Ensimmäinen kisapäivä takana. Ainoa finaali oli naisten maraton. Keskeyttäjiä taisi olla kolmisenkymmentä ja se kertoo, miten haastavissa, urheilijoiden terveyttä uhkaavissa, olosuhteissa kestävyysmatkoja Dohassa käydään. Voittaja, Chepngetich teki viisaasti, kun tajusi, ettei itsekään kestä jo rutkasti ennen puolta matkaa tekemäänsä irtiottoa, höllensi ja antoi muiden ottaa itsensä kiinni. Raju vauhdinlisäys kuitenkin hajotti porukan ja tyhjensi voimavarat kaikilta kilpakumppaneilta. Kun Chepngetich teki uuden nykäyksen 35 kilsan kohdalla, niin muiden eväät oli jo syöty. Jos oli suunniteltu taktiikka, niin osoitti erinomaista pelisilmää.
Ennakkosuosikit selvisivät pääosin karsinnoista jatkoon. Suurimpia yllätyksiä itselleni ehkä Sharpin, Craddockin ja Kopronin jäämiset alkukilpailuun lajeissaan. Hagos Gebrhiwet keskittyy näköjään pelkästään kympille, eikä osallistunut vitosen alkueriin, mikä on varsinkin näissä olosuhteissa järkevää, sillä Etiopialla on laaja määrä tasokkaita miehiä pitkillä ratamatkoilla. Saa nähdä, mitä Sifan Hassan tekee naisten puolella. Hänet on ilmoitettu kolmeen lajiin (1500, 5000, 10000), muttei millään voi näissä olosuhteissa onnistua niissä kaikissa. Naisten seiväshypyssä epäonnistuttiin pahasti karsintarajan asettamisessa. Siten finaalissa on peräti 17 hypääjää, joten loppukilpailu venyneekin huomenna aamuyön pikkutunneille.
Suomalaiset suoriutuivat pääosin perustasollaan, joskin kokonaisilme oli ehkä aavistuksen mollivoittoinen. Tervo onnistui kauden keskimääräiseen tulostasoonsa nähden hyvin. Hyryläinen ja Vainio suoriutuivat aika odotusten mukaisella tasolla. Murto, Lipsanen ja Kuivisto tekivät perustasonsa mukaiset ihan ok suoritukset, jotka eivät tällä tasolla toki riittäneet edes lähelle jatkopaikkaa. Richardsson jäi perustasostaan ja Junnila myös, jälkimmäinen aika rajustikin.
Tänään on jo enemmän finaaleja luvassa. Suomea edustavat ainoastaan kävelijät, joista Tiia Kuikka jää sivuun flunssan takia. Partanen on kisojen ehkä ainoa suomalaisurheilija, jolla on täydellisellä huippuonnistumisella mahdollisuus taistella jopa lajinsa ihan terävimmän kärjen rinalla. Pahoin pelkään, ettei pohjolan poika kuitenkaan kestä näitä olosuhteita, mutta toivoa sopii. Toivon myös, että kaikki kilpailijat tajuavat oman kestokykynsä rajat ja ymmärtävät ajoissa luovuttaa, eikä kenellekään käy ohraisesti. Aika koville kuninguusmatkan kävelijät on nyt laitettu. Kuumuudesta saattaa olla jotain hyötyäkin kävelyssä, sillä tavallista hitaampi matkavauhti pitänee tekniikkamurheita paremmin kurissa.
