Tulemmekin siihen että miksi suomalaiset eivät pärjää aikuistasolla samalla tasolla kun nuorisoasteella. No yksi asia on se, että suomalaiset opiskelevat liikaa. Miksi? Siksi koska toimeentuloa ja systeemiä ei ole, jolla esim. hiihtoammattia voi suorittaa. Apurahat menevät minne menevät. Marit Björgenillä ei ole minkäänlaista koulutusta. Huipulla ei ole varaa mihinkään opiskeluihin.
Tämä on hyvä pointti kyllä. Tällä hetkellä tuntuu olevan vallalla ajatus, että on hyvä, että urheilijat ns. turvaavat tulevaisuutensa ja opiskelevat itselleen ammatin. Aikaisemmin kaiken urheiluun satsanneet putosivat aktiiviuran jälkeen tyhjän päälle, jos ei muuten niin ainakin henkisesti. Ja tunnetuin seurauksin alkoholismin ja ennen aikaisen poistumisen myötä. Mutta ei kai Björgenilläkään uran jälkeen mitkään Norjan valtion urheiluapurahat juokse, vaan hän elää ansaitsemillaan palkinto- ja sponsorirahoilla, siis yksityisellä rahalla. Hänen kannaltaan toki hyvä, että on saanut satsattua kaiken uraansa ja on sattunut tulemaan ehkäpä kaikkien aikojen parhaaksi naishiihtäjäksi. Veikkaisin, että joillain hiihtäjillä tilanne ei ole niin ruusuinen oman menestyksensä suhteen. Siltikin lähtökohta lienee se, että huipulle tähtäävän urheilijan ei pitäisi joutua tekemään muuta kuin keskittymään täysillä siihen uraansa ilman huolta elannosta, tai harjoitusmahdollisuuksista.
Jokainen on toki oma yksilönsä, mutten ihan näin radikaalia opiskelu vs. urheilu-ura puheita nostaisi. Eiköhän monelle nuorelle urheilijalle opiskelut tuo tarvittavaa vaihtelua ja mentaalista tuuletusta muutoin kovin treenipainotteiseen arkeen.
Tätä btw. varsin fiksuja kirjoitellut Piippokin omalla kohdallaan korosti:
"Pelkään, että mikäli vain hiihtäisin lukion jälkeen, pääni ei kestäisi, kun olen tällainen suorittajatyyppi. Nyt hommassa pysyy sopiva tasapaino. Tulokseni urheilussa ovat siis todennäköisesti parempia, kun urheilun rinnalla on jotain muuta oikeaa tekemistä."
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota Piipon tavoin siihen voisiko yliopisto- ja korkeakoulumaailma huomioida huippu-urheilijoita nykyistä paremmin? Nykyään kun pitäisi valmistua jatkuvasti nopeammin ja singahtaa suoraan kohti työelämää. Itselleni tämä oli ok, mutten yrittänyt rakentaa samalla urheilijan uraa. Ilmeisesti muissa Pohjoismaissa oltaisiin tällä saralla pidemmällä, joten voisiko aika olla kypsä täälläkin?
Huomattavasti suurempi juttu on, ettei urheilun ja opiskelun ohessa tarvitsisi vielä miettiä, millä kaikki rahoitetaan? Siinä kun joutuu vetämään ilta/viikonloppuvuoroja, jossain Prisman kassalla, niin voi olla tekemistä löytää aikaa ja energiaa laadukkaalle harjoittelulle, levosta puhumattakaan. Tämä jos mikä aiheuttaa näitä kehon ylirasitustiloja ja turhia loukkaantumisia. Ei se ole sattumaa, että vielä lukioikäisissä Suomesta löytyy huomattavasti enemmän kansainvälisen tason lahjakkuuksia, mitä vaikkapa enää 25-vuotiaiden kohdalla on jäljellä. Sama kaava toistuu toki muuallakin, eikä jokaisesta lahjakkuudesta todellakaan tule lajinsa huippua, mutta kyllähän Suomesta vain liian paljon löytyy näitä tapauksia, jotka eivät edes lähde yrittämään tai tippuvat kuvasta sen ensimmäisen vakavamman loukkaantumisen ja pilalle menneen kauden jälkeen. Valitettava juttu, johon toivoisi muutosta.
Valtion rahat ovat toki rajallisia ja pyytäjiä riittää, eikä mielestäni tässä olla Veikkauksen myötä turhan kaukana muista kun suhteutetaan väkilukuun, vaikka aina voisikin olla asiat paremmin. Enemmän on kyse siitä miten ja minne rahat kohdennetaan. Sen sijaan yritys ja kuntapuolella tulee takkiin. Voi tosin kysyä kuinka hyvin urheiluväki osaa lopulta myydä ja markkinoida itseään? Ei se raha sentään tyhjästä tule tilille.
Tuskinpa joku Pielaveden kunta on kauheasti Antti Ruuskasen tukemista katunut ja samanlaisia ikääntyviä muuttotappiokyliä luulisi olevan Kepu-Suomi pullollaan, joille urheilijan tuoma pr-kelpaisi varmasti. Nimimerkillä rakkaita terveisiä Uudeltamaalta.
Yrityspuolella taas, Vaikkapa itse toimin parhaillaan toimihenkilönä 5-10 miljoonan liikevaihdolla operoivassa pk-yrityksessä, jossa rahaa hukkuu vuositasolla paljon "turhempaankin" huomattavia määriä, IMO. En ole näistä rahoista ja budjeteista päättämässä, mutta eiköhän noissakin positioissa ole urheilunystäviä, jotka voisivat lähteä mukaan tukemaan, mikäli kansainvälistäkin menestystä ikäluokassaan saavuttanut nuori urheilija tällaista yhteistyötä tarjoaisi. Voin olla ihan metsässäkin tällä mutullani. Paikalliset urheiluseurat ovat sentään vähän paremmin rakentamassa yhteistyötä, mutta hukataanhan näissäkin selviä mahdollisuuksia, puolin ja toisin.
Onko jollain eksoottisella ulkönäöllä jotain merkitystä, ei minulla mitään sitä vastaan ole, että nämä Nezirit, Alisa Vainiot, Hilla Uusimäet, Jenni Kankaat ja Jussi Kanervot apurahalistalta löytyvat, mutta parempiakin kohteita löytyisi kyllä.
Tämä on enemmän tätä lajien välistä vastakkainasettelua, josta pitäisi jatkuvan eripuran lietsomisen sijaan päästä tyystin eroon. Hiihtopiirit, yleisurheilupiirit, eri palloilulajien harrastajat jne. aivan liikaa löytyy vastakkainasettelua niin lajiryhmien sisältä kuin väliltä, näin pieneen maahan.
Valtion urheilunapurahojakaan tuskin koskaan pystytään jakamaan, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Ennemmin urheiluväen pitäisi keskittää energiaansa yhdessä siihen voisiko jaettavaa pottia saada suuremmaksi kuin osoitteluun, miksi tuo sai ja minä en jne. Mielestäni kaikkien esiinnostamiesi kohdalla oli perusteet tukien jakamiselle. Kanervolla oli toki loukkaantumisten vaivaama heikko kausi takana, mutta kyllä urheilijalla vain pitää olla varmuus ja tuki, ettei yksi heikko ja useimmiten vaivojen sävyttämä kausi tiputa täysin tyhjän päälle. Kanervokin tuki kuitenkin tippui 10 000 -> 5000 euroon. Mm. Nezirillä lienee sama edessä, mikä on omalta osaltaan vaikeuttamassa nousua takaisin.
Kanervolta tosin meni jo toinen kausi putkeen pilalle loukkaantumisten johdosta, mikä alkaa olemaan jo koko uran kannalta turhan kriittistä. Saapa nähdä tuleeko enää sitä 51 sekunninkaan alitusta?
------------------------
Kalevan Kisat edessä ja saapa nähdä...
Kansainvälisesti kovia tuloksia ei varmaan parane odottaa kuin Lipsaselta ja Pitkämäeltä. Näistäkään ei tiedä heittääkö Tero lainkaan. Perjantaina kun lienee mukana Monacossa. No Pulli voi venyä pituudessa yli 8 metrin.
Miesten satasesta voi Purolan puuttumisesta huolimatta odotella kansallisesti hyvää kisaa. Samuelsson on selvä suosikki, mutta taustalla on tasainen nippu 10.50 miehiä, joista toivon mukaan useampi pääsisi tuolle paremmalle puolikkaalle luomaan painetta suosikille. Näin saataisiin kotimaisittain jo ihan hyvä kisa.
Naisten puolella taas 100m aidoissa on nyt Nezirin floppikauden myötä paketti pitkästä aikaa auki ja ainakin neljä varteenotettavaa mestariehdokasta. Toivottavasti kirittäisivät toisiaan myös kelloa vastaan, eikä homma menisi pelkäksi aitojen kolhimiseksi.
Keihässä on taas lähellä tilanne, ettei Pitkämäen lisäksi löydy 80 metrin ylittäjää, ja jos Teroa ei Monacon jäljiltä heittopaikalta löydy, niin siinäpä sitä onkin ihmeteltävää.
Naisten puolella varovasti toivon josko Kangas tai Nokelainen saisi sen 60 kymppisen rikottua, mieluusti toki molemmat.
Naisten pituudesta voi myös tulla ihan hyvä kisa jos nyt unohdetaan maailmantilastot. Tulokset pyörinevät siellä jossain 620 molemmin puolin, mutta tällaisiin tuloksiin kykeneviä naisia olisi useampia taistelemaan mitaleista.
Sitten on tietysti osastoa Nikkanen. Sandblom, Pulli, Söderberg, Korpela, Sipponen jne. joilta toivon mukaan nähtäisiin mahdollisimman monelta kauden parhaita suorituksia. Ja mikäli eivät näihin kykeni, niin sitten toiveita nuorien haastajien yllätysmestaruuksiin.
Mikäs on muuten Kristiina Mäkelän kuntoutumisen tilanne? Joko on mukana, vai menekö loikka Sanna Nygårdin sooloksi?