Koilahti, Huntington, Tervo, Kinnunen) naisten puolella ja ainoastaan Aaron Kankaan moukarissa lasken miesten puolella mitalisuosikiksi. Toki Helander mukana ollessaan olisi sellainen ollut, ja ehkä Aleksi Jaakkolalla niinikään moukarissa on pienet mahdollisuudet, jos vertyy aiempien kesien kuntoon. Tai seiväsmiehilläkin jos aivan nappiin menee. Huntingtonilla mahdollisuudet mitaleille olisi jopa kolmessa lajissa, mutta ymmärtääkseni (ja ymmärrettävästi) keskittyy tuolla vain otteluun.

Toki tuo edellämainittu ei tarkoita sitä, että mitaleja on seitsemän tulossa. Eihän esim. Huntington tai Kinnunen ole tilastojen mukaan mitään mitalisuosikkeja, mutta Huntingtonin viimeaikaisen vireen perusteella mahdollisuudet on parantaa ennätystä reilusti ja sitä kautta nousta mitalitaistoon. Kinnunen puolestaan paransi juuri ennätystään ja on nuoremmissa ikäluokissa osoittanut olevansa kova arvokisaurheilija. Lisäksi tuo naisten keihään taso ei paria 60 metrin heittäjää lukuunottamatta päätä huimaa. Aiemmista nuorten kisojen menestyjistä Lehikoisella ja Leveelahdella on ollut huono kausi tähän mennessä, eikä oikein toiveita menestyksestä ole, vaikka molemmat ennätystasoillaan mitaleista taistelisivatkin.

Vaikka kenttälajien osalta näyttää hyvältä niin onhan tuolla juoksuradalla tilanne huonompi kuin koskaan aiemmin. Finaalipaikkoja voi odottaa oikeastaan vain Teijulalta ja ehkä Oskari Lehtoselta ja Lehikoiselta jos pystyy tukkoisuuttaan avaamaan. Pidemmillä matkoilla sitten vain ei ole ketään Vainion ja Snällin jäätyä pois ja Ryynäsenkin oltua jo pidempään sivussa. Kävelyssä kyllä Enni Nurmi saattaa napata hyvänkin sijoituksen.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Tuossa oli paljon perää, mitä toveri Beltran kirjoitti.
No se oli kyllä osin sarkastinen kieli poskessa kirjoitettu viesti. Jos tämä pidemmälle matkalle siirtyminen on jokin menestysresepti niin saisiko ketjuun esimerkkejä urheilijoista jotka ovat tämän tien kulkeneet? Joko suomalaisista tai kansainvälisesti.
Alkuunsahan oli puhetta nimenomaan keskinkertaisten sprinttereiden siirtymisestä 400 metrille (ja tästä on myös Tuomas Raja puhunut jossakin selostuksessa) mutta asiaa voi laajentaa myös muille matkoille. Mulla tulee suomalaisista mieleen Juha Väätäinen joka 60-luvulla oli kansallisen tason keskimatkojen juoksija. Ja sitten nimet tyyliin Dick Quax ja Rod Dixon eivät kelpaa, Dixon sai olympiamitalinsa 1500 metrillä ja oli jo siinä lajissa maailman eliittiä, Quax puolestaan ei tainnut olla ikinä niin paljon maileri.
Ja mitä harjoittelemisen kovuuteen ja raakuuteen 400 metrillä tulee, ei liene kyse etteivätkö suomalaiset asiaa tietäisi. Eikä kovien harjoittelujen välttäminen liene syy heikolle menestymiselle, onhan lukuisa kansallinen huippumme loukkaantuneena (tai "ylikunnossa") kovista harjoituksista johtuen. Tai sitten mykoplasmasta johtuen, en tiedä sen vaivan syytä mutta tuntuu tulevan vain lähinnä urheilijoille.
Ihan äkkiä sanoen suomalainen sprintteri jolle olisi loogista siirtyä 400 metrin matkalle voisi olla Hannamaari Latvala. Tosin hältä meni useita vuosia sivuun erilaisten vaivojen takia ja niitä voisi tulla edelleen jos alkaisi harjoitella vielä kovempaa kuten kilpailu 400 metrillä vaatii. Milja Thureson on tehnyt jos ei nyt siirtymää 400 metrille niin ainakin alkanut kisaamaan myös tällä matkalla - tuloksensa ovat aika tasaisia kaikilla juoksemillaan matkoilla, mitalitasoa Kalevan kisoissa mutta tasonsa ei riitä arvokisaedustukseen millään matkalla.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
No se oli kyllä osin sarkastinen kieli poskessa kirjoitettu viesti. Jos tämä pidemmälle matkalle siirtyminen on jokin menestysresepti niin saisiko ketjuun esimerkkejä urheilijoista jotka ovat tämän tien kulkeneet? Joko suomalaisista tai kansainvälisesti.
Aika kaukaa löytyy ainakin yksi esimerkki eli Ossi Karttunen. Hän oli aikanaan Suomen parhaita sprinttereitä, mutta siirtyi sitten täydelle ratakierrokselle. Oli mukana joukkueessa, jolla edelleen on 4x400 m:n Suomen ennätys.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Aika kaukaa löytyy ainakin yksi esimerkki eli Ossi Karttunen. Hän oli aikanaan Suomen parhaita sprinttereitä, mutta siirtyi sitten täydelle ratakierrokselle. Oli mukana joukkueessa, jolla edelleen on 4x400 m:n Suomen ennätys.
Tämä on vähän sinnepäin mutta käsittääkseni noin karkeasti sanoen 1960-luvulla Karttunen kilpaili 100 ja 200 metrin, 70-luvulla 200 ja 400 metrin matkoilla, koko ajan 200 metrinen pysyi Karttusen juoksumatkana ja ei siirtynyt sieltä pois.
Pitkän viestin SE on sikälikin kova että vielä paljon myöhemminkin tehtiin arvokisojen aikana vertailua mille sijalle sillä tuloksella olisi kisoissa selvitty, monesti ainakin finaaliin, toisinaan jopa mitaleille. Nyt en viitsi tehdä vertailuita. Noihin aikoihin Karttusen ja Kukkoahon lisäksi viestijoukkueessamme juoksivat Stig Lönnqvist, aituri Ari Salin ja 800m juoksija Markku Taskinen. Heistä Taskinen ei tainnut olla SE-juoksussa mutta oli Roomen EM-kisoissa tuomassa viestipronssia.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tuosta 400 metristä vielä, että yksi syy perin heikkoon vuotuiseen tulostasoon on arvostus/näkyvyys yleisellä tasolla. Kuinka monta kertaa olette nähneet urheiluruudussa 400 metrin loppusuoran irvistyksiä versus 100 metrin pullistelut, vaikkei satasella itseasiassa yksilötasolla paljoa häävemmin tunnu menevän. Kun ei ole menestystä, ei ole seuraajia, ei ole junnuja ketä kiinnostuisi lajista, ei tule näkyvyyttä. Mun mielestä menee vitun huonosti jos Suomessa lajiin "ajaudutaan" jos olet keskinkertainen satasen juoksija.

400 metriä on ikään kuin jääkiekossa 4. kentän grinderi Tomas Holmström. Omat diggaa ja arvostaa, eli yu-ihmiset, mutta suuri yleisö ei niinkään. Ei ole pikajuoksun glamouria, lähdetään selkä yleisöön päin, laji on aina joka kisassa vikana ohjelmistossa kun yleisö ja urheilijat ovat lähteneet, kenttämestari on jäljellä. Kalevan kisoissa karsintakisat ovat aina arkipäivän aamuna ja kisa viedään nopeasti alta pois eli ne ketä on paikalle saatu. Oikeasti lajin rumuus on lajin kauneus, mutta sitä ei mukavuuden haluissaan parrasvalojen paistattelu-aikakaudella arvosteta. Ei saa hyviä insta-kuvia heti maaliin tulon jälkeen kun verenkierto on myrkytetty laktaateilla ja happea haukotaan kuin teho-osastolla. Vittu ei niillä ole pattiakaan niin paljon. Nelosen aitajuoksun tekniikkakin on kuin harakoiden hyppimistä vaikka oikeasti arvostan enemmän kuin nyt mediaseksikästä naisten pika-aitoja, joissa aidat ovat sitä paitsi naisille aivan liian matalat. Treenaaminen on yhtä saatanaa, mutta sehän on sanottukin jo ja treeni pitkine juoksuvetoineen Suomen halleissa talvella perkeleen vaikeaa lyhyempiin matkoihin nähden kun on ties mitä kendoja takakaarteessa edessä.

Eikä lajilla rikastu, sählyssäkin jää viivan alle enemmän. Vieläkö löytyy itsensä kurittajia?

Edelleen, laji vaatii hulluutta. Suuret mestarit ovat olleet aina melkoisia intiaaneja. Edwin Moses, Michael Johnson, Jeremy Wariner, Angelo Taylor, Bershaw Jackson, Wayde Van Niekerk. Naistenkin puolella kaikki venäläisen koulukunnan juoksijoista lähtien Antyukhista nyt mainitakseni aina Kratochfilovaan nähden. Joskus 10 vuotta sitten näin erään urheiluopiston pururadalla Suomessa, kun Pietarista oli tultu vähän vanja treenaamaan 800/400 metriä, siis olympiaurheilijat ja naiset. Voin kertoa että puolustusvoimien taakse - poistu - leikit ovat satujumppaa siihen verrattuna kun vedettiin tajunnan rajamailla vauhtikestävyyttä valmentajan seisoessa kuin Tsaari sekkari kädessä ja silloin muuten toteltiin. Sen jälkeen ei itänaapurin menestys mua yllätä yhtään.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös