peruspata kirjoitti:
Kävin äsken erään tamperelaisen huoltoaseman antimilla, ja syömisen ohessa lueskelin Veikkaajaa. En voi väittää itseäni miksikään yleisurheilufriikiksi, sitä tulee seurattua lähinnä isompien tapahtumien aikaan (esim. olympialaiset). Silmiini osui kuitenkin Veikkaajan arvio Suomen yleisurheilumaajoukkueen mahdollisesta kokoonpanosta, ja täytyy sanoa, että se oli surullista luettavaa. Jos lajissa kuin lajissa alkaa C-rajakin jäädä haaveeksi, niin ei todellakaan mene hyvin.
No, onhan aina valopilkkujakin, en sitä sano, mutta ei taida mitalitili olla kovin kummoinen näiden kotikisojen jälkeen. Ei silti haudata taistelukirvestä, tositoimissa se vasta lopullisesti ratkeaa.
Lajissa kuin lajissa? Eipä taida sellaisia lajeja ainakaan miehissä olla monia, joihin ei Suomelta edustusta saada. Olisiko ehkä 400 metriä tai jompi kumpi/molemmat pisimmistä ratamatkoista sellainen, johon ei edustajaa millään ilveellä saada?
Mitaleista sitten. Yksikin on kova saavutus. Kysykää vaikkapa Saksalta. Tai Iso-Britannialta. Molemmat maat ovat muutaman urheilijan varassa, aivan kuten Suomi. Ei eletä 1970-lukua. On Bahamaa, Japania, Kiinaa, Trinidadia, Ukrainaa, Sloveniaa, Slovakiaa, Eritreaa jne.
Iltapäivälehtiä lukemalla oppii, että yleisurheilu on Suomessa kuollut. Tosi asia on kuitenkin se, että laji potkii vielä. Koko kevään ajan on tehty hyviä tuloksia. Vaikka olin jo viime syksynä optimisti, olen silti yllättynyt miten paljon lupaavia tuloksia on saatu. Esimerkiksi Mikko Latvala, Jussi Heikkilä, Janne Mäkelä, Tommi Hartonen, Tommi Evilä, Johan Meriluoto, Hanna Mikkonen, Johanna Risku, Juha Sonck ja monet monet muut ovat tehneet tuloksia, jotka lupaavat uran parasta kesää, no ehkä Hartosta lukuunottamatta.
Muutamat nimet, kuten Hanna Korell, Markus Pöyhönen, O-P Karjalainen, Sini Pöyry, Oskari Frösen ja A-P Lattu eivät ole löytäneet parasta virettä, mutta koko porukka on kunnossa MM-kisoissa. Sitten on maailman parhaat keihäänheittäjät, muutama kuulamies, kiekkomiehet, joiden kymppikärki saattaa olla maailman kovin, jne.jne.
Myös MM-kisoihin lähtevien ulkopuolella on nähtävissä eloa. Lassi Raunio, Mikael Talasjoki, Tuomas Jokinen ym. tuskin pääsevät MM-kisoihin, mutta omissa arvokisoissa/muissa kisoissa tulosta syntyy. Esimerkiksi Talsjokea on kunnioitettava, lahjakkaampi Kim Berghdal vienee MM-paikan, mutta Mikael on huippukunnossa ja taistelee viimeiseen asti.
Jokisen kaltaisia nuoria, kuten Juha Kauppinen, Ari Mannio ja Maiju Mattila on tulossa. On Fredrik Paulia, Visa Hongistoa, Sami Itania ja Mauri Kaattaria.
En saanut sijoitettua mihinkään kategoriaan Jaakko Ojaniemeä, Natalia Kilpeläistä, Merja Korpelaa, Jonas Hammia jne.
Janne Holmen, Jukka Keskisalo ja Matti Mononen ainakin ovat lisäksi nimiä, jotka terveinä olisivat metsästämässä jopa pistesijoja MM-kisoista.
Muutamaan vuoteen ei yleisurheilukausi ole alkanut yhtä hyvin. Edessä on yksi kaikkien aikojen parhaista yu-kesistä, en jaksaisi valittaa. Tietysti olisi kiva jos olisi ME-miehiä joka lajissa, huippuja ei ole koskaan liikaa, mutta en tingi edelleenkään siitä, että kisoihin voitaisiin lähteä huimalla kolmen mitalin tavoitteella. Se vaatisi napakymppiä, mutta tavoitella sitä kannattaa.
Unohdetaan ne 70-luvun tulokset, mennään näillä ja iloitaan. Melkein jokaisella suomalaisella on kuitenkin vähintään tutun tuttu menossa MM-kisoihin. Nämä yu-starbat eivät ole liian etäisiä, vaan normi-ihmisiä.