Täytyy sanoa, että harmittaa se, ettei Euroopasta tule enempää kestävyysjuoksijoita. Tietysti marathonin rahapalkinnot houkuttelevat ja lähes jokainen kynnelle kykenevä haluaa vetää niitä, mutta olisihan se hienoa nähdä kestävyysjuoksun nousu ja enemmän suomalaisiakin 2000-luvun risto ulmaloita vetämässä tuolla verenmaku suussa. Jos Saksastakin tulee sellaisia miehiä niin miksei täältä, jossa on skutsia vaikka millä mitalla harjoitella yksin ja kovaa.
Olen odottanut jo pitkään ensi sunnuntaita ja marathonjuoksua kuin kuuta nousevaa, mutta odotus on ollut siinä mielessä turhaa, että tämän illan kymppi oli parasta urheiluviihdettä miesmuistiin. Mielummin katson tuollaista taktiikkapeliä, jossa voittaja on epävarma kuin heimojen miesten menoa jäniksen perässä vauhtijuoksussa. Ja siis Jan Fitschen. Rehellisesti sanottuna en ollut kuullutkaan tuosta juoksijasta koskaan. Saksalaisethan meinasivat jo pudota siinä vaiheessa, kun pääjoukko supistui 11 miehen vahvuiseksi, mutta vetivät ilmeisen tasaista vauhtia ja vasta kun alkoivat hivuttautua selkeämmin 10 parhaan joukkoon, tajusin, että nehän ovat tosiaan saksalaisia juoksijoita siellä pääjoukossa. Käsittämätöntä, että joku saa karkulaiset kiinni. Ajattelin, että sveitsiläinen voi hyytyä ja Fitschen nousee pronssille, mutta tuo oli aivan käsittämätön yllätys. Dieter Baumann, Nils Schumann, Jan Fitschen. Saksalaiset osaavat voittaa taktiikkajuoksuja loppukireillään.
Toinen yllättävän mielenkiintoinen ja iloinen seurattava oli naisten seitsenottelu. En voinut käsittää tai muistaa sitä, että kaksi viimeistä lajia voivat muuttaa niin paljon voimasuhteita. Olin jo tuominnut Niina Kelon täysin, mutta hyvällä keihäällä ja 800 metrillä nousikin parhaaksi suomalaiseksi kun taas samanaikaisesti Maija Kovalaisen sijoitus suorastaan romahti. Ja onko koskaan otteluhistoriassa sijoilla 2-6 olleet urheilijat lähteneet noin pienillä piste-eroilla päätösmatkalle. Hienon jännittävä kilpailu toisena päivänä. Eilinen ei ollut samaa luokkaa.
En tiedä kuinka paljon uusi keihäsmalli vaikutti pistelaskuun eli tuleeko nyt hieman alhaisempia pisteitä kauttaaltaan vai fiksattiinko keihäspistetaulukkoa vastaavasti, mutta fakta on se, että Satu Ruotsalaisen pisteillä olisi oltu korkealla. Ja tämä naisten 7-ottelu ei ole ainoa laji, missä tilanne on sama. Totuus on se, että jos Suomeen saadaan Evilän tyylisiä huippuja hieman enemmän Ruotsin tyyliin niin varsinkin EM-kisoissa pärjääminen on hyvinkin realistista. Ruotsissa alettiin hommaan panostaa, kun tuli kuivia kausia. Valmennusmenetelmät uusiksi, hyvät halliharjoitusmahdollisuudet, valmentajien välinen yhteistyö jne. Kyllä täällä on mahdollisuus samaan, jos siihen uskotaan. Onhan Eviläkin noussut lajissa, missä Suomesta ei pitänyt voida nousta huipulle.
Osittain lajikirjoltaan hieman vaisu päivä, mutta olihan siellä onneksi valopilkkujakin. Antaisin päivän topit ja flopit seuraavasti:
Topit:
1. Jan Flitschen 10000m (ei tarvi perustella)
2. Naisten 7-ottelijat yleisesti (erittäin hyviä tuloksia (ennätyksiä monelta)
3. Fernandez 20km kävely (ei jättänyt muille sanansijaa)
Flopit:
1. Betty Heidler moukari (yli 76 ja puolen metrin heittäjä floppasi täysin viidenneksi)
2. Kirsi Mykkänen 400m ja Heidi Hannula 100m (kerrassaan masentavaa)
3. Jolanda Ceplak 800m (niin vaisu juoksu, että hävetti katsoa)
Huomenna keskiviikkona on paljon pelissä monessa lajissa. Tullee mielenkiintoinen ilta.