Siinä oli sitten yleisurheilun MM-kisat, aikaerosta johtuen väi jähän ehkä vajaaksi nämä kisat. Tämä siitä huolimatta, että oma loma osui kisojen ajankohdan kanssa aika mukavasti. Jos nopeasti laittaa kisat kasaan niin suomalaisten, selostamon kuin ostourheilijoiden osalta.
Suomalaisittain kisat menivät hyvinkin odotettavasti. Muutama pistesija tuli, mutta jälkipolville ei oikein kerrottavaa tästä jäänyt. Aina silloin tällöin on kyseenalaistettu, että miksi reilusti maailmankärjestä jääviä suomalaisia edes otetaan mukaan. Itse en oikein tätä ymmärrä. Otetaan vaikka Anniina Kortetmaa. Kisäjärjestäjät kutsuvat rankingin perusteella urhelijoita tietyn määrän kisoihin. Itse en oikein tiedä mitä sillä saavutetaan, että Kortetmaa jätettäisiin lähettämättä kisoihin ja hänen tilallaan urheilisi joku random Albanian urheilija, joka jäisi lähtökohtaisesti vielä enemmän kärjestä kuin Kortetmaa. Kuka tästä siis olisi se nettohyötyjä suomalaisesta tai jopa kansainvälisestä näkökulmasta? Kortetmaa jäisi ilman MM-kisapaikkaa, ja katsojia hemmoteltaisiin lähtökohtaisesti heikompi tasoisella urheilijalla itse kisoissa. Summa summarum, Anniina Kortetmaa ei juoksemalla vahingoittanut ketään ja oli seuraavana kutsuttavien urheilijoiden listalla. Toki joskus jotkut keski-ikäiset miehet voivat vahingoittaa mieltään yllättävän paljon, kun yksilöurheilija ei onnistu tai jää paljon kärjestä, mikä on toki ilmiönä mielenkiintoinen, mutta en laske sitä kenenkään vahingoittamiseksi. Tällaisten ihmisten olisi hyvä löytää kaukosäätimestä muita näppäimiä, jos "heikompi" tasoisen suomalaisurheilijan suoritus niin kovin harmittaa.
Selostamosta muutama sananen. Simo Leinonen on saanut nyt yrittää, mutta ei lähde. Leinosella ei vain riitä selostamoon, ei jääkiekossa eikä yleisurheilussa. Toimittajana kelvollinen, ei siinä mitään, mutta ei selostaja. Tämän lisäksi Tuomas Raja ei kyllä asiantuntijan pallilla tuonut hirveästi lisää lähetykseen. Asiantuntijatasolla on koettu kyllä järkyttävä romahdus Lehtimäen ja Finnin ajoista. Lehtimäki toki oli itsessään jo poikkeuksellisen hyvä ja karismaattinen. Hänen vaihduttua Jarkko Finniin, olin jo huolestunut siitä, miten homman käy, mutta hiukan jähmeän alun jälkeen Jarkko Finni nousi myös kantamaan omalla osaamisellaan selostamoa. Tuomas Raja jääkin sitten näistä kahdesta veijarista melkoisesti. Otteluissa tämä näkyi selkeästi. Raja ei tuonut tilanteeseen mitään lisää omalla osaamisellaan, se että ottelua johtava urheilua on tehnyt hyvää sarjaa ei vaadi peruspulliaiseltakaan mitään erityistä osaamista. Teknisessä lajiosaamisessa Lehtimäki ja Finni vetelivät myös Rajaa ympäri korvien. Jos edes saisi asiansa osaavan kommentaattorin selostamoon, niin sillä olisi jo huomattava vaikutus. Porttilalla vaikuttaa olevan ihan hyvin paloa ja kasvaa varmasti edelleen yleisurheiluselostajan saappaisiin, mutta hän jää auttamatta yksin selostamossa, kun Leinonen sekoittelee lajeja tuon tuosta ja Raja herkistyy vieressä, yritä siinä sitten. Mutta vaikka täällä paljon Leinosen niskaan kaadetaan, eikä täysin syyttä, sanoisin silti, että pääsyyllinen on Tuomas Raja, joka ei pysty auttamaan selostajatovereitaan lainkaan ja jättää heidät oman onnensa nojaan. Kyllä siellä aikoinaankin selostamossa oltiin välillä kuutamolla, mutta Lehtimäki ja Finni ohjasivat sitten selostamon oikealle polulle.
Ostourheilijoista, haluan vielä mainita nopeasti. Vähän ikäväähän se on. Mutta itse näen suomalaisen yleisurheilun olevan ennen kaikkea kansanterveydellistä. Jos arvokisoissa esiintyy useita suomalaisia, jotka toimivat esikuvina nuorille, innostuvat nuoretkin liikkumaan aktiivisesti. Näistä nuorista osa kasvaa seuraaviksi arvokisaurheilijoiksi, mutta ennen kaikkea, nämä nuoret kasvavat aktiivisiksi aikuisiksi, jotka pitävät terveydestään huolta, käyvät töissä ja opiskelevat, kasvattavat perheen ja ovat muutoinkin kunnollisia aktiivisia kansalaisia. Nuorena opitut liikunnalliset tavat kantavat yleensä pitkälle aikuisikään, ja päinvastoin, jos nuorena makoilee sohvalla, tekee sitä todennäköisesti vielä vanhemmaksikin. Tämän johdosta, Suomen ei tule lähteä ostourheilijakauppaan. Menestys kisoissa olisi mukavaa, mutta terve ja aktiivinen kansakunta, vielä mukavampi. Ja sitä Suomi mielestäni pyrkii arvokisoissa edistämään, urheilijat toki edistävät omaa uraansa kohti voittoja ja mitaleita. Sen sijaan Suomi kollektiivisena toimijana enemmänkin positiiviseen oravanpyörään, jossa urheilijat toimivat esikuvina nuorille, nuoret urheilevat, osa kasvaa uusiksi esikuviksi, ne ketkä putoavat matkalta kasvavat kuitenkin, voisiko sanoa, kunniallisiksi Suomen kansalaisiksi.
Tulipas paljon tekstiä, mutta halusin saada kaiken systeemistäni ulos. Lopuksi kisoista totean sen, että uudistus vaihtaa 50 kilometrin kävely 35 kilometriin, oli kehno päätös. Päätöksellä kosiskellaan potentiaalisia katsojia, joita ei todellisuudessa ole ja samalla etäännytetään aiempia 50 kilometrin kävelyn ystäviä. Näin katsojan ja 50 kilometrin kävelyn ystävänä vaikuttaa siltä, että tehtiin päätös, jossa kaikki hävisivät, voittajat ovat vähissä.